Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?
14.05.2025 |
Olen yrittänyt aloittaa lukuharrastuksen ja lukenut ehkä 50 kirjaa tähän mennessä, kaikki sellaisia joita on hehkutettu mestariteoksiksi, kirjailijat saaneet Nobelin tms. Vain ehkä 3 kirjaa olivat sellaisia että kannatti käyttää se aika lukemiseen. Siis että oikeasti kiinnosti mitä tapahtuu seuraavaksi. Muut olivat joko ajanhukkaa tai sitten sieltä löytyi (harvoin) 1 tai 2 mielenkiintoista/uutta ajatusta tai tapaa ilmaista jotain, jotka tosin olisi voinut esittää sellaisinaan ilman sitä satojen sivujen kehystarinaa.
En siis tajua yhtään mitä kaikki hehkuttaa? Miten jaksatte lukea jonkun toisen keksimää tarinaa päivässä toiseen? En ole oppinut melkein mitään uutta, viihtynyt enkä sivistynyt mielestäni yhtään lukiessani kaunokirjallisuutta. Toisin on kun luen vaikka filosofian teoriakirjoja. Muuttuuko tämä jossain vaiheessa jos luen vaikka 100 tai 1000 kirjaa?
Kommentit (373)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä tämä aktiivinen prosessi, lauseiden kääntäminen elämyksiksi ja kokemuksiksi, harjoittaa aivoja aivan eri tavalla kuin passiivinen visuaalisen kuvasarjan vastaanottaminen."
Varmasti, mutta pointtini on edelleen, että enemmän saa haastavammasta kirjallisuudesta. Eli luen kyllä paljon, mutta en kaunokirjallisuutta. Se on höttöistä ollut minun makuun. Niin miksi sitä höttöä lukevat kuvittelevat olevansa jotenkin ylempää kastia?
Ei se ole höttöä kuin vain sinun mielestäsi. Sinä et ole maailman napa FYI.
Tositapaus työpaikalta ysärin alusta: Telkkarista oli tullut Ruusun aika -sarja. Työkaveri tuumasi, että njääh miten tylsä suomalainen sarja niin kuin yleensä, eikä ollut sitä paljon katsonutkaan. Lainasin hänelle tuosta sarjasta tehdyt kirjat, hän luki ja ihmetteli, että olipa mielenkiintoista tekstiä. Sen jälkeen hän muistaakseni katsoi sarjan uusinnoista ja luki myös muita Orasen kirjoja.
"Jos kaikki mitä luet tuntuu susta merkityksettömältä, kyseessä on luultavasti jonkin asteinen masennus tai muu mielenterveyden häiriö. Ehkä maanisuuskin voi aiheuttaa tällaista maailmankirjallisuuden nopeaa läpi kahlaamista ja sen yläpuolelle asettumista. Maanisuuteen kun liittyy olennaisesti suuruuskuvitelmat. "
En ole asettunut yläpuolelle. Siis jos sanon rehellisesti, että en saa kaunokirjallisuudesta oikein mitään uutta irti, niin sitten olen ylimielinen? Pitäisi valehdella, että kyllä se mestari osasi nyt kirjoittaa niin hienosti että enpä ole tullut ajatelleeksi, vaikka siis olisikin ajatellut, muuten olen ylimielinen?
Etkö näe mahdollisena, että moni muukin ajattelee näin, mutta hehkuttaa noita klassikoita vain koska niin "kuuluu" tehdä?
"Tämä on ihan sun subjektiivinen mielipide, jolle et tarjonnut sitä paitsi minkäänlaista perustelua."
Ei ollut ap. Siis tuo Dostojevskia hyödyttömäksi dissannut. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika hassua, että ihminen yrittää esittää itsensä jotenkin keskivertoa älykkäämpänä, mutta joutuu kuitenkin kysymään vauva-palstalta, että kannattaako minun vapaa-ajallani tehdä niitä asioita, jotka ovat minulle palkitsevia, vai niitä asioita, joita muut suosittelevat, mutta joista en useiden kokeilujen jälkeenkään saa mitään irti.
Kiitos jos pidät minua älykkäänä, en kuitenkaan ole tietääkseni erityisen älykäs, enkä sellaista kuvaa yrittänyt antaa. Täällä vain voi rehellisesti sanoa mitä ajattelee, niin siksi aloitus.
Sori, mutta tarkoitin kyllä vain sitä mitä sanoin: saan teksteistäsi sellaisen kuvan, että yrität esittää itsesi älykkäänä.
Mutta jos kerran et yritä sitä, niin mihin pyrit jankkaamalla, että et saa kaunokirjallisuudesta mitään uutta irti, koska olet
Kymmenennen kerran: en ole ajatellut kaikkia ajatuksia, saan joka päivä uusia ajatuksia, mutta en KAUNOKIRJALLISUUDESTA.
Vierailija kirjoitti:
"Jos kaikki mitä luet tuntuu susta merkityksettömältä, kyseessä on luultavasti jonkin asteinen masennus tai muu mielenterveyden häiriö. Ehkä maanisuuskin voi aiheuttaa tällaista maailmankirjallisuuden nopeaa läpi kahlaamista ja sen yläpuolelle asettumista. Maanisuuteen kun liittyy olennaisesti suuruuskuvitelmat. "
En ole asettunut yläpuolelle. Siis jos sanon rehellisesti, että en saa kaunokirjallisuudesta oikein mitään uutta irti, niin sitten olen ylimielinen? Pitäisi valehdella, että kyllä se mestari osasi nyt kirjoittaa niin hienosti että enpä ole tullut ajatelleeksi, vaikka siis olisikin ajatellut, muuten olen ylimielinen?
Etkö näe mahdollisena, että moni muukin ajattelee näin, mutta hehkuttaa noita klassikoita vain koska niin "kuuluu" tehdä?
Monet näistä klassikoista ovat ihan tylsää luettavaa. Eivät kaikki, mutta suurin osa. Tylsälle ihmiselle sopii hyvin tylsä kirja, mutta muutoin kannattaa miettiä, mitä oikein lukee, jos ylipäänsä haluaa lukea jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistystä. Kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita. Lukeminen ylipäätään avartaa maailmankuvaa. Jostain ihmisistä kyllä huomaa tosi pian että eivät paljoa lue. Omaavat tosi jyrkkiä mielipiteitä ja ahtaan maailmankuvan, jossa ei paljoa tilaa pohdiskelulle. Heidän kanssaan keskustelu on tosi tuskallista.
Mitä tarkoitat kun sanot että kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita? Voisitko antaa jonkun esimerkin?
Minulla siis toimii aivot niin, että mietin jatkuvasti kaikkea mahdollista, liikaakin. Sitten jos luen vaikka jonkun kuolemaa käsittelevän kirjan, niin en saa siitä mitään irti, kun olen ne samat asiat jo ajatellut ja enemmänkin.
Siis oikeastiko väität, että olet ajatellut kaikki mahdolliset ajatukset ja tuntenut kaikki mahdolliset eri tunteet, joten mikään ei
En ole väittänyt noin, kuten olen toistanut. Mutta kiitos tästä lukusuosituksesta! Aion tsekata!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, mulla on niin voimakas eläytymiskyky, että siirryn kokonaan sinne kirjan maailmaan kun luen. Näen siis sisäisin silmin ne maisemat, tapahtumat jne. Ja se jos mikä on ihanaa todellisuuspakoa. Vähän kuin elokuvat, mutta hienompaa, koska oman pään tuotokset on aina hienompia kuin elokuvat.
Sama täällä.
Okei, ehkä tässä on se ero sitten, koska minä en todellakaan eläydy. Hyviä elokuvia katsoessa olen täysillä mukana, mutta kirjaa lukiessa lähinnä ahdistaa sellaiset kohdat jossa vaikka kuvaillaan jotain tarkkaan, kun ei kiinnosta yhtään ja toisaalta aivot pinnistelee että pitääkö tämä nyt muistaa jatkon kannalta, onko oleellista. -ap
No huh minkä ikäinen ihminen olet?
Keski-ikäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäinen ihminen etkä sen vertaa ymmärrä, että ihmiset pitää eri asioista eikä pidä väkisin opetella pitämään jostakin jos ei vain pidä siitä. Et sä kyllä kovin älykäs ole.
En oikein ymmärrä miksi muiden ajatukset eivät kiinnostaisi. Minua ainakin kiinnostaa. Ei omakaan ajattelu mihinkään kehity, jos ei tiedä mitä muut ajattelevat.
Lukiessa saa myös osallistua tarinaan enemmän kuin elokuvassa tai sarjassa. Itse kuvittelet ympäristön ja ihmisten ulkonäön, vaikka niistä jotain viitteitä tietenkin annetaan. Lisäksi itseäni kiinnostaa kaunis kieli. Lukemaani kirjaa saatan pohtia monta päivää vielä lukemisen jälkeen, mutta elokuva unohtuu nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena luin hyvin paljon kertomakirjallisuutta laidasta laitaan. Minulla on niin hyvä mielikuvitus, että saatoin mielessäni jopa nähdä kuvina kirjan tapahtumat. Viimeisimpää kirjaa yritin lukea joskus vuonna 2004, mutta se jäi kesken. Sen jälkeen vaan harrastekirjoja, tietokirjoja tai elämäntaito oppaita
Lukeminen kannattaa aina! - Minäkin aivan hiljattain luin tältä palstalta kirjoituksen, joka oli niin avartava, että ymmärsin kirjoittajan kuuluvan niihin ihmisiin, joita en halua koskaan tavata missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tiktokissa tai instassa tai facessa tai mitä näitä nyt on. Luen paljon haastavaa tietokirjallisuutta ja nautin siitä. Osaan hyvin keskittyä, olen korkeasti koulutettu ja nimenomaan aloitin tämän harrastuksen jotta voisin haastaa aivojani/syventyä johonkin mielenkiintoiseen, mutta tähän mennessä tuntuu kuin olisin katsonut jotain telenovelaa 47 kirjan edestä, eli hukannut aikaani. Mitä missaan?
No kerro tarkemmin jostain lukemastasi kirjasta ja mikä siinä oli sinusta vikana.
No eilen luin vegetaristin. Tajusin kyllä siinä olleet allegoriat ja mihin viitattiin milläkin, mutta oikeastaan mitään ei jäänyt käteen. Kaikki yhteiskunnallinen kritiikki on ainakin nyt jo sanottu aiemminkin. Varmaankin myös vuonna 2016 kun ilmestyi. Ainoastaan ehkä viimeisen sivun kuvailu hetkestä jolloin SPOILER tajuaa kuolem
Hahaaa. Onneksi ei ollut ajanhukkaa kirjoittaa se kirja, koska Han Kang sai siitä Nobelin.
Minä en jaksa lukea mitään Tolstoita tai muita maailman kirjallisuuden klassikoita. Luen kyllä paljon, mutta "helpompaa". Suosikkeja Laura Honkasalo, Riikka Pulkkinen, Susanna Alakoski, Miika Nousianen ja nuoruuden suosikki Arto Paasilinna, jonka tuotannon olen lukenut monta kertaa. Onko pakko aloittaa nobelisteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Kaunokirjallisuus on valtavan hieno tapa opetella ymmärtämään toisten ihmisten ajattelua ja reaktioita. Kaunokirjallisuus kuvaa ihmisten kokemuksia erilaisissa tilanteissa. Siitä oppii empatiaa ja ihmissuhdetaitoja.
Tämänkin olen kuullut aiemminkin, mutta olen jo valmiiksi empaattinen. Vegaani, lahjoitan hyväntek
Tää aihe nyt selvästi triggeröi monia. Sori siitä. Onko siis pakko hehkuttaa pinnallisina pitämiään kaunokirjallisia teoksia tai olla asiasta hiljaa, muuten ylimielinen m*lkku?
cooperdavid02
As a passionate collector, I recently spent some time on https://www.coveted.com/watches - Coveted, and I must say, it's a treasure trove for any luxury watch lover. I found the https://www.coveted.com/discover/rolex-pepsi - Rolex Pepsi to be an iconic piece, with its rich history and distinct design. Another standout was the https://www.coveted.com/discover/rolex-james-cameron - Rolex James Cameron, which combines stunning aesthetics with durabilityperfect for those who appreciate both style and functionality. The https://www.coveted.com/discover/omega-blue-side-of-the-moon - Omega Blue Side of the Moon truly captivated me, offering a striking blend of elegance and technology. I also couldn't help but admire the https://www.coveted.com/discover/rolex-sprite - Rolex Sprite, which exudes a fresh, modern look while maintaining the legendary Rolex quality. This site is undoubtedly a must-visit for anyone looking to add a new timepiece to their collection!
"Olen jonkun verran venäläisiä lukenut, ja heillä on kyllä ihan hauskoja hahmoja ja kommentointia, mutta ei edelleenkään mitään "uutta" ole tullut eteen. Voin uskoa että joskus kauan sitten oli avartavaa lukea vaikka syyllisyyden tunteista jonkun kokemana (rikos ja rangaistus), mutta nyt kun sen lukee niin on vaan että okei, duh. Siis että se kirja ei avaa mitään mitä en olisi jo ajatellut (tai vaikka elokuvasta nähnyt) vaikka jostain rikoksen tehneen ajatuksista/syyllisyydestä/ahdistuksesta. Se tuntuu vanhan kertaukselta vuonna 2025".
Minkä ikäinen ap sinä olet?
Vierailija kirjoitti:
"Jos kaikki mitä luet tuntuu susta merkityksettömältä, kyseessä on luultavasti jonkin asteinen masennus tai muu mielenterveyden häiriö. Ehkä maanisuuskin voi aiheuttaa tällaista maailmankirjallisuuden nopeaa läpi kahlaamista ja sen yläpuolelle asettumista. Maanisuuteen kun liittyy olennaisesti suuruuskuvitelmat. "
En ole asettunut yläpuolelle. Siis jos sanon rehellisesti, että en saa kaunokirjallisuudesta oikein mitään uutta irti, niin sitten olen ylimielinen? Pitäisi valehdella, että kyllä se mestari osasi nyt kirjoittaa niin hienosti että enpä ole tullut ajatelleeksi, vaikka siis olisikin ajatellut, muuten olen ylimielinen?
Etkö näe mahdollisena, että moni muukin ajattelee näin, mutta hehkuttaa noita klassikoita vain koska niin "kuuluu" tehdä?
Hyvin subjektiivista ajattelua. Pidät itseäsi kaiken ylimpänä mittana. Luulisi että filosofiaa lukeneena olisit ymmärtänyt että subjektiivinen kokemus on vain yksi miljardeista eikä absoluuttinen totuus.
Alue: Aihe vapaa
Olisin toivonut ja odotin enemmän kuolemaan valmistautuvan ihmisen ajatusmaailmaa, pohdintaa ja ehkä sitä kautta uusia ajatuksia itselle tai ehkä niin että miten muut ovat käsitelleet kuolevaisuutensa. Se jäi kuitenkin hyvin pinnalliseksi. Ihan mukaansatempaava tarina, mutta ei muuta.
Hemingway ei osallistunut sotimiseen vaan oli siellä muistaakseni jossain tiedotushommissa.