Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?
Olen itse ollut aikoinaan pitkiäkin aikoja hoidossa mummolassa kun vanhemmat olivat esimerkiksi lomamatkalla. Nykyään oma eläkeläisäitini tuntuu olevan koko ajan joko mökillä tai jossain reissussa ja on tavattavissa korkeintaan sunnuntailounaan merkeissä. En tuputa lasta hoitoon, mutta kieltämättä olisi kiva käydä miehen kanssa edes joskus leffassa tai syömässä kahdestaan. Olen myös huomannut että tätä on muillakin. Yhden kaverin äiti tulee naapurikunnasta harrastuksen takia kerran viikossa, mutta on silti sitä mieltä että ne lähistöllä asuvat lapsenlapset ovat liian kaukana niin ei voi nähdä.
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen vanhemmatkin ovat yleensä vielä työelämässä. 65 v kälyni käy töissä muuraman päivän mutta kun hänen lapsenlapaensa olivat pieniä, nyt kaikki 6 yli 10-vuotiaita, hän oli miehensä kanssa vielä kokopäivätöissä.
Eivät he voineet lähteä 100 kmn päähän hoitamaan sairasta lasta arkena tai hakemaan päiväkodista tms.
Tämä nyt ihan konkretisoitu esimerkki. Yleensä ihmettelen tätä vauvapalstaa , pienten lasten äideillä aina eläkkeellä olevat vanhemmat, joissain keskusteluissa jopa apua tarvitsevia horiskoita vanhuksia. Tätäkin tietysti on, iltatähti tekee vasta nelikymppisenä itsekin lapset.
Jos sinusta on jotenkin outoa että pienten lasten isovanhemmat ovat usein eläkeläisiä, se kertoo lähinnä kaiken oleellisen omasta suvustasi. Korkeakoulutetut naiset saavat esikoisensa usein kolmekymppisenä. Eli ei tarvit
64-vuotias nyt harvemmin kuitenkaan tarvitsee apua asioittensa hoitamiseen, hoitokodin hakemista, kotisairaanhoidosta valittamista jne. Kuten usein, äitini 80, minulla vastasyntynyt, en voi siivota äidille.
64-vuotias on työikäinen ihminen, ei vanhus.
64 v suht terve ihminen ei ole vanhus.
Vanhempani ovat olleet lasten elämässä täysillä mukana. Kaitsevat, ruokkivat, kuskaavat ja tulevat kaikkiin näytöksiin ja tapahtumiin.
Olisivat jopa ottaneet lukiolaisen asumaan heille, jotta tämän koulumatka ei olisi niin pitkä.
Nyt lapset alkavat olla jo niin isoja, että voivat vastaavasti auttaa isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Siis olen tätä miettinyt myös. Kun tuntuu olevan niin kovin haastavaa saada lapsia hoitoon edes hetkeksi. Toki oma elämä isovanhemmilla pitääkin olla, enkä minä vanhemmilleni asiasta kiukuttele, kunhan vain mietin.
Itse olen tullut siihen tulokseen että yksi oman elämäni tarkoituksista on huolehtia toisista. Toivonkin, että voin tulevaisuudessa auttaa omia lapsiani ja näiden puolisoita hoitokuvioissa, jos vain mahdollista.
Näin voit ajatella nuorena ja terveenä. Toinen ääni kellossa, kun alat olla vanha ja sairas ja pitäisi huolehtia lapsenlapsista ja omista vanhemmista yhtä aikaa. Jossain tulee oma jaksamisen raja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Tabu: Läheskään jokainen eläkeläinen ei koskaan alun perinkään pitänyt lapsista, ei edes niistä omistaan, niitä vain tuli kuin kissalle pentuja. Ja nyt niitä ei voisi vähempää kiinnostaa omat lapsenlapset.
Tämän ihmettely tuntuu minustakin erikoiselle. Onko se erityisen yllättävää että ihminen joka ei nuorempana halunnut/osannut hoitaa edes omia lapsiaan, vaan lykkäsi ne aikaisemman sukupolven syliin, en nyt vanhempanakaan ole kiinnostunut lastensa lapsista, vaan jättää ne mieluummin lasten vanhempien huoleksi?
Mihin perustuu käsitys että sen "jonkun muun" on järjestettävä vapaata nuorille terveille ihmisille jotka ihan tietoisesti ovat lisääntyneet?
Vierailija kirjoitti:
64 v suht terve ihminen ei ole vanhus.
Sulla on nyt joku ihan oma keskustelu menossa. Täällä ihmeteltiin että miten muka pikkulasten vanhemmat on eläkeläisiä ja siihen vastattiin että voi aivan hyvin olla jo 64 kun lapsenlapsi syntyy. Siihen kun lisätään vielä vaikka esim. lapsen neljä elinvuotta niin puhutaan 68-vuotiaasta. Ja sellainen on kyllä melkein aina eläkkeellä, vaikka kuinka olisitkin sitä mieltä ettei se ole vanhus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tabu: Läheskään jokainen eläkeläinen ei koskaan alun perinkään pitänyt lapsista, ei edes niistä omistaan, niitä vain tuli kuin kissalle pentuja. Ja nyt niitä ei voisi vähempää kiinnostaa omat lapsenlapset.
Tämän ihmettely tuntuu minustakin erikoiselle. Onko se erityisen yllättävää että ihminen joka ei nuorempana halunnut/osannut hoitaa edes omia lapsiaan, vaan lykkäsi ne aikaisemman sukupolven syliin, en nyt vanhempanakaan ole kiinnostunut lastensa lapsista, vaan jättää ne mieluummin lasten vanhempien huoleksi?
Ehkä sitä ihmetellään kun se tuntuu sen verran moraalittomalta kuitenkin. Kyllä sitä ehkäisyä sentään oli jo nykyeläkeläisten nuoruudessa tarjolla. E-pilleri yleistyi Suomessakin jo 60-luvulla, joten ei niitä mukuloita olis ollut edes silloin mikään pakko tehdä.
Itsellä työelämä vie kyllä kaikki mehut, että ei hirveesti ylimääräisiä voimavaroja ole. Ja noin 67 vuotiaaksi pitäisi jaksaa työelämässä. Itse olen kokenut pikkulasten hoidon, omienkin, tosi raskaaksi. Valitettavasti minusta ei ole juurikaan lastenhoitajaksi paitsi tietysti hätätilanteessa. Sen sijaan mielelläni vien lapsia silloin tällöin hampurilaiselle tai jäätelölle tai keksin muuta tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot.
Just näin kaikkea kivaa on tarjolla n.mami 54
Hyi helvetti "mami54"
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu käsitys että sen "jonkun muun" on järjestettävä vapaata nuorille terveille ihmisille jotka ihan tietoisesti ovat lisääntyneet?
Kysy boomereita. Nehän tätä aikoinaan harrasti.
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu käsitys että sen "jonkun muun" on järjestettävä vapaata nuorille terveille ihmisille jotka ihan tietoisesti ovat lisääntyneet?
Kysy boomereilta. Nehän tätä aikoinaan harrasti.
Minulla ei ole lapsenlapsia (vielä?) ja täytyy sanoa ettei kiinostaisi yhtään lasten hoitaminen, vaikka pidänkin lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsenlapsia (vielä?) ja täytyy sanoa ettei kiinostaisi yhtään lasten hoitaminen, vaikka pidänkin lapsista.
No toivotaan että lapsesi ovat veloja tai hedelmättömiä niin eivät rasita sinua mitenkään.
Onneksi ei ole lapsenlapsia. Eipä ole tuota murhetta, että olenko lapsenpiikana ollut tarpeeksi usein.
Minua ei ole hoidatettu isovanhemmillani, eikä lapsiamme ole muuten viety mummolaan kuin mummon omasta pyynnöstä ja silloinkin pitkin hampain, koska työssäkäyvinä vanhempina vietimme mielellään aikaa lastemme kanssa.
Silloin kun muksut oli isovanhempien pyynnöstä viety heille hoitoon viikonlopuksi saatoimme lähteä esim. minilomalle.
Äitini hoiti tosiaan tasan yhden kerran lastani, joka on nyt jo yli 20v. "Mummo" ei tunne poikaa yhtään. Toinen mummo mieheni puolelta on läheisempi, mutta ei hänkään ollut läsnä, koska hoiti maatilaa lehmineen. Itse aion kyllä osallistua mahdollisten lastenlasten elämään, jos annetaan ja hoidan mielelläni vaikka kokonaisia viikonloppuja, jos vanhemmat haluavat levähtää välillä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini hoiti tosiaan tasan yhden kerran lastani, joka on nyt jo yli 20v. "Mummo" ei tunne poikaa yhtään. Toinen mummo mieheni puolelta on läheisempi, mutta ei hänkään ollut läsnä, koska hoiti maatilaa lehmineen. Itse aion kyllä osallistua mahdollisten lastenlasten elämään, jos annetaan ja hoidan mielelläni vaikka kokonaisia viikonloppuja, jos vanhemmat haluavat levähtää välillä.
Et voi tietää oletko siinä kunnossa, että jaksat hoitaa, kun aika koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu käsitys että sen "jonkun muun" on järjestettävä vapaata nuorille terveille ihmisille jotka ihan tietoisesti ovat lisääntyneet?
Kysy boomereilta. Nehän tätä aikoinaan harrasti.
Boomerihullukin löysi ketjun😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu käsitys että sen "jonkun muun" on järjestettävä vapaata nuorille terveille ihmisille jotka ihan tietoisesti ovat lisääntyneet?
Kysy boomereilta. Nehän tätä aikoinaan harrasti.
Sun isovanhempasi ehkä. Maaseudulla lienee tavallista että mummo hoiti lapsia ja nuori emäntä talon töitä.
Boomerit, jos tarkoitat suuria ikäluokkia kuitenkin usein muuttivat työn perässä kauaskin mummoloistaan, jopa Ruotsiin. Päivähoidon hoitivat perhepäivähoitajat, muuten oli tietenkin ilman mummoja pärjättävä.
Sehän on ihan perheen taustasta riippuva juttu. Missä asuttu, lähekkäin vai taivalkoskelta nuoret lähteneet vaikka Tampereelle finlaysonille.
Sanoisin kuitenkin, boomerit nuoresta opetettu kotitöihin ja vastuuseen, miksikähän juuri heitä nykyisin kuvaillaan laiskoina ja avun tarpeessa olevina.
Minun vanhemmat myös hoidattivat lapsensa kaikilla muilla paitsi itsellään ja luonnollisesti oma lapsi ei oikein edes muista miksi niitä minun puolen isovanhempia edes kutsutaan, kun näkevät niin harvoin eivätkä pidä yhteyttä (joskus koitin soitella kerran viikkoon kuulumisia, niin kolmannella puhelulla sanottiin, että lopeta soittelu, niin ihan siitä päästä kiinni, etten enää soittele).
Joskus kun päiväkotiin piti viedä jotain valokuvia läheisten kanssa, niin totesin, ettei ristiäisten jälkeen sellaista ole edes olemassa minun vanhempien kanssa... mutta toki, eiväthän he läheisiä olekaan, mikä sinänsä on sääli. Itse viihdyin hyvin mummulassa lapsena ja koin, että ylisukupolvinen tarinointi suvun jutuista on arvokasta lapselle ja on sääli, ettei oma lapseni minun suvun puolelta pääse kokemaan. Mutta kukin toki tavallaan.