Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?
14.05.2025 |
Olen yrittänyt aloittaa lukuharrastuksen ja lukenut ehkä 50 kirjaa tähän mennessä, kaikki sellaisia joita on hehkutettu mestariteoksiksi, kirjailijat saaneet Nobelin tms. Vain ehkä 3 kirjaa olivat sellaisia että kannatti käyttää se aika lukemiseen. Siis että oikeasti kiinnosti mitä tapahtuu seuraavaksi. Muut olivat joko ajanhukkaa tai sitten sieltä löytyi (harvoin) 1 tai 2 mielenkiintoista/uutta ajatusta tai tapaa ilmaista jotain, jotka tosin olisi voinut esittää sellaisinaan ilman sitä satojen sivujen kehystarinaa.
En siis tajua yhtään mitä kaikki hehkuttaa? Miten jaksatte lukea jonkun toisen keksimää tarinaa päivässä toiseen? En ole oppinut melkein mitään uutta, viihtynyt enkä sivistynyt mielestäni yhtään lukiessani kaunokirjallisuutta. Toisin on kun luen vaikka filosofian teoriakirjoja. Muuttuuko tämä jossain vaiheessa jos luen vaikka 100 tai 1000 kirjaa?
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tarvitse olla autistinen, jos ei pidä kaunokirjallisuudesta.
Eli olet autistinen tms. Nyt ei ollut kyse siitä, että et pidä kaunokirjallisuudesta vaan kyse on sun käytöksestä tässä ketjussa.
Tässä ketjussa on jo ainakin 10 viestiä jotka on luultu mun kirjoittamaksi, mutta ei ole. Yllä oleva yksi niistä.
Mutta siis mun on oltava autisti jos en hehkuta kaikkia niitä kirjoja joita muut (lukijoita ehkä 20% väestöstä) hehkuttaa? Ok! :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun Ap ole mikään pakko lukea kaunokirjallisuutta, jos et saa siitä mitään. Itse luen, koska luova kielenkäyttö on minusta inspiroivaa, jotkut kirjat ovat täynnä viittauksia muuhun taiteeseen ja lukeminen on minusta nautinto, eskapismia mennä toisen ihmisen maailmaan. En lue sivistyäkseni tai etsiäkseni mitään erityisen oivaltavia, uusia ajatuksia. Joskus toki niihin törmää. Lukeminen laajentaa mielikuvitusta ja usein jonkin tietyn kirjan tietty kuvaus, hetki tai ihminen tulee mieleen yllättävässä arjen hetkessä, ja tämä syventää minusta elämääni ja sen kokemista. Elän ikään kuin useita elämiä tässä samalla kertaa.
Vierailija kirjoitti:
"Olen jonkun verran venäläisiä lukenut, ja heillä on kyllä ihan hauskoja hahmoja ja kommentointia, mutta ei edelleenkään mitään "uutta" ole tullut eteen. Voin uskoa että joskus kauan sitten oli avartavaa lukea vaikka syyllisyyden tunteista jonkun kokemana (rikos ja rangaistus), mutta nyt kun sen lukee niin on vaan että okei, duh. Siis että se kirja ei avaa mitään mitä en olisi jo ajatellut (tai vaikka elokuvasta nähnyt) vaikka jostain rikoksen tehneen ajatuksista/syyllisyydestä/ahdistuksesta. Se tuntuu vanhan kertaukselta vuonna 2025".
Minkä ikäinen ap sinä olet?
Aivojen kehitykseltä ilmeisesti joku 8v. Samanlaiset jutut kuin rasittavalla pikkupojalla.
"Siis miksi nää kirjailijat ei kirjoita mulle jotain uutta, daa." Valitsee itse jotain 5 000 000 vuotta vanhoja kirjoja joita on lukenut puolet ihmiskunnasta, ja sitten miettii, että "daa miksi tässä ei ole mitään uutta mulle."
Jos haluat uutta niin lue indie-kirjallisuutta. Sitten alat tietysti vänisemään siitä että laatu ei vastaa odotuksiasi.
Vaikeaa on. Pitäisi saada kallista laatua nobel-kirjallisuuteen tiktokin uutuusarvolla. Kaunokirjallisuuteen, koska ap on obsessiivisesti päättänyt, että haluaa tyydytyksensä juuri kaunokirjallisuudesta.
Sigh. Ei varmaan auta kun silittää päätä ja todeta että voi voi.
Tää aihe nyt selvästi triggeröi monia. Sori siitä. Onko siis pakko hehkuttaa pinnallisina pitämiään kaunokirjallisia teoksia tai olla asiasta hiljaa, muuten ylimielinen m*lkku?
Etkö autisti osaa lukea? Sä tässä räyhäät ja haastat riitaa. Kukaan ei ole käskenyt hehkuttamaan yhtään mitään eikä ole väittänyt on ylimielinen mulk ku, jos ei hehkuta. Lopeta jo tuo skitsoaminen ja keskity vain omaan elämääsi ja omiin lukemisiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen jonkun verran venäläisiä lukenut, ja heillä on kyllä ihan hauskoja hahmoja ja kommentointia, mutta ei edelleenkään mitään "uutta" ole tullut eteen. Voin uskoa että joskus kauan sitten oli avartavaa lukea vaikka syyllisyyden tunteista jonkun kokemana (rikos ja rangaistus), mutta nyt kun sen lukee niin on vaan että okei, duh. Siis että se kirja ei avaa mitään mitä en olisi jo ajatellut (tai vaikka elokuvasta nähnyt) vaikka jostain rikoksen tehneen ajatuksista/syyllisyydestä/ahdistuksesta. Se tuntuu vanhan kertaukselta vuonna 2025".
Minkä ikäinen ap sinä olet?
Aivojen kehitykseltä ilmeisesti joku 8v. Samanlaiset jutut kuin rasittavalla pikkupojalla.
"Siis miksi nää kirjailijat ei kirjoita mulle jotain uutta, daa." Valitsee itse jotain 5 000 000 vuotta vanhoja kirjoja joita on lukenut puolet ihmiskunnasta, ja sitten miettii, että "daa m
Elämässä on tällaisia haasteita ja vastoinkäymisiä itse kullakin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tarvitse olla autistinen, jos ei pidä kaunokirjallisuudesta.
Eli olet autistinen tms. Nyt ei ollut kyse siitä, että et pidä kaunokirjallisuudesta vaan kyse on sun käytöksestä tässä ketjussa.
Tässä ketjussa on jo ainakin 10 viestiä jotka on luultu mun kirjoittamaksi, mutta ei ole. Yllä oleva yksi niistä.
Mutta siis mun on oltava autisti jos en hehkuta kaikkia niitä kirjoja joita muut (lukijoita ehkä 20% väestöstä) hehkuttaa? Ok! :)
-ap
Eli et tajunnut vieläkään. Nyt ei ole kyse kaunokirjallisuudesta ja siitä mitä kukakin hehkuttaa vaan sun omat viestit kertoo erittäin selkeästi, että olet autisti tms. Sen huomasi susta hyvin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tarvitse olla autistinen, jos ei pidä kaunokirjallisuudesta.
Eli olet autistinen tms. Nyt ei ollut kyse siitä, että et pidä kaunokirjallisuudesta vaan kyse on sun käytöksestä tässä ketjussa.
Tässä ketjussa on jo ainakin 10 viestiä jotka on luultu mun kirjoittamaksi, mutta ei ole. Yllä oleva yksi niistä.
Mutta siis mun on oltava autisti jos en hehkuta kaikkia niitä kirjoja joita muut (lukijoita ehkä 20% väestöstä) hehkuttaa? Ok! :)
-ap
Normaali ihminen toteaa, että "ei ollut minun kuppi teetä" ja jatkaa eteenpäin.
Sinä obsessoit ja luet 50 kirjaa ja senkin jälkeen vielä obsessoit. Kyllä, on autistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keksi nyt jokin vieläkin typerämpi aloitus. Joku yritti vähän aikaa sitten keskustella palstalla siitä miksi ihmiset lukevat ylipäätään minkäänlaista kirjallisuutta, kun kaikki on tiktokissa.
En minäkään lue kaunokirjallisuutta vapaaehtoisesti, mutta sen suomentaminen on ollut ammattini yli 30 vuotta. Kaunokirjallisuus on minulle siis työtä.
Kauno- ja tietokirjallisuutta tulee lukea oman kiinnostuksen perusteella eikä sen mukaan onko joku teos voittanut kirjallisuuspalkintoja. Joku voi pitää Charles Dickensin tai Mika Valtarin tyylistä kirjoittaa romaaneja tai lukee kaikea mahdollista science fictioniksi kutsuttua tieteiskirjallisuutta. Tietokirjallisuuden osalta hyvin kirjoitettuja historiateoksia voi lukea kuten romaaneja paitsi että ne perustuvat tarkasti tutkittuun tietoon. Aihepiirinä voi olla perinteinen sotahistoria roomalaisista toiseen maailmansotaan tai eri aikakausien kulttuurihistoria kuten miten Ludvig XIV:n ajan Ranskassa elättiin olipa sitten aatelinen tai talonpoika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Sä olet aivan hel vetin tyhmä. Jokainen päättää itse mitä lukee ja mistä pitää. Lue sä niitä mistä sä pidät ja anna muiden olla. Mulle on ihan sama mitä sä luet kunhan annat mun lukea mitä mä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset avaukset on kyllä aina hupaisia, kun käytännössä aina viimeistään toisella sivulla viestit alkaa olemaan pelkkää munan mittailua, että kuinka nyt Dostojevskin lukeminen on ehdottomasti merkki jostain suuremmasta älykkyydestä kuin Tolkienin lukeminen jne.
Kaunokirjallisuuden lukeminen ja siitä nauttiminen vaatii lukijaltaan empatiakykyä, ja toisaalta kehittää empatiakykyä. Joillakin voi puuttua kyky samaistua muiden elämään, eivätkä siksi saa lukemisesta muuta kuin lattean kokemuksen.
Itse aloittaisin lukemisen muusta kun klassikoitsa, jos sana klassikko jo nostaa karvat pystyyn. Pieniä, suuria kirjoja löytyy kyllä jos on valmis näkemään vaivaa, ja haluaa aidosti oppia viihtymän kaunokirjallisuuden parissa. Kirjastossa henkilökunta neuvoo mielellään, ja olen itse saanut monta hyvää vinkkiä.
Parhaimmat kirjat ovat minusta vaikeasti avautuvia, ne vaativat omaa ajattelua ja mielikuvitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset avaukset on kyllä aina hupaisia, kun käytännössä aina viimeistään toisella sivulla viestit alkaa olemaan pelkkää munan mittailua, että kuinka nyt Dostojevskin lukeminen on ehdottomasti merkki jostain suuremmasta älykkyydestä kuin Tolkienin lukeminen jne.
No, luepa se Dostojevskin Idiootti ja katsotaan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen ihminen etkä sen vertaa ymmärrä, että ihmiset pitää eri asioista eikä pidä väkisin opetella pitämään jostakin jos ei vain pidä siitä. Et sä kyllä kovin älykäs ole.
En ole sanonut olevani älykäs. En ymmärrä mistä tämä älykkyys, autismi, narsismi jne koko ajan tulee tähän keskusteluun. Ehkä jos kyseenalaistaa kaunokirjallisuuden älyllisen annin itselle, niin hermostuttaa sellaiset jotka ovat perustaneet kaiken sivistyksensä niihin? Ei ollut tarkoitus. Kiinnosti vain miten ihmiset jaksaa lukea tarinoita. Vastausten perusteella kyse on enimmäkseen viihteestä. Kovin sivistyneitä ei monikaan lukija ketjussa ainakaan ole loukkauksistaan ja diagnooseistaan päätellen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset avaukset on kyllä aina hupaisia, kun käytännössä aina viimeistään toisella sivulla viestit alkaa olemaan pelkkää munan mittailua, että kuinka nyt Dostojevskin lukeminen on ehdottomasti merkki jostain suuremmasta älykkyydestä kuin Tolkienin lukeminen jne.
Tai kiinnität itse tällaisiin viesteihin huomiota, koska sinulla on jo valmiiksi ennakkoluuloinen asenne. Vahvistusvinoutuma. Tuntemistani ihmisistä harvalla syy lukemiseen on minkäänasteinen kehuskelu. Useimmat lukevat lukemisen iloista. Jostakin syystä ajattelet toisin, ehkä sinulla on vain huono itsetunto?
Kaunokirjallisuus on ennen kaikkea kerronnan taidetta. Kaunokirjallisuutta ei siis lueta ensisijaisesti sen sisältämän tiedon, ajatusten tai edes sanoman takia, vaan siksi, että kerronta itsessään on taitavaa, vaikuttavaa, mukaansa tempaavaa, omaperäistä, uutta luovaa jne. Pelkän tiedon tai ajatusten välittämiseen tietokirjat kieltämättä sopivatkin paljon kaunokirjallisuutta paremmin. Tietokirjoissa taas pyrkimystä taiteellisesti kiinnostavaan tai omintakeiseen kerrontaan ei yleensä ole.
Motivaatio kaunokirjallisuuden lukemiseen voi syntyä, kun kaunokirjallisuuteen suhtautuu taiteenalana muiden joukossa ja taiteena taiteen vuoksi, Kaunokirjallisuuden lukeminen on silti myös hyödyllistä, sillä se kehittää kielen ja sen vivahteiden tajua, sanavarastoa, pitkäjänteisyyttä sekä kokonaisuuksien hahmotuskykyä. Kaunokirjallisuus auttaa meitä ymmärtämään paremmin maailmaa, kulttuurisia viestejä sekä kulttuurimme eri kerroksia. Lisäksi kaunokirjallisuuden lukeminen on usein hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksa lukea mitään Tolstoita tai muita maailman kirjallisuuden klassikoita. Luen kyllä paljon, mutta "helpompaa". Suosikkeja Laura Honkasalo, Riikka Pulkkinen, Susanna Alakoski, Miika Nousianen ja nuoruuden suosikki Arto Paasilinna, jonka tuotannon olen lukenut monta kertaa. Onko pakko aloittaa nobelisteista?
Itsekin luen paljon ja esim Paula Havasteen Saarenmaa-sarja auttoi ymmärtämään elämän vaikeutta Neuvosto-Virossa. Minusta juuri tuollaiset historialliset teokset tuovat menneen ajan elävästi esille ja siihen on niin mukava uppoutua ja tulee uusia asioita mieleen. Ja ko kirjasarjaan liittyen oli todella mielenkiintoista vierailla Tallinnassa miehityksen ajan museossa.
Ja aivan vaikkapa Kalle Päätalon kuvaukset arkipäivän elämästä sotien jälkeisessä Suomessa ovat olleet mielenkiintoisia ja monet monet muut suomalaiset kirjailijat.
Toki luen myös käännöskirjallisuutta, dekkareita ja elämäkertoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tiktokissa tai instassa tai facessa tai mitä näitä nyt on. Luen paljon haastavaa tietokirjallisuutta ja nautin siitä. Osaan hyvin keskittyä, olen korkeasti koulutettu ja nimenomaan aloitin tämän harrastuksen jotta voisin haastaa aivojani/syventyä johonkin mielenkiintoiseen, mutta tähän mennessä tuntuu kuin olisin katsonut jotain telenovelaa 47 kirjan edestä, eli hukannut aikaani. Mitä missaan?
No kerro tarkemmin jostain lukemastasi kirjasta ja mikä siinä oli sinusta vikana.
No eilen luin vegetaristin. Tajusin kyllä siinä olleet allegoriat ja mihin viitattiin milläkin, mutta oikeastaan mitään ei jäänyt käteen. Kaikki yhteiskunnallinen kritiikki on ainakin nyt jo sanottu aiemminkin. Varmaankin myös vuonna 2016 kun ilmestyi. Ainoastaan ehkä viimeisen s
Sen Nobelin vuoksi sen lainasinkin. Siksi oli pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuuden lukeminen ja siitä nauttiminen vaatii lukijaltaan empatiakykyä, ja toisaalta kehittää empatiakykyä. Joillakin voi puuttua kyky samaistua muiden elämään, eivätkä siksi saa lukemisesta muuta kuin lattean kokemuksen.
Itse aloittaisin lukemisen muusta kun klassikoitsa, jos sana klassikko jo nostaa karvat pystyyn. Pieniä, suuria kirjoja löytyy kyllä jos on valmis näkemään vaivaa, ja haluaa aidosti oppia viihtymän kaunokirjallisuuden parissa. Kirjastossa henkilökunta neuvoo mielellään, ja olen itse saanut monta hyvää vinkkiä.
Parhaimmat kirjat ovat minusta vaikeasti avautuvia, ne vaativat omaa ajattelua ja mielikuvitusta.
Minä luin nuorena paljon tällaista kertomakirjallisuutta, missä oli jotain hahmoja keiden elämää seurailtiin. Sitten se jäi ja vanhemmiten laadullinen sisältö ei ole enää ollut sellaista, mihin haluaisin samaistua. Olen aikuisiällä lukenut yhden tällaisen tarinallisen teoksen, mistä olen pitänyt, mutta se oli erittäin antiklimaattinen ja siksi varmaan monien mielestä äärimmäisen tylsä. Iso osa kertomakirjallisuudesta on hyvin tapahtumarikasta ja sisältää paljon sellaisia elementtejä, mitä en halua omaan elämääni edes kerrottuna. Seesteisyys ja tylsyys ovat sen sijaan melko hienoja asioita mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuuden lukeminen ja siitä nauttiminen vaatii lukijaltaan empatiakykyä, ja toisaalta kehittää empatiakykyä. Joillakin voi puuttua kyky samaistua muiden elämään, eivätkä siksi saa lukemisesta muuta kuin lattean kokemuksen.
Itse aloittaisin lukemisen muusta kun klassikoitsa, jos sana klassikko jo nostaa karvat pystyyn. Pieniä, suuria kirjoja löytyy kyllä jos on valmis näkemään vaivaa, ja haluaa aidosti oppia viihtymän kaunokirjallisuuden parissa. Kirjastossa henkilökunta neuvoo mielellään, ja olen itse saanut monta hyvää vinkkiä.
Parhaimmat kirjat ovat minusta vaikeasti avautuvia, ne vaativat omaa ajattelua ja mielikuvitusta.
Minä luin nuorena paljon tällaista kertomakirjallisuutta, missä oli jotain hahmoja keiden elämää seurailtiin. Sitten se jäi ja vanhemmiten laadullinen sisältö ei ole enää ollut sellaista, mihin haluaisin samaistua. Olen ai
Niin joo ja kyseessä ei siis ollut fiktiivinen tarina vaan omaelämänkerta-tyyppinen kertomus tapahtuneista asioista.
Alue: Aihe vapaa
3/50 kirjoista oli hyviä ajan sijoituksia, ei 0/50. Mutta siis valitettavan huono suhde silti.