Miksi nykyvanhemmat antavat lastensa kasvaa ilman rajoja? Onko vanhemmuus muuttunut pelkäksi ystävyydeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri on hyvä asia eikä tarkoita ruumiillista väkivaltaa.  

Ei kukaan ole ruumiillisesta väkivallasta puhunutkaan.

Kuri tarkoittaa väkivaltaa.

No ei sinullakaan hyvin mene.

Sana kuri on tullut suomen kieleen maataloudesta omavaraistalouden ajalta. Lehmät ohjattiin kuria = aidattua väylää pitkin laitumelta navettaan ja takaisin. Sillä ei ole mitään tekemistä väkivallan vaan ohjaamisen, turvallisen reitin kanssa.

Nykyajassa voisi verrata, kun maanteillä siltojen kohdalla ovat kaiteet = kuri, jotka estävät auton putoamisen veteen, vaikka kuski tekisi ohjausvirheen.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Tätä samaa virttä on kaikki sukupolvet laulaneet, ei mitään uutta auringon alla. Taidat olla aika nuori?

Seuraavaksi huomaat -ensimmäisenä ihmisenä maailmassa tietenkin- miten nuoriso on pilalla. 

Lisääntyvä kaverivanhemmuus, rajojen asettamisen hankaluus ja kasvatusvastuun sysääminen yhteiskunnalle on kyllä ihan oikea ilmiö ja nähtävissä esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Puhun 30 vuoden päiväkotikokemuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Tätä samaa virttä on kaikki sukupolvet laulaneet, ei mitään uutta auringon alla. Taidat olla aika nuori?

Seuraavaksi huomaat -ensimmäisenä ihmisenä maailmassa tietenkin- miten nuoriso on pilalla. 

Lisääntyvä kaverivanhemmuus, rajojen asettamisen hankaluus ja kasvatusvastuun sysääminen yhteiskunnalle on kyllä ihan oikea ilmiö ja nähtävissä esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Puhun 30 vuoden päiväkotikokemuksella.

Ennen päiväkodit olivat lasten hoitopaikkoja mihin lapset laitettiin jos oli pakko. Nykyisin ne ovat varhaiskasvatuspaikkoja joihin lapset laitetaan kasvatettaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehdestä tänään bongattua. OYS valmistautuu lasten lihavuusleikkauksiin. Muilla yliopistollisilla tietysti sama homma. Olen suoranaisesti shokissa miten heitteillä lapset ovat tänä päivänä. Ei ihme, että puukot heiluvat kouluissa.

Olen törmännyt sairaalloisen ylipainoisiin lapsiin omien lasteni urheiluharrastuksissa. Noissa perheissä lapset eivät todellakaan ole heitteillä, osassa vanhemmat ovat urheilun tai ravitsemuksen asiantuntijoita ja osassa muuten aktiivisia ja monessa mukana olevia ihmisiä. Lapset saattavat olla todella eteviä lajeissaan, painoa vain on rutkasti.

On vielä paljon, mitä emme lasten ylipainosta tiedä. Omat lapseni ovat hoikkia, mutta en voi ottaa siitä itselleni kunniaa. Vihreää laitetaan lautaselle, mutta ennemmin pari kurkkuviipaletta kuin puoli lautasta monipuolista salaattia. Vehnäleipääkin menee usein. 

Julkisen kustantamaan leikkaukseen ei lähdetä muutaman kilon vuoksi. Kyseessä on sairaalloinen ylipaino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Tätä samaa virttä on kaikki sukupolvet laulaneet, ei mitään uutta auringon alla. Taidat olla aika nuori?

Seuraavaksi huomaat -ensimmäisenä ihmisenä maailmassa tietenkin- miten nuoriso on pilalla. 

Lisääntyvä kaverivanhemmuus, rajojen asettamisen hankaluus ja kasvatusvastuun sysääminen yhteiskunnalle on kyllä ihan oikea ilmiö ja nähtävissä esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Puhun 30 vuoden päiväkotikokemuksella.

Ennen päiväkodit olivat lasten hoitopaikkoja mihin lapset laitettiin jos oli pakko. Nykyisin ne ovat varhaiskasvatuspaikkoja joihin lapset laitetaan kasvatettaviksi.

Tuota henkilökunta itsekin toivoo. Eivät he halua olla mitään hoitotätejä vaan varhaiskasvattajia joiden tehtävä on asiantuntijan roolissa kasvattaa lapset suositusten mukaisella tavalla.

Mä en ymmärrä, miten jotkut aina kaikkialla näkee tällaista kasvatusta. Mulla on neljävuotias lapsi ja kaikki lapsiperheet, joiden kanssa mä olen läheisissä tekemisissä kyllä osaa kieltää lapsiaan. Ihan korkeintaan vanhemmat tekevät niin, että ensimmäisellä kerralla vaan kieltävät lapsiaan ja jos tyhmä toiminta jatkuu, niin sitten otetaan järeämmät keinot käyttöön. En muista, että oltaisiin koskaan oltu vaikka jossain puistossa, jossa lapsi heittää toisia hiekkaleluilla ilman, että vanhempi tulee puuttumaan tilanteeseen.

Missä te oikein asutte, jos tilanne on noin paha, että kukaan ei komenna lapsiaan?

Ilman rajoja toden totta tänä päivänä pennut kasvatetaan. Tai mitä kasvatusta se on, kun kakarat määrää kotona kaiken eikä tämäkään riitä. Opettajat ovat täysin altavastaajia noiden edessä, rangaista ei saa, vaikka noi hirviöt käyvät kimppuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Tätä samaa virttä on kaikki sukupolvet laulaneet, ei mitään uutta auringon alla. Taidat olla aika nuori?

Seuraavaksi huomaat -ensimmäisenä ihmisenä maailmassa tietenkin- miten nuoriso on pilalla. 

Lisääntyvä kaverivanhemmuus, rajojen asettamisen hankaluus ja kasvatusvastuun sysääminen yhteiskunnalle on kyllä ihan oikea ilmiö ja nähtävissä esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Puhun 30 vuoden päiväkotikokemuksella.

Ennen päiväkodit olivat lasten hoitopaikkoja mihin lapset laitettiin jos oli pakko. Nykyisin ne ovat varhaiskasvatuspaikkoja joihin lapset laitetaan kasvatettaviksi.

Joo, mutta se VASTUU kasvatuksesta on edelleen kodilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri on hyvä asia eikä tarkoita ruumiillista väkivaltaa.  

Ei kukaan ole ruumiillisesta väkivallasta puhunutkaan.

Kuri tarkoittaa väkivaltaa.

Kuri tarkoittaa rajoja. Kerrotaan, mitä ei saa tehdä tai sanoa ja kerrotaan, miten lapsen halutaan käyttäytyvän. Rikkeillä on seurauksena menetyksiä ja moitteita. Sitä on kuri. Kuljetaan tiettyä tietä, ei valtoimenaan miten sattuu mieleen juolahtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miten jotkut aina kaikkialla näkee tällaista kasvatusta. Mulla on neljävuotias lapsi ja kaikki lapsiperheet, joiden kanssa mä olen läheisissä tekemisissä kyllä osaa kieltää lapsiaan. Ihan korkeintaan vanhemmat tekevät niin, että ensimmäisellä kerralla vaan kieltävät lapsiaan ja jos tyhmä toiminta jatkuu, niin sitten otetaan järeämmät keinot käyttöön. En muista, että oltaisiin koskaan oltu vaikka jossain puistossa, jossa lapsi heittää toisia hiekkaleluilla ilman, että vanhempi tulee puuttumaan tilanteeseen.

Missä te oikein asutte, jos tilanne on noin paha, että kukaan ei komenna lapsiaan?

Ja sinä elät omassa kuplassasi, etkä näe sen ulkopuolelle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Tätä samaa virttä on kaikki sukupolvet laulaneet, ei mitään uutta auringon alla. Taidat olla aika nuori?

Seuraavaksi huomaat -ensimmäisenä ihmisenä maailmassa tietenkin- miten nuoriso on pilalla. 

Lisääntyvä kaverivanhemmuus, rajojen asettamisen hankaluus ja kasvatusvastuun sysääminen yhteiskunnalle on kyllä ihan oikea ilmiö ja nähtävissä esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Puhun 30 vuoden päiväkotikokemuksella.

Ennen päiväkodit olivat lasten hoitopaikkoja mihin lapset laitettiin jos oli pakko. Nykyisin ne ovat varhaiskasvatuspaikkoja joihin lapset laitetaan kasvatettaviksi.

Joo, mutta se VASTUU kasvatuksesta on edelleen kodilla.

Päiväkoti hoitaa kasvatuksen käytännössä eikä vanhemmilla ole oikeutta puuttua päiväkodin sisäisiin käytäntöihin, joten miten vastuu kasvatuksesta voi olla kodilla?

B-luokan sakki on saavuttanut vanhemmuuden ja se valitettavasti näkyy, eihän nuo tee muuta kuin puhelinta tuijottaa ja ihmettelee kun wilma merkintöjä satelee ja lasu käy vähän väliä ovella.

Vanhempien lepsuun kasvatukseen on monta syytä ja niistä on keskusteltu jo paljon. Yhtä asiaa ei kuitenkaan koskaan nosteta esille eli sitä, että lastensuojeluilmoituksia tehdään nykyään liukuhihnalta. Esimerkkinä kerron tuoreen oman kokemukseni:

Lapsellani on keväisin aika paha allerginen nuha. Tämä asia on koulussa erittäin hyvin tiedossa mutta niin vain koululta oli äskettäin tehty lapstensuojeluilmoitus siitä, että lapseni on kevään aikana ollut toistuvasti kipeänä koulussa. Hohhoijakkaa. Asia ei johtanut sosiaalityöntekijän yhteydenottoa pitemmälle, mutta pisti kyllä v*tuttamaan aika rankasti. Tapauksen jälkeen en ole puhunut koulun opettajille ja avustajille sanaakaan. Varmaan siitäkin vielä ehditään tehdä lasu ennen lukuvuoden loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien lepsuun kasvatukseen on monta syytä ja niistä on keskusteltu jo paljon. Yhtä asiaa ei kuitenkaan koskaan nosteta esille eli sitä, että lastensuojeluilmoituksia tehdään nykyään liukuhihnalta. Esimerkkinä kerron tuoreen oman kokemukseni:

Lapsellani on keväisin aika paha allerginen nuha. Tämä asia on koulussa erittäin hyvin tiedossa mutta niin vain koululta oli äskettäin tehty lapstensuojeluilmoitus siitä, että lapseni on kevään aikana ollut toistuvasti kipeänä koulussa. Hohhoijakkaa. Asia ei johtanut sosiaalityöntekijän yhteydenottoa pitemmälle, mutta pisti kyllä v*tuttamaan aika rankasti. Tapauksen jälkeen en ole puhunut koulun opettajille ja avustajille sanaakaan. Varmaan siitäkin vielä ehditään tehdä lasu ennen lukuvuoden loppua.

Tarkoitin tuolla sitä, että vanhemmat eivät välttämättä enää edes uskalla pitää kuria lapsilleen kun koko ajan on pelko lasusta.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoloissa kerrotaan, että oikea ratkaisu on huonon käytöksen huomiotta jättäminen ja hyvän palkitseminen. Voin kertoa, että meidän poikalaumaa ei kukaan jaksaisi, jos tuolla meiningillä oltaisiin kaikki nämä vuodet menty. Eli on ärjytty ja pidetty rajoja.

Nykyäänkin silti vanhalta isältäni menee välillä hermot kuopukseeni, joten ilmeisesti lapsemme ovat edelleen huonosti kasvatettuja buumerien mielestä. Nöyrästi totean, että eipä minustakaan ja sisaruksistani täydellisiä tullut vaikka kuri oli kova, ehkä jopa päinvastoin. Jälkipolvet tuomitkoot.

Tämä ei suoraan teidän perhettä koske, kun en teitä tunne, mutta itse poikien äitinä olen ennemmin kyllästynyt asenteeseen, että poikien pitää koheltaa, ei ne muuten ole poikia ja pojat eivät tottele ellei heille huuda. Etenkin yläkoulua heidän kauttaan seuranneena tuli selväksi, että jämäkät mutta empaattiset opettajat saivat oppitunneistaan rauhallisia ja oppilaat kiinnostumaan. Näitä kitarisat vilkkuen huutavia vanhan liiton miesopettajia ei kukaan arvostanut. Kunnioitus pitää ansaita, oli oppilas tyttö tai poika.

Omat poikani olivat kyllä liikunnallisia, ei olisi tullut mieleenkään pitää heitä koko päivä sisällä, mutta ei heidän keskittymiskyvyssään vikaa ollut. Ja ihan yhtä lailla pojilla on tunteet.

Mutta tämä tuli vain tekstistäsi mieleen, en tarkoita sinua kritisoida tuntematta :)

1. Vanhemman on käytännössä mahdotonta muodostaa luottamuksellista ja lempeää vanhemmuussuhdetta lapseen, sillä tämän on pakko käydä töissä ja suurimman osan päivästä lapsi pelaa toisten säännöillä. Yhteishuoltajuuslapsilla tämä on vielä vaikeampaa. Siinä vaiheessa kun "ammattikasvattajat" sotkeentuvat kuvioon niin ollaa vielä pahemmassa pulassa, sillä he eivät tarjoa avuksi kuin kasan paskaa, joka myrkyttää jo aluksi heikkolaatuisen.

2. Toinen huomionarvoinen näkökulma on se, ettei ihmisiä tai lapsia ole tarkoitettu kasvatettavaksi orjuuteen. Ihannoimasi malli kurinpidosta ja autoritäärisyydestä palvelee kapitalismia, missä lasta alistetaan kunnes pääsee ylenemään jonkun keksityn arvoasteikon puitteissa ja sopeutuu useisiin luonnottomiin, tämän psyykeelle vauriollisiin tapoihin ja malleihin. Kun taas luonnossa poikaset kasvavat ihan vaan olemaan ja elämään, nautiskelemaan luonnon antimista ja ympäristöstä. Jokainen hyvä vanhempi toivoo lapsilleen hyvää elämää, onnellista lapsuutta ja aikuisuutta, mukavia ajanvietteitä ja hyvinvointia. Nämä ovat asioita, mitä ei saavuteta alistamisella ja kurilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien lepsuun kasvatukseen on monta syytä ja niistä on keskusteltu jo paljon. Yhtä asiaa ei kuitenkaan koskaan nosteta esille eli sitä, että lastensuojeluilmoituksia tehdään nykyään liukuhihnalta. Esimerkkinä kerron tuoreen oman kokemukseni:

Lapsellani on keväisin aika paha allerginen nuha. Tämä asia on koulussa erittäin hyvin tiedossa mutta niin vain koululta oli äskettäin tehty lapstensuojeluilmoitus siitä, että lapseni on kevään aikana ollut toistuvasti kipeänä koulussa. Hohhoijakkaa. Asia ei johtanut sosiaalityöntekijän yhteydenottoa pitemmälle, mutta pisti kyllä v*tuttamaan aika rankasti. Tapauksen jälkeen en ole puhunut koulun opettajille ja avustajille sanaakaan. Varmaan siitäkin vielä ehditään tehdä lasu ennen lukuvuoden loppua.

Tarkoitin tuolla sitä, että vanhemmat eivät välttämättä enää edes uskalla pitää kuria lapsilleen kun koko ajan on pelko lasusta.

Varsinkin kun lastensuojelu ei kuria hyväksy vaan heidän mukaansa lapsille pitäisi vain sanoittaa ja sanoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien lepsuun kasvatukseen on monta syytä ja niistä on keskusteltu jo paljon. Yhtä asiaa ei kuitenkaan koskaan nosteta esille eli sitä, että lastensuojeluilmoituksia tehdään nykyään liukuhihnalta. Esimerkkinä kerron tuoreen oman kokemukseni:

Lapsellani on keväisin aika paha allerginen nuha. Tämä asia on koulussa erittäin hyvin tiedossa mutta niin vain koululta oli äskettäin tehty lapstensuojeluilmoitus siitä, että lapseni on kevään aikana ollut toistuvasti kipeänä koulussa. Hohhoijakkaa. Asia ei johtanut sosiaalityöntekijän yhteydenottoa pitemmälle, mutta pisti kyllä v*tuttamaan aika rankasti. Tapauksen jälkeen en ole puhunut koulun opettajille ja avustajille sanaakaan. Varmaan siitäkin vielä ehditään tehdä lasu ennen lukuvuoden loppua.

Tarkoitin tuolla sitä, että vanhemmat eivät välttämättä enää edes uskalla pitää kuria lapsilleen kun koko ajan on p

Jeps ja jos lapsi pätyy lasu-psykologin kynsiin niin se oli sitten loppuelämä siinä. Psyyke täysin tuusan nuuskana. Ehkä joku luostarielämä voi juuri ja juuri pelastaa siltä jos "ammattilaiset" paskovat lapsen identiteetin myrkyillään, mutta aikamoinen ihme se olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Tätä samaa virttä on kaikki sukupolvet laulaneet, ei mitään uutta auringon alla. Taidat olla aika nuori?

Seuraavaksi huomaat -ensimmäisenä ihmisenä maailmassa tietenkin- miten nuoriso on pilalla. 

Lisääntyvä kaverivanhemmuus, rajojen asettamisen hankaluus ja kasvatusvastuun sysääminen yhteiskunnalle on kyllä ihan oikea ilmiö ja nähtävissä esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Puhun 30 vuoden päiväkotikokemuksella.

Ennen päiväkodit olivat lasten hoitopaikkoja mihin lapset laitettiin jos oli pakko. Nykyisin ne ovat varhaiskasvatuspaikkoja joihin lapset laitetaan kasvatettaviksi.

Tuota henkilökunta itsekin toivoo. Eivät he halua olla mitään hoitotätejä vaan varhaiskasvattajia joiden tehtävä on asiantuntijan

Eli roolit ovat menneet sekaisin. Päiväkodit (omastakin toiveestaan) haluavat toimia kasvattajina, vanhemmista on tullut niitä hoitotätejä ja -setiä. Ei kai lapsenkaan koko elämä voi pelkkää kasvattamista olla, osa päivästä on voitava vaan olla ja hengailla.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien lepsuun kasvatukseen on monta syytä ja niistä on keskusteltu jo paljon. Yhtä asiaa ei kuitenkaan koskaan nosteta esille eli sitä, että lastensuojeluilmoituksia tehdään nykyään liukuhihnalta. Esimerkkinä kerron tuoreen oman kokemukseni:

Lapsellani on keväisin aika paha allerginen nuha. Tämä asia on koulussa erittäin hyvin tiedossa mutta niin vain koululta oli äskettäin tehty lapstensuojeluilmoitus siitä, että lapseni on kevään aikana ollut toistuvasti kipeänä koulussa. Hohhoijakkaa. Asia ei johtanut sosiaalityöntekijän yhteydenottoa pitemmälle, mutta pisti kyllä v*tuttamaan aika rankasti. Tapauksen jälkeen en ole puhunut koulun opettajille ja avustajille sanaakaan. Varmaan siitäkin vielä ehditään tehdä lasu ennen lukuvuoden loppua.

Suomea oikein kehutaan tästä "viranomaisyhteistyöstä" joka on käytännössä vainoa ja vihaa vanhempia kohtaan. Tuo on vielä erittäin lievää ja onneksesi kuviossa ei ollut esim. vihamielistä eksää. Auta armias jos eksä kantaa kaunaa ja lasut alkavat utelemaan tietoja sieltä. Siinä on monen elämä pilalla, eikä vähiten lapsen.