Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?
Olen yrittänyt aloittaa lukuharrastuksen ja lukenut ehkä 50 kirjaa tähän mennessä, kaikki sellaisia joita on hehkutettu mestariteoksiksi, kirjailijat saaneet Nobelin tms. Vain ehkä 3 kirjaa olivat sellaisia että kannatti käyttää se aika lukemiseen. Siis että oikeasti kiinnosti mitä tapahtuu seuraavaksi. Muut olivat joko ajanhukkaa tai sitten sieltä löytyi (harvoin) 1 tai 2 mielenkiintoista/uutta ajatusta tai tapaa ilmaista jotain, jotka tosin olisi voinut esittää sellaisinaan ilman sitä satojen sivujen kehystarinaa.
En siis tajua yhtään mitä kaikki hehkuttaa? Miten jaksatte lukea jonkun toisen keksimää tarinaa päivässä toiseen? En ole oppinut melkein mitään uutta, viihtynyt enkä sivistynyt mielestäni yhtään lukiessani kaunokirjallisuutta. Toisin on kun luen vaikka filosofian teoriakirjoja. Muuttuuko tämä jossain vaiheessa jos luen vaikka 100 tai 1000 kirjaa?
Kommentit (373)
Jos ei pidä fiktiivisistä romaaneista niin onhan paljon muutakin kirjallisuutta. Kyllä kaunokirjoistakin oppii paljon, onhan niissän paikan ja aikakauden kuvausta jne.
Vierailija kirjoitti:
Ap ja koko suomen kansa on amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin uhri.
Mielikuvitus ja eläytymiskyky on amputoitu.
Nytkö syvällisyys ja eläytymiskyky ovatkin jotakin, mikä ei löydy länsimaista? Mikäköhän on seuraava plot twist tässä matkijanärhen keskustelussa? Tälalista turhanpäiväistä asioiden pallottelua, pallon pitämistä ilmassa, ei aitoa keskustelua kaunokirjallisuudesta. Random väitteitä, joihin tarttuessaan löytää seuraavaksi väittäjän omalta puoleltaan.
Henkilöt, jotka eivät lue kaunokirjallisuutta, vaikuttavat usein epäempaattisilta. Heitä ei kiinnosta katsoa maailmaa ei-kaltaistensa ja heikommassa asemassa olevien silmin. Tällaiset henkilöt lukevat tyypillisesti jotain Stubbin ja Cheekin elämäkertakirjoja.
Voihan sitä lukea juonivetoisia kirjoja, joissa tapahtuu enemmän. Kyllähän jotkut ns. Nobel kirjailijoiden teokset voi olla aika kuivia. Lukee jotain vetävämpää. Hyviä lukuromaaneja on vaikka kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Henkilöt, jotka eivät lue kaunokirjallisuutta, vaikuttavat usein epäempaattisilta. Heitä ei kiinnosta katsoa maailmaa ei-kaltaistensa ja heikommassa asemassa olevien silmin. Tällaiset henkilöt lukevat tyypillisesti jotain Stubbin ja Cheekin elämäkertakirjoja.
Tämä nauratti. Jos joku kiinnostaa vielä vähemmän kuin höttöiset tarinat, niin se on elämänkerrat jostain tyypeistä jotka eivät oikeasti ole tehneet mitään mitä arvostaisin. Oikeiden legendojen/edelläkävijöiden elämänkertoja luen mielelläni -ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pidä fiktiivisistä romaaneista niin onhan paljon muutakin kirjallisuutta. Kyllä kaunokirjoistakin oppii paljon, onhan niissän paikan ja aikakauden kuvausta jne.
Luen paljon muuta, aloitus koskikin sitä että mitä muut saa näistä romaaneista irti. Oppi noista on vähäistä ja tehotonta verrattuna jos saman tiedon opiskelisi muuta kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit otsikossa Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta? Jos olisit kirjoittanut lukeVAT, et olisi että lukeminen kehittää kielitajua. On inhottavaa huomata kielen rappeutumista, mutta huono kielitaito altistaa myös kaikenlaisille väärinkäsityksille ja ulkopuolisuudelle, tässä tapauksessa omasta kulttuurista. Se kertoo myös lahjomattomasti puhujasta/ kirjoittajasta.
Jos on jo vaikka yli kahdenkymmenen, voi olla työlästä oppia eläytymään kirjojen maailmaan. Se on varmasti toisenlaista kuin ihmisellä, joka on lukenut monta kymmentä vuotta vähintään kirja per viikko -tahtia. Kun näkee ihmisen, joka ei ole lukenut kaunokirjallisuutta, näkee aution ihmisen. Siinä on kirjoja lukeneella totinen eläytymisen ja suhtautumisen paikka!
Mä luin kyllä lapsena paljon, neiti
En ole loukkaantunut tai ymmärtänyt väärin. En vain jaksa tuollaista paskanjauhantaa mitä olet suoltanut aloituksesta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä lukea juonivetoisia kirjoja, joissa tapahtuu enemmän. Kyllähän jotkut ns. Nobel kirjailijoiden teokset voi olla aika kuivia. Lukee jotain vetävämpää. Hyviä lukuromaaneja on vaikka kuinka paljon.
Olen siis lukenut näitä nobelvoittajia ja klassikoita ja pettynyt niihin melkein kaikkiin. Vielä vähemmän kiinnostaa jotkut dekkarit tms. Tämän keskustelun perusteella olen ymmärtänyt lukemisen alun perin väärin, eli olen hakenut siitä sellaista mitä se ei välttämättä edes tarjoa. Olen uskonut lukemisen "kannattavan aina" ja sivistävän jne, opettavan uutta jne, mutta eihän se niin yleensä ole. Jos lukee, ei ole sama mitä lukee, eli omaa aikaa kannattaa arvostaa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pidä fiktiivisistä romaaneista niin onhan paljon muutakin kirjallisuutta. Kyllä kaunokirjoistakin oppii paljon, onhan niissän paikan ja aikakauden kuvausta jne.
Luen paljon muuta, aloitus koskikin sitä että mitä muut saa näistä romaaneista irti. Oppi noista on vähäistä ja tehotonta verrattuna jos saman tiedon opiskelisi muuta kautta.
Ne on viihdettä, arjesta irtautumista, nautiskelua. Eri kirjat on sitten oppimista varten ja jokainen lukee itseään miellyttäviä kirjoja.
En lue kirjoja sillä perusteella mitä saan niistä irti. Kirjan lukeminen on elämys, kirjan sivuilla on oma maailmansa. En suorita lukemista, vaan lukeminen on luonnollinen elämys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilöt, jotka eivät lue kaunokirjallisuutta, vaikuttavat usein epäempaattisilta. Heitä ei kiinnosta katsoa maailmaa ei-kaltaistensa ja heikommassa asemassa olevien silmin. Tällaiset henkilöt lukevat tyypillisesti jotain Stubbin ja Cheekin elämäkertakirjoja.
Tämä nauratti. Jos joku kiinnostaa vielä vähemmän kuin höttöiset tarinat, niin se on elämänkerrat jostain tyypeistä jotka eivät oikeasti ole tehneet mitään mitä arvostaisin. Oikeiden legendojen/edelläkävijöiden elämänkertoja luen mielelläni -ap
Vieläkö ap jaksaa täällä jankuttaa? Kävin ketjussa muistaakseni joskus viisi tuntia sitten. Tuosta voisi tehdä ehkä jotain päätelmiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilöt, jotka eivät lue kaunokirjallisuutta, vaikuttavat usein epäempaattisilta. Heitä ei kiinnosta katsoa maailmaa ei-kaltaistensa ja heikommassa asemassa olevien silmin. Tällaiset henkilöt lukevat tyypillisesti jotain Stubbin ja Cheekin elämäkertakirjoja.
Tämä nauratti. Jos joku kiinnostaa vielä vähemmän kuin höttöiset tarinat, niin se on elämänkerrat jostain tyypeistä jotka eivät oikeasti ole tehneet mitään mitä arvostaisin. Oikeiden legendojen/edelläkävijöiden elämänkertoja luen mielelläni -ap
Paljosta vetoa, että nämä "oikeat edelläkävijät" ovat ap:n mielestä joku Jordan Peterson ja Elon Musk. Ja mahtaa olla ap monta elämäkertaa lukenut, kun ei edes osaa kirjoittaa oikein koko sanaa.
Miksi ihmiset katsovat elokuvia, tv-sarjoja. Ihminen janoaa tarinoita. Niitä kerrottiin jo kivikaudella nuotion ääressä. Ihmisellä on loputon mielikuvitus, joka loihtii mielikuvitusmaailmoja. Ne tuovat iloa, jännitystä, tunnekuohuja jne. elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pidä fiktiivisistä romaaneista niin onhan paljon muutakin kirjallisuutta. Kyllä kaunokirjoistakin oppii paljon, onhan niissän paikan ja aikakauden kuvausta jne.
Luen paljon muuta, aloitus koskikin sitä että mitä muut saa näistä romaaneista irti. Oppi noista on vähäistä ja tehotonta verrattuna jos saman tiedon opiskelisi muuta kautta.
Ne on viihdettä, arjesta irtautumista, nautiskelua. Eri kirjat on sitten oppimista varten ja jokainen lukee itseään miellyttäviä kirjoja.
Aivan, tämä on nyt tullut selväksi minulle. Kiitos siitä keskustelijoille. Ihmetyttää edelleen tosin, että miksi jonkun täysin peruskirjan arvosteluissa kuitenkin hehkutetaan että "vavahduttava" tai "herättelevä" tai "riipaiseva" tai "silmät aukaiseva" ja sitten kun sen lukee niin ei kyllä vastaa omaa kokemusta. Siis tyyliin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
En lue kirjoja sillä perusteella mitä saan niistä irti. Kirjan lukeminen on elämys, kirjan sivuilla on oma maailmansa. En suorita lukemista, vaan lukeminen on luonnollinen elämys.
Näinhän se useimmille. Ap näemmä on erilainen, en tiedä miksi hän haluaa siitä tuntikausia jankuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset katsovat elokuvia, tv-sarjoja. Ihminen janoaa tarinoita. Niitä kerrottiin jo kivikaudella nuotion ääressä. Ihmisellä on loputon mielikuvitus, joka loihtii mielikuvitusmaailmoja. Ne tuovat iloa, jännitystä, tunnekuohuja jne. elämään.
Ei ap:lla ole mielikuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset katsovat elokuvia, tv-sarjoja. Ihminen janoaa tarinoita. Niitä kerrottiin jo kivikaudella nuotion ääressä. Ihmisellä on loputon mielikuvitus, joka loihtii mielikuvitusmaailmoja. Ne tuovat iloa, jännitystä, tunnekuohuja jne. elämään.
Aivan, sitähän se varmaan sitten on. Erehdyin vain kun monet lukijat ovat hehkuttaneet sen sivistävää ja avartavaa vaikutusta, enkä ole itse moista saanut kaunokirjallisuudesta sitten lapsuuden/nuoruuden.
Oisko vuosikausien ihmiskaupparikospornon katsominen syövyttänyt ap:n aivot, eikä saa dopamiiniryöppyjä enää mistään? Kun on jo joka ikinen pakotettu isäpuoli r*iskaa tytärpuolen juonikuvio katsottu netistä, niin mistäpä sitä enää saisi kiksejä?
Väitteesi kertoo sinusta, ei kaunokirjallisuudesta. Kaunokirjallisuus on kirjallisuuden kategoria, ei genre itsessään.