Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu kurjalta päättää parisuhde
12.05.2025 |
Mieluummin kuulisin itse, että lopetetaan kun ei tästä tule mitään. Mutta nainen vaan roikuttaa minua löysässä hirressä, eikä "ehdi tai jaksa tavata" kuin parin viikon välein. Vaan ei auta, pakko se on. Ehkä löydän vielä jonkun, jonka prioriteettilistalla mahdun edes viikottaiseen ohjelmaan.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ilmaissut naiselle mitenkään, että tilanne tuntuu pahalta? Onko nainen yrittänyt keskustella kanssasi?
Olen. Ja hän sanoo, että tilanne on epäreilu minua kohtaan. Mutta muut asiat hänen elämässään ovat tärkeämpiä kuin parisuhde ja minä.
AP
Good for her, ei kannatakaan priorisoida mitään seksinvonkaajaa miesvauvaa josta ei ole edes aviomieheksi. Elanto ja hyvinvointi ensin, sitten miesvauvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hankalalta eronneiden ja karanneiden (keski-ikäisten) suhdeviritelmät. Elämä on jo täynnä kaikkea muuta.
Toisaalta lapset eivät yleensä ole enää pieniä, jos edes asuvat vielä kotona, joten niistä ei ole enää juuri haittaa keski-ikäisten väliselle suhteelle.
Työ, vanhemmat, lapsenlapset, mökit, suku, lemmikit, oma aika ja itsensä hoitaminen, opiskelu, muut ystävät, luottamustoimet, harrastukset.
Normielämää. Elävää elämää.
Kuulostaisi hyvältä, kun ihmissuhdekin siinä ohella jo taimella.
Selvästikään rakkautta ei ole.
Ajanhukkaa molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppani on sinulle selkeästi ilmaissut, mitä hän toivoo suhteelta, ja sinä toivot suhteelta jotain muuta. Jos näitä toiveita ei saada yhteensovitelluksi, niin ei auta kuin tehdä rehellistä tarveharkintaa: kumpi joustaa toisen toivetta kohti? Jos se ei ole kumppanisi, niin se on sinä, jonka tulisi joustaa, jos aiotte yhdessä jatkaa. Jos et aio joustaa, ero on ratkaisu.
Vastauksessa on iso periaatteellinen virhe. Ei niin, että toinen joustaa ja toinen ei, vaan että kumpikin joustaa. Sitä kutsutaan kompromissiksi ja kompromissien teko kuuluu yleensä kaikkiin sopimuksiin, myös parisuhteeseen.
Parisuhde on täysin vapaaehtoinen juttu missä ei tarvitse tehdä mitään kompromisseja ketään kohtaan. Ei tarvitse edes antaa seksiä jossei halua. Mies voi siinä sitten tehdä kompromissia ja miettiä valintojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hankalalta eronneiden ja karanneiden (keski-ikäisten) suhdeviritelmät. Elämä on jo täynnä kaikkea muuta.
Toisaalta lapset eivät yleensä ole enää pieniä, jos edes asuvat vielä kotona, joten niistä ei ole enää juuri haittaa keski-ikäisten väliselle suhteelle.
Jos on jo lapsia niin miksi pitäisi olla panosuhdetta ollenkaan? Pitäisikö harkita pikku hiljaa pallien poistamista kun tekevät elämänne niin vaikeaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oikeasti ihan parhaalta suhteelta, kun nähdään harvakseltaan! Silloin innostus ja kipinä säilyy. Kumpikin saa omaa aikaa ja rauhaa.
Miksei, jos järjestelystä on sovittu yhdessä. Jos toinen aina päättää, koska nähdään ja toinen sitten vaan tanssii hänen pillinsä mukaan, niin järjestely ei ole tasapuolinen. Mutta kaksi kertaa kuukaudessa on kyllä todella vähän. Eihän siinä edes opi vuosiin tuntemaan toista kunnolla.
Voi olla, että harvemmin näkemistä toivova kumppani ei haluakaan oppia tuntemaan toista kunnolla ja toisaalta tunnistaa, että mikäli hänet itsensä opitaan tuntemaan kunnolla, niin suhde loppuu siihen.
Tällainen toimii fuckbuddy-suhteissa. Aika harva sellaista haluaa, nainen varsinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oikeasti ihan parhaalta suhteelta, kun nähdään harvakseltaan! Silloin innostus ja kipinä säilyy. Kumpikin saa omaa aikaa ja rauhaa.
Itselläni ei säilyisi kiinnostus sitten hetkeäkään, jos en edes näkisi.
Vierailija kirjoitti:
Se on aina helpompi sanoa kuin tehdä. Monelle työsuhteesta irtisanoutuminenkin on vaikeaa, parisuhteesta puhumattakaan. Työnantajalle irtisanoutumiset ovat arkipäivää, parisuhteessa jätetyksi tuleminen toivottavasti ei ole kenellekään.
Ja tilanteeseen voi joku reagoida hyvinkin voimakkaalla ja jopa äärimmäisellä tavalla. Sitä kai aloittajakin yritti viestiä, että mieluummin olisi itse se jätetty.
Tärkeämpi se työsuhde kuin parisuhde on. Sperma ei elätä ketään, palkka elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo oo mikään suhde edes. Turha siinä on roikkua. Kaipa kysyntää on niin paljo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppani on sinulle selkeästi ilmaissut, mitä hän toivoo suhteelta, ja sinä toivot suhteelta jotain muuta. Jos näitä toiveita ei saada yhteensovitelluksi, niin ei auta kuin tehdä rehellistä tarveharkintaa: kumpi joustaa toisen toivetta kohti? Jos se ei ole kumppanisi, niin se on sinä, jonka tulisi joustaa, jos aiotte yhdessä jatkaa. Jos et aio joustaa, ero on ratkaisu.
Vastauksessa on iso periaatteellinen virhe. Ei niin, että toinen joustaa ja toinen ei, vaan että kumpikin joustaa. Sitä kutsutaan kompromissiksi ja kompromissien teko kuuluu yleensä kaikkiin sopimuksiin, myös parisuhteeseen.
Parisuhde on täysin vapaaehtoinen juttu missä ei tarvitse tehdä mitään kompromisseja ketään kohtaan. Ei tarvitse edes antaa seksiä jossei halua. Mies voi siinä sitten tehdä kompromissia ja miettiä valintojaan.
Parisuhde kyllä, mutta ei se, miten parisuhteessa toimitaan ja kohdellaan toista. Tai niin ainakin minun arvomaailmassani, jossa suhteen osapuolet ovat tasavertaisia ja käytös toista kohtaan kohteliasta ja joustavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samantapaisessa ei niin vakavassa suhteessa.
Ratkaisin asian kahdella samassa tilanteessa olevalla naisella. 😁
Vierailija kirjoitti:
Olin samantapaisessa ei niin vakavassa suhteessa.
Ratkaisin asian kahdella samassa tilanteessa olevalla naisella. 😁
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi miehet toimivat näin. Niin metsä vastaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppani on sinulle selkeästi ilmaissut, mitä hän toivoo suhteelta, ja sinä toivot suhteelta jotain muuta. Jos näitä toiveita ei saada yhteensovitelluksi, niin ei auta kuin tehdä rehellistä tarveharkintaa: kumpi joustaa toisen toivetta kohti? Jos se ei ole kumppanisi, niin se on sinä, jonka tulisi joustaa, jos aiotte yhdessä jatkaa. Jos et aio joustaa, ero on ratkaisu.
Vastauksessa on iso periaatteellinen virhe. Ei niin, että toinen joustaa ja toinen ei, vaan että kumpikin joustaa. Sitä kutsutaan kompromissiksi ja kompromissien teko kuuluu yleensä kaikkiin sopimuksiin, myös parisuhteeseen.
Parisuhde on täysin vapaaehtoinen juttu missä ei tarvitse tehdä mitään kompromisseja ketään kohtaan. Ei tarvitse edes antaa seksiä jossei halua. Mies voi siinä sitten tehdä kompromissia ja miettiä valintojaan.
Ei kukaan ole parisuhteessa pyyteettömästi. Ei ainakaan pidemmällä tähtäimellä. Homma perustui siihen, että parisuhde antaa enemmän kuin ottaa. Jos vaihtosuhde on jatkuvastitai keskimäärin negatiivinen, alkaa koko juttu harmittaa jossain välissä. Minullasen tajuamiseen meni 10 vuotta ja toisen 10 piti odottaa, että lapset muuttavat pois kotoa ennen eroa.
Vierailija kirjoitti:
Olin samantapaisessa ei niin vakavassa suhteessa.
Ratkaisin asian kahdella samassa tilanteessa olevalla naisella. 😁
Minäkin olin, mutta päädyin vaan eroamaan. Naisen sisällä oli joku rikki, koska hän ei enää pystynyt sitoutumaan. Tai niin ainakin itse sanoi. Oli muuten terapeutti ammatiltaan ja kävi itsekin säännöllisesti terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap tilanne edennyt mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Onko ap tilanne edennyt mitenkään?
Ei vielä. Kun ei (vähemmän) yllättäen olla ehditty tapaamaan.
AP
Minulla on tilanne että tapaillut miestä, ja näemme ehkä kerran viikossa. Oma tilanteeni on sellainen, että tiiviimpää suhdetta en halua ja olen tämän sanonut. Ymmärrän, että tilanne ärsyttää ja sitten pitää vain erota jos toisesta tuntuu siltä. Itseäni ainakin ahdistaa joku "asiasta pitää jutella" tai pitää nähdä enemmän, koska se ei auta omassa tilanteessa. Mieluummin olen sinkku kuin suhteessa jossa pitää olla paljon yhdessä. En kaipaa vanhoilla päivillä sellaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ilmaissut naiselle mitenkään, että tilanne tuntuu pahalta? Onko nainen yrittänyt keskustella kanssasi?
Olen. Ja hän sanoo, että tilanne on epäreilu minua kohtaan. Mutta muut asiat hänen elämässään ovat tärkeämpiä kuin parisuhde ja minä.
AP
Itselle esimerkiksi lapset ovat etusijalla, lisäksi teen paljon töitä. En halua myöskään suhteen takia lopettaa harrastuksia tai ystävien näkemistä, eipä tuolle asialle mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselle ilmeisesti sopii suhdemuodoksi harvemmin tapailu, sinulle taas ei. Sinä olet tyytymätön, joten sinun on ihan itse päätettävä erosta.
Mikä se selainen suhdemuoto on, että tavataan kaksi kertaa kuukaudessa? Ja kenelle sellainen on jotenkin toivottava järjestely? Varsinkaan, jos syynä ei ole etäisyys tai muu pakottava juttu. Ymmärrän, jos omia vanhempia näkee kerran kaksi kuukaudessa, mutta että kumppania.
Sellainen suhdemuoto, josta ei halutakaan mitään avoliittoa. Minulle esimerkiksi riittää sellainen että nähdään harvakseltaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hankalalta eronneiden ja karanneiden (keski-ikäisten) suhdeviritelmät. Elämä on jo täynnä kaikkea muuta.
No näin se menee. Elämässä on lapset, oma koti, paljon töitä, omat ystävät, harrasteet. Jos suhteen tähän haluaa niin se ei ole tiivistä näkemistä, itse ainakin teen paljon töitä eron jälkeen saadakseni talouden kuntoon. Tarvitsen vapaalle muutakin kuin kumppanin joka vaatii ja kaipaa, ja olen sanonut että harvakseltaan näkeminen sopii minulle
Vastauksessa on iso periaatteellinen virhe. Ei niin, että toinen joustaa ja toinen ei, vaan että kumpikin joustaa. Sitä kutsutaan kompromissiksi ja kompromissien teko kuuluu yleensä kaikkiin sopimuksiin, myös parisuhteeseen.