Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyvanhemmat antavat lastensa kasvaa ilman rajoja? Onko vanhemmuus muuttunut pelkäksi ystävyydeksi?
21.05.2025 |
Oon viime aikoina alkanut miettiä ihan tosissani missä mennään?
Katselen ympärilleni kaupoissa, leikkikentillä, kahvilatuoleilla - ja näen saman kuvion toistuvan: lapsi potkii äitiään jalallaan, huutaa tai heittää leluja - ja äiti hymyilee. Hymyilee. Ei sano mitään. Tai sanoo jotain tyynnyttävää typykkää tyyliin no hei kultaseni, ei pidä lyödä JA JATKA AKTIVITEETTIAAN KUNTOON.
Missä on se raja? Missä on se "ei"? Missä on se vanhemmuus, jossa lapsi oppii, että maailmassa on sääntöjä?
Minä en ole mikään tyranni. Oon hellä ja rakastava äiti. Mutta mun lapseni tietävät: jos tekee pahaa, tulee seuraamuksia. Jos huutaa vanhemmille, ei saa iPadia. Jos lyö veljeään, ei mennä leikkimään. Ja hei - hänelläkin on tunteet, mutta hän OPPii, että ei saa käyttää niitä väärin.
Mutta nykyään? Kaikki on "positiivistä vanhemmuutta", "rajojen avaamista", "lapsen itsemääräämisoikeutta"... Missä mennään?!
Onko kenelläkään muilla samanlainen kokemus? Näettekö te samoja asioita? Vai oonko mä vain vanhanaikainen kiukkuinen mamma, joka ei ymmärrä uuden ajan kasvatusta?
Kysymys palstakavereille:
Miten te asetatte rajoja lapsillenne?
Onko mielestänne tärkeää, että lapsi pelkää vanhempiaan joskus?
Kuinka vanhemmat voivat olla ystäviä lapsilleen ILMAN että menettävät auktoriteettinsa?
Oletteko huomanneet vanhemmuuden muuttuneen viime vuosikymmeninä? Miten?
Onko teillä esimerkkejä tilanteista, joissa olette joutuneet valitsemaan rajojen ja lapsen tunteiden väliltä?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miten jotkut aina kaikkialla näkee tällaista kasvatusta. Mulla on neljävuotias lapsi ja kaikki lapsiperheet, joiden kanssa mä olen läheisissä tekemisissä kyllä osaa kieltää lapsiaan. Ihan korkeintaan vanhemmat tekevät niin, että ensimmäisellä kerralla vaan kieltävät lapsiaan ja jos tyhmä toiminta jatkuu, niin sitten otetaan järeämmät keinot käyttöön. En muista, että oltaisiin koskaan oltu vaikka jossain puistossa, jossa lapsi heittää toisia hiekkaleluilla ilman, että vanhempi tulee puuttumaan tilanteeseen.
Missä te oikein asutte, jos tilanne on noin paha, että kukaan ei komenna lapsiaan?
Ja sinä elät omassa kuplassasi, etkä näe sen ulkopuolelle...
No vastaavasti te elätte omassa kuplassanne, jos luulette kaikkien kasvattavan lapsiaan ilman mitään rajoja.
Kuinka moni ihan rehellisesti uskaltaisi kertoa päiväkodissa siitä, että on kotona vaikkapa jäähyttänyt lasta kun lapsi ei totellut? Tuskin kovinkaan moni, kun vaarana on, että tieto siitä on pian lastensuojelulla, kiitos ilmiantovelvollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miten jotkut aina kaikkialla näkee tällaista kasvatusta. Mulla on neljävuotias lapsi ja kaikki lapsiperheet, joiden kanssa mä olen läheisissä tekemisissä kyllä osaa kieltää lapsiaan. Ihan korkeintaan vanhemmat tekevät niin, että ensimmäisellä kerralla vaan kieltävät lapsiaan ja jos tyhmä toiminta jatkuu, niin sitten otetaan järeämmät keinot käyttöön. En muista, että oltaisiin koskaan oltu vaikka jossain puistossa, jossa lapsi heittää toisia hiekkaleluilla ilman, että vanhempi tulee puuttumaan tilanteeseen.
Missä te oikein asutte, jos tilanne on noin paha, että kukaan ei komenna lapsiaan?
Ja sinä elät omassa kuplassasi, etkä näe sen ulkopuolelle...
No vastaavasti te elätte omassa kuplassanne, jos luulette kaikkien kasvattavan lapsiaan ilman mitään rajoj
Toimivat ihan itsekin niin. Vähän aikaa sitten näin kirjastossa, kun yksi tarhalapsi löi aikuista asiakasta siellä eivätkä vieressä seisoneet hoitajat tehneet mitään.
No vastaavasti te elätte omassa kuplassanne, jos luulette kaikkien kasvattavan lapsiaan ilman mitään rajoja.