Lue keskustelun säännöt.
Voiko oikeasti olla näin että jotkut äidit elävät vielä kolmekymppisinä täysin lapsen kautta eikä niillä ole mitään omaa elämää?
13.05.2025 |
Käytiin eilen puistossa ja juttelin erään äidin kanssa. Ihan mukava, mutta siis ei mitään muuta puheenaihetta kuin vaipat, unikoulu, taaperon ruokailu ja päiväkotiarviot. Yritin kysyä mitä hän tekee muuten, eli työ, harrastukset, opiskelu, niin vastaus oli: No mä oon ennen ollut markkinoinnissa, mutta nyt mä oon ihan vaan äiti.
Ihan vaan äiti?
Siis vuonna 2025 ja edelleen nainen voi sanoa ettei sillä ole elämää, ajatuksia tai identiteettiä lapsen ulkopuolella ja pitää sitä saavutuksena? Sitten ihmetellään miksi puoliso kyllästyy, miksi elämä tuntuu tyhjältä kun lapsi menee kouluun, miksi ei pärjää työelämässä.
Mun oma äiti teki täyttä uraa, kasvatti kolme lasta, ja luki vielä iltaisin saksalaisia dekkareita ettei aivot pehmenisi.
Mitä helvettiä on tapahtunut tämän päivän äitiydelle kun se voi olla koko naisen persoonan ydin?
Kommentit (51)
Tuo tapaamasi äiti oli taaperon äiti ja perhevapailla. Sinulla, ap, ei ole mitään käsitystä, millaista elämänne on ollut silloin kun itse olet ollut taapero, mutta todennäköisesti äitisi ei ole ollut sen ihmeellisempi persoonaltaan, todennäköisesti jopa päinvastoin, koska tämä ajatuksesi, että identiteetin pitää olla jotakin ihmeellistä ja maata mullistavaa, on melko uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä vartenhan äidit ovat olemassa.
Mua kiinnostaa tää vielä kolmikymppisenä? Itse olin opiskellut kaksi tutkintoa, saanut vakityöpaikan, kokenut flow-efektejä töissä, matkustanut, harrastanut ennen kuin sain lapsen 32-vuotiaana. Kyllä, sen ajan kun lapsi oli pieni, olin "vain" äiti. Olin hoitovapaalla, teimme asioita, joista lapsi piti: kävimme puistoissa, kerhoissa, perhekahviloissa, kirjastoissa, lasten tapahtumissa. Elettiin lapsen rytmin mukaan. Ei tarvinnut roudata pientä lasta aamuisin päiväkotiin. Välillä oli itselläni tylsää, mutta niin on välillä tylsää töissäkin.
Jälkikäteen, kun lapsi on ollut isompi, niin on jälleen pystynyt paremmin opiskelemaan, harrastamaan, panostamaan töihin. Ota myös huomioon, että pikkulapsiaika saattaa olla haastavaa, jos on lapsella koliikkia, uniongelmia, allergioita, muita saurauksia tms. Silloin helpottaa, jos voi muutaman vuoden keskittyä niihin perheen tarpeisiin.
Juu on se kamalaa, jos on kädet täynnä töitä siinä oman perheen piirissä ja kun on vapaa-aikaa niin vaan lähöilee kotona. Suorastaan merkillistä ja huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni on kuusikymppinen ja elää elämäänsä täysin tyttärensä elämän kautta.
Vielä kolmikymppisinä? Useimmat ovat juuri kolmikymppisinä vaippaikäisten äitejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siksi sinusta sitten tuli tuollainen, koska äitisi oli uraohjus.
Olipas railakas johtopäätös yhden täysin tuntemattoman satunnaisen keskustelukumppanin sanoista.
Ehkä hän ei vain halunnut avata elämäänsä enempää kuin sen ilmiselvän verran täysin ventovieraalle? Minäkin olisin varmaan vastannut noin tuntemattomalle kun olin vielä lasten kanssa kotona. Tosiasiassa opiskelin päiväuniajat ja illat ja suunnittelin, mitä elämältäni haluan, mutta se ei ollut asia, josta olisin halunnut satunnaisen vastaantulijan kanssa keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut uhriutuvat äidit eivät elä omaa elämää vielä eläkeiässäkään ja ovat tehneet itsestään korvaamattomia olemalla lastensa ja heidän perheidensä käytettävissä 24 h vuorokaudessa.
Olin lapsen kanssa pitkään kotona. Tykkäsin rauhallisista aamuista, lapsen kanssa ulkoilusta, lukemisesta, kotitöistä. Otin lapsen mukaan eri paikkoihin, osin pakostakin kun ei ollut tukiverkkoja ja puoliso (onneksi) päivätöissä. Kävimme myös laivalla, kylpylässä, joskus pidemmälläkin lomamatkalla. Oli kiva leikkipiha (rivari) missä lapsella oli kavereita.
Meillä ei ollut unikouluja, sormiruokailua, tiukkoja sääntöjä eikä nukkumaanmenoaikoja joista valittaa kun EI IKINÄ saa lasta AJOISSA nukkumaan tai syömään. En stressannut ruoanlaitosta tai siitä että lapsella oli Pilttiä, vanhemmilla kananugetteja tai että mansikkajugurtissa oli sokeria. Meillä sai katsoa piirrettyjä ja jättää leikit lattialle seuraavaa päivää varten. Mutta kun kerron tämän palstalla niin tulee alapeukkuja.
Että koittaa nyt päättää mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa tuttavapiirissä myös viisikymppiset elää lastensa kautta, harmittaa kun kysyn kuulumisia ja sitten selostetaan lasten kuulumiset ja menestykset. Monesti on tehnyt mieli korjata että kysyin hänen kuulumisiaan, en lasten.
Onko ap:lla itsellään lapsi, minkä ikäinen hän on? Missä roolissa hän oli siellä leikkipuistossa?
Tuli kuva, että ap on nuori ja lapseton, eikä hän haluakaan lapsia, eikä olisi vielä valmis niiden tuomaan elämänmuutokseen. On ihan hyvä elää ensin nuoruus ja hankkia lapsia vasta, kun on siihen valmis, jos ylipäänsä hankkii lapsia ollenkaan. Ihmiset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahtiin. Minäkin elin pitkittyneen nuoruuden ja vauvakuume iski vasta, kun olin 33 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut uhriutuvat äidit eivät elä omaa elämää vielä eläkeiässäkään ja ovat tehneet itsestään korvaamattomia olemalla lastensa ja heidän perheidensä käytettävissä 24 h vuorokaudessa.
Sitähän täällä usein vaaditaan. Mummoreservi aina valmiina tulemaan sairaan lapsen kanssa, päiväkotien kiinnioloaikoina, viikonloppuisin, lomilla. Mummoja, etenkin anoppimummoja sätitään jatkuvasti jos ei aina valmiina. Ja jos ovat, sitten hoidon huonoutta.
Haluaisiko aloittaja aikaa kun äitiysloma oli 3 kk?
Mitä aloittajalle edes kuuluu jonkun toisen asiat?
"Vielä kolmekymppisenä"?? Siis tuohan on ikä, jolloin aletaan vasta saada lapsia, tai jopa myöhemminkin. Tai sitten on ihan pienet lapset, joten totta kai tuon ikäisen naisen elämä on pitkälti lasten ympärillä. Jos niitä on ehtinyt jo saada.
Tuo ihmettely voisi kohdistua ennemminkin 45-55-vuotiaisiin.
Minulla on oma elämä, harrastus ja ura. Silti äitiys on parasta. Ja minun lapseni on jo iso. Minusta on ihan ok olla vain äiti sen hetken, kun lapset on pieniä. Se on lyhyt aika ja sitten on loppuelämä aikaa itselle.
No itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja viimeisen 41-vuotiaana. Väkisinkin tuli kolmikymppisenä (ja vähän nelikymppisenä) elettyä kolmen lapsen kautta. Ennen lapsia olin elänyt pelkästään työn kautta. Mutta nytpä on asuntolaina maksettu ja voi elää myös itselleen.
Ihan normaalia, kun on noin pienen lapsen äiti. Lapset kasvavat nopeasti ja erkaantuvat vanhemmistaan, jolloin jää aikaa miettiä taas omia harrastuksia.