Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Keksi nyt jokin vieläkin typerämpi aloitus. Joku yritti vähän aikaa sitten keskustella palstalla siitä miksi ihmiset lukevat ylipäätään minkäänlaista kirjallisuutta, kun kaikki on tiktokissa.

En minäkään lue kaunokirjallisuutta vapaaehtoisesti, mutta sen suomentaminen on ollut ammattini yli 30 vuotta. Kaunokirjallisuus on minulle siis työtä.

 

Et siis usko tekemääsi työhön.

Jos et ylipäätään ole kiinnostunut siitä, mitä kielellä tehdään, kaunokirjallisuus tuskin on sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.

Tämän perustelun olen kuullut aiemminkin, mutta voisitko nimetä vaikka kolme kirjaa jossa on poikkeuksellisen hyviä ajatuksia? Tähän mennessä lukemani ovat olleet lähinnä tuttua juttua, ei mitään uutta mitä en olisi itse jo tajunnut/ajatellut.

Voin. Toivottavasti ei haittaa, että kaikki ovat venäläisiä. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan, Ludmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla, Leo Tolstoi: Anna Karenina.

Kiitos! Voisitko vie

Olen jonkun verran venäläisiä lukenut, ja heillä on kyllä ihan hauskoja hahmoja ja kommentointia, mutta ei edelleenkään mitään "uutta" ole tullut eteen. Voin uskoa että joskus kauan sitten oli avartavaa lukea vaikka syyllisyyden tunteista jonkun kokemana (rikos ja rangaistus), mutta nyt kun sen lukee niin on vaan että okei, duh. Siis että se kirja ei avaa mitään mitä en olisi jo ajatellut (tai vaikka elokuvasta nähnyt) vaikka jostain rikoksen tehneen ajatuksista/syyllisyydestä/ahdistuksesta. Se tuntuu vanhan kertaukselta vuonna 2025.

Rakastan kadota muihin maailmoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, mulla on niin voimakas eläytymiskyky, että siirryn kokonaan sinne kirjan maailmaan kun luen. Näen siis sisäisin silmin ne maisemat, tapahtumat jne. Ja se jos mikä on ihanaa todellisuuspakoa. Vähän kuin elokuvat, mutta hienompaa, koska oman pään tuotokset on aina hienompia kuin elokuvat.

Sama täällä.

Okei, ehkä tässä on se ero sitten, koska minä en todellakaan eläydy. Hyviä elokuvia katsoessa olen täysillä mukana, mutta kirjaa lukiessa lähinnä ahdistaa sellaiset kohdat jossa vaikka kuvaillaan jotain tarkkaan, kun ei kiinnosta yhtään ja toisaalta aivot pinnistelee että pitääkö tämä nyt muistaa jatkon kannalta, onko oleellista. -ap

Iso osa kaunokirjoituksesta on draamaa. Sama kuin salkkarit eli pihlajakadun tyhjänpäiväinen sekoilu siis. Jotkut tykkäävät siitä, itse asiassa aivan helvetin moni tykkää.

Ei tarvitse tykätä. Eikä siitä tarvitse tehdä mitään hirveää numeroa, ettei tykkää. Hyväksy ettet tykkää ja mene eteenpäin. Kukaan ei tule kaatamaan sulle kaunokirjoja kurkustasi alas ja jos tulee, voit kieltäytyä. Sen sijaan että tarkoituksella mässytät paskaa ja sitten vailtat että paska maistuu paskalta kertoo että sinulla on mielenteveyden ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman sivistykseni vuoksi luen.

On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.

Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?

Kaunokirjallisuutta yleensä tai ainakin usein kuvataan todellisuutta ja fiktiivisyys on vain sidosaine. Jonkun autistin yksioikoinen dokumenttien pläräily ei anna oikein yhtään mitään, kun osaa hahmottaa mitä dokumentteja säästetään ja mitä poltetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuutta on monenlaista. Oma maku, elämänkokemukset, odotukset ja kyky tulkita/ymmärtää lukemaansa vaikuttaa siihen miten kaunokirjallisuuteen pääsee sisään. Itse pidän lukemisesta ja jos joku teos ei oikein aukea nuorempana, se saattaa aueta eri tavalla kun ikää tulee 20-50 vuotta lisää. Yleensä mitä enemmän lukee sen enemmän saa vertailukohtia lukemalleen ja löytää niitä kirjallisuudenlajeja, mitä tykkää lukea. Siinä mielessä kirjojen määrä auttaa kehittymään. Jos jostain kirjallisuudesta ei pidä, mikään määrä tämän lajin kirjallisuutta ei saa siitä pitämään ellei mieli muutu.

Eli jos tykkään lukea filosofien ajatuksia, psykologian teorioita ja sosiologien teoksia, mutta en saa kaunokirjallisuudesta oikein mitään irti, niin sitten kannattaa pysyä noissa ensinmainituissa?

 

Joo tosi mielenkiintoista lukea kuinka haurea nainen hyppää junan alle. Aivan paska kirja, 0/5 ei jatkoon :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman sivistykseni vuoksi luen.

On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.

Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?

Kaunokirjallisuutta yleensä tai ainakin usein kuvataan todellisuutta ja fiktiivisyys on vain sidosaine. Jonkun autistin yksioikoinen dokumenttien pläräily ei anna oikein yhtään mitään, kun osaa hahmottaa mitä dokumentteja säästetään ja mitä poltetaan. 

Jeps, asioita on nimetty uudelleen ja nimitetty fiktioksi ja fantasiaksi myös siitä syystä, että jos niitä nimittäisi totuudeksi niin joutuisi osastolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman sivistykseni vuoksi luen.

On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.

Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?

Parhaimmillaan kaunokirjoitus voi olla kuin runoutta.

Mitä tarkoitat tällä? Siis että se kieli itsessään on jotenkin kaunista tai soljuvaa? En saa tällaisesta mitään irti. Runotkin ovat hyviä vain jos niistä saa jonkun uuden ajatuksen tai vahvan tunteen. En tajua mistään muotoseikoista tai tekniikasta mitään, enkä ymmärrä miten kukaan voi kiihottua jostain rii

Aiemmissa viesteissäsi vaikutti kyllä siltä, että et ole ollenkaan etsimässä mitään vahvaa tunnetta. Luet kuin piru raamattua ja haet kirjoista vain huonoja puolia. Katsotko tvtäkin samalla asenteella? Tai Youtubea? Tuskin.

"Olen jonkun verran venäläisiä lukenut, ja heillä on kyllä ihan hauskoja hahmoja ja kommentointia, mutta ei edelleenkään mitään "uutta" ole tullut eteen. Voin uskoa että joskus kauan sitten oli avartavaa lukea vaikka syyllisyyden tunteista jonkun kokemana (rikos ja rangaistus), mutta nyt kun sen lukee niin on vaan että okei, duh. Siis että se kirja ei avaa mitään mitä en olisi jo ajatellut (tai vaikka elokuvasta nähnyt) vaikka jostain rikoksen tehneen ajatuksista/syyllisyydestä/ahdistuksesta. Se tuntuu vanhan kertaukselta vuonna 2025."

Ei se ole se tieto, että joku tunne on olemassa, vaan näkökulma siihen. Syy, miksi kaunokirjallisuutta suositellaan kasvavassa iässä oleville ihmisille, on se, että se opettaa moninäkökulmaisuutta, siis mielen teoriaa.

Olet tässä monta kertaa sanonut, että et ole törmännyt uusiin ajatuksiin, ja se kuulostaa todella oudolta. Kuuntelen paljon todella älykkäitä ajattelijoita, ja he löytävät jatkuvasti uusia ajatuksia ja näkökulmia. Mun on todella vaikea uskoa, että olet jo niin valmis ihminen, että mitään uutta ei maailmasta enää ajateltavaksi löydy.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän lukemisesta, ja siihen on monta syytä. Eri kirjoilla on eri tarkoitus. On rentouttavia nollauskirjoja, eli viidettä. Sama funktio kuin hyvällä komediasarjalla. On jännityskirjoja, jotka tarjoavat vähän aktiivisempaa viihdettä. On turvallisuuden tunnetta tuovia nostalgisia kirjoja, kuten vanhan ajan dekkarit.

On kansainvälisiä lukuromaaneja, joissa voi uppoutua siihen, miten elää ja ajattelee ihminen Intiassa, Ugandassa, Kiinassa tai vaikkapa Kolumbiassa. 

 

Ja on kirjoja, jotka tavalla tai toisella pysäyttävät. Saavat näkemään maailman hieman toisin. Lapsena minulle sellainen oli esim Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, teininä Täällä pohjantähden alla (Linna). Aikuisena tällaisia ovat olleet esim Exit West tai Chimamanda Ngozi Adichie:n kirjat. 

 

Kiitos! Lapsena toki varmaan kaikki on uutta ja joku kirja siksi kolahtaa, mutta miten aikuisena pakolaisuudesta tai sodasta tarinoiden lukeminen on "pysäyttänyt"? Eli mitä tarkoitat tuolla? Eikö sinulle ole siis tullut/tule sitä pysähtymistä kun uutisista näet/lue tositapahtumia? Miksi se keksitty tarina tarvitaan siihen pysähtymiseen aiheen äärelle?

Olen melko samoilla linjoilla kuin aloittaja, enkä itsekään juuri lue kaunokirjallisuutta. Klassikot ovat pääsääntöisesti mielestäni tylsiä ja mitäänsanomattomia. Genrekirjallisuus toteutuu paljon paremmin pelien tai tekoälyn interaktiivisessa muodossa. Tykkään kuitenkin humoristisista tai "sanataiteellisista" teoksista, ja esim. Shakespeare, Don Quijote ja Kalevala ovat mielestäni tosi hienoja. 

Vierailija kirjoitti:

On aika hassua, että ihminen yrittää esittää itsensä jotenkin keskivertoa älykkäämpänä, mutta joutuu kuitenkin kysymään vauva-palstalta, että kannattaako minun vapaa-ajallani tehdä niitä asioita, jotka ovat minulle palkitsevia, vai niitä asioita, joita muut suosittelevat, mutta joista en useiden kokeilujen jälkeenkään saa mitään irti.

Kiitos jos pidät minua älykkäänä, en kuitenkaan ole tietääkseni erityisen älykäs, enkä sellaista kuvaa yrittänyt antaa. Täällä vain voi rehellisesti sanoa mitä ajattelee, niin siksi aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.

Tämän perustelun olen kuullut aiemminkin, mutta voisitko nimetä vaikka kolme kirjaa jossa on poikkeuksellisen hyviä ajatuksia? Tähän mennessä lukemani ovat olleet lähinnä tuttua juttua, ei mitään uutta mitä en olisi itse jo tajunnut/ajatellut.

Voin. Toivottavasti ei haittaa, että kaikki ovat venäläisiä. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan, Ludmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla, Leo Tolstoi: Anna Kar

 

Niitä kirjoja pitäisikin osata lukea monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi pohtia omia valintojaan, miettiä historiallista kontekstia, jne. Jos Dostojevskiä lukee jonkinlaisena tietokirjana, jonka tarkoitus on vain syöttää sinulle uutta informaatiota, siitä ei kieltämättä saa mitään irti. Ja tämän siis sanon ihmisenä joka ei ole niille kirjoille mitenkään erityisesti lämmennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, mulla on niin voimakas eläytymiskyky, että siirryn kokonaan sinne kirjan maailmaan kun luen. Näen siis sisäisin silmin ne maisemat, tapahtumat jne. Ja se jos mikä on ihanaa todellisuuspakoa. Vähän kuin elokuvat, mutta hienompaa, koska oman pään tuotokset on aina hienompia kuin elokuvat.

Sama täällä.

Okei, ehkä tässä on se ero sitten, koska minä en todellakaan eläydy. Hyviä elokuvia katsoessa olen täysillä mukana, mutta kirjaa lukiessa lähinnä ahdistaa sellaiset kohdat jossa vaikka kuvaillaan jotain tarkkaan, kun ei kiinnosta yhtään ja toisaalta aivot pinnistelee että pitääkö tämä nyt muistaa jatkon kannalta, onko oleellista. -ap

Mulla tämä myös, ja siksi en nauti kaunokirjallisuudesta. Mulla on afantasia, eli en pysty mielikuvittelemaan visuaalisesti mitään. Niinpä mikään ei ole tylsempää kuin joku pitkällinen maisemien tai rakennusten tai ihmisten ulkonäköjen kuvailu. Vain kuivia sanoja, mulla ei tule mitään mielikuvia, joihin voisin eläytyä tai katsoa kuin elokuvaa.

"Sinun ulosantisi on käytännössä: ei ei ei ei paskaa, inhottavaa, vammaista, minun kirjat hyviä, te paskaa.

Miten kuvittelet, että kukaan suosittelisi tuollaiselle mitään? 

Okei: suosittelen sinulle buddhalaisuutta. Siinä opetellaan eroon negatiivisista tunteista :D"

Haha okei, jos sanon että en tajua mitä ihmiset saa jostain tarinoista, voitteko selittää niin sehän tarkoittaa vain että minä en tajua, eikä ole mikään dumaus muita kohtaan. Jos sitten joku vastaa että eläytyminen, näkökulma tai muuta vastaavaa, enkä itse ole eläytynyt tai saanut muita näkökulmia, niin edelleen: se ei ole kritiikkiä muita kohtaan, kunhan sanon miten asia on, eli että en ole kokenut samoin.

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.

Tuokin, ja välillä meininki on senverran reipasta tai absurdia, että ihan uteliaisuudella odotan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.

Tämän perustelun olen kuullut aiemminkin, mutta voisitko nimetä vaikka kolme kirjaa jossa on poikkeuksellisen hyviä ajatuksia? Tähän mennessä lukemani ovat olleet lähinnä tuttua juttua, ei mitään uutta mitä en olisi itse jo tajunnut/ajatellut.

Voin. Toivottavasti ei haittaa, että kaikki ovat venäläisiä. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan, Ludmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla, Leo Tolstoi: Anna Karenina.

Kiitos! Voisitko vielä avata, että mikä näissä oli sellaista miksikannattaa lukea? Siis jos ei kiinnosta mikään juonikuvio tai kerronta, vaan haluaa avartaa ajattelua uusilla ideoilla.

Jos ei kerronta eikä juonikuviot kiinnosta, en ehkä suosittele kaunokirjallisuutta.

Niin ja se ei muutenkaan ole mikään "uusien ajatusten" tiktok tai pikaruokamyymälä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos et ylipäätään ole kiinnostunut siitä, mitä kielellä tehdään, kaunokirjallisuus tuskin on sulle.

Voisitko avata tätä ajatusta vähän? Siis mitä tarkoitat? Kielellä ajatellaan ja viestitään (eri motiivein). Onko sillä jotain muita funktioita?

Pornon lukeminen on aina yhtä kiinnostavaa. Paljon hyvää pornokirjallisuutta niin miehille kuin naisillekin.

Luin äsken Herra Jackin ihmeellisen huoneen.

Suosittelen kaikille.