Lue keskustelun säännöt.
Olenko hankala ihminen? Mies perui menon, niin vedin kutsun toiseen iltaan pois
17.05.2025 |
En ole varma toiminko lapsellisesti. Olen maaliskuusta asti deittaillut yhtä miestä, joka on siis yksityisyrittäjä ja sen bisneksillä ei ole mennyt hirveän hyvin viime aikoina. Olen itse aika aktiivinen tyyppi ja tietysti olen kutsunut miestäkin messiin jos olen ollut menossa jonnekin.
Nyt parin viime kuukauden aikana mies on jo viisi kertaa perunut menoja vedoten siihen että sen pitää katsoa rahankäyttöä. Jutut oli tyyliin illanvietto, viikonloppumatka, ystävän häät (-pelkkä bileosuus, ystävä (morsian) itse vielä erikseen kutsui että tultaisiin yhdessä), teknokonsertti, toinen illanvietto. Eilen olin kysynyt miestä taas illanviettoon....ja hän kieltäytyi sanoen että haluaa säästää rahat Euroviisuiltaan, jonne siis olin myöskin kutsunut miehen tapaamaan kavereitaan.
Samalla aikaa, siis minulle rahahuolia valitellen, mies ostaa kaikenlaista elektroniikkarihkamaa, pelijuttuja ja viime viikolla tilasi uuden pelikonsolin. Mutta junalippu illanviettoon á 3 euroa suuntaansa (?) on siis liian kallista ja pitää ehdottomasti säästää?? Mies ehdotti eilen että jos illanvieton jälkeen tulen sitten hänen luokseen.
Minulla suoraan sanoen hirtti kiinni ja latasin suorat sanat että ei kiinnosta tulla eikä tarvitse vaivautua Euroviisuiltaankaan. Minusta on ikävää että tunnen olevani jonkun prioriteettilistan häntäpäillä kun junaliput á 6 euroa pitää ehdottomasti säästää mutta samalla on rahaa ennakkotilata joku pelikonsoli á 600 euroa. Minusta on tosi ikävää että mies laskee senttejä vain silloin kun kyseessä on minun kanssani ajanvietto. Ja pokkana sitten ehdotti että matkustaisin itse hänen luokseen sitten yöllä. Hei haloo, halusin että tapaat ystäväni enkä ole mikään woltattava myöhänillanpillu joka tilataan kotisohvalle kun on liian kallista mennä itse ulos.
Olinko kohtuuton?
Kommentit (369)
Pihiys on yleensä valitettavasti aika pysyvä luonteenpiirre ihmisessä.
Itsekin nuorena tapailin pari kk hyvin pihiä miestä. Mies oli todella hyväpalkkaisessa, arvostetussa ammatissa, mutta valitteli koko ajan sitä miten kallista kaikki on. Itse olin siihen aikaan osa-aikatyötä tekevä opiskelija.
Ulkona ollessamme maksoin tietysti oman osuuteni, eikä missään kalliissa menoissa käytykään. Kerran hän vaati saada tarjota minulle siiderin. Yritin estellä kun olin jo tajunnut hänen pihiytensä. No, hän maksoi siitä huolimatta, mutta loppuillan murjotti lähes puhumatta. Näin heti, että nyt sisäinen laskukone raksuttaa.
Mies kertoili joskus tuohtuneena miten hänen setänsä ei jättänyt hänelle mitään perintöä, vaikka mies oli joka vuosi laittanut synttäri- ja joulukortit sedälle.Luulin ekaksi, että kyseessä joku rikas vanhapoikasetä, mutta ei, kyseessä oli ihan normiperheenisä omine lapsineen. Olin ihan hoomoilasena, että on ihan normaalia, että perintö jätetään omille lapsille, eikä sukulaislapsille.
Entistä tyttöystäväänsä paheksui, että kun tyttöystävä oli asunut toisessa kaupungissa, hän joutui vieraillessaan ostamaan junalipun sinne. Hänen mielestään tyttöystävän olisi pitänyt maksaa se.
Me tapaltiin harvahkosti parin kk ajan, ja loppuaikana tapailin häntä lähinnä sosiologisesta mielenkiinnosta, että joo, ollaan me ihmiset aika erilaisia.
Vähän veikkaan, että hänestä sitten lopulta tulee se rikas vanhapoikasetä, mutta parisuhteiden kanssa voinee olla haasteita jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Mä ymmärrän aapeetä tosi hyvin. Mies ajattelee, että tapailu on tällaista minimum effort -tyyppistä kotoilua köyhästi ja mahdollisimman vähän panostaen.
Mä ottaisin etäisyyttä ja vähentäisin tapaamisia. Keksisin omia menoja, enkä pyytäisi miestä niihin mukaan. Mies saisi oikeasti itse ehdottaa tekemisiä ja viedä oikeille treffeille, ennen kuin suostuisin tapaamaan.
Ja missään nimessä ei pidä miestä totuttaa siihen, että yöksi mennään muiden menojen jälkeen hänen luo. Ei näin.
Mulla oli nuorena yksi mies, jota tapailin jonkun aikaa. Hän oli samanlainen. Hänelle kelpasi vain se, että nähdään baarissa ja sitten mennään yöksi hänen luo tai mun luo. Ikinä hänestä ei viikolla kuulunut mitään, puhumattakaan että olisi ehdottanut jotain treffi-iltaa tms. Ne viestit tuli aina loppuillasta, missä oot? Eli baari-illan päätteeksi seura kelpasi. Koskaan ei voitu n
Teit aivan oikein. Suomalaisten naisten perisynti ei ole liika vaativuus vaan liiallinen joustaminen ja kiltteys. Paapotaan ja hemmotellaan miesta siina toivossa etta mies jossain vaiheessa tajuaisi vastavuoroisesti tehda samoin. No valitettavasti harvoin toimii noin. Mies laiskistuu vaan ja alkaa ottaa hemmottelun ja huomioimisen itsestaanselvyytena. Kuten juuri sinunkin tapailumiehesi.
Kannattaa siis vaatia paljon enemman seurustelun alussa ja sanoa suoraan jos miehen toimet ovat ala-arvoisia. Mies on aina vapaa korjaamaan luunsa ja etsimaan jonkun kiltimman naisen jos suorapuheisuus ei miellyta. Miehen hemmottelun tielle ei koskaan kannata lahtea ennenkuin mies on teoillaan osoittanut arvostuksensa ja panostuksensa suhteeseen. Ei vaikka kuinka mieli tekisi.
Varmaan ihan fiksu päätös, ett pidätte ainakin pari kk taukoa tapailemisesta. Jatkat omaa elämää menoinesi, etkä kutsu miestä niihin.
Jos jatkatte tapailua, kannattaa ensin käydä ihan rehellinen keskustelu omista ja toisen odotuksista.
Paljon mahdollista sekin, että mies on jo osittain asettumassa kotona viihtyvän vanhanpojan rooliin. Panostaminen kalliiseen pelikonsoliin, eikä yhteisiin menoihin tyttöystävän kanssa, kertoo ehkä tästä.
Hänen rahatilanteensa voi myös yksinyrittäjänä olla oikeasti tosi vaikea ja siksi stressaa.
Hänellä on kuitenkin oikeus olla sellainen kuin on, aivan samoin kuin sulla.
Sulla vaikuttaa myös itselläsi olevan aika fiksatut käsitykset mitä hyvä viikonloppu sisältää. Jos mies on sua vanhempi, hän ei välttämättä jaksa enää olla yhtä menevä, eikä hänen tarvitsekaan.
Luultavasti suhteen jatkaminen vaatii joustoja molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Pihiys on yleensä valitettavasti aika pysyvä luonteenpiirre ihmisessä.
Itsekin nuorena tapailin pari kk hyvin pihiä miestä. Mies oli todella hyväpalkkaisessa, arvostetussa ammatissa, mutta valitteli koko ajan sitä miten kallista kaikki on. Itse olin siihen aikaan osa-aikatyötä tekevä opiskelija.
Ulkona ollessamme maksoin tietysti oman osuuteni, eikä missään kalliissa menoissa käytykään. Kerran hän vaati saada tarjota minulle siiderin. Yritin estellä kun olin jo tajunnut hänen pihiytensä. No, hän maksoi siitä huolimatta, mutta loppuillan murjotti lähes puhumatta. Näin heti, että nyt sisäinen laskukone raksuttaa.
Mies kertoili joskus tuohtuneena miten hänen setänsä ei jättänyt hänelle mitään perintöä, vaikka mies oli joka vuosi laittanut synttäri- ja joulukortit sedälle.Luulin ekaksi, että kyseessä joku rikas vanhapoikasetä, mutta ei, kyseessä oli ihan normiperheenisä omine lapsineen. Olin iha
Tosi ikävää kun jokin niin triviaali kuin pikkusummat tulee ihmissuhteiden väliin. Kuulostaa ikävältä elämältä puolin ja toisin.
-ap
Mun exä oli valikoiva pihi. Hän saattoi kitsastella ihan pikkusummista ja sitten silmää räpäyttämättä tuhlasi isoja summia oman mielenkiinnon mukaan.
Siinä oli iso ero, kumpi jotain halusi. Jos hän halusi jäätelön jäätelökioskista, se oli. Jos minä, niin kaupasta saa litran halvemmalla.
Avioliitossa tuo on taloudellista väkivaltaa.
Mutta ajattelin sen niin, että jokainen saa päättää mihin itse tienaamansa rahat käyttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun exä oli valikoiva pihi. Hän saattoi kitsastella ihan pikkusummista ja sitten silmää räpäyttämättä tuhlasi isoja summia oman mielenkiinnon mukaan.
Siinä oli iso ero, kumpi jotain halusi. Jos hän halusi jäätelön jäätelökioskista, se oli. Jos minä, niin kaupasta saa litran halvemmalla.
Avioliitossa tuo on taloudellista väkivaltaa.
Mutta ajattelin sen niin, että jokainen saa päättää mihin itse tienaamansa rahat käyttää
Ensin sanot että se on taloudellista väkivaltaa, sitten sanot, että jokainen saa käyttää omat rahansa mihin haluaa.
Kumpaa mieltä siis olet? Kumoaako sinusta avioliitto sen, että jokainen saa käyttää omat rahansa kuten haluaa?
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun exä oli valikoiva pihi. Hän saattoi kitsastella ihan pikkusummista ja sitten silmää räpäyttämättä tuhlasi isoja summia oman mielenkiinnon mukaan.
Siinä oli iso ero, kumpi jotain halusi. Jos hän halusi jäätelön jäätelökioskista, se oli. Jos minä, niin kaupasta saa litran halvemmalla.
Avioliitossa tuo on taloudellista väkivaltaa.
Mutta ajattelin sen niin, että jokainen saa päättää mihin itse tienaamansa rahat käyttää
Ensin sanot että se on taloudellista väkivaltaa, sitten sanot, että jokainen saa käyttää omat rahansa mihin haluaa.
Kumpaa mieltä siis olet? Kumoaako sinusta avioliitto sen, että jokainen saa käyttää omat rahansa kuten haluaa?
Niin. Asioissa tuppaa olemaan monta puolta.
Jos kumppani käyttää taloudellista valtaa puolisoon, eikä kumppani osaa puolustautua, se on taloudellista väkivaltaa. Esim jos puoliso syö pihviä ja kumppani kalapuikkoja tarjouksesta.
Itse osasin pitää puoliani ja tyyppi on ex muista syistä.
Mielipiteeni on edelleen se, että oli ok, että hän käytti varojaan miten halusi. Perheeltämme ei koskaan puuttunut mitään ja minulla oli runsaasti omaa rahaa, joita käytin omiin juttuihini.
Tapailusuhteessa - heillä max 2,5kk - kumpikaan ei ole tilivelvollinen rahankäytöstään toiselle.
Sorry, etten osaa ajatella niin mustavalkoisesti kuin sinä. Toivottavasti tämä selvensi sinulle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä raskasta olla suhteessa, jossa toinen tykkää tehdä maksullisia asioita ja viettää aikaa maksullisissa paikoissa. Itse en sinänsä ole rahasta tarkka, en katso hintoja ruokakaupassa ja tuhlaan itseäni kiinnostaviin asioihin. Mutta rahanmeno juttuihin jotka ovat itselleni jo lähtökohtaisesti vain pakollinen paha ja joita teen tasan toisen mieliksi, on tympeää.
Ap.
Nyt ihan oikeasti.
Jos kaverisi kertoisi samat asiat kuin sinä täällä, mitä sanoisit hänelle? En haluaisi olla huonojen uutisten viestin viejä, mutta tuo mies ei ole kanssasi tosissaan. Vaihda vapaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut koko ketjua kahlata mutta tuli heti mieleen yksi entinen poikaystävän tapainen. Jos herralle itselle sopi niin sitten tehtiin asioita ja tavattiin. Sitten kun ei huvittanut nähdä niin oli mitä ihmeellisempää syytä miksi ei nyt sitten jaksa ja huvita. Lopullisesti suivaannuin kun olin laittautunut yli tunnin yhteistä iltaa varten ja kun soitin että missä hän viipyy niin oli kuulemma vain jumiutunut kotisohvalle jotain sarjaa katsomaan eikä ollut vielä lähdöstä tietoakaan. Ei ollut edes varma että jaksaako tulla.
No sitten totesin että ei taida tämä mies minusta erityisesti välittää ja totesin että saa puolestani vaikka kasvaa kiinni siihen sohvaansa.
Onneksi kohta sen jälkeen elämään tuli mies joka teki kaikin puolin selväksi että hän halusi olla kanssani. Meillä oli aika paljon välimatkaa mutta hän saattoi monena arki-iltana ajaa kaksi tuntia voidakseen olla hetken kanssani ennen kuin piti ajaa taas yöksi kotiin kun piti mennä aamulla töihin.
Tuli mieleen, että mies on introvertimpi kuin sinä ja arvostaa kotoilua. Lisäksi hän investoi muutamiin itselleen tärkeisiin asioihin (konsoli), joihin on ehkä säästänyt pitkäänkin. Muissa asioissa tekee kompromisseja (ruoka, tapahtumat). Sanoit myös, että yrittäjällä ei mene tällä hetkellä hyvin. Yrittäjän täytyy yrittää, myös kiristää vyötä, kunnes taas menee paremmin. Oletko sisäistänyt, mitä tuo yrittäjän elämäntapa on?
Olet mahdollisesti vielä hyvin nuori, tai aina ollut toisella töissä. Mies ehkä odottaa ja katsoo, että ymmärrätkö ja sopeudutko hänen ammattiinsa, eli elämäntapaansa. Muutama kuukausi sinne tai tänne ei pitkäjänteiselle tuota ongelmaa. Sinulle ehkä.
(Muuten, on minunkin miekkonen paljon konsoliensa maailmassa. Mutta muuten ihan täyskymppi! Ei kaikkea voi kitkeä pois.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että mies on introvertimpi kuin sinä ja arvostaa kotoilua. Lisäksi hän investoi muutamiin itselleen tärkeisiin asioihin (konsoli), joihin on ehkä säästänyt pitkäänkin. Muissa asioissa tekee kompromisseja (ruoka, tapahtumat). Sanoit myös, että yrittäjällä ei mene tällä hetkellä hyvin. Yrittäjän täytyy yrittää, myös kiristää vyötä, kunnes taas menee paremmin. Oletko sisäistänyt, mitä tuo yrittäjän elämäntapa on?
Olet mahdollisesti vielä hyvin nuori, tai aina ollut toisella töissä. Mies ehkä odottaa ja katsoo, että ymmärrätkö ja sopeudutko hänen ammattiinsa, eli elämäntapaansa. Muutama kuukausi sinne tai tänne ei pitkäjänteiselle tuota ongelmaa. Sinulle ehkä.
(Muuten, on minunkin miekkonen paljon konsoliensa maailmassa. Mutta muuten ihan täyskymppi! Ei kaikkea voi kitkeä pois.)
Jos konsoli menee noin paljon tyttöystävän edelle investoinneissa, voi siitä tehdä päätelmiä haluaako olla tuo tyttöystävä ;)
Jos olisin mies, niin AP:n kanssa seurustelu loppuisi pikaisesti heti kun tajuaisin miten erilaiset arvomme ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin mies, niin AP:n kanssa seurustelu loppuisi pikaisesti heti kun tajuaisin miten erilaiset arvomme ovat.
Sinun arvosi on saada sinun mukaasi joustava nainen, jonka elämä pyörii sinun ja konsolisi ympärillä ja naisella arvoina olisi esimerkiksi molemmille ihan oikeasti kivan parisuhteen rakentaminen?
Tässä ap:n tapauksessa mies totta kai on oikeutettu käyttämään omia rahojaan miten haluaa, siitä ei ole ollenkaan kysymys.
Se, että hän pihistelee kaikissa naisystäväänsä liittyvissä menoissa (mutta samaan aikaan hankkii kallista elektroniikkaa) kertoo taas jotain hänen persoonastaan ja arvoistaan. Ihan oikeutetusti ap ihmettelee ristiriitaa.
Sosiaalisten normien hallinta taitaa miehellä olla vahvasti hakusessa.
Punalappuruokaa voi totta kai itse syödä, mutta sitä ei todellakaan viedä kenellekään viemisiksi. Tosi tuttujen kavereiden kanssa, ehkä, mutta silloinkin etukäteen sopien, että asia on on ok.
Lyön vetoa, että aika monessa muussa maassa tällaista käytöstä pidettäisiin mieheltä moukkamaisuuden huippuna. Vie tuoreelle tyttöystävälle halvinta mahdollista ruokaa tuliaisiksi. Tämän arvoinen sinä olet, hyi hitto! Parempi olisi olla viemättä mitään kuin tehdä tuollainen moka.
Kertonee miehen tapauksessa joko kotikasvatuksen puutteesta tai siitä, että hän liukumassa sellaiselle erakkouden asteelle, että ei edes tajua, että kyseessä moka.
Pihiys on valitettavasti hyvin pysyvä piirre ihmisessä. Luultavasti ap:n mieskin olisi ihan yhtä pihi rahatilanteestaan riippumatta.
Toinen iso moka on tilata tyttöystävä pelkkään seksin harrastamiseen iltamenojen jälkeen. Ihan oikein ap tästä närkästyikin.
"Lisäksi hän investoi muutamiin itselleen tärkeisiin asioihin (konsoli), joihin on ehkä säästänyt pitkäänkin. "
Niin, tärkeisiin asioihin. Ja tyttöystävä ei ole niitä tärkeimpiä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mistä minne, on junalippu noin halpa? Vain 3€ suuntaansa? Katsoin varsin verrokkina huomisen junalippujen hinnat esim. Tampere- Helsinki ja löysin 16,90€ - 33,90€ väliltä hinnat.
Niin varmaan puhutaan lähijunasta pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että mies on introvertimpi kuin sinä ja arvostaa kotoilua. Lisäksi hän investoi muutamiin itselleen tärkeisiin asioihin (konsoli), joihin on ehkä säästänyt pitkäänkin. Muissa asioissa tekee kompromisseja (ruoka, tapahtumat). Sanoit myös, että yrittäjällä ei mene tällä hetkellä hyvin. Yrittäjän täytyy yrittää, myös kiristää vyötä, kunnes taas menee paremmin. Oletko sisäistänyt, mitä tuo yrittäjän elämäntapa on?
Olet mahdollisesti vielä hyvin nuori, tai aina ollut toisella töissä. Mies ehkä odottaa ja katsoo, että ymmärrätkö ja sopeudutko hänen ammattiinsa, eli elämäntapaansa. Muutama kuukausi sinne tai tänne ei pitkäjänteiselle tuota ongelmaa. Sinulle ehkä.
(Muuten, on minunkin miekkonen paljon konsoliensa maailmassa. Mutta muuten ihan täyskymppi! Ei kaikkea voi kitkeä pois.)
Jos konsoli menee noin paljon tyttöystävän e
Sanoisin, että kokonaisuus ratkaisee. Itse en ikinä tule ostamaan ensimmäistäkään konsolia, koska mieluummin panostan johonkin mukavaan ja mielenkiintoiseen (heh). Mutta nämä (pihit) konsolityypit saattavat hyvinkin ajoittaa hankintansa johonkin harkittuun ajankohtaan, eli saavat sen konsolinsa edullisesti. Muut asiat voivat odottaa.
Minun konsolimieheltä saan silti yhdessäoloa ja huomiointia. Ei ne konsolit miestä pahenna, ovat usein raittiitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että mies on introvertimpi kuin sinä ja arvostaa kotoilua. Lisäksi hän investoi muutamiin itselleen tärkeisiin asioihin (konsoli), joihin on ehkä säästänyt pitkäänkin. Muissa asioissa tekee kompromisseja (ruoka, tapahtumat). Sanoit myös, että yrittäjällä ei mene tällä hetkellä hyvin. Yrittäjän täytyy yrittää, myös kiristää vyötä, kunnes taas menee paremmin. Oletko sisäistänyt, mitä tuo yrittäjän elämäntapa on?
Olet mahdollisesti vielä hyvin nuori, tai aina ollut toisella töissä. Mies ehkä odottaa ja katsoo, että ymmärrätkö ja sopeudutko hänen ammattiinsa, eli elämäntapaansa. Muutama kuukausi sinne tai tänne ei pitkäjänteiselle tuota ongelmaa. Sinulle ehkä.
(Muuten, on minunkin miekkonen paljon konsoliensa maailmassa. Mutta muuten ihan täyskymppi! Ei kaikkea voi kitkeä pois.)
Sanoisin, että kokonaisuus ratkaisee. Itse en ikinä tule ostamaan ensimmäistäkään konsolia, koska mieluummin panostan johonkin mukavaan ja mielenkiintoiseen (heh). Mutta nämä (pihit) konsolityypit saattavat hyvinkin ajoittaa hankintansa johonkin harkittuun ajankohtaan, eli saavat sen konsolinsa edullisesti. Muut asiat voivat odottaa.
Minun konsolimieheltä saan silti yhdessäoloa ja huomiointia. Ei ne konsolit miestä pahenna, ovat usein raittiitakin.
No onko tuo ap:n konsolimies sinusta kovin mukavan oloinen tapaus?
Näissä eronneiden naisten tarinoissa toistuu aina sama kaava: itserakkaus, omahyväisyys ja miehen halveksunta.