Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?

Niin no, miksi kukaan nyt tekee mitään mistä pitää? 

Mutta itseäni ei ainakaan elokuvat, musiikki, jne vain puhuttele samalla tavalla kuin kirjallisuus, mutta toki se on jokaisella se oma juttunsa mikä toimii, niin hyvähän se on, että on jokaiselle jotakin.

Ja jos nyt aletaan hiuksia haromaan, niin käytännössä kaikki ns viihdehän on pitkälti ajanhukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin muutamia filosofisen kaunokirjallisuuden mestariteoksia muutama vuosi sitten, ja kyllähän ne olivat todella suuri pettymys. Ei niissä ollut mitään sellaista elementtiä, jota kirjalta etsin.

Mistä kirjoista kyse?

 

Sartre, Camus, Dostojevski. Näiden teokset eivät ole sellaista, jota haluan lukea. Sinänsä outoa, että pidän kyllä kaunokirjallisesta filosofiasta paljonkin, mutten lainkaan filosofisesta kaunokirjallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.

Tämän perustelun olen kuullut aiemminkin, mutta voisitko nimetä vaikka kolme kirjaa jossa on poikkeuksellisen hyviä ajatuksia? Tähän mennessä lukemani ovat olleet lähinnä tuttua juttua, ei mitään uutta mitä en olisi itse jo tajunnut/ajatellut.

Voin. Toivottavasti ei haittaa, että kaikki ovat venäläisiä. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan, Ludmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla, Leo Tolstoi: Anna Kar

Eli sulle pitäisi vain suositella jotain scifiä, koska olet kaiken ajatellut ja nähnyt elokuvista?

No oletko lukenut vaikkapa Isaac Azimovin Itse Jumalat.

Jos odotat kirjoilta liikaa? Ehkei ole ainoa arvo huomata, että kirjassa on erikoinen uusi ajatus, vaan voi myös kokea samaistumisen tunteita hahmoja kohtaan?

Pidätkö omaelämänkerroista? Tuli mieleen jos vaivaa se että kaunokirjallisuuden tarinat ovat keksittyjä.

Jos kuitenkin pidät elokuvista, etkä niihin kaipaa uusia mullistavia ajatuksia, niin luultavasti vain tarvitset sitä visuaalista syötettä jotta pystyisit eläytymään. 

Jossain kommentissa taisit sanoa että pidät kaunokirjallisuutta viihteenä, ellei sanoja sitten ollut joku muu. Minusta kaunokirjallisuuden pitääkin olla viihdyttävää jotta jaksaisin lukea. Siinä sivussa voi matkustaa muihin maailmoihin ja aikoihin ja oppia asioita, mutta viihdettä kaunokirjallisuus silti lähtökohtaisesti on. Huonosti kirjoitettua tai tylsää tarinaa en lukisi kuten en katsoisi paskaa elokuvaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman sivistykseni vuoksi luen.

On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.

Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?

Kaunokirjallisuus on valtavan hieno tapa opetella ymmärtämään toisten ihmisten ajattelua ja reaktioita. Kaunokirjallisuus kuvaa ihmisten kokemuksia erilaisissa tilanteissa. Siitä oppii empatiaa ja ihmissuhdetaitoja. 

Tämänkin olen kuullut aiemminkin, mutta olen jo valmiiksi empaattinen. Vegaani, lahjoitan hyväntekeväisyyteen 10% tuloista, teen vapaaehtoistyötä y

Miksi sitten obsessoit siitä?

Onko joku kaunokirjallisuusfani siis loukannut haurasta egoasi sanomalla, että olet hölmöläinen, kun et arvosta?

Jännästi muuten haukut samaan aikaan kaunokirjallisuusfaneja olkinukella ylemmyydentuntoiseksi, kun itse olet palstan törkein pompous prick. 

Mekanistinen hyveoppien noudattaminen on muuten eri asia kuin empatia, jota sinulla ei selvästikään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuutta on monenlaista. Oma maku, elämänkokemukset, odotukset ja kyky tulkita/ymmärtää lukemaansa vaikuttaa siihen miten kaunokirjallisuuteen pääsee sisään. Itse pidän lukemisesta ja jos joku teos ei oikein aukea nuorempana, se saattaa aueta eri tavalla kun ikää tulee 20-50 vuotta lisää. Yleensä mitä enemmän lukee sen enemmän saa vertailukohtia lukemalleen ja löytää niitä kirjallisuudenlajeja, mitä tykkää lukea. Siinä mielessä kirjojen määrä auttaa kehittymään. Jos jostain kirjallisuudesta ei pidä, mikään määrä tämän lajin kirjallisuutta ei saa siitä pitämään ellei mieli muutu.

Eli jos tykkään lukea filosofien ajatuksia, psykologian teorioita ja sosiologien teoksia, mutta en saa kaunokirjallisuudesta oikein mitään irti, niin sitten kannattaa pysyä noissa ensinmainituissa?

Anna mä arvaan. Sulla on joku autismi tms. diagnoosi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistystä. Kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita. Lukeminen ylipäätään avartaa maailmankuvaa. Jostain ihmisistä kyllä huomaa tosi pian että eivät paljoa lue. Omaavat tosi jyrkkiä mielipiteitä ja ahtaan maailmankuvan, jossa ei paljoa tilaa pohdiskelulle. Heidän kanssaan keskustelu on tosi tuskallista.

Mitä tarkoitat kun sanot että kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita? Voisitko antaa jonkun esimerkin? 

Minulla siis toimii aivot niin, että mietin jatkuvasti kaikkea mahdollista, liikaakin. Sitten jos luen vaikka jonkun kuolemaa käsittelevän kirjan, niin en saa siitä mitään irti, kun olen ne samat asiat jo ajatellut ja enemmänkin.

Sinulla on hyvin outo ja ylimielinen ajattelutapa. Sinä olet ajatellut enemmän kuin maailman arvostetuimmat ajattelijat, etkä voi saad

Noh, jos loogisesti ajatellaan, niin meidän ihmisten ajatukset kumuloituu toistensa päälle historian saatossa. Eli kyllä, hyvin mahdollista että nykyihmisellä on pääsy kaikkeen jo aiemmin ajateltuun hyvinkin lyhyessä ajassa. 

En missään vaiheessa ole kuitenkaan sanonut ajatelleeni kaikkea, vaan monta kertaa toistanut, että saan kyllä uusia ajatuksia muualta, en vain kaunokirjallisuudesta.

viihdearvo kuten tv,leffat,musa jne. rentouttaa kun ei tarvitse oppia

Vierailija kirjoitti:

Niin no, miksi kukaan nyt tekee mitään mistä pitää? 

Mutta itseäni ei ainakaan elokuvat, musiikki, jne vain puhuttele samalla tavalla kuin kirjallisuus, mutta toki se on jokaisella se oma juttunsa mikä toimii, niin hyvähän se on, että on jokaiselle jotakin.

Ja jos nyt aletaan hiuksia haromaan, niin käytännössä kaikki ns viihdehän on pitkälti ajanhukkaa. 

Minua puhuttelevat kaikki taiteet. Musiikki on varmaan kuitenkin ykkönen.

Jo luodakseen taidetta täytyy olla aika älykäs, keskitason päällä. Erilaiset näkökulmat ovat aina jonkinasteista älyä. Tämä pätee kaikkeen luovaan, jota arvostankin, mutta erityisesti abstraktioina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, mulla on niin voimakas eläytymiskyky, että siirryn kokonaan sinne kirjan maailmaan kun luen. Näen siis sisäisin silmin ne maisemat, tapahtumat jne. Ja se jos mikä on ihanaa todellisuuspakoa. Vähän kuin elokuvat, mutta hienompaa, koska oman pään tuotokset on aina hienompia kuin elokuvat.

Sama täällä.

Okei, ehkä tässä on se ero sitten, koska minä en todellakaan eläydy. Hyviä elokuvia katsoessa olen täysillä mukana, mutta kirjaa lukiessa lähinnä ahdistaa sellaiset kohdat jossa vaikka kuvaillaan jotain tarkkaan, kun ei kiinnosta yhtään ja toisaalta aivot pinnistelee että pitääkö tämä nyt muistaa jatkon kannalta, onko oleellista. -ap

Iso osa kaunokirjoituksesta on draamaa. Sama kuin salkkarit eli pihlajakadun tyhjänpäiväine

Olet ymmärtänyt termin draama väärin. Mutta sanoisin, että salkkarit ovat melodraamaa, joka on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuutta on monenlaista. Oma maku, elämänkokemukset, odotukset ja kyky tulkita/ymmärtää lukemaansa vaikuttaa siihen miten kaunokirjallisuuteen pääsee sisään. Itse pidän lukemisesta ja jos joku teos ei oikein aukea nuorempana, se saattaa aueta eri tavalla kun ikää tulee 20-50 vuotta lisää. Yleensä mitä enemmän lukee sen enemmän saa vertailukohtia lukemalleen ja löytää niitä kirjallisuudenlajeja, mitä tykkää lukea. Siinä mielessä kirjojen määrä auttaa kehittymään. Jos jostain kirjallisuudesta ei pidä, mikään määrä tämän lajin kirjallisuutta ei saa siitä pitämään ellei mieli muutu.

Eli jos tykkään lukea filosofien ajatuksia, psykologian teorioita ja sosiologien teoksia, mutta en saa kaunokirjallisuudesta oikein mitään irti, niin sitten kannattaa pysyä noissa ensinmainituissa?

 

Jossei ole niin johtuu vain siitä ettei ole hakenut diagnoosia. Todella räikeä tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuutta on monenlaista. Oma maku, elämänkokemukset, odotukset ja kyky tulkita/ymmärtää lukemaansa vaikuttaa siihen miten kaunokirjallisuuteen pääsee sisään. Itse pidän lukemisesta ja jos joku teos ei oikein aukea nuorempana, se saattaa aueta eri tavalla kun ikää tulee 20-50 vuotta lisää. Yleensä mitä enemmän lukee sen enemmän saa vertailukohtia lukemalleen ja löytää niitä kirjallisuudenlajeja, mitä tykkää lukea. Siinä mielessä kirjojen määrä auttaa kehittymään. Jos jostain kirjallisuudesta ei pidä, mikään määrä tämän lajin kirjallisuutta ei saa siitä pitämään ellei mieli muutu.

Eli jos tykkään lukea filosofien ajatuksia, psykologian teorioita ja sosiologien teoksia, mutta en saa kaunokirjallisuudesta oikein mitään irti, niin sitten kannattaa pysyä noissa ensinmainituissa?

 

Ei todellakaan tarvitse olla autistinen, jos ei pidä kaunokirjallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistystä. Kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita. Lukeminen ylipäätään avartaa maailmankuvaa. Jostain ihmisistä kyllä huomaa tosi pian että eivät paljoa lue. Omaavat tosi jyrkkiä mielipiteitä ja ahtaan maailmankuvan, jossa ei paljoa tilaa pohdiskelulle. Heidän kanssaan keskustelu on tosi tuskallista.

Mitä tarkoitat kun sanot että kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita? Voisitko antaa jonkun esimerkin? 

Minulla siis toimii aivot niin, että mietin jatkuvasti kaikkea mahdollista, liikaakin. Sitten jos luen vaikka jonkun kuolemaa käsittelevän kirjan, niin en saa siitä mitään irti, kun olen ne samat asiat jo ajatellut ja enemmänkin.

Sinulla on hyvin outo ja ylimielinen ajattelutapa. Sinä olet ajatellut enemmän kuin

Mutta loogikkona haluat jatkaa obsessiivisesti pääsi hakkaamista kaunokirjallisuuteen ?? 

Loogikko voisi laskea nyt että jos 0/50 kaunokirjasta on ollut hänelle tyydyttävä, niin ehkä jätäisi sen kaunokirjallisuuden kokonaan rauhaan.

Ei ole kovin loogista obsessoitua aiheesta, jota inhoaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedekirjat ovat hienoja. Niissä on paljon monimutkaista matematiikkaa. Matematiikka on esteettisesti erittäin kaunis kieli. Matematiikka on myös hyvin hyödyllinen kieli, koska sen avulla ilmiöt voidaan esittää täsmällisen tarkasti ja objektiivisesti. Lukekaa matematiikkaa, se avartaa maailmankatsomusta!

Sä tässä voisit avartaa maailmankatsomusta ja tajuta, että ihmisiä kiinnostaa eri asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuutta on monenlaista. Oma maku, elämänkokemukset, odotukset ja kyky tulkita/ymmärtää lukemaansa vaikuttaa siihen miten kaunokirjallisuuteen pääsee sisään. Itse pidän lukemisesta ja jos joku teos ei oikein aukea nuorempana, se saattaa aueta eri tavalla kun ikää tulee 20-50 vuotta lisää. Yleensä mitä enemmän lukee sen enemmän saa vertailukohtia lukemalleen ja löytää niitä kirjallisuudenlajeja, mitä tykkää lukea. Siinä mielessä kirjojen määrä auttaa kehittymään. Jos jostain kirjallisuudesta ei pidä, mikään määrä tämän lajin kirjallisuutta ei saa siitä pitämään ellei mieli muutu.

Eli jos tykkään lukea filosofien ajatuksia, psykologian teorioita ja sosiologien teoksia, mutta en saa kaunokirjallisuudesta oikein mitään irti, niin sitten kannattaa pysy

Niin, jotkut normaalit ihmiset eivät lue kirjoja ollenkaan. Ap on kuitenkin selvästi pahasti kirjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, mulla on niin voimakas eläytymiskyky, että siirryn kokonaan sinne kirjan maailmaan kun luen. Näen siis sisäisin silmin ne maisemat, tapahtumat jne. Ja se jos mikä on ihanaa todellisuuspakoa. Vähän kuin elokuvat, mutta hienompaa, koska oman pään tuotokset on aina hienompia kuin elokuvat.

Sama täällä.

Okei, ehkä tässä on se ero sitten, koska minä en todellakaan eläydy. Hyviä elokuvia katsoessa olen täysillä mukana, mutta kirjaa lukiessa lähinnä ahdistaa sellaiset kohdat jossa vaikka kuvaillaan jotain tarkkaan, kun ei kiinnosta yhtään ja toisaalta aivot pinnistelee että pitääkö tämä nyt muistaa jatkon kannalta, onko oleellista. -ap

Mulla tämä myös, ja siksi en nauti kaunokirjallisuudesta. Mulla on afantasia, eli en pysty

Tämä on surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuutta on monenlaista. Oma maku, elämänkokemukset, odotukset ja kyky tulkita/ymmärtää lukemaansa vaikuttaa siihen miten kaunokirjallisuuteen pääsee sisään. Itse pidän lukemisesta ja jos joku teos ei oikein aukea nuorempana, se saattaa aueta eri tavalla kun ikää tulee 20-50 vuotta lisää. Yleensä mitä enemmän lukee sen enemmän saa vertailukohtia lukemalleen ja löytää niitä kirjallisuudenlajeja, mitä tykkää lukea. Siinä mielessä kirjojen määrä auttaa kehittymään. Jos jostain kirjallisuudesta ei pidä, mikään määrä tämän lajin kirjallisuutta ei saa siitä pitämään ellei mieli muutu.

Eli jos tykkään lukea filosofien ajatuksia, psykologian teorioita ja sosiologien teoksia, mutta en saa kaunokirjallisuudesta oikein mitään irti, niin sitten kannattaa pysy

 

Miten autismi edes liittyy asiaan? Meillehän kaunokirjallisuus nimenomaan on hyvä lähde muiden ihmisten ymmärtämiseen. -eri

Ei todellakaan tarvitse olla autistinen, jos ei pidä kaunokirjallisuudesta.

Eli olet autistinen tms. Nyt ei ollut kyse siitä, että et pidä kaunokirjallisuudesta vaan kyse on sun käytöksestä tässä ketjussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, miksi kukaan nyt tekee mitään mistä pitää? 

Mutta itseäni ei ainakaan elokuvat, musiikki, jne vain puhuttele samalla tavalla kuin kirjallisuus, mutta toki se on jokaisella se oma juttunsa mikä toimii, niin hyvähän se on, että on jokaiselle jotakin.

Ja jos nyt aletaan hiuksia haromaan, niin käytännössä kaikki ns viihdehän on pitkälti ajanhukkaa. 

Minua puhuttelevat kaikki taiteet. Musiikki on varmaan kuitenkin ykkönen.

Jo luodakseen taidetta täytyy olla aika älykäs, keskitason päällä. Erilaiset näkökulmat ovat aina jonkinasteista älyä. Tämä pätee kaikkeen luovaan, jota arvostankin, mutta erityisesti abstraktioina.

Andy Warholin älykkyysosamäärä oli 90. Ei tarvitse olla fiksu ollakseen taiteilija.

Vierailija kirjoitti:

"Sinun ulosantisi on käytännössä: ei ei ei ei paskaa, inhottavaa, vammaista, minun kirjat hyviä, te paskaa.

Miten kuvittelet, että kukaan suosittelisi tuollaiselle mitään? 

Okei: suosittelen sinulle buddhalaisuutta. Siinä opetellaan eroon negatiivisista tunteista :D"

Haha okei, jos sanon että en tajua mitä ihmiset saa jostain tarinoista, voitteko selittää niin sehän tarkoittaa vain että minä en tajua, eikä ole mikään dumaus muita kohtaan. Jos sitten joku vastaa että eläytyminen, näkökulma tai muuta vastaavaa, enkä itse ole eläytynyt tai saanut muita näkökulmia, niin edelleen: se ei ole kritiikkiä muita kohtaan, kunhan sanon miten asia on, eli että en ole kokenut samoin.

Vika ei siis olekaan ehkä kirjoissa vaan sinussa.