Lue keskustelun säännöt.
Miehen harrastus kahdestaan toisen naisen kanssa
Mieheni harrastaa musiikkia, soittamista ja nyt suunnittelee, että alkaisi treenaamaan kahdestaan työkaverinaisen kanssa, joka harrastaa laulua. Eli perustaisivat kahdestaan jonkinlaisen duon.
Olenko ihan hassu, kun minusta tuo ei tunnu kivalta idealta? Joku isompi harrastusporukka, jossa olisi naisia ja miehiä olisi kyllä ok, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että harrastavat vain kahdestaan. Eikä vapaa-aikaa muutenkaan ole kaiken arjen pyörityksen keskellä liikaa, joten minusta tuo kahdenkeskinen harrastuksensa ei nyt ole se, mihin haluaisin perheemme aikaa käytettävän.
Kommentit (1326)
Jos asetelma on toisinpäin, niin sitten alkaa hehkutus kaikenmaailman voimannuttamisesta ja muusta p#skasta. Luota vaistoosi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että onko tuo ok, selviää vain ja ainoastaan sillä, että ap tekee saman. Siis hankkii harrastuksen, jota tekee toisen miehen kanssa. Jos tuo on miehelle ihan OK, niin silloin a) työnjako lapsiperheessä on kunnossa, koska mies mahdollistaa ap:nkin harrastamisen, ja b) jos mies ei näe ap:n harrastuksessa toisen miehen kanssa syytä mustasukkaisuuteen, tuskin sellaista on miehen omassakaan harrastuksessa.
Jos miehellä on ongelma sen kanssa, että ap harrastaisi toisen miehen kanssa, voi olettaa, ettei miehellä ole omassa harrastuksessaan puhtaat jauhot pussissa, koska tietysti mies olettaa, että ap tekee samaa kuin mies itse.
Vierailija kirjoitti:
Se, että onko tuo ok, selviää vain ja ainoastaan sillä, että ap tekee saman. Siis hankkii harrastuksen, jota tekee toisen miehen kanssa. Jos tuo on miehelle ihan OK, niin silloin a) työnjako lapsiperheessä on kunnossa, koska mies mahdollistaa ap:nkin harrastamisen, ja b) jos mies ei näe ap:n harrastuksessa toisen miehen kanssa syytä mustasukkaisuuteen, tuskin sellaista on miehen omassakaan harrastuksessa.
Jos miehellä on ongelma sen kanssa, että ap harrastaisi toisen miehen kanssa, voi olettaa, ettei miehellä ole omassa harrastuksessaan puhtaat jauhot pussissa, koska tietysti mies olettaa, että ap tekee samaa kuin mies itse.
Eri säännöt samalla pelilaudalla ei muutenkaan ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Minun vaimoni harrastaa vaellusta ja käy myös toisinaan vaeltamassa miespuolisen työkaverinsa kanssa. Pitääkö olla huolissaan?
Mielestäni pitäisi. Kyllähän siinä lähentyy, kun kaksistaan rauhassa luonnonhelmassa samoillaan ja keskustellaan syntyjä syviä. Sitten illalla laavulle vierekkäin lämmittelemään. Minusta aika luonnollista, että jotain siitä voi kehkeytyä, kun yhdessä muutenkin viihtyy kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Olen myös eri mieltä, että jokin asia ei ole parisuhteen edun mukaista, jos toinen osapuoli ei satu asiasta tykkäämään. Kohtuuttomia vaatimuksia kun nyt on todellakin olemassa.
Itselläni uusi seurustelukumppani ei olisi halunnut että jatkaisin muutamia kuukausia ennen hänen tapaamistaan alkanutta (pari)tanssiharrastustani vieraiden naisten kanssa. Pientä ironiaa oli siinä että kohtasimme ensi kertaa diskon tanssilattialla.
En luopunut harrastuksestani joka oli iso osasyy sille etten ollutkaan se oikea.
No sehän se just on, että teidän tanssilattialla alkanut suhde todisti naiselle, että sinulla herää tunteet tanssiessa. Kun kerran tuohonkin naiseen ihastuit. Ihan aiheesta siis huolestui, kun tanssit myös toisten kanssa.
Ongelmana on luottamus. Kun lupaan ettei minulla ole muita suhteita niin pidän tuon lupaukseni. Pidin sen koko edellisen suhteeni ajan eli yli 25 vuotta vaikka tilaisuuksia pettämiseen olisi ollut. Mutta mistä uusi kumppani voisi sen tietää varsinkin jos (kun) hänellä itsellään on ennestään huonoja kokemuksia lupausten pettämisestä.
Pitäisikö siis uudelle kumppanille antaa eksän yhteystiedot ja pyytää kysymään luotettavuudestani eksältä, joka lähti löydettyään uuden ja petettyään minua? Siihenkään ei tarvittu yhteistä kahdenkeskistä harrastetta uuden kumppaninsa kanssa.
M60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vaimoni harrastaa vaellusta ja käy myös toisinaan vaeltamassa miespuolisen työkaverinsa kanssa. Pitääkö olla huolissaan?
Mielestäni pitäisi. Kyllähän siinä lähentyy, kun kaksistaan rauhassa luonnonhelmassa samoillaan ja keskustellaan syntyjä syviä. Sitten illalla laavulle vierekkäin lämmittelemään. Minusta aika luonnollista, että jotain siitä voi kehkeytyä, kun yhdessä muutenkin viihtyy kahdestaan.
Samaa mieltä. Mä harrastan myös vaellusta, ja teen sitä kyllä vain oman miehen kanssa sekä isommalla naisporukalla. Siinä vietetään tunteja keskustellen vaelluksen lomassa, nautiskellaan tauoista, kannustetaan toisia haastavissa kohdissa jne. Parisuhteessa olevana en todellakaan lähtisi vaeltamaan jonkun toisen miehen kanssa.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos esim harrastaa bändisoittoa? Vai oletko nyt taas sitä mieltä että perheellisellä ei saa olla harrastuksia lainkaan? Tuollainen rajoite on asia josta on varmasti hyvä keskustella ennen perheen perustamista. Kyllä suurin osa avioliitoista jäisi solmimatta jos tällaista aina vaadittaisiin. Tämä on alistavien kontrollifriikkien kuriositeetti."
Minusta ongelma ei ole ap:n kontrollifriikkiys, vaan se että perheellinen mies ylipäätään suunnittelee tuollaista. Sellaisiakin harrastusmahdollisuuksia löytyy, joissa ei olla jatkuvasti jossakin neljän seinän sinällä toisen naisen kanssa kahdestaan.
-Itsekin perheellinen mies
Mitä ***** sinä sössötät? Tietenkin hrrstusnahdollisuuksia on tuhansia. Mutta jos nyt sattuu yittu harrastamaan bändisoittoa niin ei joku frisbeegolf tai lintubongaus ole sille vaihtoehto.
Jep. Ja jos harrastuksena on musiikki ja bändisoitto, niin ihan jokainen kaduntallaaja ei bändikaveriksi sovi, vaan on aika haastavakin löytää sopiva soittokaveri. Instrumentin pitää olla sopiva, soittotaidon suht yhteensopiva ja musiikkimaun jne. Itse alkaisin mielelläni kehitellä jotain musahommaa jos joku mies tai nainen, aivan sama, ehdottaisi ja sattuisi nämä soittimet, taidot, mieltymykset ym kohtaamaan. Ja aivan hyvin voisi olla vaikka parikymppinen nuori poika tai 55-vuotias mies, ihan sama. Olisi kiva soittaa yhdessä ja varmasti oma aviomiehenikin olisi iloinen puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikkia on tehty iät ja ajat. Soittaja ja laulaja yhdessä voi olla parempi, kuin erikseen. Jos nainen on vain munan perässä oleva kiimainen sinkkukinkku tai puuma, sitten olisin huolissani, muutoin en.
Vaelluksesta; just työkaveri kysyi, lähtisinkö päiväreissulle kansallispuistoon hänen kanssaan. Hän on minua 20v nuorempi sinkkumies ja minä nainen, parisuhteessa. Hänellä ei ole juurikaan samanhenkisiä kavereita. Väitätte tietysti että hänellä on jotain taka-ajatuksia tai että olen vaan kuuma puuma. Miksei mies ja nainen vaan voisi olla kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri, mutta erouhkailu kontrollointitarkoituksessa on kyllä henkistä väkivaltaa, joten ihan hyvä päästää se kumppani turvallisempaa seuraa.
Ja sekö ei ole henkistä väkivaltaa, että tekee kumppaninsa epävarmaksi tai vähemmän tärkeäksi viihtymällä mieluummin jonkun toisen naisen/miehen seurassa?
Sairaalloisen mustasukkaiseen kontrollointiin alistumatta jättäminen ei ole väkivaltaa vaan tervettä.
Minä ymmärrän kyllä sen, että tilanne voi herättää huolta ja edellyttää keskustelua. Mutta jos joku ihan oikeasti eroaa siksi, ettei saa kontrolloida kumppanin kavereita ja harrastuksia, niin ei se ole a) tervettä b) kohtuullista.
Erotahan toki saa aina. Vaikka siksi, ettei saa määrätä kumppanin vaatteiden väriä tai tukan pituut
:D Keittiöpsykologi sönkkäämässä. Sano ap sille äijälles, että sua kiinnostaa uusi harrastus -moottoripyöräily.
Lähde sitten jonkun harrikkaporukan kanssa reissuun.
Kysy äijältäs, että sopiiko..
Minä ja mieheni olemme ainakin ihan avoimesti mustasukkaisia toisistamme, emmekä pidä sitä mitenkään sairaana. Olemme sopineet, että olemme lojaaleja toisillemme, ja kumpaakin on petetty menneisyydessä, joten tiedämme puolin ja toisin, miltä se tuntuu, ja että herkästi pelkäämme, että sellaista tapahtuisi taas.
Näin ollen meillä on ainakin ihan yleisesti hyväksyttä olla mustasukkainen, ja kumpikin arvostaa sitä, ettei tässä suhteessa kumpikaan osapuoli leiki tulella ulkopuolisten kanssa.
Tämä siis lähinnä niille, joiden mielestä mustasukkaisuudessa olisi jotain todella kamalaa. On ihan mahdollista löytää parisuhde, jossa mustasukkaisuudesta ei tarvitse kuulla olevansa joku sairas ja kontrollihullu tms., vaan kumppani ihan aidosti ymmärtää toisen tunteet, eikä halua aiheuttaa toiselle sellaista.
Sehän on pettäjien klassikko, että aletaan vaan haukkua puolisoa sairaalloisen mustasukkaiseksi tai kontrollihaluiseksi tms. Ei kenenkään tarvitse omassa parisuhteessaan kuunnella sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos esim harrastaa bändisoittoa? Vai oletko nyt taas sitä mieltä että perheellisellä ei saa olla harrastuksia lainkaan? Tuollainen rajoite on asia josta on varmasti hyvä keskustella ennen perheen perustamista. Kyllä suurin osa avioliitoista jäisi solmimatta jos tällaista aina vaadittaisiin. Tämä on alistavien kontrollifriikkien kuriositeetti."
Minusta ongelma ei ole ap:n kontrollifriikkiys, vaan se että perheellinen mies ylipäätään suunnittelee tuollaista. Sellaisiakin harrastusmahdollisuuksia löytyy, joissa ei olla jatkuvasti jossakin neljän seinän sinällä toisen naisen kanssa kahdestaan.
-Itsekin perheellinen mies
Mitä ***** sinä sössötät? Tietenkin hrrstusnahdollisuuksia on tuhansia. Mutta jos nyt sattuu yittu harrastamaan bändisoittoa niin ei joku frisbeegolf tai lintubongaus ole s
Tämä. Tosiaan niitä mahdollisia soittokavereita on oikeasti harvassa. Totta kai silloin tartutaan tilaisuuteen, jos joku tuttu harrastaa samaa! Sukupuoli ei tosiaan ole silloin mikään itsetarkoitus. Tietenkin jos oikeasti se aikomus on pettää, niin joo silloin, mutta silloinkaan se harrastus itsessään ei sitä tee. Silloin se pettäjä olisi voinut keksiä peiteharrastuksen mistä lajista tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Duoharrastusten lopputulos riippuu käytännössä aina siitä, haluaako nainen iskeä miehen.
Kaverini ex-vaimo kävi katsojana ralleissa yms. pariskunnan yhteisen tuttavamiehen kanssa. Ikää 30+ ja lapsia. Nainen erosi parin vuoden reissailun jälkeen kaveristani ja vaihtoi suoraan tähän tuttavamieheen.
Oma ex-vaimoni alkoi urheilla miesporukassa. Erosi minusta 2 vuoden harrastamisen jälkeen. Takana meillä oli yli 15 yhteistä vuotta. En tiedä saiko haluamaansa harrastuskumppania omakseen. Viimeisinä aikoina hän tuli kotiin röyhkeästi miesten suihkusaippualta haisten. Muutin 400km päähän.
Valitettavasti noissa ei ole mitään positiivista lopputulosta odotettavissa. Todella ikävää, kun perheitä hajoaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sehän on pettäjien klassikko, että aletaan vaan haukkua puolisoa sairaalloisen mustasukkaiseksi tai kontrollihaluiseksi tms. Ei kenenkään tarvitse omassa parisuhteessaan kuunnella sellaista."
Ei ole mikään pettäjien klassikko, vaan myös ihan tavallisten, tervejärkisten ihmisten reagointi siihen, jos joku yrittää heitä kontrolloida tai alistaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä alkoi opiskelemaan saksaa, näissä työväenopistoissa vst.
Siellä tutustui yhteen naiseen, joka harrasti tanssimista. Nainen oli rohkaissut miestä kokeilemaan ja käyvät tiistaisin ensiksi saksan tunnilla ja sen jälkeen tanssimassa. Ovat tehneet näin vuosia. Saksan kielessä ovat käyneet kaikki kurssit jo ja syksyllä aloittavat uuden kielen.
Harrastus alkoi ennen meidän tapaamista, eli olisi kohtuutonta, jos minä puuttuusin asiaan. Parin puolisolla on 2 vasenta jalkaa ja hän on tyytyväinen, että puoliso on löytänyt tanssiparin
Itselleni taas jos seurustelun alussa kerrottaisiin, että viettää viikolla paljon aikaa yhteisten harrastuksien parissa toisen naisen kanssa. Niin kysyisin, että mihinkä ihmeeseen sinä siis minua tarvitset? Senkus lähdet suhdetta virittämään tämän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä alkoi opiskelemaan saksaa, näissä työväenopistoissa vst.
Siellä tutustui yhteen naiseen, joka harrasti tanssimista. Nainen oli rohkaissut miestä kokeilemaan ja käyvät tiistaisin ensiksi saksan tunnilla ja sen jälkeen tanssimassa. Ovat tehneet näin vuosia. Saksan kielessä ovat käyneet kaikki kurssit jo ja syksyllä aloittavat uuden kielen.
Harrastus alkoi ennen meidän tapaamista, eli olisi kohtuutonta, jos minä puuttuusin asiaan. Parin puolisolla on 2 vasenta jalkaa ja hän on tyytyväinen, että puoliso on löytänyt tanssiparin
Itselleni taas jos seurustelun alussa kerrottaisiin, että viettää viikolla paljon aikaa yhteisten harrastuksien parissa toisen naisen kanssa. Niin kysyisin, että mihinkä ihmeeseen sinä siis minua tarvitset? Senkus lähdet suhdetta virittämään tämän kanssa.
Kannattaisikin tehdä noin, niin tietäisi pysyä kaukana sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme ainakin ihan avoimesti mustasukkaisia toisistamme, emmekä pidä sitä mitenkään sairaana. Olemme sopineet, että olemme lojaaleja toisillemme, ja kumpaakin on petetty menneisyydessä, joten tiedämme puolin ja toisin, miltä se tuntuu, ja että herkästi pelkäämme, että sellaista tapahtuisi taas.
Näin ollen meillä on ainakin ihan yleisesti hyväksyttä olla mustasukkainen, ja kumpikin arvostaa sitä, ettei tässä suhteessa kumpikaan osapuoli leiki tulella ulkopuolisten kanssa.
Tämä siis lähinnä niille, joiden mielestä mustasukkaisuudessa olisi jotain todella kamalaa. On ihan mahdollista löytää parisuhde, jossa mustasukkaisuudesta ei tarvitse kuulla olevansa joku sairas ja kontrollihullu tms., vaan kumppani ihan aidosti ymmärtää toisen tunteet, eikä halua aiheuttaa toiselle sellaista.
Sehän on pettäjien klassikko, että aletaan vaan haukkua puolisoa sairaalloisen mustasukkaiseksi tai kontrollihaluiseksi tms.
Niin eli te olette samalla aaltopituudella asiassa, eihän se silloin olekaan ongelma. Jos taas toinen teistä ei olisi lainkaan mustasukkaisuuteen taipuvainen, teille tulisi aivan varmasti asiassa yhteen törmäyksiä. Olisiko silloin reilua, että toinen rajoittaa merkittävästi haluamiaan asioita (ja puhutaan tässä nyt ihan normaaleista asioista, kuten tästä harrastamisesta eikä mistään oikeasti toisen satuttamisesta) siksi että toinen tuntee suurta epävarmuutta?
On myös klassikko sanoa mustasukkaisuutta täysin normaaliksi ja validiksi tunteeksi ja samalla väittää niitä epäluotettaviksi ja pettäjiksi niitä, jotka eivät halua rajoittaa normaalia elämäänsä toisen perättömän mustasukkaisuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vaelluksesta; just työkaveri kysyi, lähtisinkö päiväreissulle kansallispuistoon hänen kanssaan. Hän on minua 20v nuorempi sinkkumies ja minä nainen, parisuhteessa. Hänellä ei ole juurikaan samanhenkisiä kavereita. Väitätte tietysti että hänellä on jotain taka-ajatuksia tai että olen vaan kuuma puuma. Miksei mies ja nainen vaan voisi olla kavereita?
Vaikka asiassa ei aidosti olisi mitään taka-ajatuksia, niin en minä kyllä lähtisi minkään nuoren miehen kanssa vaeltelemaan. Ihan siksikin, että miltä se nyt näyttäisi minun miehelleni. Löydän kyllä muutakin vaellusseuraa ja voin mennä myös yksin. Eikä minua siis todellakaan haittaisi kieltäytyä tarjouksesta, vaan ihan neutraalisti sen tekisin. En ymmärrä näitä, joiden mielestä on maailmanloppu, jos parisuhteen vuoksi kieltäytyy mahdollisesti kumppanissa epävarmuutta aiheuttavasta toiminnasta. Ei minulla ole tarvetta lähteä jonkun nuoren miehen kanssa metsään, ja todella toivon, ettei miehellänikään ole tarvetta lähteä jonkun nuoren naisen kanssa. En koe menettäväni tässä mitään.
N40, joka edelläkirjoitti aiheesta myös
En ole ketjua lukenut mutta aloituksessa ainakaan ei tainnut olla miehen ammatista tai työstä mitään, ainoastaan että naispuolisen työkaverinsa kanssa haluaisi duon. Aloituksesta selviää että mies haluaa harrastaa, vaimolla kädet täynnä ilmankin. Mikä miehen ammatti on? Miksi miehen pitäisi saada omaa kivaa jos ei vaimollakaan sitä omaa aikaa näytä olevan?
Ei elämää voi hallita. Voit kuolla huomenna, voit salamarakastua johonkuhun huomenna. Ei auta vaikka kuinka suunnittelette ja rakennatte kultaista häkkiä, jota kutsutte parisuhteeksi.