Lue keskustelun säännöt.
Miehen harrastus kahdestaan toisen naisen kanssa
Mieheni harrastaa musiikkia, soittamista ja nyt suunnittelee, että alkaisi treenaamaan kahdestaan työkaverinaisen kanssa, joka harrastaa laulua. Eli perustaisivat kahdestaan jonkinlaisen duon.
Olenko ihan hassu, kun minusta tuo ei tunnu kivalta idealta? Joku isompi harrastusporukka, jossa olisi naisia ja miehiä olisi kyllä ok, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että harrastavat vain kahdestaan. Eikä vapaa-aikaa muutenkaan ole kaiken arjen pyörityksen keskellä liikaa, joten minusta tuo kahdenkeskinen harrastuksensa ei nyt ole se, mihin haluaisin perheemme aikaa käytettävän.
Kommentit (1331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lähtökohtaisesti suhde on sairas jos kokee tarvetta tai oikeutta sanella puolisolleen mitä tämä saa tehdä. En ikinä voisi elää suhteessa jossa toinen epäilee, kyttää ja sitoo, siitä on rakkaus kaukana. Itse luotan vaimoni harkintakykyyn ja hän minun. Mikäli luottamus joskus petetään jommankumman puolelta, sitten erotaan tai mitä päätetäänkin tehdä, mutta sitomaan ei alennuta, ei ikinä.
Tuntuu olevan kovin harvinaista löytää hyväitsetuntoinen kumppani joka ei ole omistushaluinen. Onneksi sellaisen löysin. Parikymmentä vuotta nyt yhdessä, lapset isoja ja rakkaus kukkii edelleen. Ei ole ikinä ollut tarvetta epäillä toista."
Mä haluisin lähtee etelänlomalle naapurin Pertin kanssa, mutta mies ei tykkää ajatuksesta. En ymmärrä miks. 😐
Kohta joku jo kertoo miksi tämä on eri asia.
No eihän se kontrollifriikeille olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan näihin ketjuihin tullaan kertomaan miten parisuhteessa pitää sallia ihan kaikki toiselle.Ne ovat nämä nykyajan mielensäpahoittajat ja ahdistujat jos ei kaikki mene niin kuin itse haluaa.
Kyllä menee ,kun pysyy sinkkuna Tai molemmat haluavat avoimen suhteen.
Näiden lisäksi on kuitenkin myös yhteen ihmiseen sitoutuvia,jotka elävät parisuhteessa.Se teidän pitää kestää.
"Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Viittaan nyt siis ymmärtämättömyyteesi."
Ai sinusta rajan vetäminen on yksinkertaista, vaikka ihmisiä on niin monenlaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lähtökohtaisesti suhde on sairas jos kokee tarvetta tai oikeutta sanella puolisolleen mitä tämä saa tehdä. En ikinä voisi elää suhteessa jossa toinen epäilee, kyttää ja sitoo, siitä on rakkaus kaukana. Itse luotan vaimoni harkintakykyyn ja hän minun. Mikäli luottamus joskus petetään jommankumman puolelta, sitten erotaan tai mitä päätetäänkin tehdä, mutta sitomaan ei alennuta, ei ikinä.
Tuntuu olevan kovin harvinaista löytää hyväitsetuntoinen kumppani joka ei ole omistushaluinen. Onneksi sellaisen löysin. Parikymmentä vuotta nyt yhdessä, lapset isoja ja rakkaus kukkii edelleen. Ei ole ikinä ollut tarvetta epäillä toista."
Mihin vedätte rajan? Onko teillä mitään sääntöjä? Onko niistä puhuttu edes? Miksi vedätte rajaa edes seksiin, antakaa vapaus siinäkin toiselle. Eikö olisi kamalaa, e
On nimittäin olemassa ihmisiä, joille seksi toisten kanssa ei ole ongelma. Mutta muu läheinen tai romanttinen suhde saattaisi olla. Myös kaikki, mikä tehdään salaa.
"No eihän se kontrollifriikeille olekaan. "
On olemassa myös ihmisiä, jotka eivät ole niin tyhmiä, että heitä saisi viedä, kuin pässiä narussa. Vedättää kuus nolla. "
Mutta hei pupu, kun sä oot aina mun silmäterä, tiesithän sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se, että luottamus parisuhteessani on 100% ja se sallii toisen harrastukset vastakkaisen sukupuolen kanssa, tekee sen, että suhteessani pääprioriteetti EI ole se puolisoni?
Eri lähtökohdat. Ap:n mies viettää jo kaikki työpäivänsä tämän työkaverinaisen seurassa, ja kohta myös vapaa-aikansa. Kyllä se pointti tuossa on juuri tietyn henkilön seura eikä musiikki.
Jaha. Minäkin vietän työkavereiden kanssa myös vapaa-aikaa, edelleen siis olen pettäjä.
Riippuu siitä, miten kumppanisi asian kokee, jos saa tietää.
Saa tietää mistä?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jo vuosia harrastanut liikuntaa porukoissa, joissa on naisia ja miehiä ja tapailevat muutenkin. Joskus voi hyvin tavata jonkun naisen kahden kesken ja vaikka saunoa yhdessä. Myönnän, että joskus alkuun kummastutti. Omat kaverini ovat aina olleet naisia. Mutta pakko on ollut tajuta, että maailma muuttuu ja hyvä niin! Mieheni työkavereistakin suurin osa on naisia, pakkohan hänen on ollut oppia tulemaan juttuun naisten kanssa. Ei se kyttääminen parisuhteessa auta: pettämismahdollisuuksia on aina niitä kaipaavalle. Selvin keino välttää puolison lankeaminen on yksinkertaisesti olla oma kiinnostava ja itsevarma itsensä. En itse edes haluaisi tilanteeseen, jossa ainoa konsti estää pettäminen olisi vahtiminen; ennemmin haluaisin vain eroon sellaisesta p*skiaisesta.
Minusta ongelma ei ole se, että ap laskisi puolison vahtimisen varaan, vaan että mies ylipäätään haluaisi aloittaa jotakin tuollaista, olipa aikaa tai ei. Sekaporukoissa urheileminen tms. harrastaminen sinänsä on normaalia, mutta että mies aloittaisi harrastuksen kahdestaan jonkun toisen naisen kanssa, kamoon, get real. Aivan pönttö ajatuskin. Voi toki olla, että tuo olisi "yksi tuhannesta" tapaus, jossa miehellä ei olisi tai kehittyisi mitään kiinnostusta sitä harrastuskumppania kohtaan, mutta vaikka olisikin, mitä ei voi tietää, niin törkeää olisi vaimolle tuollaista edes esittää.
-Perheellinen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainahan näihin ketjuihin tullaan kertomaan miten parisuhteessa pitää sallia ihan kaikki toiselle.Ne ovat nämä nykyajan mielensäpahoittajat ja ahdistujat jos ei kaikki mene niin kuin itse haluaa.
Kyllä menee ,kun pysyy sinkkuna Tai molemmat haluavat avoimen suhteen.
Näiden lisäksi on kuitenkin myös yhteen ihmiseen sitoutuvia,jotka elävät parisuhteessa.Se teidän pitää kestää.
Tää on nyt asia jota en ymmärrä, siis nuo ääripäät. Olen yhteen ihmiseen sitoutunut ja elän parisuhteessa, ei tulisi mielenkään pettää. Mutta jos mulla/miehelläni on omia harrastuksia sellaisten ihmisten kanssa joita toinen puolisko ei tunne ja joskus saattaa viettää heidän kanssaan aikaa, niin miten se on pois tuosta sitoutumisesta? Olenhan töissäkin puolisolleni vieraiden ihmisten kanssa ja jopa käyn lounaalla vaikkapa mieskollegan kanssa kaksin. Se, että ei vahdi ja rajoita toista ei suinkaan tarkoita ettei kummallakin olisi tietyt yhteiset rajat jossa toimtaan.
Miehen salainen kaveri (?) nainen toitotti mulle sitä, että mies ja nainenkin voi olla vaan kavereita.
Kiukuspäissään sitten kuitenkin möläytti, että kyllä mä olisin sun miehes jo ottanut, jos olisin halunnut.
Kummallista.. Mistä platonisessa kaverisuhteessa oleva nainen voi varmaksi sanoa, että vois vaan ottaa miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun miehelläni on usein musiikkiharjoituksia kaksin yhden naisen kanssa. En ole tuosta ollut huolissani. Hän harrastaa muutenkin musiikkia erittäin laajasti, joten en ole kokenut tarvetta rajoittaa tämän suhteen. Kyseinen nainen on fiksu ja asiallinen ja onnellisessa suhteessa, eikä ulkoisestikaan ole ollenkaan mikään hempukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloinen mustasukkaisuus tuhoaa liiton kuin liiton tai sen kohteena olevan osapuolen mielenterveyden ja elämän. Parasta että alat tosiaan valmistella sitä eroa heti kuten yllä neuvottiin ja sitten yksinkertaisesti pakkaat kamasi ja päästät miehen vapaaksi.
Tässä ei todellakaan ole kyse mistään sairaanloisesta mustasukkaisuudesta, vaan arkirealismista!
Mustasukkaisuus on sairautta vaikka miten vääntelisi. Se on omistushalua ja menettämisen pelkoa, hyvin itsekäs tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan näihin ketjuihin tullaan kertomaan miten parisuhteessa pitää sallia ihan kaikki toiselle.Ne ovat nämä nykyajan mielensäpahoittajat ja ahdistujat jos ei kaikki mene niin kuin itse haluaa.
Kyllä menee ,kun pysyy sinkkuna Tai molemmat haluavat avoimen suhteen.
Näiden lisäksi on kuitenkin myös yhteen ihmiseen sitoutuvia,jotka elävät parisuhteessa.Se teidän pitää kestää.
Tää on nyt asia jota en ymmärrä, siis nuo ääripäät. Olen yhteen ihmiseen sitoutunut ja elän parisuhteessa, ei tulisi mielenkään pettää. Mutta jos mulla/miehelläni on omia harrastuksia sellaisten ihmisten kanssa joita toinen puolisko ei tunne ja joskus saattaa viettää heidän kanssaan aikaa, niin miten se on pois tuosta sitoutumisesta? Olenhan töissäkin puolisolleni vieraiden ihmisten kanssa ja jopa käyn lounaalla vaikkapa mieskollegan kanssa kaksin.
Niin onko niistä rajoista sovittu vai ei? Ettei sitten tule yllätyksenä, ettei mies ilahtunutkaan siitä, että kävit Ramin luona taas kahvilla etkä kertonut.
Mistä te olette saaneet näitä kontrolloivien parisuhteiden malleja? Kotoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloinen mustasukkaisuus tuhoaa liiton kuin liiton tai sen kohteena olevan osapuolen mielenterveyden ja elämän. Parasta että alat tosiaan valmistella sitä eroa heti kuten yllä neuvottiin ja sitten yksinkertaisesti pakkaat kamasi ja päästät miehen vapaaksi.
Tässä ei todellakaan ole kyse mistään sairaanloisesta mustasukkaisuudesta, vaan arkirealismista!
Mustasukkaisuus on sairautta vaikka miten vääntelisi. Se on omistushalua ja menettämisen pelkoa, hyvin itsekäs tunne.
Mustasukkaisuus on ihan normaali tunne, jonka päätehtävänä on herätä silloin, kun sinua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Sen tarkoituksena on, että yrität suojella sinulle tärkeitä asioita ja rajojasi. Tunne on ihan normaali, eikä sitä tarvitse hävetä.
Niin onko niistä rajoista sovittu vai ei? Ettei sitten tule yllätyksenä, ettei mies ilahtunutkaan siitä, että kävit Ramin luona taas kahvilla etkä kertonut.
No ei olla paperille kirjattu mutta kun yhteen muutettiin niin asiat keskusteltiin ja moraalikäsitykset puitiin. Miten ihmeessä se nyt on niin vaikeaa? Pitäiskö ottaa lakimies laatimaan kolmena kappaleena?
Minuakin kiinnostaa, onko näiden "sitoutumista" vaativien henkilöiden lapsuudenkodissa petetty ja jätetty, vai mistä ihmeestä moinen kumpuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan näihin ketjuihin tullaan kertomaan miten parisuhteessa pitää sallia ihan kaikki toiselle.Ne ovat nämä nykyajan mielensäpahoittajat ja ahdistujat jos ei kaikki mene niin kuin itse haluaa.
Kyllä menee ,kun pysyy sinkkuna Tai molemmat haluavat avoimen suhteen.
Näiden lisäksi on kuitenkin myös yhteen ihmiseen sitoutuvia,jotka elävät parisuhteessa.Se teidän pitää kestää.
Tää on nyt asia jota en ymmärrä, siis nuo ääripäät. Olen yhteen ihmiseen sitoutunut ja elän parisuhteessa, ei tulisi mielenkään pettää. Mutta jos mulla/miehelläni on omia harrastuksia sellaisten ihmisten kanssa joita toinen puolisko ei tunne ja joskus saattaa viettää heidän kanssaan aikaa, niin miten se on pois tuosta sitoutumisesta? Olenhan töissäkin puolisolleni vieraiden ihmisten kanssa ja jopa käyn lounaalla vaikkapa mieskollegan kanssa kaksin.
Sun mielestäs siis on ok, että sun ollessa töissä mies vierailee toisen naisen luona kertomatta siitä sinulle? Vai?
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni on usein musiikkiharjoituksia kaksin yhden naisen kanssa. En ole tuosta ollut huolissani. Hän harrastaa muutenkin musiikkia erittäin laajasti, joten en ole kokenut tarvetta rajoittaa tämän suhteen. Kyseinen nainen on fiksu ja asiallinen ja onnellisessa suhteessa, eikä ulkoisestikaan ole ollenkaan mikään hempukka.
Sen sijaan yhtä kaverisuhdetta olen aiemmin vähän rajoittanut. Naispuolinen kaveri alkoi viestitellä ja soitella ja laittaa tapaamiskutsuja miehelleni vähän turhan tiuhaan erottuaan. Ikinä ei kutsunut minua mukaan kutsuissaan, vaan vain mieheni. Mies aina kiltisti raportoi minulle yhteydenotoista ja keskusteluista ja kutsuista. Koin tarpeelliseksi vetää rajanvetoja, koska alkoi naisen puolelta vaikuttaa vähän epäilyttävältä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te olette saaneet näitä kontrolloivien parisuhteiden malleja? Kotoa?
Ei tässä kukaan mistään kontrolloinnista suoranaisesti ole puhunut. Vaan siitä, että mun raja menee tässä ja jos sä haluat jotain muuta, niin ole hyvä ja lähde. Samoin ap voi tehdä. Joko ap:lla on oikeus myös miespuoliseen kahdenkeskeiseen seuraan tai sitten parisuhde poikki. Ei silloin ole ketään rajoitettu, jokainen on saanut tehdä oman valintansa.
Riippuu siitä, miten kumppanisi asian kokee, jos saa tietää.