Lue keskustelun säännöt.
Nykyään on monia jotka ei vastaa puhelimeen, miksi?
20.05.2025 |
Mikä siinä on niin vaikeaa? Paljon nopeammin saa asiat puhuttua puhelinessa kuin tekstareilla. En lähetä nykyään ollenkaan viestejä vaan soitan aina.
Kommentit (159)
Ei introverttius ole mikään syy olla vastaamatta. Itseään voi kasvattaa sietämään erilaisia asioita, eikä kuvitella, että maailma pyörii sinun määräämässäsi tahdissa. Tekstiviestin näpyttely voi olla vaikeaa ellei mahdotonta esim. huonon näön tai monien eri sairauksien takia, puhuen asia selviää heti. Kannatta todella tulla ulos sieltä minä-minä-kuplasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osittain sosiaalinen elämämme on kokenut inflaation. Viesteihin ei vastata kuin päivien viiveellä, soittaa ei tietenkään voi koska kännykkään ei viitsitä vastata. Kännykkä tuo koko maailman kämmenelle, mutta tulemme yhä yksinäisemmiksi niiden johdosta.
On toki ihmisiä, jotka aina reagoivat viesteihin, vaikka ihan tosi lyhyesti, kertomalla että nyt kiire mutta palaa asiaan. Ja myös palaa asiaan. Tämä erottaa ihmiset toisistaan, ja ne jotka reagoivat, ovat muutenkin keskimääräistä fiksumpia ja kivoja ihmisiä. Ja nyt en tarkoita tuntemattomia soittajia, vaan ihan omista sosiaalisista ympyröistä. Miten itse toimit?
No ensinnäkin mun puhelinnumeroa ei ole kenelläkään puolitutulla. Käytän muutenkin viestittelyyn enemmän Messengeriä kuin tekstiviestejä. Jos saamassani viestissä on jokin kysymys, pyrin vastaamaan siihen mahdollisimman nopeasti. Mutta sekin riippuu ihan kysymyksestä, kuinka pikaisesti pitää vastata. Esimerkiksi jos olen jäämässä bussista just seuraavalla pysäkillä pois ja kuulen käsilaukun pohjalla kännykkäni piippaavan, luen viestin vasta noustuani bussista. Jos kysymykseen vastaamisella ei ole mikään kiire, kävelen rauhassa kotiin ja vastaan vasta siellä. Jos taas on kiire, vastaan jo siinä pysäkillä. Kaikki mun tutut myöskin tietävät, että en kulje kännykkä kädessä joka paikkaan. Hui kauhistus: saatan jopa käydä viemässä roskat ulos ja jättää kännykän kotiin. Mulla saattaa myös olla kännykkä monta päivääkin jossain päin huushollia ilman, että olen katsonut sitä ollenkaan. Sen vuoksi onkin järkevämpää laittaa viesti Messengerissä, niin ainakin näen sen silloin, kun kuljen läppärin ohi. Ystäväni kyllä tietävät myös sen, että en istu tietokoneen ääressä 24/7, vaikka näynkin Messengerissä "aktiivisena". Johtuu vain siitä, että mulla on selaimessa Facebook auki. Mä itse saatan olla koiran kanssa lenkilllä, isän luona kahvilla, kaupassa tai vaikka nukkumassa. Joskus vuosia sitten yksi kaverini oli laittanut kolmen aikaan yöllä montakin viestiä ja huhuillut, että missä sä oot, mikset vastaa. Aamulla vastasin, että olin Nukku-Matin kanssa Höyhensaarilla. Senkin tuttuni tietävät, että jos laittavat mulle viestin, joka edellyttää multa pidempää vastausta tai peräti jonkin asian selvittämistä ensin ja olenkin menossa jo nukkumaan, niin vastaan viestiin vasta seuraavana päivänä. Myös sen tuttuni tietävät, että jos olen toisen ihmisen seurassa, mun kännykkäni on käsilaukun pohjalla äänettömällä. Esim ystäväni kanssa ravintolassa syömässä tms. Vain sellaisessa tilanteessa, että mulla on syytä odottaa tärkeää puhelua, nostan kännykän laukusta pöydälle, laitan sen värinälle ja pyydän ystävältäni anteeksi, että joudun pitämään kännykän siinä. Selitän myös, miksi joudun (esim kun äitini oli sairaalassa ja oli sovittu, että hoitohenkilökunta soittaa mulle eikä isälle).
Vierailija kirjoitti:
Ei introverttius ole mikään syy olla vastaamatta. Itseään voi kasvattaa sietämään erilaisia asioita, eikä kuvitella, että maailma pyörii sinun määräämässäsi tahdissa. Tekstiviestin näpyttely voi olla vaikeaa ellei mahdotonta esim. huonon näön tai monien eri sairauksien takia, puhuen asia selviää heti. Kannatta todella tulla ulos sieltä minä-minä-kuplasta.
Jos joku huononäköinen soittaa mulle enkä mä kännykästäni näe, kuka soittaja on, se huononäköinen on näpytellyt väärän numeron. Vain yksi huononäköinen voi oikeasti tavoitella juuri mua ja se on isäni. Mutta hänkin, jos asialla ei ole kiire, laittaa viestin "soita kun ehdit".
Lisään vielä tuohon miten itse toimit -kysymykseen, että jos viestissä ei ole mitään kysymystä vaan asia on mulle pikemminkin sellainen "nice to know", kuittaan viestin joko peukku emojilla tai kirjoitan "ok". Esimerkkinä vaikka se, että sikoni laittaa mökiltä viestin "tulen sittenkin vasta tiistaina kotiin".
En oikeestaan tiedä miksi, mutta en tykkää puhua puhelimessa. Face to face kylläkin. Jotenkin ärsyttää pitää korvalla luuria ja puhua pälpättää. Viestittely on kivaa. Sitä voi tehdä millon missäkin, ei tarvitse miettiä kuunteleeko joku juttujasi, häiritsetkö jotakuta tms. Inhoan muutenkin olla luuri kädessä missäääään sellaisessa paikassa, jossa on paljon hälinää, esim. liikenteessä kun täytyy olla valppaana. Ja varsinkin auton ratissa (siksi bluetooth yhteys)!
Tuntemattomiin numeroihinkaan en edes vastaa. Jos on oikeasti tärkeä puhelu, tiedän kyllä odottaa sellaista. Jokaikinen kerta kun olen vastannut muussa tapauksessa niin siellä on ollut joku puhelinmyyjä tai vastaava, jonka kanssa on saanut vängätä. Joten ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen kokenut mm. nämä:
Olen lähdössä asioilleni, kun puhelin soi. Ajattelen, että ehkä se on jokin nopea juttu, ja vastaan. Toisessa päässä alkaa hirveä hidastempoinen jaarittelu, että tässä soittelen tästä ja tuosta asiasta kun olit joskus jotain yhteyttä ottanut... ja sitten alkaa puuduttava selostus asioista enkä kehtaa sanoa, että vttu minä en jaksa nyt.
Tai sitten saan puhelinhaastattelupyynnön täysin ilman ennakkovaroitusta 🙄🙄 ja taas menee omat menot päin vttua, kun pitääkin yhtäkkiä jumittua vähintään vartiksi lässyttämään läpi jokin haastattelu, johon ei ole edes varautunut 🙄 Tiedän ihan vallan mainiosti, että jos en suostu sillä hetkellä, en satavarmasti saa mitään työtä.
Nykyään en enää vastaa puhelimeen ellen odota jotain tiettyä puhelua tai jos minulla on menoa. Vihaan sitä jaarittelua yli kaiken ja hermostun. Kerran minulle soitti joku enkä saanut mitään selvää että mistä helvetistä hän soittelee. En, vaikka kysyin moneen kertaan. Menee jo noloksi itselle, kun joutuu kyselemään moneen kertaan eikä silti saa selvää. Soittaja kuulosti siltä että jännitti puhelimessa puhumista. Kuten myös minä, mutta siksi en työskentelekään puheluja vaativissa töissä.
En vastaa koskaan jollen tunne soittajaa. Työpäivisin vastaan vain esimiehelle ja muutamalle yhteistyökumppanille ja muutamalle työkaverille. Silloinkin vain jos aikaa. 99% vastaan viestillä "soitan takaisin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vastaa koskaan jollen tunne soittajaa. Työpäivisin vastaan vain esimiehelle ja muutamalle yhteistyökumppanille ja muutamalle työkaverille. Silloinkin vain jos aikaa. 99% vastaan viestillä "soitan takaisin"
Ja silloinkin aniharvoin oikeasti soitan takaisin. Ihmiset pitää kouluttaa olemaan häiriköimästä muita. Kukaan ei ole maailman napa joka voi päättää milloin haluaa jollekin puhua. Tarvitaan toisenkin ihmisen suostumus ja häneltä joutoaikaa
Vierailija kirjoitti:
Ei introverttius ole mikään syy olla vastaamatta. Itseään voi kasvattaa sietämään erilaisia asioita, eikä kuvitella, että maailma pyörii sinun määräämässäsi tahdissa. Tekstiviestin näpyttely voi olla vaikeaa ellei mahdotonta esim. huonon näön tai monien eri sairauksien takia, puhuen asia selviää heti. Kannatta todella tulla ulos sieltä minä-minä-kuplasta.
Onhan se juuri hyvä ja oikea syy. Emme elä missään sosialismissa missä ajatellaan kollektiivisesti. Jokainen on ainutlaatuinen lumihiutale ja ei ole toista kaltaistasi. Saat olla millainen haluat olla ja kuinka monta sukupuolta vain. Sinä päätät kapitalismissa miten elät ja miten vastaat puhelimeesi minkä olet itse ostanut ja maksat myös laskut. Joten päätät itse milloin vastaat.
Jos eläisimme kommunismissa josta sinä haaveilet, niin jokainen olisi velvoitettu joka aamu vastaamaan kyselyyn miten voit ja miten voi olla tehokkaampi yhteiskunnan ja muiden eteen.
Koska puhelimesi ja laskut maksaa valtio. Ihmisen ei tarvitse edes tervehtiä muita jos ei halua. Aikuisella yksilöllä on vapaus myös hengittää Tegridy farmin tuotteita halutessaan jos niin haluaa. Mene Kiinaan jos haluat vastausvelvollisuuden puhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi että minulla on puhelin suurimman osan ajasta äänettömällä. Soitan takaisin sitten kun ehdin/jaksan.
Vierailija kirjoitti:
Ei introverttius ole mikään syy olla vastaamatta. Itseään voi kasvattaa sietämään erilaisia asioita, eikä kuvitella, että maailma pyörii sinun määräämässäsi tahdissa. Tekstiviestin näpyttely voi olla vaikeaa ellei mahdotonta esim. huonon näön tai monien eri sairauksien takia, puhuen asia selviää heti. Kannatta todella tulla ulos sieltä minä-minä-kuplasta.
Introverttiuteen en ota kantaa, mutta minun maailmani pyörii juurikin minun määräämässäni tahdissa näiden pyytämättä soittelevien tuntemattomien kohdalla. Jos numero ei ole tuttu, en takuulla vastaa, syystä että lähtökohtaisesti siellä on silloin joku, joka yrittää edistää omaa asiaansa ja jossa minun roolini 99% varmuudella olisi toimia maksumiehenä.
Selvittelen tosin usein numeron omistajan, ja palaan asiaan, jos siitä on hyötyä. Viimeksi taisi olla kerran v. 2024.
Asia nyt vain on niin, että minun juttusilleni ei pääse, muuten kuin todella tärkeissä asioissa ja sellaisissa tavoittelija sitten viestittelee muullakin tavoin. Ne, joiden asia on oman etunsa edistämistä, saavat puhua seinille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan kaikille, joiden numero on tallennettuna yhteystietoihini. Tuntemattomille minulla ei ole mitään asiaa, joten en vastaa oudoista numeroista tuleviin soiitoihin, paitsi jos numero näyttää palvelunumerolta (pankki, vakuutusyhtiö ym.). Niillekin huitaisen punaista luuria, jos yrittävät myydä jotain.
Suomalaisena mun energiapalkit menee nollille suunnilleen työpäivän jälkeen. Ensimmäiset 20% vähenee sosiaalisesta energiapalkista, kun nyökkään hyväksynnän bussikuskilta. Sitten töissä huomenen sanominen ottaa katsekontakteineen enemmän, koska tilanne on intiimi. Puhutaan jo siitä että on käytetty päivän sosiaalisten tilanteiden energialevelit puoleen. Eikä se palkki muuten nouse kuten jossain pelissä. Pikkuhiljaa hivenee nollaan.
Töiden jälkeen en enää kaupassa välttämättä jaksa noteerata kassan työntekijän tervehdykseen. Ei me oikeasti tarkoiteta tervehtiä muita sydämistämme. Ne ja minä ei merkitse mitään toisillemme. Keinotekoista teeskentelyä kaikki tyyni.
Puhelin on yksi suurin levelisyöppö. Puhelu äidille äitienpäivänä vie monen päivän energiat nollaan.
Istut vain huoneen nurkassa pimeässä kädet korvilla sikiöasennossa pitkä beatlestukka silmilläsi, koska energialevelit ei riitä parturiin, vaikka sun rahas yllättäen riittäisikin. Kädet korvilla kuulet epätoivoisen sykkeen sisältäsi. Ehkä energiapumppu yrittää epätoivoisesti lisätä palkkiin lisää palikoita, että jaksat sanoa puolisollesi jotain kaunista ja ne lapset pihalla. Ne haluaa että isä sanoisi jotain ja ottaisi heihin kontaktia, mutta et jaksa, koska sun työ vaatii sun koko elämän ja et ole mitään, olet vain se työ.
Et ole mitään ja sun toteemin levelit on lopussa. Käytännössä elät velkaa ja energiasi on oikeasti pakkasen puolella ollut jo vuosia. Avaat verhot ja katsot takapihalle. Aurinko paistaa lasten kasvoilla, mutta olet eri käyttöjärjestelmä ja et saa ladattua itseäsi pystyyn. Menet pihalle, menet töihin, menet minne menetkin, niin olet kelo ja täysin tyhjä paalu toteemia läheisillesi, mutta hymyilet töissä ja puutarhassa. Lapset hyppii ympärillä ja puoliso kysyy möreällä äänellä, että onko grilli valmiina, koska kohta tulee höystö. Jäät miettimään sanaa höystö ja juuri siltä sinusta tuntuu.
Olet höystö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää joku osaava lakialoite laista joka kieltää puhelinmarkkinoinnin jos ei kuluttaja ole itse antanut lupaa markkinointiin, siis kuluttaja itse ilmoittaa rekisteriin että ottaa markkinointia vastaan. Täältä tulisi heti yksi ääni.
Olen estänyt tuntemattomat numerot Iphonessani. Sillä säästää aikaa ja hermoja jankkaavien puhelinmyyjien kanssa.
Suosittelen muillekin: asetukset >> puhelin >> hälytykset >> hälytä vain talletettuja yhteystietoja.
Jos satun vastaamaan tuntemattomaan numeroon, nykyisellään en enää yritä "siistiä ja kohteliasta" puhelun lopetusta, pistän oikopäätä puhelun poikki.
Sillä säästää myös vastapuolen aikaa ja vaivaa.
Vastaan, jos tiedän odottaa puhelua tai joskus harvoin jos olen sillä tuulella. Töissä en voi vastata. En ymmärrä miksi ei voi laittaa viestiä, jos on yrittänyt soittaa, että soitin asiasta x, soitatko takaisin kun sopii. En soita tuntemattomiin numeroihin takaisin. Sitten alkaa se soittoleikki kun joku soittaa monta kertaa eikä asiasta mitään tietoa. Todennäköisesti kuitenkin puhelinmyyjä niin kuin aiemmalla vastaajalla niin ei ole järkeä soittaa takaisin.
Käytän puhelinta lähinnä pelaamisen. En koskaan soittele tai vastaanota puheluita.
T. Ossi
Miksi edes viestitellä tai yleensäkään hoitaa mitään toisten ihmisten kanssa?
Miksi olla edes sosiaalisessa mediassa tai lukea mitään uutisia mistään. Käy yöllä kaupassa ja menee itsepalvelukassan kautta kotiin, jossa verhot ovat yötä päivää kiinni.