Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu kurjalta päättää parisuhde
12.05.2025 |
Mieluummin kuulisin itse, että lopetetaan kun ei tästä tule mitään. Mutta nainen vaan roikuttaa minua löysässä hirressä, eikä "ehdi tai jaksa tavata" kuin parin viikon välein. Vaan ei auta, pakko se on. Ehkä löydän vielä jonkun, jonka prioriteettilistalla mahdun edes viikottaiseen ohjelmaan.
Kommentit (84)
Enemmän ihmettelen ihmisiä jotka ovat päässeet pikkulapsiajasta jo yli ja eronneet ja elävät teinien kanssa, ja elämä on suht täyttä, niin miksi siihen halutaan suhde joka vie kaiken ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ on vain työtä, kotityöt aika vähäisesdä roolissa kun elämä on niiltä osin aika helppoa jos vertaa vaikka 100 vuoden takaiseen. Mutta eikö kukaan kaipaa romantiikkaa ja säännöllistä seksiä? Minä ainakin kaipaan ja parisuhde ja kumppani on siihen ratkaisu. Kai sitä seksiä voi kaverinkin kanssa harrastaa, mutta lienee aika harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hankalalta eronneiden ja karanneiden (keski-ikäisten) suhdeviritelmät. Elämä on jo täynnä kaikkea muuta.
Toisaalta lapset eivät yleensä ole enää pieniä, jos edes asuvat vielä kotona, joten niistä ei ole enää juuri haittaa keski-ikäisten väliselle suhteelle.
Jos lapset asuvat vielä kotona, miksi heidän kanssa ei haluaisi olla ollenkaan? Samat ruuat, pyykit ja kotityötkin on yhä olemassa.
Teineillä pitäisi olla omat kaverit, harrastukset ja läksyt. Outoa, jos poika viettää vapaa-aikaa kotona äidin kanssa. Joku Oidipus-kompleksi?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tilanne että tapaillut miestä, ja näemme ehkä kerran viikossa. Oma tilanteeni on sellainen, että tiiviimpää suhdetta en halua ja olen tämän sanonut. Ymmärrän, että tilanne ärsyttää ja sitten pitää vain erota jos toisesta tuntuu siltä. Itseäni ainakin ahdistaa joku "asiasta pitää jutella" tai pitää nähdä enemmän, koska se ei auta omassa tilanteessa. Mieluummin olen sinkku kuin suhteessa jossa pitää olla paljon yhdessä. En kaipaa vanhoilla päivillä sellaista elämää.
Vähän ihmetyttää miksi sitten ylipäätään olet suhteessa, tai tapaillut miestä jos otat noin kevyesti, että sitten pitää vain erota?. Osoittaa sen, ettei sinulla ole tunteita ja että toisen voi heittää pois silmistä ilman suurempia tuntemuksia.
Annatko toiselle kuitenkin sen tunteen, että haluat yhtä paljon kuin hän? Sanat ei merkitse niin paljon, kuin kehon kieli jolla viestittää. Sitten kun annetaan toisen ymmärtää että olisi enemmän, niin kitistään kun ahdistaa.
Nainen oli kuitenkin meilläkin se, joka teki aloitteen suhteeseen. Eli siin oli päättänyt, että haluaa itselleen kumppanin ja sinkkuus saa jo riittää.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koen että on henkisesti helpompaa tulla jätetyksi, kuin se että itse jätän toisen.
Moni ketjussa lueteltu este tiiviimmälle tapaamiselle tuntuu tekosyyltä. Kaupassa käynti, ruuanlaityo, kotityöt. Kuinka kauan niihin muka oikeasti menee viikkotasolla aikaa? Tunne-elämän rikkinäisyys ja puutteet parisuhdetaifoissa on sitten toinen juttu, joka saatetaan verhota arjen kiireiden taakse.
Tai sitten se kuuluisa oma aika. Olisin aika huolissani omasta tilanteestani, jos olisin työviikon jälkeen niin lopussa, että koko viikonloppu pitäisi saada olla yksin ja ihan omissa oloisssni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella uuvuttavaa ja ärsyttävää. Itse kokenut täysin vastaavan tilanteen jossa nainen sanoi alussa, että sinkkuus on nähty ja haluaa pysyvämpää, yhteistä tulevaisuutta. En hätiköinyt alussa, vaan otin rauhallisesti, kun taas toinen suunnitteli vaikka mitä heti ensimmäisestä viikosta. Varovaisesti lähdin mukaan suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta, kuitenkin koko ajan sanoen ja näyttäen, että olen tosissani meistä ja haluan samaa.
Olin jo omasta asunnosta myynyt ja hävittänyt paljon tavaroita, kun hän oli niin pyytänyt, että otetaan hänen sohva ja tuo ja tuo ja minulta nuo ja nämä jne. Kaikki tämä siis vuosi tutustumisen jälkeen.
Sitten alkoi etääntyminen hänen puoleltaan, en saanut selvää vastausta mistä nyt tuulee. Annoin hänelle omaa aikaa, kuitenkin toivoen, että edes viestillä muistaisi. Tätä roikottamista jatkui useamman viikon ja sai olon todella paskaksi. Kysyin varmaan kymmenenen kerran mistä johtuu, olenko tehnyt jotain ja jos haluaa ottaa aikaa, niin otetaan rauhassa. Ei halunnutkaan tiivistä suhdetta ja myöhemmin paljastui, että hänellä olikin toinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Mä koen että on henkisesti helpompaa tulla jätetyksi, kuin se että itse jätän toisen.
Sama. Jonkinlainen hoivavietti tai laumanjohtajuus siellä takana vaikuttaa. On myös ollut kumppanina nainen, jonka pärjääminen yksin oikeasti huoletti minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaahan te harvoin kumppanianne tapaavat naiset, että mitenkäs se seksipuoli? Minulla on ainakin niin kovat halut ja tarpeet, voimakas libido, että jos kahden viikon välein näkisimme miehen kanssa, niin se olisi "pelkkää panemista". Olen kuitenkin jo 5-kymppinen ja 2/3 lapsesta aikuisia.
Jos useamman lyhyen suhteen jälkeen löytää jonkun jonka kanssa heti alussa palaset loksahtaa paikalleen. Ja mennään sanomaan, että etsintä on saatu päätökseen jne. Niin älkää luovuttako muutaman kuukauden jälkeen jos tulee tilan tarvetta ja ajatus ettei tämä ollutkaan sitä mitä haluan, mutta kuitenkin on vielä tunteita kumppania kohtaan. Edelliset epäonnistumiset tulee ajatuksiin aina joidenkin kuukausien seurustelun alun jälkeen ja tuntemukset omasta vapaudesta olla itsensä herra. Nämä ajatukset menee ohi, mutta jos ehditty jo eroamaan, niin rikot vielä itsesi kun tajuat mitä olet menettänyt ja se vaivaa vielä vuosienkin jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ on vain työtä, kotityöt aika vähäisesdä roolissa kun elämä on niiltä osin aika helppoa jos vertaa vaikka 100 vuoden takaiseen. Mutta eikö kukaan kaipaa romantiikkaa ja säännöllistä seksiä? Minä ainakin kaipaan ja parisuhde ja kumppani on siihen ratkaisu. Kai sitä seksiä voi kaverinkin kanssa harrastaa, mutta lienee aika harvinaista.
No kai noita voi harrastaa vaikka harvemminkin näkisi. Itse en oikein kaipaa.
N50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hankalalta eronneiden ja karanneiden (keski-ikäisten) suhdeviritelmät. Elämä on jo täynnä kaikkea muuta.
Toisaalta lapset eivät yleensä ole enää pieniä, jos edes asuvat vielä kotona, joten niistä ei ole enää juuri haittaa keski-ikäisten väliselle suhteelle.
Jos lapset asuvat vielä kotona, miksi heidän kanssa ei haluaisi olla ollenkaan? Samat ruuat, pyykit ja kotityötkin on yhä olemassa.
Teineillä pitäisi olla omat kaverit, harrastukset ja läksyt. Outoa, jos poika viettää vapaa-aikaa kotona äidin kanssa. Joku Oidipus-kompleksi?
Ai on outoa jos on ollenkaan kotona? Miksi moni elää liitossa LASTEN takia vielä heidän ollessa teini-iässä vaikka on OUTOA viettää aikaa lapsensa kanssa ollenkaan. Jatkuvastiko he on poissa kotoa? Eivät ikinä syö eikä nuku eikä lepää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tilanne että tapaillut miestä, ja näemme ehkä kerran viikossa. Oma tilanteeni on sellainen, että tiiviimpää suhdetta en halua ja olen tämän sanonut. Ymmärrän, että tilanne ärsyttää ja sitten pitää vain erota jos toisesta tuntuu siltä. Itseäni ainakin ahdistaa joku "asiasta pitää jutella" tai pitää nähdä enemmän, koska se ei auta omassa tilanteessa. Mieluummin olen sinkku kuin suhteessa jossa pitää olla paljon yhdessä. En kaipaa vanhoilla päivillä sellaista elämää.
Vähän ihmetyttää miksi sitten ylipäätään olet suhteessa, tai tapaillut miestä jos otat noin kevyesti, että sitten pitää vain erota?. Osoittaa sen, ettei sinulla ole tunteita ja että toisen voi heittää pois silmistä ilman suurempia tuntemuksia.
Annatko toiselle kuitenkin sen tunteen, että haluat yhtä paljon kuin hän? Sanat ei merkitse niin paljon, kuin kehon kieli jolla viest
Miksi nyt ylipäätään suhteeseen päädytään? Kai suhteita voi olla erilaisia? Ei kaikkien tarvitse suhteelta odottaa elämänkumppanuutta ja jatkuvaa yhdessäoloa, sillä mainitsin eron, että jos toinen haluaa olla koko ajan yhdessä niin silloin minä en ole se ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Moni ketjussa lueteltu este tiiviimmälle tapaamiselle tuntuu tekosyyltä. Kaupassa käynti, ruuanlaityo, kotityöt. Kuinka kauan niihin muka oikeasti menee viikkotasolla aikaa? Tunne-elämän rikkinäisyys ja puutteet parisuhdetaifoissa on sitten toinen juttu, joka saatetaan verhota arjen kiireiden taakse.
Tai sitten se kuuluisa oma aika. Olisin aika huolissani omasta tilanteestani, jos olisin työviikon jälkeen niin lopussa, että koko viikonloppu pitäisi saada olla yksin ja ihan omissa oloisssni.
Ei kyse ole parisuhdetaidoista eikä mistään loppuunpalamisesta. Itse edelleen haluan muutakin kuin kyhjätä puolison kanssa jatkuvasti, aikuisella naisella voi olla ihan omia harrastuksia, ystäviä, oma perhe (mihin, kyllä, lukeutuu myös nuoret, ja nuoret aikuiset, jotka kyllä voivat ihan kotona viettää aikaa mikä nyt onkin jonkun mielestä outoa :D )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hankalalta eronneiden ja karanneiden (keski-ikäisten) suhdeviritelmät. Elämä on jo täynnä kaikkea muuta.
Toisaalta lapset eivät yleensä ole enää pieniä, jos edes asuvat vielä kotona, joten niistä ei ole enää juuri haittaa keski-ikäisten väliselle suhteelle.
Jos lapset asuvat vielä kotona, miksi heidän kanssa ei haluaisi olla ollenkaan? Samat ruuat, pyykit ja kotityötkin on yhä olemassa.
Teineillä pitäisi olla omat kaverit, harrastukset ja läksyt. Outoa, jos poika viettää vapaa-aikaa kotona äidin kanssa. Joku Oidipus-kompleksi?
Kuka kysyy tälläistä? Tottakai heillä on, mutta eikö muut näe lapsiaan ikinä?????????
Ei enää parisuhdetta, mieluummin yhtä aikaa pari suhdetta.
M35
Ap: et sinä missään parisuhteessa ole, joten ei siinä ole mitään lopettamistakaan. Sinä itse roikut omassa harhassasi.
Todennäköisesti nainen esti sinut ajat sitten ja unohti. Teidän suhdehan ehti siihen asteeseen, että otit yhteyttä ja esittelit munaasi. Sitä ei määritellä parisuhteeksi vaan se oli ahdistelua, jossa sinä olit tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaahan te harvoin kumppanianne tapaavat naiset, että mitenkäs se seksipuoli? Minulla on ainakin niin kovat halut ja tarpeet, voimakas libido, että jos kahden viikon välein näkisimme miehen kanssa, niin se olisi "pelkkää panemista". Olen kuitenkin jo 5-kymppinen ja 2/3 lapsesta aikuisia.
Voin elää ilman seksiäkin aivan hyvin. N50
Jos lapset asuvat vielä kotona, miksi heidän kanssa ei haluaisi olla ollenkaan? Samat ruuat, pyykit ja kotityötkin on yhä olemassa.