Lue keskustelun säännöt.
Miehen harrastus kahdestaan toisen naisen kanssa
Mieheni harrastaa musiikkia, soittamista ja nyt suunnittelee, että alkaisi treenaamaan kahdestaan työkaverinaisen kanssa, joka harrastaa laulua. Eli perustaisivat kahdestaan jonkinlaisen duon.
Olenko ihan hassu, kun minusta tuo ei tunnu kivalta idealta? Joku isompi harrastusporukka, jossa olisi naisia ja miehiä olisi kyllä ok, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että harrastavat vain kahdestaan. Eikä vapaa-aikaa muutenkaan ole kaiken arjen pyörityksen keskellä liikaa, joten minusta tuo kahdenkeskinen harrastuksensa ei nyt ole se, mihin haluaisin perheemme aikaa käytettävän.
Kommentit (1331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä alkoi opiskelemaan saksaa, näissä työväenopistoissa vst.
Siellä tutustui yhteen naiseen, joka harrasti tanssimista. Nainen oli rohkaissut miestä kokeilemaan ja käyvät tiistaisin ensiksi saksan tunnilla ja sen jälkeen tanssimassa. Ovat tehneet näin vuosia. Saksan kielessä ovat käyneet kaikki kurssit jo ja syksyllä aloittavat uuden kielen.
Harrastus alkoi ennen meidän tapaamista, eli olisi kohtuutonta, jos minä puuttuusin asiaan. Parin puolisolla on 2 vasenta jalkaa ja hän on tyytyväinen, että puoliso on löytänyt tanssiparin
Itselleni taas jos seurustelun alussa kerrottaisiin, että viettää viikolla paljon aikaa yhteisten harrastuksien parissa toisen naisen kanssa. Niin kysyisin, että mihinkä ihmeeseen sinä siis minua tarvitset? Senkus lähdet suhdetta virittämään tämän kanssa.
Kannattaisikin tehdä noin, niin tietäisi pysyä kaukana sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme ainakin ihan avoimesti mustasukkaisia toisistamme, emmekä pidä sitä mitenkään sairaana. Olemme sopineet, että olemme lojaaleja toisillemme, ja kumpaakin on petetty menneisyydessä, joten tiedämme puolin ja toisin, miltä se tuntuu, ja että herkästi pelkäämme, että sellaista tapahtuisi taas.
Näin ollen meillä on ainakin ihan yleisesti hyväksyttä olla mustasukkainen, ja kumpikin arvostaa sitä, ettei tässä suhteessa kumpikaan osapuoli leiki tulella ulkopuolisten kanssa.
Tämä siis lähinnä niille, joiden mielestä mustasukkaisuudessa olisi jotain todella kamalaa. On ihan mahdollista löytää parisuhde, jossa mustasukkaisuudesta ei tarvitse kuulla olevansa joku sairas ja kontrollihullu tms., vaan kumppani ihan aidosti ymmärtää toisen tunteet, eikä halua aiheuttaa toiselle sellaista.
Sehän on pettäjien klassikko, että aletaan vaan haukkua puolisoa sairaalloisen mustasukkaiseksi tai kontrollihaluiseksi tms.
Niin eli te olette samalla aaltopituudella asiassa, eihän se silloin olekaan ongelma. Jos taas toinen teistä ei olisi lainkaan mustasukkaisuuteen taipuvainen, teille tulisi aivan varmasti asiassa yhteen törmäyksiä. Olisiko silloin reilua, että toinen rajoittaa merkittävästi haluamiaan asioita (ja puhutaan tässä nyt ihan normaaleista asioista, kuten tästä harrastamisesta eikä mistään oikeasti toisen satuttamisesta) siksi että toinen tuntee suurta epävarmuutta?
On myös klassikko sanoa mustasukkaisuutta täysin normaaliksi ja validiksi tunteeksi ja samalla väittää niitä epäluotettaviksi ja pettäjiksi niitä, jotka eivät halua rajoittaa normaalia elämäänsä toisen perättömän mustasukkaisuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vaelluksesta; just työkaveri kysyi, lähtisinkö päiväreissulle kansallispuistoon hänen kanssaan. Hän on minua 20v nuorempi sinkkumies ja minä nainen, parisuhteessa. Hänellä ei ole juurikaan samanhenkisiä kavereita. Väitätte tietysti että hänellä on jotain taka-ajatuksia tai että olen vaan kuuma puuma. Miksei mies ja nainen vaan voisi olla kavereita?
Vaikka asiassa ei aidosti olisi mitään taka-ajatuksia, niin en minä kyllä lähtisi minkään nuoren miehen kanssa vaeltelemaan. Ihan siksikin, että miltä se nyt näyttäisi minun miehelleni. Löydän kyllä muutakin vaellusseuraa ja voin mennä myös yksin. Eikä minua siis todellakaan haittaisi kieltäytyä tarjouksesta, vaan ihan neutraalisti sen tekisin. En ymmärrä näitä, joiden mielestä on maailmanloppu, jos parisuhteen vuoksi kieltäytyy mahdollisesti kumppanissa epävarmuutta aiheuttavasta toiminnasta. Ei minulla ole tarvetta lähteä jonkun nuoren miehen kanssa metsään, ja todella toivon, ettei miehellänikään ole tarvetta lähteä jonkun nuoren naisen kanssa. En koe menettäväni tässä mitään.
N40, joka edelläkirjoitti aiheesta myös
En ole ketjua lukenut mutta aloituksessa ainakaan ei tainnut olla miehen ammatista tai työstä mitään, ainoastaan että naispuolisen työkaverinsa kanssa haluaisi duon. Aloituksesta selviää että mies haluaa harrastaa, vaimolla kädet täynnä ilmankin. Mikä miehen ammatti on? Miksi miehen pitäisi saada omaa kivaa jos ei vaimollakaan sitä omaa aikaa näytä olevan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä alkoi opiskelemaan saksaa, näissä työväenopistoissa vst.
Siellä tutustui yhteen naiseen, joka harrasti tanssimista. Nainen oli rohkaissut miestä kokeilemaan ja käyvät tiistaisin ensiksi saksan tunnilla ja sen jälkeen tanssimassa. Ovat tehneet näin vuosia. Saksan kielessä ovat käyneet kaikki kurssit jo ja syksyllä aloittavat uuden kielen.
Harrastus alkoi ennen meidän tapaamista, eli olisi kohtuutonta, jos minä puuttuusin asiaan. Parin puolisolla on 2 vasenta jalkaa ja hän on tyytyväinen, että puoliso on löytänyt tanssiparin
Itselleni taas jos seurustelun alussa kerrottaisiin, että viettää viikolla paljon aikaa yhteisten harrastuksien parissa toisen naisen kanssa. Niin kysyisin, että mihinkä ihmeeseen sinä siis minua tarvitset? Senkus lähdet suhdetta virittämään tämän kanssa.
Kannattaisikin tehdä noin, niin tietäisi pysyä kaukana sinusta.
Niin? Eli mikä ongelma?
Itsekään en meinasin halua enää yhdessäkään suhteessa olla se itsestäänselvyys, jota petetään mennessä ja tullessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sehän on pettäjien klassikko, että aletaan vaan haukkua puolisoa sairaalloisen mustasukkaiseksi tai kontrollihaluiseksi tms. Ei kenenkään tarvitse omassa parisuhteessaan kuunnella sellaista."
Ei ole mikään pettäjien klassikko, vaan myös ihan tavallisten, tervejärkisten ihmisten reagointi siihen, jos joku yrittää heitä kontrolloida tai alistaa.
Onko se taas kontrollointia, jos toinen ilmoittaa ettei hänelle sovi asia x, ja lähtee etsimään itselleen sopivampaa puolisoa, jos tästä ei yhteisymmärrykseen päästä.
Ei voida myöskään olettaa, että toinen lapasena sulkee pahan mielen itseensä ja jatkaa itseään loukkaavassa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaelluksesta; just työkaveri kysyi, lähtisinkö päiväreissulle kansallispuistoon hänen kanssaan. Hän on minua 20v nuorempi sinkkumies ja minä nainen, parisuhteessa. Hänellä ei ole juurikaan samanhenkisiä kavereita. Väitätte tietysti että hänellä on jotain taka-ajatuksia tai että olen vaan kuuma puuma. Miksei mies ja nainen vaan voisi olla kavereita?
Vaikka asiassa ei aidosti olisi mitään taka-ajatuksia, niin en minä kyllä lähtisi minkään nuoren miehen kanssa vaeltelemaan. Ihan siksikin, että miltä se nyt näyttäisi minun miehelleni. Löydän kyllä muutakin vaellusseuraa ja voin mennä myös yksin. Eikä minua siis todellakaan haittaisi kieltäytyä tarjouksesta, vaan ihan neutraalisti sen tekisin. En ymmärrä näitä, joiden mielestä on maailmanloppu, jos parisuhteen vuoksi kieltäytyy mahdollisesti kumppanissa epävarmuutta aiheuttavasta toiminnasta. Ei minulla ole tarvetta lä
Kuulostat jo lähtökohtaisesti siltä, että asetelma on mielestäsi hämärä. Et osaa nähdä ihmistä ihmisenä, vaan aina pitää olla sukupuolittunut jaottelu. Sinullakaan varmasti ei olisi mitään ongelmaa, jos vaelluskaveri olisi nainen.
Miehelleni asia olisi täysin ok eikä näyttäytyisi mitenkään epäilyttävänä. Hän voisi jopa lähteä mukaan. Hän tietää, että tämä nuori mies ja minä olemme työkavereita ja samanhenkisiä, puhumme myös henkilökohtaisista asioista. Sanot, etter menettäisi mitään. Jos en lähtisi mukaan, menettäisin aikaa ystävän kanssa. Sekö ei merkitse sinulle mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sehän on pettäjien klassikko, että aletaan vaan haukkua puolisoa sairaalloisen mustasukkaiseksi tai kontrollihaluiseksi tms. Ei kenenkään tarvitse omassa parisuhteessaan kuunnella sellaista."
Ei ole mikään pettäjien klassikko, vaan myös ihan tavallisten, tervejärkisten ihmisten reagointi siihen, jos joku yrittää heitä kontrolloida tai alistaa.
Onko se taas kontrollointia, jos toinen ilmoittaa ettei hänelle sovi asia x, ja lähtee etsimään itselleen sopivampaa puolisoa, jos tästä ei yhteisymmärrykseen päästä.
Ei voida myöskään olettaa, että toinen lapasena sulkee pahan mielen itseensä ja jatkaa itseään loukkaavassa suhteessa.
No eihän se ole kontrollointia, vaan ihan omien rajojensa tunnistamista ja noudattamista. Kontrollointia olisi se, jos jäisi suhteeseen ja vaatisi puolisolta erilaista käytöstä.
Ihminen tarvitsee myös kavereita. Ilmeisesti olen harvinaisuus, kun vielä viisikymppisenä vietän "kaverisynttäreitä" joka vuosi. Miehen kanssa juhlistetaan virallisena synttäripäivänä ja kaverien kanssa (niin miehiä kuin naisia) mennään lounaalle joku toinen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaelluksesta; just työkaveri kysyi, lähtisinkö päiväreissulle kansallispuistoon hänen kanssaan. Hän on minua 20v nuorempi sinkkumies ja minä nainen, parisuhteessa. Hänellä ei ole juurikaan samanhenkisiä kavereita. Väitätte tietysti että hänellä on jotain taka-ajatuksia tai että olen vaan kuuma puuma. Miksei mies ja nainen vaan voisi olla kavereita?
Vaikka asiassa ei aidosti olisi mitään taka-ajatuksia, niin en minä kyllä lähtisi minkään nuoren miehen kanssa vaeltelemaan. Ihan siksikin, että miltä se nyt näyttäisi minun miehelleni. Löydän kyllä muutakin vaellusseuraa ja voin mennä myös yksin. Eikä minua siis todellakaan haittaisi kieltäytyä tarjouksesta, vaan ihan neutraalisti sen tekisin. En ymmärrä näitä, joiden mielestä on maailmanloppu, jos parisuhteen vuoksi kieltäytyy mahdollisesti kumppanissa epävarmuutta ai
Kuulostat jo lähtökohtaisesti siltä, että asetelma on mielestäsi hämärä. Et osaa nähdä ihmistä ihmisenä, vaan aina pitää olla sukupuolittunut jaottelu. Sinullakaan varmasti ei olisi mitään ongelmaa, jos vaelluskaveri olisi nainen.
Miehelleni asia olisi täysin ok eikä näyttäytyisi mitenkään epäilyttävänä. Hän voisi jopa lähteä mukaan. Hän tietää, että tämä nuori mies ja minä olemme työkavereita ja samanhenkisiä, puhumme myös henkilökohtaisista asioista. Sanot, etter menettäisi mitään. Jos en lähtisi mukaan, menettäisin aikaa ystävän kanssa. Sekö ei merkitse sinulle mitään?
Sehän on ihan eri asia, jos kumppanikin on kutsuttuna mukaan. Mutta myönnän, että tuo asetelma olisi epäilyttävä minusta ja varmasti miehestänikin (jos siis toinen haluaisi lähteä vaeltamaan jonkun vastakkaista sukupuolta olevan työkaverin kanssa). Minua on muutamakin työkaverimies yrittänyt matkan varrella, kun en yleensä töissä puhu juuri omista asioistani, niin eivät he tiedä minun parisuhteista. Sinänsä tilanne, että työkaveri olisi jotenkin läheinen, on minulle outo muutenkin, joten en ehkä samaistu niin helposti.
Me siis käydään oman miehen kanssa vaeltamassa paljonkin, ja voin sanoa, että ne reissut on todella sellaista parisuhdeaikaa. Pussaillaan ja kosketellaan matkan varrella, keskustellaan syvällisiä, kun kerrankin on aikaa jne. Mutta käyn tosiaan myös naisporukalla, ja silloin ehkä enemmän sitten nauraa räkätetään matkan varrella. Toisen miehen kanssa kahdestaan meneminen ei olisi mun maailmassa OK, ja tästä meillä on miehen kanssa yhteisymmärrys. Ei hänkään menisi jonkun töissä tapaamansa nuoren naisen kanssa, vaikkei naisella kuinka olisi muuta vaellusseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onhan se kieltämista. Jos ratkaisu on soittamisen lopettaminen (tai aloittamatta jättäminen) tai ero, niin kyllä sinä kiellät sellaisen toiminnan sinun kanssa suhteessa ollessa. Muun väittäminen on saivartelua."
No eikä ole mitään kieltämistä. Minulla on myös oikeus päättää, minkälaisessa suhteessa haluan olla ja jos en voi suhteessa hyvin, mun ei ole pakko siinä olla.
Olen eri, mutta erouhkailu kontrollointitarkoituksessa on kyllä henkistä väkivaltaa, joten ihan hyvä päästää se kumppani turvallisempaa seuraa.
Ja sekö ei ole henkistä väkivaltaa, että tekee kumppaninsa epävarmaksi tai vähemmän tärkeäksi viihtymällä mieluummin jonkun toisen naisen/miehen seurassa?
No aika huono itsetunto täytyy sit olla, jos tuollainen vaikuttaa. Eri asia tietty, jos on ihan oikeita syitä epäillä pettämistä.
Meillä minä ajan moottoripyörää, mieheni ei. Tuolla perusteella en voisi reissata. Meillä mieheni sen pyörän minulle kuitenkin osti, koska halusi suoda minulle mahdollisuuden harrastaa sitä, mikä tekee minut onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme ainakin ihan avoimesti mustasukkaisia toisistamme, emmekä pidä sitä mitenkään sairaana. Olemme sopineet, että olemme lojaaleja toisillemme, ja kumpaakin on petetty menneisyydessä, joten tiedämme puolin ja toisin, miltä se tuntuu, ja että herkästi pelkäämme, että sellaista tapahtuisi taas.
Näin ollen meillä on ainakin ihan yleisesti hyväksyttä olla mustasukkainen, ja kumpikin arvostaa sitä, ettei tässä suhteessa kumpikaan osapuoli leiki tulella ulkopuolisten kanssa.
Tämä siis lähinnä niille, joiden mielestä mustasukkaisuudessa olisi jotain todella kamalaa. On ihan mahdollista löytää parisuhde, jossa mustasukkaisuudesta ei tarvitse kuulla olevansa joku sairas ja kontrollihullu tms., vaan kumppani ihan aidosti ymmärtää toisen tunteet, eikä halua aiheuttaa toiselle sellaista.
Sehän on pettäjien klassikko, että aletaan vaan haukkua puolisoa sairaal
Niin eli te olette samalla aaltopituudella asiassa, eihän se silloin olekaan ongelma. Jos taas toinen teistä ei olisi lainkaan mustasukkaisuuteen taipuvainen, teille tulisi aivan varmasti asiassa yhteen törmäyksiä. Olisiko silloin reilua, että toinen rajoittaa merkittävästi haluamiaan asioita (ja puhutaan tässä nyt ihan normaaleista asioista, kuten tästä harrastamisesta eikä mistään oikeasti toisen satuttamisesta) siksi että toinen tuntee suurta epävarmuutta?
On myös klassikko sanoa mustasukkaisuutta täysin normaaliksi ja validiksi tunteeksi ja samalla väittää niitä epäluotettaviksi ja pettäjiksi niitä, jotka eivät halua rajoittaa normaalia elämäänsä toisen perättömän mustasukkaisuuden takia.
Juuri näin. Parisuhde toimii vain, kun ollaan tällaisissa asioissa samoilla linjoilla. Muussa tapauksessa vähintään toisella on ko. suhteessa paha olla. Ap valitettavasti on suhteessa, jossa eivät ole samoilla linjoilla, vaan toisen toiminta aiheuttaa huolta. Tilanne pitää aidosti korjata, eli löytää toimintamalli, jossa molemmilla on hyvä olla, tai hyväksyä, ettei suhde ole hyvä, ja lopettaa se. Jos siis esim. tuo harrastus ei ole miehelle niin tärkeä, tai hän voi tehdä sitä jonkun miehenkin kanssa, niin ehkä hän sitten lopettaa tuon naisen kanssa harrastamisen, tai sitten muulla tapaa saa ap:n uskomaan, ettei asiasta tarvitse olla huolissaan. Jos näin ei tapahdu, ja ap:n huoli jatkuu, ei suhteessa ole hyvä olla, ja se kannattaa vaihtaa parempaan.
Ihan turha siinä on alkaa syyllistää sairaalloisesta mustasukkaisuudesta tms. Ap ei mielestäni kuulosta asian suhteen ollenkaan sairaalloisetla, eikä monessakaan suhteessa olisi OK alkaa harrastamaan jonkun toisen vastakkaista sukupuolta edustavan kanssa. Ap:n pitää löytää itselleen sopiva puoliso, jos nykyinen ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Olen myös eri mieltä, että jokin asia ei ole parisuhteen edun mukaista, jos toinen osapuoli ei satu asiasta tykkäämään. Kohtuuttomia vaatimuksia kun nyt on todellakin olemassa.
Itselläni uusi seurustelukumppani ei olisi halunnut että jatkaisin muutamia kuukausia ennen hänen tapaamistaan alkanutta (pari)tanssiharrastustani vieraiden naisten kanssa. Pientä ironiaa oli siinä että kohtasimme ensi kertaa diskon tanssilattialla.
En luopunut harrastuksestani joka oli iso osasyy sille etten ollutkaan se oikea.
No sehän se just on, että teidän tanssilattialla alkanut suhde todisti naiselle, että sinulla herää tunteet tanssiessa. Kun kerran tuohonkin naiseen ihastuit. Ihan aiheesta siis huolestui, kun tanssit myös toisten kanssa.
Tapasin mieheni ekan kerran Habitare-messuilla. Tuon logiikan mukaan kumpikaan meistä ei voi enää sinne mennä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sehän on pettäjien klassikko, että aletaan vaan haukkua puolisoa sairaalloisen mustasukkaiseksi tai kontrollihaluiseksi tms. Ei kenenkään tarvitse omassa parisuhteessaan kuunnella sellaista."
Ei ole mikään pettäjien klassikko, vaan myös ihan tavallisten, tervejärkisten ihmisten reagointi siihen, jos joku yrittää heitä kontrolloida tai alistaa.
Onko se taas kontrollointia, jos toinen ilmoittaa ettei hänelle sovi asia x, ja lähtee etsimään itselleen sopivampaa puolisoa, jos tästä ei yhteisymmärrykseen päästä.
Ei voida myöskään olettaa, että toinen lapasena sulkee pahan mielen itseensä ja jatkaa itseään loukkaavassa suhteessa.
No eihän se ole kontrollointia, vaan ihan omien rajojensa tunnistamista ja noudattamista. Kontrollointia olisi se, jos jäisi suhteeseen ja vaatisi puoli
Eli siis se ON kontrollointia siihen hetkeen saakka kunnes koko parisuhde mukaanlukien siihen sisältynyt kontrollointi loppuu. Sitä ennen yritetään kontrolloida ja vaaditaan kontrollia erouhkauksin. Tietenkään hyvin harva enää päätymisen jälkeen yrittää kontrolloida exiään, vaikka toki niinkin kahjoja on.
Vierailija kirjoitti:
Vaelluksesta; just työkaveri kysyi, lähtisinkö päiväreissulle kansallispuistoon hänen kanssaan. Hän on minua 20v nuorempi sinkkumies ja minä nainen, parisuhteessa. Hänellä ei ole juurikaan samanhenkisiä kavereita. Väitätte tietysti että hänellä on jotain taka-ajatuksia tai että olen vaan kuuma puuma. Miksei mies ja nainen vaan voisi olla kavereita?
No ei sitä tietysti voi varmaksi tietää, mutta jos hän on hetero, niin taka-ajatusten todennäköisyys on kohtuullisen suuri.
Vierailija kirjoitti:
Minun vaimoni harrastaa vaellusta ja käy myös toisinaan vaeltamassa miespuolisen työkaverinsa kanssa. Pitääkö olla huolissaan?
Vaellus ok, miespuolisen kanssa ei. Älä ole tyhmä. Jos sinulla on kallis auto, et jätä sitä lähiöön parkkiin. Jos naisesi kunnioittaa liittoanne, ei aseta sitä vaaraan.
Mikään ja kukaan ei pane vaimoja ja tyttöystäviä niin paljoa kuin se jonka kanssa "olemme vain kavereita" , sinun ei tarvitse olla hänestä huolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee myös kavereita. Ilmeisesti olen harvinaisuus, kun vielä viisikymppisenä vietän "kaverisynttäreitä" joka vuosi. Miehen kanssa juhlistetaan virallisena synttäripäivänä ja kaverien kanssa (niin miehiä kuin naisia) mennään lounaalle joku toinen päivä.
On itsellänikin naispuolisia ystäviä. En silti suunnittele mitään kahdenkeskisiä harrastuksia heidän kanssaan, eikä aikaa tunnu lapsiperhearjessa olevan edes vapaa-ajan viettoon kahdestaan vaimon kanssa. Mutta vaikka aikaa olisikin, en tapailisi jotakin naispuolista ystävää kahdestaan, jo kunnioituksesta vaimoani kohtaan.
T. Aikuinen mies
Mieheni kiinnostui golfista. Meillä oli ollut haasteita ja erimielisyyksiä, joten oma harrastus oli periaatteessa ihan ok. Oma vaistoni kuitenkin soitti kelloa ja aloin tarkkailla tilannetta. Golfkärpänen puri miestä todella ja ajankohtaiseksi tuli osallistua toisessa kaupungissa golfkilpailuun ja yönyli vierailuun. Homma haisi ja aloin hieman stalkkailla. Eräänä päivänä vein vauvan ja taaperon isovanhemmille ja ajoin erään golfkentän parkkipaikalle. Sieltä mieheni ja nainen saapuivat kierrokselta, menivät naisen auton ja suutelivat. Kävelin paikalle ja kerroin miehelle ettei tarvitse kotiin tulla ja toivotin heille hyviä loppuelämän golfkierroksia. Mieheni ei olisi halunnut erota, mutta en halunnut jatkaa liittoa. Golfsuhde ei myöskään edennyt, joten aika surkea mies anaeli kotiin monta kuukautta. Kertomalla tämän haluan vain sanoa, että kannattaa luottaa omaan intuitioon ja olla hereillä!
Vierailija kirjoitti:
Vaelluksesta; just työkaveri kysyi, lähtisinkö päiväreissulle kansallispuistoon hänen kanssaan. Hän on minua 20v nuorempi sinkkumies ja minä nainen, parisuhteessa. Hänellä ei ole juurikaan samanhenkisiä kavereita. Väitätte tietysti että hänellä on jotain taka-ajatuksia tai että olen vaan kuuma puuma. Miksei mies ja nainen vaan voisi olla kavereita?
Tämähän riippuu ihan ihmiskuvasta, mikä kullakin on. Toisten mielestä kaikki pettää aina, jos on mitenkään mahdollista. Toisten mielestä ihmisissä on muitakin ulottuvuuksia, kuin seksi.
Itselleni taas jos seurustelun alussa kerrottaisiin, että viettää viikolla paljon aikaa yhteisten harrastuksien parissa toisen naisen kanssa. Niin kysyisin, että mihinkä ihmeeseen sinä siis minua tarvitset? Senkus lähdet suhdetta virittämään tämän kanssa.