Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?
21.05.2025 |
Olen itse ollut aikoinaan pitkiäkin aikoja hoidossa mummolassa kun vanhemmat olivat esimerkiksi lomamatkalla. Nykyään oma eläkeläisäitini tuntuu olevan koko ajan joko mökillä tai jossain reissussa ja on tavattavissa korkeintaan sunnuntailounaan merkeissä. En tuputa lasta hoitoon, mutta kieltämättä olisi kiva käydä miehen kanssa edes joskus leffassa tai syömässä kahdestaan. Olen myös huomannut että tätä on muillakin. Yhden kaverin äiti tulee naapurikunnasta harrastuksen takia kerran viikossa, mutta on silti sitä mieltä että ne lähistöllä asuvat lapsenlapset ovat liian kaukana niin ei voi nähdä.
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Jos jollain boomereiden lapsella on vielä pieniä lapsia ehkä pitäisi kasvaa ajatukseen ettei 75+ ole enää oikein lapsenvahti-iässä, ainakaan pitkiksi viikonlopuiksi ja lomiksi.
Mummot kuitenkin 20 vuotta nuorempia kuin boomerit, 48v tuttu sai ensimmäisen lapsenlapsensa.
Olet väärässä. Boomerit ovat suppeamman määritelmän mukaan v. 45-50 syntyneitä, mutta varsin yleisesti siihen lasketaan kaikki vuoteen -64 asti syntyneet. Sen jälkeen on kyse X-sukupolvesta. Voit ihan itse tarkistaa tämän jos tekee mieli napista vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin nykyään ? Minun vanhemmat eivät olleet ikinä "mummolassa" hoidossa, ovat siis sota-ajan lapsia, kävivät vain kylässä. Minä olen syntynyt -71 enkä ikinä ole ollut "mummolassa" hoidossa vain vanhempien kanssa käytiin kylässä. Näin on myös tottuneet minunkin lapset, mummola on kyläpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot.
Ahne sukupolvi?
Kuka niitä huorain paskantamia äpäriä haluaa nähdä?
Vierailija kirjoitti:
Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot.
Paneskelevat, juovat, syövät, matkustelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aivan toisinpäin. Mielellään näkisi lapsenlapsia useamminkin mutta lapsille ja heidän puolisoilleen emme kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot.
Ahne sukupolvi?
Tämä juuri. Kaiken saaneet ja kaiken haluavat. Nuorempi polvi voi haistaa persettä, oli kyse sitten työelämästä, sosiaaliturvasta tai omista jälkeläisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä huorain paskantamia äpäriä haluaa nähdä?
Kutsutko siis omaa tytärtäsi vai miniääsi huo raksi? Ei ihme, jos ette ole tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä huorain paskantamia äpäriä haluaa nähdä?
Eli lapsesi ovat Hu 0ria? Kulkee suvussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ollaan ikäänkuin 'nuoruuden jatkoajalla' 15 vuotta, samoin keski-ikäisyyden jatkoilla 15 vuotta:
'Forty is the new thirty.'
Maailma palvoo nuoruutta ja lihaa, kukaan ei halua vanheta. Seniorit eivät enää polje pelkällä mummopappa_identiteetillä, vaan ovat hyvin aktiivisia kera monien harrastusten, ulkomaanmatkojen, jopa deittailujen.
He haluavat nauttia hedonismista, elää ja mennä itsekkäämmin kuin 20 vuotta sitten. Siksi heidän halunsa olla saatavilla ja hoivata lastenlapsia on vähentynyt.
Yli 70 ikäisillä tietysti voi olla kovia kroonisia kipujakin. Myös kymmeniä vuosia nuoremmilla; kivut riesana ehkä heilläkin.
Krooninen kipu laskee kenen tahansa toleranssia huomattavasti.
Eipä niitä enää kiinnosta nähdä. Lähinnä näkevät esim sunnuntaina kun mennään syömään max 1 tunti kerrallaan ja sen jälkeen alkaa huokailu että vois vaikka jo lähteä. Olen todennut, että käy syömässä kerran vuodessa sen tunnin ja sillä hyvä. Tosin en edes kaipaa niin paljon omaa aikaa että jonkun muun tuntemattoman pitäisi omia lapsia katsoa. Surettaa toki lapsien puolesta kun kyselevät miksei mammat ja papat halua nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin nykyään ? Minun vanhemmat eivät olleet ikinä "mummolassa" hoidossa, ovat siis sota-ajan lapsia, kävivät vain kylässä. Minä olen syntynyt -71 enkä ikinä ole ollut "mummolassa" hoidossa vain vanhempien kanssa käytiin kylässä. Näin on myös tottuneet minunkin lapset, mummola on kyläpaikka.
Näin meilläkin. Isovanhemmilla käydään vain vierailulla.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä työelämä vie kyllä kaikki mehut, että ei hirveesti ylimääräisiä voimavaroja ole. Ja noin 67 vuotiaaksi pitäisi jaksaa työelämässä. Itse olen kokenut pikkulasten hoidon, omienkin, tosi raskaaksi. Valitettavasti minusta ei ole juurikaan lastenhoitajaksi paitsi tietysti hätätilanteessa. Sen sijaan mielelläni vien lapsia silloin tällöin hampurilaiselle tai jäätelölle tai keksin muuta tekemistä.
Hampurilaiselle tai jäätelölle vieminen on just parasta! Sitä täällä juuri toivotaan, että viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot.
Niinhän se pitääkin olla. Koko elämä jotain piikomista ei houkuttele ketään
Omat lapset oli silti helppo työntää omien vanhempiensa hoitoon. Ei hoideta omia, eikä lastenlapsia.
Meillä isovanhemmat haluaisivat kovasti nähdä lapsia useammin ja me toivoisimme myös että onnistuisi. Välissä on käytännön syyt, eli muutama sata kilometriä. Näemme sitten niin usein kuin se on mahdollista ja pyrimme juttelemaan lapsille isovanhemmistaan juttuja, jotta pysyvät mielessä.
Surettaa sellaiset mummot ja papat, jotka asuvat lapsenlastensa nurkilla ja yksinkertaisesti ei kiinnosta heitä nähdä. Nämä ovat priorisointikysymyksiä. Kyllä harrastuksia ja omia juttuja ehtii tehdä, vaikka muodostaisi suhteen seuraavaan sukupolveen. Kamalaa, jos ei tilaisuutta hyödynnä.
Enitenhän siinä häviää se isovanhempi.
Parasta mitä elämä voi antaa, on lapsenlapset! Elämän jälkiruoka!
Missä nyt on ne äidit jotka ei suostu näkemään anoppimummoa eivätkä salli lastenkaan nähdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot.
Niinhän se pitääkin olla. Koko elämä jotain piikomista ei houkuttele ketään
Mutta itse aikanaan tuuppasivat lapsensa vanhemmilleen jopa viikkokausiksi kesäisin. Se ei haitannut, että omien vanhempien 'koko elämä oli piikomista'.
No tämähän se kertoo jo kaiken: omia lapsia ei jaksettu tuolloin eikä jakseta nytkään, ja vielä vähemmän omien lasten pershedelmiä. Siinä on todellinen itsekäs sukupolvi.
Nämä nykyiset vanhemmat ovat sitten aika uuvatteja, mutta siihen yhdistettynä tuo turvaverkkojen puuttuminen ja hektinen työelämä, niin ei saa lapset enää kunnon aikuisen ja elämän mallia.
Olen täti ja sisaruksen lapset tai heidän vanhempansa eivät enää kiinnosta minua. Alkuun olin todella innoissani vauvasta ja vielä toisestakin kunnes muutamien vuosien aikana kävi selväksi että heidän lapsensa saavat sanoa ihan mitä törkeää tahansa koska se on hänen mielipiteensä. Kiitosta ei osata sanoa eikä vanhemmat sitä vaadi myöskään. Vanhemmat käyttävät isovanhempia taloudellisesti hyväkseen, näin on ollut aina. Nyt vanhuuden höperönä/muistisairaana on toinen isovanhemmista vihdoin sanonut ettei halua sitä töykeämpää kesäksi ja siksi ei voi ottaa sitä toistakaan. Saa nähdä näinkö käy. Toivon niin, koska niitä sanomisia sitten vatvotaan ja itketään. En ole enää suoraan tekemisissä itse. Näin tässä suvussa, syitä voi olla kai monia.
Jos jollain boomereiden lapsella on vielä pieniä lapsia ehkä pitäisi kasvaa ajatukseen ettei 75+ ole enää oikein lapsenvahti-iässä, ainakaan pitkiksi viikonlopuiksi ja lomiksi.
Mummot kuitenkin 20 vuotta nuorempia kuin boomerit, 48v tuttu sai ensimmäisen lapsenlapsensa.