Miehen harrastus kahdestaan toisen naisen kanssa
Mieheni harrastaa musiikkia, soittamista ja nyt suunnittelee, että alkaisi treenaamaan kahdestaan työkaverinaisen kanssa, joka harrastaa laulua. Eli perustaisivat kahdestaan jonkinlaisen duon.
Olenko ihan hassu, kun minusta tuo ei tunnu kivalta idealta? Joku isompi harrastusporukka, jossa olisi naisia ja miehiä olisi kyllä ok, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että harrastavat vain kahdestaan. Eikä vapaa-aikaa muutenkaan ole kaiken arjen pyörityksen keskellä liikaa, joten minusta tuo kahdenkeskinen harrastuksensa ei nyt ole se, mihin haluaisin perheemme aikaa käytettävän.
Kommentit (1331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja miten nämä asiat poissulkevat toisensa? On itsestäänselvää, kuka on se ykkönen, vaikka onkin omia harrastuksia. "
Ok, jos tiedät puolisos tuntevan niin. Etkä peittele tai muuntele totuutta.
Siis ihan oikeasti, jos ollaan parisuhteessa niin omia harrastuksia ei saisi olla? Pitäisi olla vapaa-ajastaan 100% sen parin kanssa yhdessä ja harrastaa 100% samoja asioita?
Kukaan ei nyt ole sanonut noin. Taidat olla vähän yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin, nyt on 2025, ja av-mammojen mukaan sekä laulaminen että tanssi ovat syntiä.
Sinkkuna saa tehdä mitä vaan. Tanssia vaikka vaakamamboa kaikkien vastaan tulevien kanssa, eikä tarvi kenenkään kanssa säännöistä sopia. Kannattaa pysytellä sinkkuna, jos haluaa pelkkiä oikeuksia.
Mitä jos kerron, että normaalia elämää on sellainen, jossa kummallakin puolisolla voi olla omia harrastuksia ja vieläpä toisen sukupuolen edustajien kanssa ilman että asia aiheuttaa närää tai mustasukkaisuutta kummassakaan osapuolessa?
Mitäpä jos kerron, että tällaiseen kuvioon voidaan naamioida myös salasuhteita? Naureskelette epäiliville vaimoille ja jonain päivänä joillekin se paska osuu tuulettimeen. Kyllähän mä tiesin.
Jos tällaista tarvitsee epäille omasta kumppanistaan, suhde on huono. Järkevä olisi erota jo silloin. Tämä on koko keskustelun pointti. Jos et luita kumppaniisi, ettei hän pelehdi harrastuksissa muiden kanssa ja täten häntä pitäisi rajoittaa, niin eroa. Suhteessa on jo isoja ongelmia.
"En verrannut. Sanoin vain että meidän suhteessa ei tehdä sellaisia asioita jotka porentiaalisesti voivat haitata suhdetta. Suhde on meille maailman tärkein asia ja toinen tulee aina ensimmäisenä, yli muiden ihmisten. Kumpikaan meistä ei saa mitään kiksejä harmaalla alueella pyörimisestä, tai toiminnasta joka saattaa aiheuttaa kysymyksiä. Kommentillani en ottanut kantaa musiikinharrastamiseen."
Anteeksi nyt, ei ole korrekti lausunto, mutta tällainen ajatustapa kuulostaa kovin paljon Rolf Nordmolta, joka murhasi ex-puolisonsa. "My Janne"...
Vierailija kirjoitti:
Niitä kauniita/komeita/ihania/ihastuttavia/seksikkäitä ihmisiä ei parisuhteessa elävän kannattaisi päästää liian lähelle. Valitettavasti.
Mielestäni puolisoa ei voi eikä saa vangita. Menojen ja harrastusten kyttääminenkin on turhaa: ihmiset näkevät töissä, liikenteessä, kaupoissa, bussipysäkeillä.....vastakkaista sukupuolta. Puoliso lähtee jos on lähteäkseen. Parisuhde vaatii luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin varmaan olen pettäjä, koska kaveriporukassani on miehiä, joiden kanssa halataan aina kun nähdään. Halaan muuten myös kaveriporukkani naisia. Työuran olen tehnyt miehisellä alalla, jossa useimmat työkaverit ovat miehiä. Nytkin työparinani on mies ja meillä on jatkuvasti kahdenkeskisiä palavereja. Tanssiharrastuksessa tulee tanssittua toisten miesten kanssa. Kyllä olen ihan hirveä ihminen ja onnellisesti aviossa saman miehen kanssa jo kohta 20v. Mies soittaa bändissä, jonka laulaja on nainen.
Etkö itse ymmärrä, mikä ero sinun ja ap:n tilanteessa on, vai esitätkö vain?
Minullakin oli ihana hyvä ystävämies töissä aikoinaan. Ajattelin että ollaan vaan niin hyviä vanhoja kavereita monen, monen vuoden takaa, olemme tunteneet yli 15 vuotta. Sittemmin se mies on oudosti irrottautunut ystävyydestäni, minkä lisäksi olen huomannut, että hän on nykyään todella hyvä ystävä työpaikan kaikkein nuorimman naisen kanssa. Sellaisia ne työpaikkojen miehet ovat hyvinä ystävinä.
T. Se keski-ikäinen ex kaunis blondi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja miten nämä asiat poissulkevat toisensa? On itsestäänselvää, kuka on se ykkönen, vaikka onkin omia harrastuksia. "
Ok, jos tiedät puolisos tuntevan niin. Etkä peittele tai muuntele totuutta.
Siis ihan oikeasti, jos ollaan parisuhteessa niin omia harrastuksia ei saisi olla? Pitäisi olla vapaa-ajastaan 100% sen parin kanssa yhdessä ja harrastaa 100% samoja asioita?
Jos mies harrastaa musiikkia niin voi varmaan aktiivisesti etsiä muusikkokavereita myös miehistä. Onko sellaista tapahtunut? Vai innostiko tämä "privaatti muusa" vanhaan harrastukseen, jota ei oikeasti edes harrasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö täällä tosiaankaan juuri kellään ole kavereita jotka ovat vastakkaista sukupuolta? Ja sitten ainoa asia mitä vastakkaisen sukupuolen kanssa voisi ajatella tekevänsä on seksi? No kaipa mun kaveripiiri on sitten vaan outo kun ei tuo teidän totuus päde.
On. Ne jotka ovat olleet kavereita jo vuosikymmeniä. Tosiaankaan ei kumpikaan ala kaveeraamaan uusien tuttavuuksien kanssa, elleivät ole samaa sukupuolta.
Onhan ne vanhatkin kaverit joskus olleet uusia. Ja vanhoja kavereita aina välillä menettää, yhteydenpito hiipuu ja iän myötä heitä alkaa myös kuolla. Ankea ajatus, että sitten pitäisi olla ilman kavereita tai että jossain elämän vaiheessa pitäisi alkaa rajoittaa uusien kavereiden löytämistä sukupuolen perusteella! Miksi ihmeessä pitäisi, jos ei niistä entisistäkään kavereista ole ollut m
Niin ovat, kymmeniä vuosia ennen kuin me olemme edes tavanneet. Molemmilla on tullut uusia kavereita suhteemme aikana, mutta ei vastakkaista sukupuolta.  Kummallkin on kokemus että kaveeraamisessa toisen sukupuolen kanssa pelkän kaverina olemisen takia on aina jommannkumman halu tutustua paremmin. Sitä emme suhteeseemme kaipaa.
ilman kavereita ei tarvitse olla jos on jo tarpeeksi kavereita, ja uusiakin tuttavuuksia välillä. Yleensä nämä ovat elämäntilannekavereita jotka loppuvat kun se elämäntilanne päättyy, vrt työkaverit ja harrastuskaverit. Oikeat ystävät ovat sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
"En verrannut. Sanoin vain että meidän suhteessa ei tehdä sellaisia asioita jotka porentiaalisesti voivat haitata suhdetta. Suhde on meille maailman tärkein asia ja toinen tulee aina ensimmäisenä, yli muiden ihmisten. Kumpikaan meistä ei saa mitään kiksejä harmaalla alueella pyörimisestä, tai toiminnasta joka saattaa aiheuttaa kysymyksiä. Kommentillani en ottanut kantaa musiikinharrastamiseen."
Anteeksi nyt, ei ole korrekti lausunto, mutta tällainen ajatustapa kuulostaa kovin paljon Rolf Nordmolta, joka murhasi ex-puolisonsa. "My Janne"...
Ei sen parisuhteen ykköseksi laittaminen mitään vankilaa tarvi tarkoittaa, vaan molempien prioriteetti vaan on siinä. 😂
Eri
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki toimii parhaiten. Ala sinä harrastaa tanssia jonkun hunksin kanssa. Sanot vaan että harkoissa menee sitten myöhään. Tulet kotiin hiukset sekaisin, kun harjoittelitte vähän kiihkeämpää rytmiä. Jos miestä vielä laulattaa, niin anna sitten laulaa. Sulla on todennäköisesti kuitenkin kivempaa.
Eli ap:n mies tykkäisi perustaa bändin niin sinun mielestäsi on tasavertaista aloittaa ihokontaktiharrastus gigolon kanssa ja antaa ymmärtää että nussitte? Ei ihme että suhteet Suomessa voivat huonosti.
Vierailija kirjoitti:
"En verrannut. Sanoin vain että meidän suhteessa ei tehdä sellaisia asioita jotka porentiaalisesti voivat haitata suhdetta. Suhde on meille maailman tärkein asia ja toinen tulee aina ensimmäisenä, yli muiden ihmisten. Kumpikaan meistä ei saa mitään kiksejä harmaalla alueella pyörimisestä, tai toiminnasta joka saattaa aiheuttaa kysymyksiä. Kommentillani en ottanut kantaa musiikinharrastamiseen."
Anteeksi nyt, ei ole korrekti lausunto, mutta tällainen ajatustapa kuulostaa kovin paljon Rolf Nordmolta, joka murhasi ex-puolisonsa. "My Janne"...
Jaa että nyt täällä rinnastetaan omistautuneissa parisuhteissa elävät jo murhaajatappajin. Okei promiskuiteetti-pirjo. Sinä voit ihan vapaasti elää avoimessa ja "luottamuksellisessa" suhteessa, anna toiden elää omistautuneessa. Ei ole sulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki toimii parhaiten. Ala sinä harrastaa tanssia jonkun hunksin kanssa. Sanot vaan että harkoissa menee sitten myöhään. Tulet kotiin hiukset sekaisin, kun harjoittelitte vähän kiihkeämpää rytmiä. Jos miestä vielä laulattaa, niin anna sitten laulaa. Sulla on todennäköisesti kuitenkin kivempaa.
Eli ap:n mies tykkäisi perustaa bändin niin sinun mielestäsi on tasavertaista aloittaa ihokontaktiharrastus gigolon kanssa ja antaa ymmärtää että nussitte? Ei ihme että suhteet Suomessa voivat huonosti.
No voihan se olla vaikka privaatti maalaustunnit gigolon kanssa, jos se ihokontakti häiritsee.
"Jos tällaista tarvitsee epäille omasta kumppanistaan, suhde on huono. Järkevä olisi erota jo silloin. Tämä on koko keskustelun pointti. Jos et luita kumppaniisi, ettei hän pelehdi harrastuksissa muiden kanssa ja täten häntä pitäisi rajoittaa, niin eroa. Suhteessa on jo isoja ongelmia."
Avoimet suhteet on erikseen. Yleensä kaikissa suhteissa on rajoja ja sääntöjä. Jokaisella on omat henkilökohtaiset rajansa, millaista kohtelua sietää. Toisille se on ok, että oma puoliso käy kahden keskeisillä reissuilla toisten kanssa, toisia ei haittaa, vaikka salaa käy vähän "kahvilla". Sitten on niitä, joille ei käy selitykseksi se, että "eihän se ollut yhteisestä ajasta pois.."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin varmaan olen pettäjä, koska kaveriporukassani on miehiä, joiden kanssa halataan aina kun nähdään. Halaan muuten myös kaveriporukkani naisia. Työuran olen tehnyt miehisellä alalla, jossa useimmat työkaverit ovat miehiä. Nytkin työparinani on mies ja meillä on jatkuvasti kahdenkeskisiä palavereja. Tanssiharrastuksessa tulee tanssittua toisten miesten kanssa. Kyllä olen ihan hirveä ihminen ja onnellisesti aviossa saman miehen kanssa jo kohta 20v. Mies soittaa bändissä, jonka laulaja on nainen.
Etkö itse ymmärrä, mikä ero sinun ja ap:n tilanteessa on, vai esitätkö vain?
Minullakin oli ihana hyvä ystävämies töissä aikoinaan. Ajattelin että ollaan vaan niin hyviä vanhoja kavereita monen, monen vuoden takaa, olemme tunteneet yli 15 vuotta. Sittemmin se mies on oudosti irrottautunut ystävyydestäni, minkä lisäksi olen huomannut, että hän on nykyään todella hy
Miesten mielestä nuoret, seksikkäät tytöt ovat parhaita kavereita heille. Ovat jotenkin niin iloisia ja pirtsakoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä kauniita/komeita/ihania/ihastuttavia/seksikkäitä ihmisiä ei parisuhteessa elävän kannattaisi päästää liian lähelle. Valitettavasti.
Mielestäni puolisoa ei voi eikä saa vangita. Menojen ja harrastusten kyttääminenkin on turhaa: ihmiset näkevät töissä, liikenteessä, kaupoissa, bussipysäkeillä.....vastakkaista sukupuolta. Puoliso lähtee jos on lähteäkseen. Parisuhde vaatii luottamusta.
Sitten on niitä joilla ei ole aikomustakaan lähteä. Maksimoidaan vain omat lemmenilot ja samalla uskotellaan toiselle, että meidän suhteessa se ei ole sallittua. Tiedätkö, eri säännöt mulle ja sulle.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko eletään 2020-lukua, ei uskoisi tämän ketjun perusteella. Minua suututti jo nuorena kasarilla etenkin vanhempien naisten kihinä ja kuhina, että onkohan noidenkin välillä jotain, voi hyvänen aika, kun ihan kahden nyt ovat. Ilmeisesti eletään vielä aikaa, jolloin miesten päässä naksahtaa, jos näkevät naisen nilkan. Voi hemmetti. Justiinsako me vasta perunakuopasta noustiin, kun vietit vie kuin litran mittaa. Parisuhteen perustuminen luottamukseen on joillekin puolestaan ihan normi.
Anna mä arvaan, olet nainen😉 Miehillä onnihan eri ajatukset tästä😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin, nyt on 2025, ja av-mammojen mukaan sekä laulaminen että tanssi ovat syntiä.
Sinkkuna saa tehdä mitä vaan. Tanssia vaikka vaakamamboa kaikkien vastaan tulevien kanssa, eikä tarvi kenenkään kanssa säännöistä sopia. Kannattaa pysytellä sinkkuna, jos haluaa pelkkiä oikeuksia.
Eiköhän suurin osa "tavallisista", aikuisista aviopuolisoista kykene olemaan tanssimatta tilaisuuden tullen sitä vaakamamboa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että on jopa oikeasti vaikea ruveta kaveriksi sellaisten miesten kanssa, jotka eivät ole minusta kiinnostuneita 'sillai'. Karu totuus on, ettei miehet silloin jaksa alkaa kaveerata, he eivät ole kiinnostuneita ystävyydestä sellaisen naisen kanssa, jota eivät pidä puoleensavetävänä. Tätä on ollut vaikea hyväksyä ja mieltää, sillä olin nuorena kaunis ja useat miehet halusivat olla hyviä ystäviäni.
N50+
Eikö sulla siis ole mitään muuta tarjottavaa kuin ulkonäkösi? Siis sellaisia kiinnostuksen kohteita joita miehilläkin vaikka on? En minäkään kaikkien kanssa suinkaan ystävysty, ainoastaan sellaisten jonka kanssa on jotain yhteistä. En todellakaan ole kedon kaunein kukkanen ja silti mulla on ystävinä miehiä koska meillä on yhteisiä puheenaiheita ja kiinnostuksia. Voiko siis vain ruma nainen olla miehen ystävä? Kaikki vähänkään viehättävät ova
Ihastuneella miehellä ei kuule mitään muuta olekaan kuin yhteistä ihastuksensa kanssa 😂
Ehkä oleellisin asia on se että puoliso tietää asiasta ja sitten sitä voidaan yhdessä miettiä onko ok vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen nainen ei pidä miehen harrastuksesta. 🥱
Hankkisit oman elämän, niin ei tarvitse olla kateellinen miehellesi.
Erittäin tyypillinen vastaus joltakin niuholta, jonka mielestä kaikki pitää hyväksyä.
Totuus on kuitenkin se, että tuollaista ei edes suunniteltaisi, ellei siinä olisi joku pikku ihastus takana. Päästään olemaan paljon yhdessä ja aina voidaan vedota "vain" harrastukseen. No, mutta eihän sille mitään voi, alkakoon toki harrastuksensa. Aivan varmaa on, että siitä seuraa avioliitolle ikävyyksiä. Ja mitä tuollainen harrastus sitten sisältäisi? Olisiko se vain pelkästään omaksi iloksi soittelua ja laulelua? Vai aikoisivatko sitten peräti esiintyä jossain, eli missä?
"Yllättäen nainen ei pidä..." Niinpä niin. Sanoisin, että ilman yllättymisiä miehet nimenomaan eivät hyväksyi
Lähtökohtaisesti suhde on sairas jos kokee tarvetta tai oikeutta sanella puolisolleen mitä tämä saa tehdä. En ikinä voisi elää suhteessa jossa toinen epäilee, kyttää ja sitoo, siitä on rakkaus kaukana. Itse luotan vaimoni harkintakykyyn ja hän minun. Mikäli luottamus joskus petetään jommankumman puolelta, sitten erotaan tai mitä päätetäänkin tehdä, mutta sitomaan ei alennuta, ei ikinä.
Tuntuu olevan kovin harvinaista löytää hyväitsetuntoinen kumppani joka ei ole omistushaluinen. Onneksi sellaisen löysin. Parikymmentä vuotta nyt yhdessä, lapset isoja ja rakkaus kukkii edelleen. Ei ole ikinä ollut tarvetta epäillä toista.
No eihän saa, koska aina toinen voi pettää. Sitähän täällä nyt jauhetaan.