Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?
14.05.2025 |
Olen yrittänyt aloittaa lukuharrastuksen ja lukenut ehkä 50 kirjaa tähän mennessä, kaikki sellaisia joita on hehkutettu mestariteoksiksi, kirjailijat saaneet Nobelin tms. Vain ehkä 3 kirjaa olivat sellaisia että kannatti käyttää se aika lukemiseen. Siis että oikeasti kiinnosti mitä tapahtuu seuraavaksi. Muut olivat joko ajanhukkaa tai sitten sieltä löytyi (harvoin) 1 tai 2 mielenkiintoista/uutta ajatusta tai tapaa ilmaista jotain, jotka tosin olisi voinut esittää sellaisinaan ilman sitä satojen sivujen kehystarinaa.
En siis tajua yhtään mitä kaikki hehkuttaa? Miten jaksatte lukea jonkun toisen keksimää tarinaa päivässä toiseen? En ole oppinut melkein mitään uutta, viihtynyt enkä sivistynyt mielestäni yhtään lukiessani kaunokirjallisuutta. Toisin on kun luen vaikka filosofian teoriakirjoja. Muuttuuko tämä jossain vaiheessa jos luen vaikka 100 tai 1000 kirjaa?
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
En ole pariin vuoteen kykenyt lukemaan mitään fiktiivistä taikka katsomaan fiktiivisiä elokuvia tai tv-sarjoja. Lieköhän mielialalääkityksellä ja keski-ikäistymisellä osansa. Tulee vain vääjäämätön tunne, että toisen/toisten mielikuvitusta tässä seurataan ja usein kliseisen kehnosti vielä. Miksen tekisi jotain muuta?
Tunnen etäisesti teorian tasolla, että fiktion parissa viihtyisin, mutta ei siitä mitään tule. Haluaisin jopa katsoa muutaman sarjan loppuun, mutta ei tee mieli muuten kuin suorittaa jokin asia loppuun perfektionismin nimissä.
Faktaa eli ajankohtaisohjelmia ja tiedettä yms. pystyisin seuraamaan mutta jätän väliin usein nekin.
Varmaan jostain masennuksesta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuutta on monenlaista. Oma maku, elämänkokemukset, odotukset ja kyky tulkita/ymmärtää lukemaansa vaikuttaa siihen miten kaunokirjallisuuteen pääsee sisään. Itse pidän lukemisesta ja jos joku teos ei oikein aukea nuorempana, se saattaa aueta eri tavalla kun ikää tulee 20-50 vuotta lisää. Yleensä mitä enemmän lukee sen enemmän saa vertailukohtia lukemalleen ja löytää niitä kirjallisuudenlajeja, mitä tykkää lukea. Siinä mielessä kirjojen määrä auttaa kehittymään. Jos jostain kirjallisuudesta ei pidä, mikään määrä tämän lajin kirjallisuutta ei saa siitä pitämään ellei mieli muutu.
Eli jos tykkään lukea filosofien ajatuksia, psykologian teorioita ja sosiologien teoksia, mutta en saa kaunokirjallisuudesta oikein mitään irti, niin sitten kannattaa pysyä noissa ensinmainituissa?
Itse tykkään lukea kaikenlaista kirjallisuutta. Filosofiaa pääaineena ja psykologiaa sivuaineena lukeneena sanoisin, että muuta kirjallisuutta tulee myös luettua ikään kuin filosofian tai psykologian lasit päässä, eli esim. kaunokirjallisuudesta löytyy paljon sovelluksia filosofisiin teorioihin ja ajatuskulkuihin. Esim eksistentiaalinen kaunokirjallisuus on oma (väljä) genrensä.
Monet kaunokirjailijat ammentavat ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen kulttuurista, taiteesta ja ajattelusta. Siksi taiteet ja tieteet täydentävät toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Parhaimmillaan kaunokirjoitus voi olla kuin runoutta.
Mitä tarkoitat tällä? Siis että se kieli itsessään on jotenkin kaunista tai soljuvaa? En saa tällaisesta mitään irti. Runotkin ovat hyviä vain jos niistä saa jonkun uuden ajatuksen tai vahvan tunteen. En tajua m
Siis todellakin etsin tunnetta myös. En vain saa mitään tunnetta jostain vaikka 25 vuotiaan kirjailijan 100 vuotta sitten kirjoittamasta hahmosta tai tarinasta. Ne tuntuvat pinnallisilta ja usein naiveilta. Tulee mieleen, että ovatko nämä kirjailijat itse lainkaan eläneet, vai vaan kuvitelleet jossain kammiossa?
Otapa avoimempi asenne ja lue laajasti eri aikakausilta ja eri genrejä niin löydät sinäkin omasi. Ehkä kandee etsiä itsesi kaltaisia nykykirjoittajia, siltä saralta voisi irrota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistystä. Kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita. Lukeminen ylipäätään avartaa maailmankuvaa. Jostain ihmisistä kyllä huomaa tosi pian että eivät paljoa lue. Omaavat tosi jyrkkiä mielipiteitä ja ahtaan maailmankuvan, jossa ei paljoa tilaa pohdiskelulle. Heidän kanssaan keskustelu on tosi tuskallista.
Mitä tarkoitat kun sanot että kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita? Voisitko antaa jonkun esimerkin?
Minulla siis toimii aivot niin, että mietin jatkuvasti kaikkea mahdollista, liikaakin. Sitten jos luen vaikka jonkun kuolemaa käsittelevän kirjan, niin en saa siitä mitään irti, kun olen ne samat asiat jo ajatellut ja enemmänkin.
Sinulla on hyvin outo ja ylimielinen ajattelutapa. Sinä olet ajatellut enemmän kuin maailman arvostetuimmat ajattelijat, etkä voi saada enää niistä mitään irti? Joko et ymmärrä lukemaasi, ja ymmärrät tekstistä vain pintatason, tai olet jollain tavalla narsistinen. Minä en usko, että voit lukea oikeasti läpi koko Dostojevskin tuotannon saamatta yhtään uutta näkökulmaa. Jos olet kyllin älykäs ymmärtämään lukemasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Kaunokirjallisuutta yleensä tai ainakin usein kuvataan todellisuutta ja fiktiivisyys on vain sidosaine. Jonkun autistin yksioikoinen dokumenttien pläräily ei anna oikein yhtään mitään, kun osaa hahmottaa mitä dokumentteja säästetään ja mitä poltetaan.
En ole autisti. En ymmärrä pointtiasi? Tarvitset siis jonkun fiktiivisen tarinan että jaksat muistaa/oppia
Nyt tuntuu että on aika pahat tunnelukot päällä. Tiedän just näitä matemaatikko-insinööri -tyyppejä, joiden on vaikea sanottaa omiakaan tunteitaan saati lukea ja syventyä kaunokirjallisuuteen. Kaiken pitäisi vain olla tiivistä "faktaa". Eivät uskalla syventyä ihmiseen ja ihmisen maailmaan, joka perustuu tunteisiin, kokemuksiin, muistoihin, ja henkilökohtaisiin havaintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko antaa suosituksia hyvistä kaunokirjallisuus-kategorian kirjoista?
Määrittele mikä on "hyvä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Kaunokirjallisuus on valtavan hieno tapa opetella ymmärtämään toisten ihmisten ajattelua ja reaktioita. Kaunokirjallisuus kuvaa ihmisten kokemuksia erilaisissa tilanteissa. Siitä oppii empatiaa ja ihmissuhdetaitoja.
Tämänkin olen kuullut aiemminkin, mutta olen jo valmiiksi empaattinen. Vegaani, lahjoitan hyväntekeväisyyteen 10% tuloista, teen vapaaehtoistyötä yhteisön hyväksi, itken maailman pahuutta jne jne. Mietin aina kaikkien osapuolien kannalta kaikki asiat. Yritän omistaa elämäni oikein toimimiseen.
En saa kaunokirjallisuudesta mitään "kehitystä" siis tälläkään saralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Kaunokirjallisuutta yleensä tai ainakin usein kuvataan todellisuutta ja fiktiivisyys on vain sidosaine. Jonkun autistin yksioikoinen dokumenttien pläräily ei anna oikein yhtään mitään, kun osaa hahmottaa mitä dokumentteja säästetään ja mitä poltetaan.
En ole autisti. En ymmärrä pointtiasi? Tarvitset siis jonkun fiktiivisen tarinan että jaksat muistaa/oppia
Noh itselle ihmisten enemmistö vaikuttaa autistisilta ja suurkirjailijoiden tuotosten parissa tunnen olevani kotona. Fiktiivisissä tarinoissa usein asiat ja vähintään inspiraatiot ovat tosia. On mielenkiintoista makustella ja pohtia niitä, kun mestarit ovat elelleet mitä mielenkiintoisemmissa ajoissa ja ympäristöissä. Pidän siis niitä paljon totuudellisempina kuvauksina kuin hyväksyttyjä "tietokirjoja". Modernissa maailmassa meno on käynyt sen verran hulluksi, että totuuksia on jälleen syytä alkaa piilottelemaan rivien väleihin ja vertauskuviin.
Vierailija kirjoitti:
Keksi nyt jokin vieläkin typerämpi aloitus. Joku yritti vähän aikaa sitten keskustella palstalla siitä miksi ihmiset lukevat ylipäätään minkäänlaista kirjallisuutta, kun kaikki on tiktokissa.
En minäkään lue kaunokirjallisuutta vapaaehtoisesti, mutta sen suomentaminen on ollut ammattini yli 30 vuotta. Kaunokirjallisuus on minulle siis työtä.
Oletko ryhtynyt suomentajaksi ilman omaa, varsinaista mielenkiintoa kaunokirjallisuuteen? Jännä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tiktokissa tai instassa tai facessa tai mitä näitä nyt on. Luen paljon haastavaa tietokirjallisuutta ja nautin siitä. Osaan hyvin keskittyä, olen korkeasti koulutettu ja nimenomaan aloitin tämän harrastuksen jotta voisin haastaa aivojani/syventyä johonkin mielenkiintoiseen, mutta tähän mennessä tuntuu kuin olisin katsonut jotain telenovelaa 47 kirjan edestä, eli hukannut aikaani. Mitä missaan?
No kerro tarkemmin jostain lukemastasi kirjasta ja mikä siinä oli sinusta vikana.
Luen lähinnä vanhaa kirjallisuutta, en oikeastaan mitään uutta. Vanhat romaanit, kuten Don Quijote ja Decamerone, Sinuhekin, ovat kurkistuksia aikakautensa ajatusmaailmaan, se niissä kai lähinnä kiinnostaa, ja ovathan ne myös viihdyttäviä ihan vain tarinoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Mitä hyötyä on ylipäänsä kenenkään ajatuksista tai tapahtumista? Miksi sä luulet, että jotain randomeita vauvapalstalaisia kiinnostaa sun ajatuksesi kaunokirjallisuudesta? Tästä keskustelusta tulee mieleen ihmiset, jotka valittavat siitä, että ihmiset haluaa keskustella omista lapsistaan tai lemmikeistään, kun olisi järkevämpää keskustella vaikka politiikasta. Miksi mua kiinnostaisi yhtään enempää työpaikan Mirjan ajatukset Trumpista ja sen vaikutuksesta Yhdysvaltain politiikkaan kuin Mirjan lapset? Tai se poliittinen keskustelu ei vaikuttaa yhtä paljon Trumpin tekemään politiikkaan kuin se keskustelu Mirjan lapsistakin. Tuskin Mirjallakaan on mitään uusia ajatuksia Trumpista, joten miten se poliittinen keskustelu olisi millään tavalla sivistävää. Silti sitä poliittista keskustelua pidetään jotenkin sivistävänä, vaikka hittojako Mirja mitään politiikasta tietää, ellette sitten työskentele jossain ulkopoliittisessa instituutissa.
Jos sä et halua lukea romaaneja, niin älä lue. Lue se Espanjan sisällissodasta kertova tietokirja.
Vierailija kirjoitti:
Joo tosi mielenkiintoista lukea kuinka haurea nainen hyppää junan alle. Aivan paska kirja, 0/5 ei jatkoon :D
Luitko edes koko kirjaa? Kun et edes tajunnut, kuka kirjan keskeisin hahmo oli? Se oli Levin, jonka kehitystä ja ajattelua kirja kuvaa. Anna Karenina edusti surullisessa kohtalossaan sitä maailmaa, minkä Levin jätti taakseen, kun lähti pitämään maatilaa morsiamensa kanssa. Levin mietti paljon moraalia, hyvää ja pahaa.
Tuo ylempi oli joku muu kuin minä. En ole lukenut AKta. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Kaunokirjallisuus on valtavan hieno tapa opetella ymmärtämään toisten ihmisten ajattelua ja reaktioita. Kaunokirjallisuus kuvaa ihmisten kokemuksia erilaisissa tilanteissa. Siitä oppii empatiaa ja ihmissuhdetaitoja.
Tämänkin olen kuullut aiemminkin, mutta olen jo valmiiksi empaattinen. Vegaani, lahjoitan hyväntekeväisyyteen 10% tuloista, teen vapaaehtoistyötä y
Olet jo ajatellut kaikki ajatukset, mitä maailman viisaimmat ajattelevat, olet jo empaattisempi kuin empaattisimmat, eli et voi kehittyä enää millään tasolla.
Onneksi olkoon. Olet saavuttanut täydellisyyden. Minä en. Olen 52, ja edelleen opin uutta. Ja edelleen minulla on tilaa kasvaa ihmisenä. Siksi minä edelleen hyödyn kirjallisuudesta. Enkä minä tiedä, miten sinä voisit hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Mikä on se tieto jota haet? Onko yksinomaan tärkeää kuinka moni kuoli ja haavoittui, ja mitkä olivat poliittiset taustat?
Miksi ihmisten elämänkokemukset sodan ajalta eivät olisi tärkeitä? Niistähän harvemmin historian teoksissa kerrotaan.
Ja jos viittaat tässä Hemingwayn kirjaan Kenelle kellot soivat, sehän ei ole "mielikuvitusta" vaan kirjailija oikeasti osallistui Espanjan sisällissotaan.
"Kyllä tämä aktiivinen prosessi, lauseiden kääntäminen elämyksiksi ja kokemuksiksi, harjoittaa aivoja aivan eri tavalla kuin passiivinen visuaalisen kuvasarjan vastaanottaminen."
Varmasti, mutta pointtini on edelleen, että enemmän saa haastavammasta kirjallisuudesta. Eli luen kyllä paljon, mutta en kaunokirjallisuutta. Se on höttöistä ollut minun makuun. Niin miksi sitä höttöä lukevat kuvittelevat olevansa jotenkin ylempää kastia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuutta on monenlaista. Oma maku, elämänkokemukset, odotukset ja kyky tulkita/ymmärtää lukemaansa vaikuttaa siihen miten kaunokirjallisuuteen pääsee sisään. Itse pidän lukemisesta ja jos joku teos ei oikein aukea nuorempana, se saattaa aueta eri tavalla kun ikää tulee 20-50 vuotta lisää. Yleensä mitä enemmän lukee sen enemmän saa vertailukohtia lukemalleen ja löytää niitä kirjallisuudenlajeja, mitä tykkää lukea. Siinä mielessä kirjojen määrä auttaa kehittymään. Jos jostain kirjallisuudesta ei pidä, mikään määrä tämän lajin kirjallisuutta ei saa siitä pitämään ellei mieli muutu.
Eli jos tykkään lukea filosofien ajatuksia, psykologian teorioita ja sosiologien teoksia, mutta en saa kaunokirjallisuudesta oikein mitään irti, niin sitten kannattaa pysyä noissa ensinmainituissa?
Tai sitten sun pitää oppia lukemaan kaunokirjallisuutta, niissähän käsitellään kaikki mainitsemiasi aiheita, mutta kaunokirjallisuuden keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistystä. Kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita. Lukeminen ylipäätään avartaa maailmankuvaa. Jostain ihmisistä kyllä huomaa tosi pian että eivät paljoa lue. Omaavat tosi jyrkkiä mielipiteitä ja ahtaan maailmankuvan, jossa ei paljoa tilaa pohdiskelulle. Heidän kanssaan keskustelu on tosi tuskallista.
Mitä tarkoitat kun sanot että kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita? Voisitko antaa jonkun esimerkin?
Minulla siis toimii aivot niin, että mietin jatkuvasti kaikkea mahdollista, liikaakin. Sitten jos luen vaikka jonkun kuolemaa käsittelevän kirjan, niin en saa siitä mitään irti, kun olen ne samat asiat jo ajatellut ja enemmänkin.
Sinulla on hyvin outo ja ylimielinen ajattelutapa. Sinä olet ajatellut enemmän kuin maailman arvostetuimmat ajattelijat, etkä voi saad
Dostojevski on äärettömän tylsä kirjailija, ja mielestäni ajattelijana pintapuolinen. Jos haluan kunnon filosofista pohdintaa, voin lukea esim. Schopenhaeuria tai Nietzscheä. En löydä mitään käyttöä Dostojevskin tuotannolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Kaunokirjallisuutta yleensä tai ainakin usein kuvataan todellisuutta ja fiktiivisyys on vain sidosaine. Jonkun autistin yksioikoinen dokumenttien pläräily ei anna oikein yhtään mitään, kun osaa hahmottaa mitä dokumentteja säästetään ja mitä poltetaan.
En ole autisti. En ymmärrä pointtiasi? Tarvitset siis j
Nyt tuntuu että on aika pahat tunnelukot päällä. Tiedän just näitä matemaatikko-insinööri -tyyppejä, joiden on vaikea sanottaa omiakaan tunteitaan saati lukea ja syventyä kaunokirjallisuuteen. Kaiken pitäisi vain olla tiivistä "faktaa". Eivät uskalla syventyä ihmiseen ja ihmisen maailmaan, joka perustuu tunteisiin, kokemuksiin, muistoihin, ja henkilökohtaisiin havaintoihin.
Niinpä. Apna kääntäisin katseen nyt ihan vaan sisään päin. Miksi susta tuntuu, että tarvitset koko ajan "uusia ajatuksia"? Arvotatko itseäsi jotenkin ajatusten määrän suhteen? Tämä ei kuulosta ihan normaalilta.
Jos kaikki mitä luet tuntuu susta merkityksettömältä, kyseessä on luultavasti jonkin asteinen masennus tai muu mielenterveyden häiriö. Ehkä maanisuuskin voi aiheuttaa tällaista maailmankirjallisuuden nopeaa läpi kahlaamista ja sen yläpuolelle asettumista. Maanisuuteen kun liittyy olennaisesti suuruuskuvitelmat.
Mutta joo, en tiedä. Sen tiedän, että vika ei ole kirjallisuudessa.
Alue: Aihe vapaa
Sen sijaan 25 -vuotias ihminen voi tavoittaa menneen kirjailijan tunteen ja ajatukset ja saada isonkin elämyksen siitä, että vaikka 100 vuotta erottaa, ihminen on silti samanlainen. Ei kaikki kirjallisuus ole tarkoitettu kaikille lukijoille. Miehet yleensä lukevat eri kirjoja kuin naiset, lapset eri kirjoja kuin aikuiset.