Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?
14.05.2025 |
Olen yrittänyt aloittaa lukuharrastuksen ja lukenut ehkä 50 kirjaa tähän mennessä, kaikki sellaisia joita on hehkutettu mestariteoksiksi, kirjailijat saaneet Nobelin tms. Vain ehkä 3 kirjaa olivat sellaisia että kannatti käyttää se aika lukemiseen. Siis että oikeasti kiinnosti mitä tapahtuu seuraavaksi. Muut olivat joko ajanhukkaa tai sitten sieltä löytyi (harvoin) 1 tai 2 mielenkiintoista/uutta ajatusta tai tapaa ilmaista jotain, jotka tosin olisi voinut esittää sellaisinaan ilman sitä satojen sivujen kehystarinaa.
En siis tajua yhtään mitä kaikki hehkuttaa? Miten jaksatte lukea jonkun toisen keksimää tarinaa päivässä toiseen? En ole oppinut melkein mitään uutta, viihtynyt enkä sivistynyt mielestäni yhtään lukiessani kaunokirjallisuutta. Toisin on kun luen vaikka filosofian teoriakirjoja. Muuttuuko tämä jossain vaiheessa jos luen vaikka 100 tai 1000 kirjaa?
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistystä. Kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita. Lukeminen ylipäätään avartaa maailmankuvaa. Jostain ihmisistä kyllä huomaa tosi pian että eivät paljoa lue. Omaavat tosi jyrkkiä mielipiteitä ja ahtaan maailmankuvan, jossa ei paljoa tilaa pohdiskelulle. Heidän kanssaan keskustelu on tosi tuskallista.
Mitä tarkoitat kun sanot että kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita? Voisitko antaa jonkun esimerkin?
Minulla siis toimii aivot niin, että mietin jatkuvasti kaikkea mahdollista, liikaakin. Sitten jos luen vaikka jonkun kuolemaa käsittelevän kirjan, niin en saa siitä mitään irti, kun olen ne samat asiat jo ajatellut ja enemmänkin.
Sinulla on hyvin outo ja ylimielinen ajattelutapa. Sinä olet ajatellut enemmän kuin
Dostojevski on äärettömän tylsä kirjailija, ja mielestäni ajattelijana pintapuolinen. Jos haluan kunnon filosofista pohdintaa, voin lukea esim. Schopenhaeuria tai Nietzscheä. En löydä mitään käyttöä Dostojevskin tuotannolle.
Tämä on ihan sun subjektiivinen mielipide, jolle et tarjonnut sitä paitsi minkäänlaista perustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua 😅 Miten sitä voikin samaa lajia olevat ihmisolennot nähdä (ja lukea) asioita näin eri tavoin.
Ja ihailen myös tuota pokkaa tuomita roskaksi asiat, joita itse ei ymmärrä.
Luultavasti näiden klassikkokirjojen ydinasia (mikä kunkin - en tiedä mistä kirjoista on kyse) on mennyt yli korkealta ja kovaa.
Mutta varmaan kannattaa ajatella, että olet vain niin fiksu että näet miten keisarilla ei ole vaatteita, samalla kun koko muu ihmiskunta/ sukupolvet/ Nobelin valitsivat ovat tyhmänä sitä mieltä, että näissä kirjoissa on jokin idea 😃.
Tässä ketjussa ihan varmasti näitä vasemman aivopuoliskon hallitsemia insinöörityyppejä, joiden mielestä ei-esittävä taide on turhaa ja mannermainen filosofia on höpöhöpöä.
En usko että olen niin fiksu. Olen lähinnä epäillyt että ehkä kaunokirjallisuudesta nauttivat enemmän sellaiset introvertit/ujot/nörtit ja siksi heitä sitten myös on siellä nobeleiden jakajissa. Oman kokemuksen mukaan oikea elämä on nimittäin ollut paljon kiehtovampaa kuin nämä kirjojen tarinat.
Dostojevski on äärettömän tylsä kirjailija, ja mielestäni ajattelijana pintapuolinen. Jos haluan kunnon filosofista pohdintaa, voin lukea esim. Schopenhaeuria tai Nietzscheä. En löydä mitään käyttöä Dostojevskin tuotannolle.
Just joo. Dostojevski on pinnallinen ajattelija, koska vauvapalstan suuri filosofi on jo ajatellut kaikki hänen ajatuksensa.
Joskus ei jaksa ymmärtää toisia ihmisiä. Ehkä jonkun kirjailijan pitäisi kirjoittaa kaunokirjallinen teos aloittajasta, niin minäkin pystyisin samaistumaan hänen ajatteluunsa. Nyt en pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika hassua, että ihminen yrittää esittää itsensä jotenkin keskivertoa älykkäämpänä, mutta joutuu kuitenkin kysymään vauva-palstalta, että kannattaako minun vapaa-ajallani tehdä niitä asioita, jotka ovat minulle palkitsevia, vai niitä asioita, joita muut suosittelevat, mutta joista en useiden kokeilujen jälkeenkään saa mitään irti.
Kiitos jos pidät minua älykkäänä, en kuitenkaan ole tietääkseni erityisen älykäs, enkä sellaista kuvaa yrittänyt antaa. Täällä vain voi rehellisesti sanoa mitä ajattelee, niin siksi aloitus.
Sori, mutta tarkoitin kyllä vain sitä mitä sanoin: saan teksteistäsi sellaisen kuvan, että yrität esittää itsesi älykkäänä.
Mutta jos kerran et yritä sitä, niin mihin pyrit jankkaamalla, että et saa kaunokirjallisuudesta mitään uutta irti, koska olet jo ajatellut ja oivaltanut kaikki mahdolliset asiat luettuasi filosofian perusteokset?
Jos olisit aidosti vain kiinnostunut siitä, miten muut kokevat kaunokirjallisuuden lukemisen, niin sinun ei varmaan tarvitsisi joka välissä korostaa sitä, miten hienosti ja oivaltavasti olet osannut ajatella kaiken mahdollisen lukematta kaunokirjallisuutta. Aika outoa on muuten sekin, että olet jo ajatellut kaikki mahdolliset ajatukset, paitsi ilmeisesti sen, että joku voisi nauttia kaunokirjallisuudessa tarinasta tai kielen estetiikasta, vaikka sinä et siihen kykenekään.
Vierailija kirjoitti:
Dostojevski on äärettömän tylsä kirjailija, ja mielestäni ajattelijana pintapuolinen. Jos haluan kunnon filosofista pohdintaa, voin lukea esim. Schopenhaeuria tai Nietzscheä. En löydä mitään käyttöä Dostojevskin tuotannolle.
Just joo. Dostojevski on pinnallinen ajattelija, koska vauvapalstan suuri filosofi on jo ajatellut kaikki hänen ajatuksensa.
Joskus ei jaksa ymmärtää toisia ihmisiä. Ehkä jonkun kirjailijan pitäisi kirjoittaa kaunokirjallinen teos aloittajasta, niin minäkin pystyisin samaistumaan hänen ajatteluunsa. Nyt en pysty.
Niin mihin sitä vertaa. Vaikka en ole Albert Einsteinin erityinen fani, niin pidän Einsteinia kuitenkin syvällisenä ajattelijana. Dostojevski ei sitä mielestäni ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistystä. Kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita. Lukeminen ylipäätään avartaa maailmankuvaa. Jostain ihmisistä kyllä huomaa tosi pian että eivät paljoa lue. Omaavat tosi jyrkkiä mielipiteitä ja ahtaan maailmankuvan, jossa ei paljoa tilaa pohdiskelulle. Heidän kanssaan keskustelu on tosi tuskallista.
Mitä tarkoitat kun sanot että kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita? Voisitko antaa jonkun esimerkin?
Minulla siis toimii aivot niin, että mietin jatkuvasti kaikkea mahdollista, liikaakin. Sitten jos luen vaikka jonkun kuolemaa käsittelevän kirjan, niin en saa siitä mitään irti, kun olen ne samat asiat jo ajatellut ja enemmänkin.
Siis oikeastiko väität, että olet ajatellut kaikki mahdolliset ajatukset ja tuntenut kaikki mahdolliset eri tunteet, joten mikään ei ole sinulle mitään uutta????
Väitän, että olet väärässä. Mutta koska ihmisen maailma on laaja ja ollut olemassa tuhansia vuosia, siirrypä lukemaan jotain menneisyydestä sinulle vieraasta kulttuurista. Jos luet englanniksi, niiin luepa vaikka Kiinan kirjallisuuden klassikko Cao Xueqinin Dream of the Red Mansions (Gladys Yang and Hsien-yi Yang käännös 1980 on paras ja koko tarina, 3 osassa). Siinä on kaikenlaista yhteiskunnallista ja psykologista pohdintaa sekä buddhalainen kehystarina. Kaikessa löytyy, sisältää myös runoutta sun muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, mulla on niin voimakas eläytymiskyky, että siirryn kokonaan sinne kirjan maailmaan kun luen. Näen siis sisäisin silmin ne maisemat, tapahtumat jne. Ja se jos mikä on ihanaa todellisuuspakoa. Vähän kuin elokuvat, mutta hienompaa, koska oman pään tuotokset on aina hienompia kuin elokuvat.
Sama täällä.
Okei, ehkä tässä on se ero sitten, koska minä en todellakaan eläydy. Hyviä elokuvia katsoessa olen täysillä mukana, mutta kirjaa lukiessa lähinnä ahdistaa sellaiset kohdat jossa vaikka kuvaillaan jotain tarkkaan, kun ei kiinnosta yhtään ja toisaalta aivot pinnistelee että pitääkö tämä nyt muistaa jatkon kannalta, onko oleellista. -ap
No huh minkä ikäinen ihminen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.
Oletko ajatellut että niiden toisten ajatusten lukijana tulet itsekin muodostaneeksi asioista oman, perustellun mielipiteesi, ja ne paremmat ajatukset voivat jopa auttaa ajatteluasi eteenpäin? Esimerkiksi filosofin koulutuksesta suurin osa on toisten ajatusten lukemistsa. Niin ettei keksitä pyörää uudestaan, vaan viedään tiedettä eteenpäin.
Joku tiedemies sanoi että suurin osa yksityisajattelijoiden ajatuksista on silkkaa roskaa, kauan sitten keksittyjä ajatuksia jotka on jo kauan sitten, jossain tiedehistorisaa, ymmärretty tyhmiksi umpikujiksi. Itse asiassa, hän sanoi, suurimmat keksinnöt ovat lähes järjestään hyvin kouliintuneiden tutkijakollegioiden kauan aikaa tekemän työn hedelmä.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä tämä aktiivinen prosessi, lauseiden kääntäminen elämyksiksi ja kokemuksiksi, harjoittaa aivoja aivan eri tavalla kuin passiivinen visuaalisen kuvasarjan vastaanottaminen."
Varmasti, mutta pointtini on edelleen, että enemmän saa haastavammasta kirjallisuudesta. Eli luen kyllä paljon, mutta en kaunokirjallisuutta. Se on höttöistä ollut minun makuun. Niin miksi sitä höttöä lukevat kuvittelevat olevansa jotenkin ylempää kastia?
Eräästä runokirjasta bongattua:
Luostarin ovella aseistetut vartijat, jotka säälivät munkkeja, munkit säälivät vartijoita.
Oliko tämä liian "höttöistä" vastataksesi kysymykseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.
Oletko ajatellut että niiden toisten ajatusten lukijana tulet itsekin muodostaneeksi asioista oman, perustellun mielipiteesi, ja ne paremmat ajatukset voivat jopa auttaa ajatteluasi eteenpäin? Esimerkiksi filosofin koulutuksesta suurin osa on toisten ajatusten lukemistsa. Niin ettei keksitä pyörää uudestaan, vaan viedään tiedettä eteenpäin.
Joku tiedemies sanoi että suurin osa yksityisajattelijoiden ajatuksista on silkkaa roskaa, kauan sitten keksittyjä ajatuksia jotka on jo kauan sitten, jossain tiedehistorisaa, ymmärretty tyhmiksi umpikujiksi. Itse asiassa, hän sanoi, suurimmat keksinnöt ovat lähes järjestään hyvin
Siis tiedehän itse keksii koko ajan uudelleen esimerkiksi kaikkea, mitä Intiassa on tiedetty jo ammoisista alkuajoista asti.
Miksi ihmeessä kinastelet tästä asiasta vauvapalstalla? Eikö sinulle akatemian ovet auenneet, kun täällä naisten kanssa "väitelet" ja haastat riitaa?
Minä pidän science fictionistä, mitä moni tuntuu inhoavan. Sieltä löytää paljon 'mitä jos' tyyppisiä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voltaire oli filosofi, mutta valitsi välillä tyylilajikseen kaunokirjallisuuden: näytelmän, runon tai proosan.
Jotkut ihmiset kokevat, että asioita on helpompi kokea, ymmärtää tai esittää taiteen keinoin. Jotkut ihmiset eivät ymmärrät tällaista esitystapaa ollenkaan ja toiset vain rajatusti. Semmoista se on, ihmiset ovat erilaisia.
Luulisi, että ap olisi kaikkien muiden ajatusten ohella ehtinyt ajatella tällaisenkin itsestäänselvyyden ja tajuta, että kannattaa elää omaa elämäänsä, eikä väkisin juosta sen perässä, mitä muut arvostavat.
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin muutamia filosofisen kaunokirjallisuuden mestariteoksia muutama vuosi sitten, ja kyllähän ne olivat todella suuri pettymys. Ei niissä ollut mitään sellaista elementtiä, jota kirjalta etsin.
Mistä kirjoista kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistystä. Kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita. Lukeminen ylipäätään avartaa maailmankuvaa. Jostain ihmisistä kyllä huomaa tosi pian että eivät paljoa lue. Omaavat tosi jyrkkiä mielipiteitä ja ahtaan maailmankuvan, jossa ei paljoa tilaa pohdiskelulle. Heidän kanssaan keskustelu on tosi tuskallista.
Mitä tarkoitat kun sanot että kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita? Voisitko antaa jonkun esimerkin?
Minulla siis toimii aivot niin, että mietin jatkuvasti kaikkea mahdollista, liikaakin. Sitten jos luen vaikka jonkun kuolemaa käsittelevän kirjan, niin en saa siitä mitään irti, kun olen ne samat asiat jo ajatellut ja enemmänkin.
Siis oikeastiko väität, että olet ajatellut kaikki mahdolliset ajatukset ja tuntenut kaikki mahdolliset eri tunteet, joten mikään ei
Ap on käsitellyt kuoleman mutta miettii vielä kaunokirjallisuutta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Parhaimmillaan kaunokirjoitus voi olla kuin runoutta.
Mitä tarkoitat tällä? Siis että se kieli itsessään on jotenkin kaunista tai soljuvaa? En saa tällaisesta mitään irti. Runotkin ovat hyviä vain jos niistä saa jonkun uuden ajatuksen tai vahvan tunteen. En tajua mistään muotoseikoista tai tekniikasta mitään, enkä ymmärrä miten kukaan voi kiihottua jostain rii
Ehkä sulta puuttuu kielellinen ymmärrys?
Vierailija kirjoitti:
Jos kauno ei ole sun kuppisi teetä niin se on ihan ok.
En lähtisi pakottamaan itselleni sellaisia lajeja, jotka eivät avaudu itselle.
En myöskään itse suosittelisi omia suosikkikirjojani sellaiselle, joka väkisinlukee niitä ja sitten mutisee miten paska kirja oli.
Jos et pidä siitä mitä luet, laita se takaisin hyllyyn. Tai plärää kirjaa sillä ajatuksella, että etsit sieltä ne kaksi hienoa ajatusta.
Niin miksi ylivertaisen älykkäänä itsensä pitävän tarvitsisi haastaa itsensä älyllisesti menemällä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle? /s
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika hassua, että ihminen yrittää esittää itsensä jotenkin keskivertoa älykkäämpänä, mutta joutuu kuitenkin kysymään vauva-palstalta, että kannattaako minun vapaa-ajallani tehdä niitä asioita, jotka ovat minulle palkitsevia, vai niitä asioita, joita muut suosittelevat, mutta joista en useiden kokeilujen jälkeenkään saa mitään irti.
Kiitos jos pidät minua älykkäänä, en kuitenkaan ole tietääkseni erityisen älykäs, enkä sellaista kuvaa yrittänyt antaa. Täällä vain voi rehellisesti sanoa mitä ajattelee, niin siksi aloitus.
Sori, mutta tarkoitin kyllä vain sitä mitä sanoin: saan teksteistäsi sellaisen kuvan, että yrität esittää itsesi älykkäänä.
Mutta jos kerran et yritä sitä, niin mihin pyrit jankkaamalla, että et saa kaunokirjallisuudesta mitään uutta irti, koska olet
Jeps, ap antaa itsestään kuvan että pitää itseään älykkäänä. En usko, että muut pitävät. Ylipäätään tämä riidanhaluisuus ja tyhjä provokaatio. Keksityt olkinuket jostain kaunokirjailijoiden ylemmyydestä - ihan kuin se ylemmyys jossain vauva-palstalla eläisi. Pelkkä säälittävä kiusaaja, joka tulee tänne haastamaan riitaa omilla keksityillä jutuillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistystä. Kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita. Lukeminen ylipäätään avartaa maailmankuvaa. Jostain ihmisistä kyllä huomaa tosi pian että eivät paljoa lue. Omaavat tosi jyrkkiä mielipiteitä ja ahtaan maailmankuvan, jossa ei paljoa tilaa pohdiskelulle. Heidän kanssaan keskustelu on tosi tuskallista.
Mitä tarkoitat kun sanot että kaunokirjallisuus auttaa miettimään vaikeita aiheita? Voisitko antaa jonkun esimerkin?
Minulla siis toimii aivot niin, että mietin jatkuvasti kaikkea mahdollista, liikaakin. Sitten jos luen vaikka jonkun kuolemaa käsittelevän kirjan, niin en saa siitä mitään irti, kun olen ne samat asiat jo ajatellut ja enemmänkin.
Siis oikeastiko väität, että olet ajatellut kaikki mahdolliset ajatukset ja tuntenut kaikki mahdolliset eri tunteet, joten mikään ei
Olet oikeassa. Suurin osa lukijoista/ihmisistä ei ymmärrä hirveästi syvyystasoja. Etenkin jos kulttuuri on hyvin maalaisjärkinen kuten Suomessa on. Realismi on meille erittäin vahva ja taas esimerkiksi symbolismi paljon marginaalisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kauno ei ole sun kuppisi teetä niin se on ihan ok.
En lähtisi pakottamaan itselleni sellaisia lajeja, jotka eivät avaudu itselle.
En myöskään itse suosittelisi omia suosikkikirjojani sellaiselle, joka väkisinlukee niitä ja sitten mutisee miten paska kirja oli.
Jos et pidä siitä mitä luet, laita se takaisin hyllyyn. Tai plärää kirjaa sillä ajatuksella, että etsit sieltä ne kaksi hienoa ajatusta.
Niin miksi ylivertaisen älykkäänä itsensä pitävän tarvitsisi haastaa itsensä älyllisesti menemällä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle? /s
Jos käytös muuttuu kuin perseraiskatuksi karhuksi kuten ap:lla ulkopuolella, parempi pysytellä siellä omalla mukavuusalueella.
Ehkä keskittyä muutenkin vähän muihin asioihin kuin kirjallisuuteen, hyvinvoinnin ongelmia on todella vaikea parantaa mielen kautta.
Luen paljon, enkä ajattele olevani ylempää kastia. En kyllä pidä kaunokirjallisuutta myöskään höttönä. Voisiko ajatella, että erilaiset ihmiset ja harrastukset voisivat olla arvokkaita?