Mikä sinulla on syynä että viet 1-vuotiaan täydeksi päiväksi hoitoon vaikka sinulla olisi vapaapäivä/lomaa?

Vierailija kirjoitti:

Koska maksan hoidosta 300€/kk oli lapsi hoidossa tai kipeänä, joten kyllä lapsi on päiväkodissa vapaapäivänäni leikkimään kavereiden kanssa. 

 

Maksat noin vähän? Se on joku max 15e päivä. Et edes siitä hinnasta halua antaa lapsellesi vapaapäivää tai ennen kaikkea viettää aikaa pienen lapsesi kanssa? 1-vuotias kavereiden kans leikkimässä? Anna mun kaikki kestää.

Vierailija kirjoitti:

Siitä päivästä olen maksanut. Pidä huoli omista asioistasi.

Tosi monille varhaiskasvatus on nykyään ilmaista ja silti tuovat.

Vierailija kirjoitti:

Jos en vie lasta hoitoon, joudun maksamaan sakkomaksun. Vapaapäivät tulee ilmoittaa 2 vko aikaisemmin, minulla ei töiden vuoksi ole tähän mahdollisuutta (vapaapäivän mahdollisuus voi tulla ilmi edellisenä päivänä), joten säästösyistä lapsi menee hoitoon ja minä säästyn puolitoistakertaiselta päivähoitomaksulta.

Nuo sakot ei ole edes päivähoitolain mukaisia, päivähoidosta ei saisi veloittaa mitään ylimääräistä, mutta koska tämä on kaupungin oma päätös, josta ei voi valittaa, niin lapsi menee hoitoon ja hoitajat on tyytyväisiä, kun ryhmä on täynnä.

Uskoisko tuota? No valehtele että lapsi on sairas. Problem solved. Jos siis haluaisit viettää aikaa lapsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en tuomitsisi vanhempia, jotka joskus vievät lapsensa päiväkotiin saadakseen omaa aikaa/aikaa asioiden hoitamiseen. On oikeasti raskasta olla täysipäiväisesti töissä ja kaiken vapaa-ajan vastuussa lapsesta niin, ettei omaa aikaa ole. Eihän kukaan jaksa ilman lepoa. Eihän omaishoitajillekaan sanoa, että huolehdipas toisesta 24/7 ja älä vaan nurise tarvitsevasi joskus lepoa.

Monilla myös unohtuu, miten sitovaa se lapsen kanssa oleminen on. Kun lapsi illalla nukahtaa, niin ei sitä voi lähteä lenkille, ruokakauppaan tms, vaan on silloinkin oltava kotona vahtimassa lasta. Monilla on sitten kotona lapsen nukahdettua pakko tehdä kotitöitä, joita ei ole päivän aikana ehtinyt tekemään. Monia käytännön asioita on vaikea hoitaa pienen lapsen kanssa. Eikä sitä pientä lasta voi ottaa mukaan käynnille terveydenhuoltoon jne. 

Lapsettomat tai omat lapsensa isoiksi kasvattaneet eivät muista, miten työlästä n.1-2 v ikäisen lapsen kasv

Kun nimenomaan ei ollut kyse siitä että joskus tuodaan, vaan kun tuodaan ihan AINA. Vaikka olisi vanhemmalla pidempi loma ja päiväkoti auki.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä elämä vielä teitä ihmettelijöitäkin opettaa. Jos sun vapaapäivät on pelkkää mukavaa lomailua, ole onnellinen. Toisten "vapaa-aika" ei välttämättä ole samanlaista, on vakavia sairauksia ja vastoinkäymisiä joita ei pääse pakoon. Jos vanhempi katsoo että lapselle on parhaaksi olla päivähoidossa, se on sitten niin ja ihan syystä. 

Entä jos vanhempi kertoo ihan avoimesti mitä kivoja asioita on tehnyt päivän aikana ilman lasta? 

Vierailija kirjoitti:

Oma erityislapseni on "jo" 4 v, mutta miksi suon itselleni pari kertaa vuodessa vapaapäivän, jolloin lapsi on päiväkodissa:

Arki on todella kuormittavaa, kun minullakin on sairautta. En yksinkertaisesti arjessa ehdi ja jaksa tehdä kaikkea, mitä pitäisi jaksaa. Yksittäisenä vapaapäivänä hoidan kaikkea sitä, mikä on jäänyt rästiin: leikkaan nurmikon, pesen talvivaatteet ja vien varastoon, teen ruokaa pakkaseen, pesen kylpyhuoneen jne. Jotkin asiat on yksinkertaisesti sata kertaa helpompi hoitaa, jos lapsi ei ole siinä vieressä vahdittavana. 

Tervetuloa toki syyllistämään, miten sairastuin synnytyksen jälkeen ja lapsikaan ei ole terve. 

Kyllä ap taisi tarkoittaa näitä terveitä nuoria vanhempia jotka eivät oikein jaksaisi hoitaa omia lapsiaan ollenkaan. Isovanhemmat on valjastettu hoitajiksi viikonloppuna ja arkisin pidetään niitä 1-ja 2-vuotiaita täysiä päiviä hoidossa jopa silloin kun molemmat vanhemmat ovat vapaalla.

Yksikään lapseni ei ole mennyt tuon ikäisenä hoitoon, eikä tule menemään jatkossakaan. Esikoinen kävi tarhassa kuukauden ja otin pois, koska hoidon taso oli selvästi alimitoitettu ja aliarvoista. Lapset leikkivät kotona ja kasvavat yhdessä, jolloin heitä voi opastaa ja opettaa omille arvoille. Suosittelen teillekin.

Näissä aloituksissa aina ihmetyttää, että mistä päiväkodin työntekijät tietää niin tarkkaan perheiden asiat? 

Eihän se 1 v osaa vielä kertoa, vaikka olisi 5 v. niin tuskin kannattaa ihan joka sanaa uskoa. Sanooko vanhemmat itse ihan oikeasti, että olen tämän viikon lomalla, enkä tee mitään järkevää, lojun vaan kotona, mutta tuon tämän taaperon silti 8 tunniksi päiväkotiin? Vaikea uskoa, kyllä jokainen tietää miten vanhempia arvostellaan ja miten nopeasti juorut kiertää työpaikoilla. 

1 vuotiaan vanhemmilla voi olla esim. kaksi työtä, joista vaan toisesta on lomalla tai opiskelut kesken, joita hoidetaan loman aikana. Voi olla terveysmurheit tai toinen lapsi tulossa, josta ei ole vielä kerrottu edes tulevalle isosisarukselle, joten neuvolaan/sairaalaan ei haluta ottaa mukaan.

Vanhempien omat vanhemmat voi olla sen ikäisiä, että heistä tarvitsee huolehtia tai ehkä on joku muu sukulainen tai ystävä, joka tarvitsee tukea. Pitäisikö näiden ihmisten terveys- ja talousasiat selventää päiväkodille?

Keksin sata hyvää syytä, missä lapsen etu on olla tutussa, turvallisessa hoitopaikassa. 

Aika huolestuttavaa jos päiväkoti yhtä tärkeä kuin oma koti ja omat vanhemmat 🤔

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella lapsella on oikeus saada laadukas varhaiskasvatus. Jos poissaoloja tulee enemmän niin herkästi lapsi jää varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteista jälkeen.

1v. lapsi jää jälkeen? Onhan tämä sarkasmia?

Vierailija kirjoitti:

Näissä aloituksissa aina ihmetyttää, että mistä päiväkodin työntekijät tietää niin tarkkaan perheiden asiat? 

Eihän se 1 v osaa vielä kertoa, vaikka olisi 5 v. niin tuskin kannattaa ihan joka sanaa uskoa. Sanooko vanhemmat itse ihan oikeasti, että olen tämän viikon lomalla, enkä tee mitään järkevää, lojun vaan kotona, mutta tuon tämän taaperon silti 8 tunniksi päiväkotiin? Vaikea uskoa, kyllä jokainen tietää miten vanhempia arvostellaan ja miten nopeasti juorut kiertää työpaikoilla. 

1 vuotiaan vanhemmilla voi olla esim. kaksi työtä, joista vaan toisesta on lomalla tai opiskelut kesken, joita hoidetaan loman aikana. Voi olla terveysmurheit tai toinen lapsi tulossa, josta ei ole vielä kerrottu edes tulevalle isosisarukselle, joten neuvolaan/sairaalaan ei haluta ottaa mukaan.

Vanhempien omat vanhemmat voi olla sen ikäisiä, että heistä tarvitsee huolehtia tai ehkä on joku muu sukulainen tai ystävä, joka

Kyllä vanhemmat ihan avoimesti kertovat. Minulla myös tuttuja jotka kertovat että miten ihanaa kun voi vaan dumpata lapsen hoitoon ja itse ottaa rennosti päivän. Ei nää osaa edes hävetä. 

Vierailija kirjoitti:

Aika huolestuttavaa jos päiväkoti yhtä tärkeä kuin oma koti ja omat vanhemmat 🤔

Sehän on tärkeämpi! Eihän 1v voi olla ilman kavereita 🤮

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo hyvän matkaa kouluikäiset lapset, joita olen hoitanut vähän ehkä turhankin pitkään kotona, mutta kommentoin silti. Tämä jatkuvan läsnäolon ja vuorovaikutuksen eetos, joka on vallalla, on epäterve. Se on ihan jäätävän raskas sekä lapselle että vanhemmalle. Vanhemmille viestitään jatkuvasti että jokainen heidän kulmakarvojensa asento voi johtaa lapsen psykoterapian tarpeeseen, ja kaikki vähemmän täydellisen ihmisen keinot yrittää pitää kiinni omista tarpeista ovat väkivaltaa ja lastensuojeluasia (vaikeneminen, ärtyneeltä kuulostaminen, päälle hyppivän lapsen fyysinen rajoittaminen jne).  Ei sellaista vaatimustasoa ole kenenkään mahdollista jaksaa, ja silloin satunnainen päivä, jolloin ei tarvitse nonstopilla olla tekemisissä riittämättömyyden, syyllisyyden ja oman tarpeiden täyttymättömyyteen liittyvän turhautumisen kanssa, on aika houkutteleva.

Voi kun olisin itse ottanut enemmän omaa aikaa lasten ollessa pi

Ja sitten ihmetellään, kun syntyvyys laskee hurjaa vauhtia. Vanhemmuudesta on tehty henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti niin rankka 20 vuoden rupeama, ettei ole ihme, että niin moni jättää sen väliin. 

En väitä, että vanhemmuus on helppoa, mutta kovasti auttaa, kun ymmärtää, että jos on tuottanut lapsen perusturvan, niin ollaan jo pitkällä. Kaksi lastani ovat luonteeltaan niin erilaisia, että voisi kuvitella heidän saaneen aivan erilaisen kasvatuksen. Samasta kodista on silti tullut yksi supersosiaalinen suorittaja ja yksi rimaa hipoen eteenpäin valuva, pohdiskeleva tyyppi. Molemmat ihania, empaattisia ja fiksuja, mutta monessa aivan toisten äärilaitoja. 

Jälkikäteen voi miettiä, että tämän kanssa olisi pitänyt olla tässä kohtaa tiukempi ja toisen kanssa tuossa kohtaa joustavampi, mutta totuus on, että lopputulos olisi silti ollut varsin samankaltainen meidän vanhempien teoista huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo hyvän matkaa kouluikäiset lapset, joita olen hoitanut vähän ehkä turhankin pitkään kotona, mutta kommentoin silti. Tämä jatkuvan läsnäolon ja vuorovaikutuksen eetos, joka on vallalla, on epäterve. Se on ihan jäätävän raskas sekä lapselle että vanhemmalle. Vanhemmille viestitään jatkuvasti että jokainen heidän kulmakarvojensa asento voi johtaa lapsen psykoterapian tarpeeseen, ja kaikki vähemmän täydellisen ihmisen keinot yrittää pitää kiinni omista tarpeista ovat väkivaltaa ja lastensuojeluasia (vaikeneminen, ärtyneeltä kuulostaminen, päälle hyppivän lapsen fyysinen rajoittaminen jne).  Ei sellaista vaatimustasoa ole kenenkään mahdollista jaksaa, ja silloin satunnainen päivä, jolloin ei tarvitse nonstopilla olla tekemisissä riittämättömyyden, syyllisyyden ja oman tarpeiden täyttymättömyyteen liittyvän turhautumisen kanssa, on aika houkutteleva.

Voi kun olisi

 

Todellakin parempi ettei hanki lapsia jos ei halua niiden kanssa olla. Hankkikoot vaikka ne jotka aidosti nauttii lapsistaan niitä sitten enemmän.

Ei oe muuta syytä että lapsi saa leikkiä muiden kanssa. ja minä saan nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Minä en tuomitsisi vanhempia, jotka joskus vievät lapsensa päiväkotiin saadakseen omaa aikaa/aikaa asioiden hoitamiseen. On oikeasti raskasta olla täysipäiväisesti töissä ja kaiken vapaa-ajan vastuussa lapsesta niin, ettei omaa aikaa ole. Eihän kukaan jaksa ilman lepoa. Eihän omaishoitajillekaan sanoa, että huolehdipas toisesta 24/7 ja älä vaan nurise tarvitsevasi joskus lepoa.

Monilla myös unohtuu, miten sitovaa se lapsen kanssa oleminen on. Kun lapsi illalla nukahtaa, niin ei sitä voi lähteä lenkille, ruokakauppaan tms, vaan on silloinkin oltava kotona vahtimassa lasta. Monilla on sitten kotona lapsen nukahdettua pakko tehdä kotitöitä, joita ei ole päivän aikana ehtinyt tekemään. Monia käytännön asioita on vaikea hoitaa pienen lapsen kanssa. Eikä sitä pientä lasta voi ottaa mukaan käynnille terveydenhuoltoon jne. 

Lapsettomat tai omat lapsensa isoiksi kasvattaneet eivät muista, miten työlästä n.1-2 v ikäisen lapsen kasv

No millaisia yli-ihmisiä ne päiväkodin työntekijät oikein ovat, kun heillä saa olla vastuullaan neljä 1-2-vuotiasta?

Vierailija kirjoitti:

Minä yllätyin tästä vanhempana:

Kun lapsi oli alle 2 v, häntä ei saanut mihinkään hoitoon. Lapsemme meni siis päiväkotiin 2,5 v iässä. Jos olisin halunnut viedä 1,5 v lapsen vaikka johonkin seurakunnan ilmaiseen "katsomme lapsesi perään 2 tuntia, että pääset asioille" -kerhoon, ei se olisi ollut mahdollista. Lapsesta ei siis saanut lepotaukoa ikinä.

Ja kun joku valittaa, että maksamalla saa, niin monilla hoivovapaalla olevilla on raha tosi tiukalla eikä ole varaa maksaa kymmeniä euroja lastenvahdista.

Lapsen toinen vanhempi ei sitten voinut ikinä olla lapsenne kanssa, että sinä olisit saanut lepotauon?

Rakkaus

Hain passin

Jonotin pankkiin hakemaan pankkitunnukset teinille 

kävin hammaslääkärissä ja gynellä

rakensin taloa ja se on työtä 

lasta ei voi pitää maslinkäryssä 

ksikki ei makaa lomalla 

Pitää käydä hammaslääkärissä, kampaajalla jne. Kaikilla ei ole tukiverkostoa mihin lapsen laittaa. 1-v., nyt on muutenkin liioittelua, ei päiväkodeissa ole useita niin nuoria.