Miksi nykyvanhemmat antavat lastensa kasvaa ilman rajoja? Onko vanhemmuus muuttunut pelkäksi ystävyydeksi?
Oon viime aikoina alkanut miettiä ihan tosissani missä mennään?
Katselen ympärilleni kaupoissa, leikkikentillä, kahvilatuoleilla - ja näen saman kuvion toistuvan: lapsi potkii äitiään jalallaan, huutaa tai heittää leluja - ja äiti hymyilee. Hymyilee. Ei sano mitään. Tai sanoo jotain tyynnyttävää typykkää tyyliin no hei kultaseni, ei pidä lyödä JA JATKA AKTIVITEETTIAAN KUNTOON.
Missä on se raja? Missä on se "ei"? Missä on se vanhemmuus, jossa lapsi oppii, että maailmassa on sääntöjä?
Minä en ole mikään tyranni. Oon hellä ja rakastava äiti. Mutta mun lapseni tietävät: jos tekee pahaa, tulee seuraamuksia. Jos huutaa vanhemmille, ei saa iPadia. Jos lyö veljeään, ei mennä leikkimään. Ja hei - hänelläkin on tunteet, mutta hän OPPii, että ei saa käyttää niitä väärin.
Mutta nykyään? Kaikki on "positiivistä vanhemmuutta", "rajojen avaamista", "lapsen itsemääräämisoikeutta"... Missä mennään?!
Onko kenelläkään muilla samanlainen kokemus? Näettekö te samoja asioita? Vai oonko mä vain vanhanaikainen kiukkuinen mamma, joka ei ymmärrä uuden ajan kasvatusta?
Kysymys palstakavereille:
Miten te asetatte rajoja lapsillenne?
Onko mielestänne tärkeää, että lapsi pelkää vanhempiaan joskus?
Kuinka vanhemmat voivat olla ystäviä lapsilleen ILMAN että menettävät auktoriteettinsa?
Oletteko huomanneet vanhemmuuden muuttuneen viime vuosikymmeninä? Miten?
Onko teillä esimerkkejä tilanteista, joissa olette joutuneet valitsemaan rajojen ja lapsen tunteiden väliltä?
Kommentit (43)
Kaikki toljottaa omaa ruutuaan, isompaa tai pienempää, itsekseen. Ei siinä paljon kasvateta, tai kasveta.
Hohhoijaa. Tätä samaa virttä on kaikki sukupolvet laulaneet, ei mitään uutta auringon alla. Taidat olla aika nuori?
Seuraavaksi huomaat -ensimmäisenä ihmisenä maailmassa tietenkin- miten nuoriso on pilalla.
Kyllä nykyään suurin osa vanhemmista osaa laittaa rajat. Sitten on niitä joitain harvoja joille ei-sanan käyttö tai lyhyet ja selkeät ohjeet ovat vaikeita. Mutta ei ole pelkästään tämän sukupolven vanhempien juttu ollut se. Esimerkiksi se julkisuudessa liihottava Merikalliohan on mainostanut että sai tehdä lapsena mitä ikinä halusi, vaikka lintsata koulusta jos ei huvittanut.
Lehdestä tänään bongattua. OYS valmistautuu lasten lihavuusleikkauksiin. Muilla yliopistollisilla tietysti sama homma. Olen suoranaisesti shokissa miten heitteillä lapset ovat tänä päivänä. Ei ihme, että puukot heiluvat kouluissa.
Yksikään asiantuntija ei suosittele kurinpidon käyttöä kasvatuksessa. Kurinpidon sijasta tulee puuttua lapsen käytöksen juurisyihin vahvistamalla tunnetaitoja ja huomaamalla lapsessa hyvä ja vahvistamalla hyvää.
Kuri on hyvä asia eikä tarkoita ruumiillista väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuri on hyvä asia eikä tarkoita ruumiillista väkivaltaa.
Ei kukaan ole ruumiillisesta väkivallasta puhunutkaan.
Itse lapsettomana jouduin kerran puuttumaan kun lapsi heitteli lintuja kivillä. Vanhemmat vaan katselivat vierestä kuinka lapsella on hauskaa.
Neuvoloissa kerrotaan, että oikea ratkaisu on huonon käytöksen huomiotta jättäminen ja hyvän palkitseminen. Voin kertoa, että meidän poikalaumaa ei kukaan jaksaisi, jos tuolla meiningillä oltaisiin kaikki nämä vuodet menty. Eli on ärjytty ja pidetty rajoja.
Nykyäänkin silti vanhalta isältäni menee välillä hermot kuopukseeni, joten ilmeisesti lapsemme ovat edelleen huonosti kasvatettuja buumerien mielestä. Nöyrästi totean, että eipä minustakaan ja sisaruksistani täydellisiä tullut vaikka kuri oli kova, ehkä jopa päinvastoin. Jälkipolvet tuomitkoot.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Tätä samaa virttä on kaikki sukupolvet laulaneet, ei mitään uutta auringon alla. Taidat olla aika nuori?
Seuraavaksi huomaat -ensimmäisenä ihmisenä maailmassa tietenkin- miten nuoriso on pilalla.
Kaikki ovat pilalla paitsi hänen omat lapsensa. Tuo on vaarallista kasvattajuutta, jos on rajattomuuskin.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään asiantuntija ei suosittele kurinpidon käyttöä kasvatuksessa. Kurinpidon sijasta tulee puuttua lapsen käytöksen juurisyihin vahvistamalla tunnetaitoja ja huomaamalla lapsessa hyvä ja vahvistamalla hyvää.
Äh. Nyt puhutaan ohan vasn kieltämisestä ja rajojen laittamisesta. Tietenkään ei suvaita ns. kurinpitoa, jos sillä väkivaltaa tarkoitat. Ihan EI-sanan käyttö ja teho.
Mikäli lapselle kukaan ei opeta että on rajoja, niin eihän osaa niitä itsekään ilöytää. Se taas aiheuttaa turvattomuutta. Ja sehän on ihan kamalaa.
Laisella pitää olla turva.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyään suurin osa vanhemmista osaa laittaa rajat. Sitten on niitä joitain harvoja joille ei-sanan käyttö tai lyhyet ja selkeät ohjeet ovat vaikeita. Mutta ei ole pelkästään tämän sukupolven vanhempien juttu ollut se. Esimerkiksi se julkisuudessa liihottava Merikalliohan on mainostanut että sai tehdä lapsena mitä ikinä halusi, vaikka lintsata koulusta jos ei huvittanut.
Myös Mikael Jungner on kertonut, että hänellä oli vapaa kasvatus, ei mitään rajoja. Kun hän lapsena piirsi liidulla tapettiin, vanhemmat eivät kieltäneet vaan ihastelivat lapsen luovuutta.
Jos oikein haastattelun tulkitsin, niin hänen mielestään olisi joitakin rajoja voinut olla.
Lapsesta kasvaa vanhempiaan uhkaava kiusaajatyranni, jolle annetaan kaikki periksi kun sanaa EI ei ole ollut olemassakaan. Siis sitä saa, mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Lehdestä tänään bongattua. OYS valmistautuu lasten lihavuusleikkauksiin. Muilla yliopistollisilla tietysti sama homma. Olen suoranaisesti shokissa miten heitteillä lapset ovat tänä päivänä. Ei ihme, että puukot heiluvat kouluissa.
Olen törmännyt sairaalloisen ylipainoisiin lapsiin omien lasteni urheiluharrastuksissa. Noissa perheissä lapset eivät todellakaan ole heitteillä, osassa vanhemmat ovat urheilun tai ravitsemuksen asiantuntijoita ja osassa muuten aktiivisia ja monessa mukana olevia ihmisiä. Lapset saattavat olla todella eteviä lajeissaan, painoa vain on rutkasti.
On vielä paljon, mitä emme lasten ylipainosta tiedä. Omat lapseni ovat hoikkia, mutta en voi ottaa siitä itselleni kunniaa. Vihreää laitetaan lautaselle, mutta ennemmin pari kurkkuviipaletta kuin puoli lautasta monipuolista salaattia. Vehnäleipääkin menee usein.
Lapsella pitää olla turvalliset rajat. Hänen pitää saada tuntea olevansa turvassa.
Meidän teini sanoi meille, että laittakaa minulle rajat.
Oltiin kovin hyväuskoisia ja höveleinä. Nuorin ja aina kiltti ollut. Helposti vietävissä kavereitten kesken tuolla sitten teininä.
Oppia tämä on meille vanhemmillekin. Rajojen laittaminen ja niiden pitäminen ja keskusteleminen.
Ja se EI. Jos noilla tehdään niin, niin sitten tehdään. Meillä ei tehdä niin. Meillä tehdään näin. Me vanhemmat olemme vastuussa sinusta meidän alaikäisestä lapsestamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuri on hyvä asia eikä tarkoita ruumiillista väkivaltaa.
Ei kukaan ole ruumiillisesta väkivallasta puhunutkaan.
Kuri tarkoittaa väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään asiantuntija ei suosittele kurinpidon käyttöä kasvatuksessa. Kurinpidon sijasta tulee puuttua lapsen käytöksen juurisyihin vahvistamalla tunnetaitoja ja huomaamalla lapsessa hyvä ja vahvistamalla hyvää.
No kurinpidon nyt ei tarvitse olla väkivaltaista, vaan se on seuraamuksista tiedottamista ja säännössä pysymistä. Sitä ennen tietysti perustellaan, mikä on toivottua käytöstä ja miksi. Tätä täytyy käytännössä toteuttaa, vaikka tukee ja vahvistaakin lapsen positiivista käytöstä. Kuuluu lapsen kehitysvaiheisiin kokeilla vedättämistä, rajojen uhmaamista, valehtelua yms. Edes hyvää vahvistamalla ei voi näitä ei-toivottuja kokeiluja kitkeä kokonaan pois. Realismia rinkiin ja laput pois silmiltä!
t. sosiaalisten aikuisten lasten äiti, pedagogi
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta kasvaa vanhempiaan uhkaava kiusaajatyranni, jolle annetaan kaikki periksi kun sanaa EI ei ole ollut olemassakaan. Siis sitä saa, mitä tilaa.
Kyllä. Näitä meillä huostaanotossa. Lapset ilmoittautuvat itse, kun vanhemmat ei tottele. Ei ole vitsi.
Suurin syy lasten huonoon käytökseen on itsekeskeiset ja nousukkaat vanhemmat, varsinkin äidit. Näitä näkee jatkuvasti. Lapsi parat!
Jos yrität kasvattaa sitä lasta niin olet syyllistynyt kunnianloukkaukseen ja väkivaltaan lasta kohtaan. Ehkä tästäkin syystä ja tähän syyhyn on hyvä vedota kun ei jaksa ottaa vastuuta tai ei pysty siihen.
Jos katsoisit sitä huoltajaa joka kasvattaa lastansa niin kirjoittaisit täällä kuinka uhkaava se tilanne oli ja lapsi voi varmasti pahoin.
#kaksinaismoralismi #mikääneiolekoskaanhyvin