Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?
Olen yrittänyt aloittaa lukuharrastuksen ja lukenut ehkä 50 kirjaa tähän mennessä, kaikki sellaisia joita on hehkutettu mestariteoksiksi, kirjailijat saaneet Nobelin tms. Vain ehkä 3 kirjaa olivat sellaisia että kannatti käyttää se aika lukemiseen. Siis että oikeasti kiinnosti mitä tapahtuu seuraavaksi. Muut olivat joko ajanhukkaa tai sitten sieltä löytyi (harvoin) 1 tai 2 mielenkiintoista/uutta ajatusta tai tapaa ilmaista jotain, jotka tosin olisi voinut esittää sellaisinaan ilman sitä satojen sivujen kehystarinaa.
En siis tajua yhtään mitä kaikki hehkuttaa? Miten jaksatte lukea jonkun toisen keksimää tarinaa päivässä toiseen? En ole oppinut melkein mitään uutta, viihtynyt enkä sivistynyt mielestäni yhtään lukiessani kaunokirjallisuutta. Toisin on kun luen vaikka filosofian teoriakirjoja. Muuttuuko tämä jossain vaiheessa jos luen vaikka 100 tai 1000 kirjaa?
Kommentit (373)
Kirjoja on hyvin monenlaisia. Tuskin ap olet kaikentyyppisiä kirjoja on vielä kahlannut läpi. Vaihda osastoa ja kirjallisuudenlajia, jos et kerran tykkää niistä, mitä nyt olet lukenut. Ja miksi ihmeessä väkisin "koitat aloittaa" lukuharrastusta, jos kirjat tai lukeminen ei järin paljon edes kiinnosta?
Minä luen esim. romaaneja, jos haluan irti arjesta. Tietokirjallisuutta, jos kaipaan jotain vinkkiä elämään. Jne.
Mitään Nobel-kirjailijoita yms. en lue. Ne ovat monet sellaista kieltä ja aihepiiriä, jota en jaksa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä lukea juonivetoisia kirjoja, joissa tapahtuu enemmän. Kyllähän jotkut ns. Nobel kirjailijoiden teokset voi olla aika kuivia. Lukee jotain vetävämpää. Hyviä lukuromaaneja on vaikka kuinka paljon.
Olen siis lukenut näitä nobelvoittajia ja klassikoita ja pettynyt niihin melkein kaikkiin. Vielä vähemmän kiinnostaa jotkut dekkarit tms. Tämän keskustelun perusteella olen ymmärtänyt lukemisen alun perin väärin, eli olen hakenut siitä sellaista mitä se ei välttämättä edes tarjoa. Olen uskonut lukemisen "kannattavan aina" ja sivistävän jne, opettavan uutta jne, mutta eihän se niin yleensä ole. Jos lukee, ei ole sama mitä lukee, eli omaa aikaa kannattaa arvostaa. -ap
Vaikea saada oikein kiinni ongelmastasi. Luulen, että perimmäinen ongelmasi on sinä itse. Et tiedä mistä pidät, vaan luet vain joitakin kirjoja, joita luulet, että kuuluu lukea tai kuuluu sivistää. Koska en minäkään lue mitä vaan kirjoja vaan luen kirjoja, jotka ennakoin kiinnostavan minua. Tämä kiinnostavuuden löytyminen on intuitiivinen seikkailu tai löytöretki, jolla tartun tiettyyn kirjaan. Koko ydin etsintämatkassa on minä itse, mikä liikuttaa, herättää mielenkiintoni, intohimoni ja haluni tarttua tiettyyn kirjaan. Kaikki lähtee minusta itsestäni, persoonastani. Luen myös lehtiä, aikakausi- ja sanomalehtiä, luen kritiikkejä, keskustelen muiden kanssa, käyn kirjastossa ja vain tartun johonkin kirjaan. Edelleen Nobel -kirjojen niputtaminen samaan kategoriaan kielii siitä jonkun aiemmin kuvaamasta autioudesta. miten kukaan voi ajatella, että kaikki klassikot ovat samanlaisia? Sama kuin toteaisi, etten pidä taiteesta, koska se on aina samanlaista kuin esim. Mona Lisa.
Jaksan paljon monenlaisia tekstejä. Luenhan täälläkin näitä höpönpöppöviestejä, ja kirjoitan niitä toki itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoja on hyvin monenlaisia. Tuskin ap olet kaikentyyppisiä kirjoja on vielä kahlannut läpi. Vaihda osastoa ja kirjallisuudenlajia, jos et kerran tykkää niistä, mitä nyt olet lukenut. Ja miksi ihmeessä väkisin "koitat aloittaa" lukuharrastusta, jos kirjat tai lukeminen ei järin paljon edes kiinnosta?
Minä luen esim. romaaneja, jos haluan irti arjesta. Tietokirjallisuutta, jos kaipaan jotain vinkkiä elämään. Jne.
Mitään Nobel-kirjailijoita yms. en lue. Ne ovat monet sellaista kieltä ja aihepiiriä, jota en jaksa lukea.
Joo pitää varmaan vaihtaa. Ajattelin vain kokeilla alkaa lukea noita, kun elämässä voi kaikenlaista kokeilla. Ja siis toisenlaisia kirjoja olen aina lukenut, niin siksikin ajattelin noitakin kokeilla.
Kirjoja on niin paljon, että varmasti löytää mieluista luettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset katsovat elokuvia, tv-sarjoja. Ihminen janoaa tarinoita. Niitä kerrottiin jo kivikaudella nuotion ääressä. Ihmisellä on loputon mielikuvitus, joka loihtii mielikuvitusmaailmoja. Ne tuovat iloa, jännitystä, tunnekuohuja jne. elämään.
Aivan, sitähän se varmaan sitten on. Erehdyin vain kun monet lukijat ovat hehkuttaneet sen sivistävää ja avartavaa vaikutusta, enkä ole itse moista saanut kaunokirjallisuudesta sitten lapsuuden/nuoruuden.
Hoet tuota samaa jatkuvasti. Se on vain oma käsityksesi, tulkintasi, muista ihmisistä. Ei muuta. Asetat ikään kuin meille muille keskustelusi nukeille valmiiksi mielipiteet, joita vastaan väität. Etkä kuuntele tai ole kiinnostunut siitä, mitä sanomme tai ajattelemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä lukea juonivetoisia kirjoja, joissa tapahtuu enemmän. Kyllähän jotkut ns. Nobel kirjailijoiden teokset voi olla aika kuivia. Lukee jotain vetävämpää. Hyviä lukuromaaneja on vaikka kuinka paljon.
Olen siis lukenut näitä nobelvoittajia ja klassikoita ja pettynyt niihin melkein kaikkiin. Vielä vähemmän kiinnostaa jotkut dekkarit tms. Tämän keskustelun perusteella olen ymmärtänyt lukemisen alun perin väärin, eli olen hakenut siitä sellaista mitä se ei välttämättä edes tarjoa. Olen uskonut lukemisen "kannattavan aina" ja sivistävän jne, opettavan uutta jne, mutta eihän se niin yleensä ole. Jos lukee, ei ole sama mitä lukee, eli omaa aikaa kannattaa arvostaa. -ap
Vaikea saada oikein kiinni ongelmastasi. Luulen, että perimmäinen ongelmasi on sinä itse. Et tiedä mistä pidät, vaan
Voit olla oikeassa tuossa, että en vielä osaa löytää minulle sopivia. En ole niputtanut kaikkia yhteen, se oli joku toinen. Aloituksessa vain ihmettelin 50 kirjan otannalla, että paraneeko 100 tai 1000 kirjan kohdalla, kun vielä ei ole kolissut.
Ap voisi mainita nimeltä jonkin lukemansa kirjan josta on pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset katsovat elokuvia, tv-sarjoja. Ihminen janoaa tarinoita. Niitä kerrottiin jo kivikaudella nuotion ääressä. Ihmisellä on loputon mielikuvitus, joka loihtii mielikuvitusmaailmoja. Ne tuovat iloa, jännitystä, tunnekuohuja jne. elämään.
Aivan, sitähän se varmaan sitten on. Erehdyin vain kun monet lukijat ovat hehkuttaneet sen sivistävää ja avartavaa vaikutusta, enkä ole itse moista saanut kaunokirjallisuudesta sitten lapsuuden/nuoruuden.
Hoet tuota samaa jatkuvasti. Se on vain oma käsityksesi, tulkintasi, muista ihmisistä. Ei muuta. Asetat ikään kuin meille muille keskustelusi nukeille valmiiksi mielipiteet, joita vastaan väität. Etkä kuuntele tai ole kiinnostunut siitä, mitä sanomme tai ajattelemme.
Tarkoitin oikeassa elämässä tuntemiani ahkeria lukijoita jotka ovat ihan suoraan lainattuna sanoneet noita fraaseja, että lukeminen avartaa tai lukeminen sivistää jne. En siis tarkoittanut henkilökohtaisesti sinua.
Ei ole olemassa mitään "Nobel-kirjojen kieltä ja aihepiiriä". Melko huvittava ajatuksenakin.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi mainita nimeltä jonkin lukemansa kirjan josta on pitänyt.
Jos fiktiosta puhutaan niin viimeisimpänä Rejection oli osittain hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset katsovat elokuvia, tv-sarjoja. Ihminen janoaa tarinoita. Niitä kerrottiin jo kivikaudella nuotion ääressä. Ihmisellä on loputon mielikuvitus, joka loihtii mielikuvitusmaailmoja. Ne tuovat iloa, jännitystä, tunnekuohuja jne. elämään.
Aivan, sitähän se varmaan sitten on. Erehdyin vain kun monet lukijat ovat hehkuttaneet sen sivistävää ja avartavaa vaikutusta, enkä ole itse moista saanut kaunokirjallisuudesta sitten lapsuuden/nuoruuden.
Hoet tuota samaa jatkuvasti. Se on vain oma käsityksesi, tulkintasi, muista ihmisistä. Ei muuta. Asetat ikään kuin meille muille keskustelusi nukeille valmiiksi mielipiteet, joita vastaan väität. Etkä kuuntele tai ole kiinnostunut siitä, mitä sanomme tai ajattelemme.
Tarkoitin oikeassa elämässä tuntemiani ahkeria lukijoita jotka ovat ihan suoraan lainattuna sanoneet noita fraaseja, että lukeminen avartaa tai lukeminen sivistää jne. En siis tarkoittanut henkilökohtaisesti sinua.
Et tietenkään tarkoittanut henkilökohtaisesti minua, koska et tiedä kuka olen. Kun puhuin nukeista, meistä keskustelijoista, puhuin kuvitteellisista hahmoista. Käyt tätä keskustelua omista lähtökohdistasi, roolittaen meidät muut keskustelijat valmiiksi. Keskustelu ei oie siis aitoa vuoropuhelua meidän muiden ihmisten kanssa. Erikoinen tapa kommunikoida. Hyvin tunnistettava, tunsin henkilön menneisyydestä, jonka tapa keskustella oli samanlainen. Hän on autisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilöt, jotka eivät lue kaunokirjallisuutta, vaikuttavat usein epäempaattisilta. Heitä ei kiinnosta katsoa maailmaa ei-kaltaistensa ja heikommassa asemassa olevien silmin. Tällaiset henkilöt lukevat tyypillisesti jotain Stubbin ja Cheekin elämäkertakirjoja.
Tämä nauratti. Jos joku kiinnostaa vielä vähemmän kuin höttöiset tarinat, niin se on elämänkerrat jostain tyypeistä jotka eivät oikeasti ole tehneet mitään mitä arvostaisin. Oikeiden legendojen/edelläkävijöiden elämänkertoja luen mielelläni -ap
Vieläkö ap jaksaa täällä jankuttaa? Kävin ketjussa muistaakseni joskus viisi tuntia sitten. Tuosta voisi tehdä ehkä jotain päätelmiä...
Sori että pitää tehdä välissä muutakin niin en jatkuvasti tässä ehdi vastailla. Joudut siis odottelemaan. Esim nyt pitää pari tuntia tehdä muuta, että varaudu.
En ole lukenut vuosii muuta kun matkakirjoja.
"Erikoinen tapa kommunikoida. Hyvin tunnistettava, tunsin henkilön menneisyydestä, jonka tapa keskustella oli samanlainen. Hän on autisti."
Okei! Kiitos tiedosta. Mua ei edelleenkään muuta kuin naurata toi sun autismijankkaus, mutta anna mennä :)
Vierailija kirjoitti:
"Erikoinen tapa kommunikoida. Hyvin tunnistettava, tunsin henkilön menneisyydestä, jonka tapa keskustella oli samanlainen. Hän on autisti."
Okei! Kiitos tiedosta. Mua ei edelleenkään muuta kuin naurata toi sun autismijankkaus, mutta anna mennä :)
Olen eri ihminen, varmaankin kolmas tai neljäs, joka toteaa saman. Et tartu ollenkaan meidän muiden ajatuksiin tai näkökulmiin, sen takia sinusta jää vaikutelma, ettet ole edes kiinnostunut meistä tai aidosta vuorovaikutuksesta. Siksi sinusta saa helposti kuvan, että olet autisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi mainita nimeltä jonkin lukemansa kirjan josta on pitänyt.
Jos fiktiosta puhutaan niin viimeisimpänä Rejection oli osittain hyvä.
Miksi pidit tästä ja miten päädyit lukemaan kirjan? Mistä sait idean, mistä kuulit tai luit kijasta?
Kaunokirjallisuutta luetaan periaatteesta samasta syystä kuin käytetään huumeita tai alkoholia. Laajennetaan tajuntaa.
Jos on kiinnostunut esimerkiksi jostain historiallisesta ajanjaksosta tai kulttuurista, niin voi toki lukea aihetta käsittelevän tietokirjan. Mutta hyvin kirjoitetun romaanin kautta useimmat pääsevät paremmin siihen sisälle. Ero on samankaltainen kuin katselisi jostain maisemasta valokuvia tai näkisi ja kokisi saman maiseman vr-lasien kautta.
Olen ollut ahkera lukija pienestä pitäen, mutta minulle monet palkintoja voittaneet kirjat ovat liian "taiteellisia" tai kikkailevia. Omalla kohdallani parhaat lukuelämykset olen löytänyt etsimällä itseäni kiinnostavista aiheista kertovia kirjoja. Silmäilen kirjaa jo kirjastossa selvittääkseni, onko sen kirjoitustyyli yms. itselleni sopiva. Jos kirja vaikuttaa lupaavalta, niin lainaan sen ja ensimmäisten muutaman kymmenen sivun aikana kyllä selviää, kannattaako minun lukea kirja loppuun vai ei. En haaskaa aikaani sellaisten kirjojen tankkaamiseen, jotka eivät joko puhuttele minua tai jotka tuntuvat jotenkin rasittavilta. En elämäni aikana ehdi lukemaan edes kaikkia minua kiinnostavia kirjoja, niin ei ole mitään järkeä kuluttaa lukuaikaani sellaisiin kirjoihin, jotka eivät tuo lukuiloa, elämyksiä tai keikauta maailmaani uuteen vinkkeliin.
Aika noloa ainakin kahdelle teistä että olette kirjoittaneet viestiketjuun noin kymmenen kertaa "autisti" . Haluatteko samalla heitä pilkata, sitähän se juuri on eikä edes liity aiheeseen (enkä edes viitsi noin typerää juttua tähän edelleen kopioida sivistyneempi kun olen).
Mutta huomaanpa kuiten että useammalle kilahti omaan nilkkaan tai nuppiin ainakin oma kokemukseni sellaisista lukuharrastajista, jotka tärkeilevät varsin keveällä lukemissisällöllään. Olen siis ihan itse tavannut koulutettujakin ykstotisia naisia jotka keräilevät hyllyynsä Steeliä ja mitä näitä nyt on Plainia, Moyes etc hömpänpömppää, ja jotka pitävät itseään kulttuurisesti tietoisina ja sivistyneinä, eivätkä vähiten lukuharrastuksensa vuoksi. Ulvomisnaurua en tilanteessa tieten viitsinyt esittää 😆 joten siksi mainitsen asian tässä aloituksessa jota olen itsekin ihmetellyt (että ottaako ihmiset lukemiset kenties hieman liian vakavasti, varsinkaan jos ei se ole edes totta kenellekään. - Ja kyllä ottaa se on erittäin suomalaista).
Lukekoot kukin omassa rauhassaan, mutta ne jotka tällaisesta aiheesta saavat riidan tai pilkan aikaiseksi, voivat katsoa peiliin. Olet juuri sellainen ykstotinen ja tympeä pilkunviilaaja, sarjassa lapsellisiksi jääneitä suomalaisia naisia. Esiin nousee myös ryhmä joka alkaa korjailla oikeinkirjoitusta kun muuta eivät keksi. - Ellette nyt sitten täysin samaakin nenänvartta pitkin katselevaa porukkaa ole joiden kanssa en välitä olla missään tekemisissä. Tämä nyt jo on hieman eri aihetta kokonaan, mutta meillä on täällä kotimaassa pari sukupolvea todella tympeää (nais)väkeä, jotka pilaavat ilmaa paitsi viestiketjussa, myös työpaikoilla ja sukulaisissa. - Tähän aiheeseen liittyen minulla olisi myös lukusuositus esittää, eikä ole muuten kenenkään mieleen pälkähtänyt tarina, vaan tärkeä yhteiskunnallinen aihe josta soisi puhuttavan laajemminkin 👍🙂
Mutta minkäs sitä kaikki pohjattomalle epävarmuudelleen tekevät (lukisitte siitä, voisitte oppia jotakin).
Aloittajalle pointsit pitkämielisyydestä ja keskustelutaidoista 👍 Itse en jaksa näiden edellä mainittujen ryhmässä yhtään edempää. Tosin olettaisin että ylläpito poistaa vammaisten pilkkaajat ja keskustelijoiden haukkujat täältäkin.
Ei kyllä kiinnosta nuokaan tyypit. Viimeksi luin erään aikamme arvostetuimman taiteilijan elämäkerran (kiitos oikeinkirjoitushuomiosta) ja se oli ihan mielenkiintoinen, varsinkin kun olen uraansa seurannut.