Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?
21.05.2025 |
Olen itse ollut aikoinaan pitkiäkin aikoja hoidossa mummolassa kun vanhemmat olivat esimerkiksi lomamatkalla. Nykyään oma eläkeläisäitini tuntuu olevan koko ajan joko mökillä tai jossain reissussa ja on tavattavissa korkeintaan sunnuntailounaan merkeissä. En tuputa lasta hoitoon, mutta kieltämättä olisi kiva käydä miehen kanssa edes joskus leffassa tai syömässä kahdestaan. Olen myös huomannut että tätä on muillakin. Yhden kaverin äiti tulee naapurikunnasta harrastuksen takia kerran viikossa, mutta on silti sitä mieltä että ne lähistöllä asuvat lapsenlapset ovat liian kaukana niin ei voi nähdä.
Kommentit (237)
Mun vanhemmat ovat olleet omien lasteni elämässä paljon enemmän kuin omat isovanhempani olivat minun elämässäni.
Pojat esim menivät ekaluokalla joka päivä koulusta isovanhemmille. Niin kiitollinen olen omille vanhemmille. Nyt pojat jo aikuisia ja edelleen hyvät välit isovanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot.
Niinhän se pitääkin olla. Koko elämä jotain piikomista ei houkuttele ketään
Mutta itse nämä nykymummot hoidatti lapsensa vanhemmillaan ja pisti ne piikomaan. Aika itsekkäitä siis. Tuon ikäisissä on paljon narsisteja. Alko-ongelmat myös heillä yleisiä toisin kuin vanhemmillaan. Toisaalta parempi ettei nykylapset joudukaan juoppomummojen hoitoon liian usein.
Nykymummot noin 60. Heidän äitinsä olivat jo työelämässä. Noita maalaismummoloita saattoi olla 60-luvulla.
Vanhempani eivät ole päässeet isovanhemmiksi asti. Äitini on aina huutanut / ollut vihainen, kun olen seurustellut. On tyytyväinen vain kun olen sinkku. Nyt olen vuosia sitten jo jättäytynyt loppuelämän sinkuksi ja hän on niiiin tyytyväinen siihen. Ei ole koskaan ilmaissut haluavansa lapsenlapsia. Pienestä pitäen on mulle sanonut että avioliitto ja perhe-elämä ovat traagisia virheitä joita katuu eikä toivo mulle, vaikka isäni on uskollinen, tunnollinen, elää häntä varten. Sitä hän ei huomioi, että minä itse olisin kyllä halunnut avioliiton ja perheen, jos ajoissa olisi sopiva kumppani löytynyt. Ja tällaisessa perheessä kasvaminen pani sille haaveille kapuloita rattaisiin. Minut myös jätti pari miestä ihan vaan siksi, että heitä hirvitti naida sukuun, jossa tällainen äiti.
Joskus harvakseen oli isovanhemmilla aikaa tavata kun lapset oli pieniä.
Nyt olisi isovanhemmilla kiinnostusta tavata useamminkin kun ovat jo iäkkäitä ja pääasiassa kotosalla mutta ei teiniä ja nuoria aikuisia kiinnosta yhtään.
Minä olen nyt 57-vuotias ja tulossa isoäidiksi. Mielelläni olen mahdollisimman paljon tulevan lapsenlapsen elämässä mukana, mutta totta kai minulla on omakin elämäni. Ensinnäkin olen vielä työelämässä kymmenisen vuotta ja lisäksi minulla on harrastuksia, joita en nyt aio kaikkia lopettaa vain siksi, että olen tulossa isovanhemmaksi. Mutta auttaa haluan niin paljon kuin se näillä spekseillä on mahdollista.
Sekä omat vanhempani että mieheni vanhemmat olivat myös hyvin tukevasti työelämässä, kun omat lapsemme olivat pieniä. Näkivät lapsia mielellään ja ottivat mahdollisuuksien mukaan hoitoonkin, mutta totta kai täytyy ymmärtää, että myös isovanhemmat tarvitsevat omaakin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla voisi olla lastenlastenlapsia. Hyvin vähän olen alkoholia juonut elämäni aikana, tupakoinut en koskaan, lasteni mummot eivät kumpikaan piikonut minua koska toinen oli kuollut ja toinen asui kaukana.
Yleistykset on keskustelupalstojen vakio.
Kun kaksikymmentä vuotta elämästä käytin siihen, että hoidin lapsia ja elin heidän ehdoillaan (en ole marttyyri kuitenkaan), niin nyt haluan vihdoin elää omannäköistä elämää. Oli ilahduttavaa kun esim. Korkeasaaressakin oli K-18 ilta. En minä lapsia inhoa, vaan sitä meteliä ja kaaosta mikä heidän mukanaan tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus harvakseen oli isovanhemmilla aikaa tavata kun lapset oli pieniä.
Nyt olisi isovanhemmilla kiinnostusta tavata useamminkin kun ovat jo iäkkäitä ja pääasiassa kotosalla mutta ei teiniä ja nuoria aikuisia kiinnosta yhtään.
Olisiko isovanhempien pitänyt jättää työelämä lastenne takia? Semmoista elämä on, vauvoista tulee nuoria aikuisia ja isovanhemmista sillä välin eläkeläisiä joilla on enemmän kuin työelämässä.
En suinkaan edes odota että nuoret aikuiset kovin tiheään tulisivat parin sadan kilometrin päähän isovanhemmille kun heillä on opiskelut, työt, seurustelusuhteet, kamut, omilla vanhemmilla pitää käydä.
En lukenut ketjua, mutta eikö tuo ole loogista käytöstä. Vanhempasi eivät ole olleet kovin innostuneita viettämään aikaa omien lastensa kanssa esim. lomilla vaan ovat laittaneet sinut/teidät omille vanhemmilleen hoitoon. Edelleenkään he eivät ole innostuneet viettämään aikaansa pienten lasten kanssa. Ovat siis pysyneet samanlaisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No höh.. ei pidä yleistää. Itse iloitsen suuresti lapsenlapsistani, ja tapaankin heitä usein. Haen hoidosta kerran, kaksi viikossa ja pidän yökylässä usein. He ovat minulle henki ja elämä, kun olen eläkkeellä ja muuten yksin. Tiedän myös muita isovanhempia, jotkut hakevat jopa päivittäin pienet lapsenlapset hoidosta. Itsekin hakisin, jos asuisin samalla paikkakunnalla. Minusta aivan täydellinen aforismi on: "Isovanhempien käsitys hauskanpidosta on yhteinen aika lastenlasten kanssa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot.
Minun isovanhempani halusivat tavata minua viikottain kun olin pieni ja kuukausittain kun kävin koulua. Kesät vietin heidän mökillä heidän pyynnöstä.
Omat vanhempani eivät halua lapsiani tavata koskaan, ainoastaan silloin näkevät heidät vilaukselta jos itse käymme ovella viemässä syntymäpäiväonnittelut.
Ei tarvitse leikkiä tai antaa lahjoja, mutta jotenkin paska maku tästä jää suuhun kun selitän heille, miksei mummi tai ukki halua ikinä nähdä, kysellä kuulumisia tai laittaa lapsille edes joulukorttia.
Tämä kaikki kostautuu. Lastenlapset eivät tiedä menettäneensä mitään, mutta sitten kun isoäiti on vanha, sairas ja yksinäinen, hän valittaa miksi kukaan ei käy katsomassa
Isoäiti valittaa joka tapauksessa, vaikka olisi oltu tiiviisti yhteyksissäkin. Sitä se vanhuus ja muistisairaus teettää.
Eikä ne lapsenlapset, joita isoäiti olisi paljon hoitanutkin, käy isoäitiä katsomassa. Heillä on oma nuoren aikuisen elämä, johon ei mahdu käydä vanhan ihmisen jorinoita kuuntelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuutonta dumpata omat lapset muiden vastuulle ja olettaa että muut haluavat kantaa sitä vastuuta. Pitäisi miettiä vähän ennen kuin lapsia tekee. Vastuu on aina vanhemmilla.
Aina voitte palkata lapsenvahdin ja maksaa siitä oikeaa palkkaa. Mutta kun pitää saada ilmaistyötä... se on se koodisana.
Vierailija kirjoitti:
Vastuutonta dumpata omat lapset muiden vastuulle ja olettaa että muut haluavat kantaa sitä vastuuta. Pitäisi miettiä vähän ennen kuin lapsia tekee. Vastuu on aina vanhemmilla.
Aina voitte palkata lapsenvahdin ja maksaa siitä oikeaa palkkaa. Mutta kun pitää saada ilmaistyötä... se on se koodisana.
Tässä ketjussa oli alunperin kyse siitä, että isovanhemmat eivät halua tavata juuri ollenkaan. Ei siitä että hoitaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta isovanhemmilla on kaikki oikeus elää omannäköistä elämää ja jos on eläkkeellä ja hyvävointinen niin pystyykin elämään. Se että ei kiinnosta nähdä lapsenlapsiaan, on eri asia. Olen itse kiitollinen omille vanhemmille jotka auttoivat kun omat lapset oli pieninä kipeitä tai jos tuli menoa, lomilla lapset kyllä kulki mukana, ei niitä viikkokausiksi viety mihinkään. Aion itse olla omien mahdollisten lastenlasteni elämässä täysillä ja tukea myös omia lapsiani. Olemme miehen kanssa taloudellisesti vakaita, on iso talo ja viihdymme paljon kotona. Tähän on enemmän kuin tervetulleita pienet lapsenlapset jos niitä suodaan. Nykyvanhemmilla on tarpeeksi rankkaa, joten jos mitenkään voin auttaa niin sen aion tehdä. Myös taloudellisesti, ei sitä rahaa hautaan voi viedä.
Meillä isovanhemmat ovat olleet osa elämää tiiviisti. Molemmin puolin. Ollaan saatu apuja ja omaa aikaa enemmän kuin ollaan ehkä edes tarvittu. Lisäksi minulla on lapseton täti, joka on ottanut kolmannen mummon roolin.
On ihan pötypuhetta, ettei lapset viihdy ilman nykyajan härpäkkeitä. Meillä lapsi on nimeomaan tykännyt tehdä kaikkea muuta mummolassa, kun isovanhemmat ovat jaksaneet touhuta kaikkea lapselle jännää kuten mankelointia ja kasvamaan kitkemistä jne.
Tiedän, ettei tällainen tilanne ole itsestäänselvyys. Olen kyllä kiitollinen heille kaikille. En itseni takia vaan lapsen.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kannalta se on hyvä. Koska vanhemmat ovat lasten vanhempia ensisijassa, lähiomaisia ja lapsilla on oma koti, piha, kuviot. On eri asia jos isovanhemmat motivoituneita ja aikaa. Kaikilla oma elämä kuitenkin. Onhan lisäksi tätiä ja serkkua.
Noista serkuiusta tuli mieleen, että kun mä olin 1960-luvulla kesäisin mummolassa, niin siellä oli samaan aikaan paljon serkkujakin. Eikä mummo meitä mitenkään vahtinut. Teki kotihommia ja me lapset viiletettiin keskenämme pitkin pihoja ja metsiä. Isommat serkut vahti pienempiä. Tänä päivänä ei taitaisi tulla kuuloonkaan, että 9v kuskaisi fillarin tarakalla 5v:tä ajaen autotien reunassa. Tai että liuta lapsia, joista vanhin on 14v, kävelisi junarataa pitkin päästäkseen uimarannalle.
Tämä!!!
Samat muistot mummoloista maalla näin itsekin 60-luvulla syntyneenä. Itse keksittiin tekemiset ja menemiset. Välillä taisi olla aika kyseenalaisetkin touhut ja oltiin vähän pahanteossakin, joista saimme kyllä kuulla. Mummo tarjosi ruuat ja lämmitti kerran tai kaksi viikossa pihasaunan, jossa sitten keskenään serkkujen kanssa ryvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen vanhemmatkin ovat yleensä vielä työelämässä. 65 v kälyni käy töissä muuraman päivän mutta kun hänen lapsenlapaensa olivat pieniä, nyt kaikki 6 yli 10-vuotiaita, hän oli miehensä kanssa vielä kokopäivätöissä.
Eivät he voineet lähteä 100 kmn päähän hoitamaan sairasta lasta arkena tai hakemaan päiväkodista tms.
Tämä nyt ihan konkretisoitu esimerkki. Yleensä ihmettelen tätä vauvapalstaa , pienten lasten äideillä aina eläkkeellä olevat vanhemmat, joissain keskusteluissa jopa apua tarvitsevia horiskoita vanhuksia. Tätäkin tietysti on, iltatähti tekee vasta nelikymppisenä itsekin lapset.
Jos sinusta on jotenkin outoa että pienten lasten isovanhemmat ovat usein eläkeläisiä, se kertoo lähinnä kaiken oleellisen omasta suvustasi. Korkeakoulutetut naiset saavat esikoisensa usein kolmekymppisenä. Eli ei tarvitse olla edes mistään nelikymppisen iltatähdestä kyse. Ei niitä mukuloita tosiaankaan ala tulla kaikille sarjatulella heti kun täysi-ikäisyys on saavutettu. Jos sekä isoäiti että äiti ovat synnyttäneet vaikka 32-vuotiaana, mummo on lapsenlapsen syntyessä 64. Ihan peruskoulumatikkaa tämä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 61: "Siis ettekö ollenkaan hoida omia lapsenlapsiaan? He ovat samassa asemassa kuin kuka tahansa vieraileva perhe? Outoa, todella outoa."
Jos mä kutsun jonkun lapsiperheen meille kylään, oletan kyllä, että lasten vanhemmat huolehtii kyläilyn ajan lapsistaan. Jos taas mut kutsutaan lapsiperheeseen kylään, mä voin hyvin viihdyttää niitä lapsia, koska vanhemmillaan on sitten siinä tarjoilut yms tehtävänä. Mulle siis oleellinen ero on siinä, olenko tilanteessa vieraana vai emäntänä.JA mitään eroako ei ole siinä, onko kyseessä omat lapsenlapset?
Ei ole. Kun omat lapseni olivat pieniä ja käytiin mun vanhempieni luona kyläilemässä, en mä silloinkaan antanut esim taaperon juoksennella siellä miten huvittaa ja törmäillä sinne tänne. Tai piirrellä s
Miksi alapeukkuja noin paljon?
Ihanko oikeasti ajatellaan, että kylässä emäntä tai mummo juoksee kakaroidenne perässä ja lasten vanhemmat vaan rentoutuu sohvalla?
Vierailija kirjoitti:
Kun kaksikymmentä vuotta elämästä käytin siihen, että hoidin lapsia ja elin heidän ehdoillaan (en ole marttyyri kuitenkaan), niin nyt haluan vihdoin elää omannäköistä elämää. Oli ilahduttavaa kun esim. Korkeasaaressakin oli K-18 ilta. En minä lapsia inhoa, vaan sitä meteliä ja kaaosta mikä heidän mukanaan tulee.
Miksi ihmeessä käytit 20 vuotta lastenhoitoon? Oletko joku lestadiolaisvaimo?
Peiliin täytyy ihmissuhteissa katsoa puolin ja toisin. Jos on hankalat vanhemmat onko se sukupiirre?