Voiko oikeasti olla näin että jotkut äidit elävät vielä kolmekymppisinä täysin lapsen kautta eikä niillä ole mitään omaa elämää?

Siis tuohan tarkoittaa vaan sitä että hän on työtön. Tällä hetkellä töitä on todella vaikea saada. On helpompi sanoa että keskittyy äitiyteen kuin sanoa että oon työtön.

Hyvin yleistä.

Ei kai ole tapana tuntemattomalle heti elämäntarinaansa ja uraansa tai poliittisia mielipiteitään kertoa? Puistossa yleensä jutellaan lapsijuttuja, ne yhdistävät kaikkia. Et tiedä tuosta naisesta mitään.

Oletko saavutuskyylä?

Yhden, itsellesi tuntemattoman ihmisen kommentin perusteella teet jotain mittavia yleistyksiä? Ainakaan minä en kertonut koskaan vauva- ja pikkulapsiaikana joillekin puistossa tavatuille randomeille itsestäni mitään, eli niiden tyyppien kanssa juteltiin todellakin vain lapsista. Omalla ajallani sitten tein ja ajattelin kaikkea muutakin. Joillekin hektistä tai tylsää työtä tekeville voi vanhempainvapailla oleminen olla mahdollisuus hypätä hetkeksi pois työn oravanpyörästä, joten silloin voi ihan hyvin olla hauskaa "fiilistellä" sitä että voi keskittyä vain lapseen. Käytännössä sen ei tarvitse silti tarkoittaa, että ihmisellä ei olisi mitään muuta - sama ihminen voi harrastaa, nähdä ystäviä, seurata eri medioita, jne - mutta kun osa ihmisistä mieltää elämän niin vahvasti työelämän kautta, että sitten itsestäkin kerrotaan lähinnä työn tai työhön liittyvän tilanteen kautta. Mutta kuten sanottu, tuntemattoman kohdalla kyse voi olla myös pidättyväisyydestä.

Kyllä tuollaisia äitejä on ollut aina. Mikäs siinä, jos tykkää. Ja jos ei tykkää, niin voi onneksi valita seuransa eikä tarvitse hengailla. Itseänikään ei ole ikinä kiinnostanut rupatella arkisia asioita lapsista, niin olen vältellyt tuollaisia tilanteita ylipäätään. Leikkipuistossa olen mieluummin vaan hiljaa yksikseni tai juttelen jonkun isän kanssa, kuin seuran vuoksi kuuntelen kenenkään mamman jorinoita vaipoista tai unikoulusta.. myöskään ne "mun mies sitä ja tätä"-jutut ei ole koskaan kiinnostaneet. 

Ja kyllä, myös leikkipuistosta voi löytää älyllistä äitiseuraa, on sekin koettu. Hirveän yleistä vain on tuo, että ihan normaaliälyisetkin naiset vajoavat äitiyden myötä johonkin sellaiseen lapsista ja miehistä valitteluun. 

Vierailija kirjoitti:

No itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja viimeisen 41-vuotiaana. Väkisinkin tuli kolmikymppisenä (ja vähän nelikymppisenä) elettyä kolmen lapsen kautta. Ennen lapsia olin elänyt pelkästään työn kautta. Mutta nytpä on asuntolaina maksettu ja voi elää myös itselleen.

Jep. On paljon ihmisiä, jotka elävät aina jonkin konkreettisen elämänvaiheen kautta ja perustavat identiteettinsä esim. työhön tai äitiyteen.

Sitten on niitä joilla on persoona, mutta vähemmistössä.

Sain lapsen 30v. ja en tod. elänyt lapsen kautta. Elämässä on muutakin kuin lapset.

Mä olin ennen lapsia todella opiskelu ja ura keskeinen. Ajattelin niiden olevan suurinta mitä voi saavuttaa. Toki ystävät ja erilaisissa tapahtumissa käymiset sekä matkustelu oli tärkeitä. Mulla oli elämä niin täynnä, että parisuhteet eivät kestäneet, mulla ei ollut niihin aikaa. Puolivahingossa raskauduin yhdenillan jutusta josta tulikin loppupeleissä elämäni rakkaus alkushokin jälkeen ja perhekin on kasvanut kolmella lapsella. Parasta mun elämässä ovat lapset ja puoliso. Keskityn täysillä lapsiin. Toki käyn töissä, teen 3 päiväistä työviikkoa ja 2v kuopuskin on hoidossa. Mutta työn merkitys on kaukana siitä mitä se oli ennen lapsia, työni on mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta parasta kun työpäivä loppuu ja pääsee lasten luokse.

Mä rakastan olla äiti. Työssäni saan riittävästi olla aikuisten maailmassa vaativassa työssä joten vastapainona on ihana vaan istua hiekkalaatikon reunalla ja jutella muiden äitien kanssa vaikka hyvästä vaippamerkistä tai kokemuksia muiden lasten uhmaiästä. Nyt tässä elämänvaiheessa lapset ovat se ykköskohde ja se on enemmän kuin parasta. Kyllä ne lapset kasvaa nopeasti ja sitten on aikaa taas itselle enemmän.

Kävikö ap mielessä että hän tarkoituksella jätti nuo mainitsemasi asiat keskustelusta pois? Jotkut sensuroi itseään tietynlaisen ihmisten seurassa, minä mukaanlukien.  

Lasten ollessa pieniä oli täydellinen hetki downshiftaa elämää. Keskiössä vain lapset ja äitiys.