Tuntuu kurjalta päättää parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Jos useamman lyhyen suhteen jälkeen löytää jonkun jonka kanssa heti alussa palaset loksahtaa paikalleen. Ja mennään sanomaan, että etsintä on saatu päätökseen jne. Niin älkää luovuttako muutaman kuukauden jälkeen jos tulee tilan tarvetta ja ajatus ettei tämä ollutkaan sitä mitä haluan, mutta kuitenkin on vielä tunteita kumppania kohtaan. Edelliset epäonnistumiset tulee ajatuksiin aina joidenkin kuukausien seurustelun alun jälkeen ja tuntemukset omasta vapaudesta olla itsensä herra. Nämä ajatukset menee ohi, mutta jos ehditty jo eroamaan, niin rikot vielä itsesi kun tajuat mitä olet menettänyt ja se vaivaa vielä vuosienkin jälkeen

Vapaus pitkän avioliiton jälkeen on itselläni se miksi en tiiviiseen suhteeseen halua. Tämän sanonut alusta lähtien. Haluan asua yksin/lasteni kanssa ja mennä vapaasti, tavata ystäviä, harrastaa, matkustaa. Osan voin tehdä tottakai miehen kanssa, mutta haluan elämään paljon muutakin. En ole ikinä ollut kaksin nyhjääjä.

Koko ajan on 24/7. Hyvin runsaasti on,sanotaan nyt vaikka viitenä päivänä viikossa. Paljon voisi olla joka toinen päivä. Vahän on kerran viikossa. Hyvin vähän on kerran kahdessa viikossa. Lähes olemattomasti on joa vielä harvemmin.

Jos kummallakin omat kodit, niin lähtökohtaisesti ei edes voi olla yhdessä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos useamman lyhyen suhteen jälkeen löytää jonkun jonka kanssa heti alussa palaset loksahtaa paikalleen. Ja mennään sanomaan, että etsintä on saatu päätökseen jne. Niin älkää luovuttako muutaman kuukauden jälkeen jos tulee tilan tarvetta ja ajatus ettei tämä ollutkaan sitä mitä haluan, mutta kuitenkin on vielä tunteita kumppania kohtaan. Edelliset epäonnistumiset tulee ajatuksiin aina joidenkin kuukausien seurustelun alun jälkeen ja tuntemukset omasta vapaudesta olla itsensä herra. Nämä ajatukset menee ohi, mutta jos ehditty jo eroamaan, niin rikot vielä itsesi kun tajuat mitä olet menettänyt ja se vaivaa vielä vuosienkin jälkeen

Vapaus pitkän avioliiton jälkeen on itselläni se miksi en tiiviiseen suhteeseen halua. Tämän sanonut alusta lähtien. Haluan asua yksin/lasteni kanssa ja mennä vapaasti, tavata ystäviä, harrastaa, matkustaa. Osan voin tehdä tottakai miehen kan

Tuohan ei liity millään tuohon aiempaan lainaukseen

Ryhdyt vaan väliaikoina etsimään uutta ja sinulle paremmin sopivaa kumppania. Sen löydyttyä ilmoitan nykyiselle / entiselle, että tämän oli nyt tässä. 

Niinhän naisetkin tänä päivänä valtaosin tekevät.

Naiset on joskus vähän kummallisia. Kun olen saannut kuulla, mikä kaikki oli pielessä pitkässä avioliitossa eksän kanssa ja pyrkinyt kaikin keinoin toimimaan ja käyttäytymään eri tavoin, niin sekään ei ole kuitenkaan hyvä. Vanha suola janottaa?

Kuulostaa kyllä vähän epävakaalta persoonallisuudelta. Käytös muuttuu, puheita ja suunnitelmia perutaan,  maalitolppia siirrellään. Vika löytyy aina jostain muusta kuin itsestä.

Minullakin on valitettavasti kokemusta tällaisesta on-off-naisesta kumppanina.

Lapsuuden kokemukset heijastuvat monesti käytökseen vielä aikuisenakin. Jos ei ole ollut turvallisen ydinperheen ja parisuhteen mallia, niin ei ehkä osaa sellaisessa itsekään elää. Tai jos erot ja parisuhteiden päättymiset ovat olleet normisettiä omassa elämässä, niin niitä sitten itsekin helposti toistaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tilanne että tapaillut miestä, ja näemme ehkä kerran viikossa. Oma tilanteeni on sellainen, että tiiviimpää suhdetta en halua ja olen tämän sanonut. Ymmärrän, että tilanne ärsyttää ja sitten pitää vain erota jos toisesta tuntuu siltä. Itseäni ainakin ahdistaa joku "asiasta pitää jutella" tai pitää nähdä enemmän, koska se ei auta omassa tilanteessa. Mieluummin olen sinkku kuin suhteessa jossa pitää olla paljon yhdessä. En kaipaa vanhoilla päivillä sellaista elämää.

Jos on sovittu tapailusta, niin tämä on ok. Jos on sovittu, että ollaan parisuhteessa, niin se ei ole ok, että suhteen toinen osapuoli yksipuolisesti määrittää, koska ollaan yhdessä ja koska ei. Yhdenvertaisuutta tarvitaan muuallakin kuin työyhteisössä.

Juuri vanhoilla päivillähän yhdessäolo on parasta, koska ruuhkavuodet, pikkulapset, "näytön paikat" töissä ym. ovat jo taakse jäänyttä elämää. Sen sijaan on kaksi elämänkokemusta ja toivottavasti myös virheistä oppinutta ja viisautta kartuttanutta, vanhoja päiviään yhdessä ja ilman draamaa viettävää aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Todella uuvuttavaa ja ärsyttävää. Itse kokenut täysin vastaavan tilanteen jossa nainen sanoi alussa, että sinkkuus on nähty ja haluaa pysyvämpää, yhteistä tulevaisuutta.  En hätiköinyt alussa, vaan otin rauhallisesti, kun taas toinen suunnitteli vaikka mitä heti ensimmäisestä viikosta. Varovaisesti lähdin mukaan suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta, kuitenkin koko ajan sanoen ja näyttäen, että olen tosissani meistä ja haluan samaa.

Olin jo omasta asunnosta myynyt ja hävittänyt paljon tavaroita, kun hän oli niin pyytänyt, että otetaan hänen sohva ja tuo ja tuo ja minulta nuo ja nämä jne. Kaikki tämä siis vuosi tutustumisen jälkeen.

Sitten alkoi etääntyminen hänen puoleltaan, en saanut selvää vastausta mistä nyt tuulee. Annoin hänelle omaa aikaa, kuitenkin toivoen, että edes viestillä muistaisi. Tätä roikottamista jatkui useamman viikon ja sai olon todella paskaksi. Kysyin varmaan kymmenenen kerran mistä johtuu, o

Olin samanlaisessa tilanteessa. Mies roikotti pitkään erinäisillä valheilla. Uskoi löytävänsä vielä paremman. Olin tietämättäni varalla sängyn lämmittäjänä. Ei eroa pettämisestä.

Erään suhteen päättymisen jälkeen minä aloitin suhteen exän parhaan kaverin kanssa. Tämä kaveri teki aloitteen sen jälkeen kun erostamme oli kulunut jonkin aikaa. 

Tämä kaveri oli kuullut exältä paljon juttuja minusta ja miettinyt sitten itse sinkkuna ollessaan, että onpa kaverilla käynyt hyvä flaksi ja että kunpa itsekin löytäisi samankaltaisen miehen. Kun me sitten päädyimme exän kanssa eroon, niin kaveri päätti toimia. Ja hyvä, että päätti. Olemme olleet onnellisesti yhdessä nyt kolme vuotta. Naisten keskinäiset välit kyllä vähän viilenivat.

Vierailija kirjoitti:

Jos useamman lyhyen suhteen jälkeen löytää jonkun jonka kanssa heti alussa palaset loksahtaa paikalleen. Ja mennään sanomaan, että etsintä on saatu päätökseen jne. Niin älkää luovuttako muutaman kuukauden jälkeen jos tulee tilan tarvetta ja ajatus ettei tämä ollutkaan sitä mitä haluan, mutta kuitenkin on vielä tunteita kumppania kohtaan. Edelliset epäonnistumiset tulee ajatuksiin aina joidenkin kuukausien seurustelun alun jälkeen ja tuntemukset omasta vapaudesta olla itsensä herra. Nämä ajatukset menee ohi, mutta jos ehditty jo eroamaan, niin rikot vielä itsesi kun tajuat mitä olet menettänyt ja se vaivaa vielä vuosienkin jälkeen

Olen tästä eri mieltä. Jos epäilyksiä on jo suhteen alussa, ne kannattaa ottaa todella vakavasti. 

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos useamman lyhyen suhteen jälkeen löytää jonkun jonka kanssa heti alussa palaset loksahtaa paikalleen. Ja mennään sanomaan, että etsintä on saatu päätökseen jne. Niin älkää luovuttako muutaman kuukauden jälkeen jos tulee tilan tarvetta ja ajatus ettei tämä ollutkaan sitä mitä haluan, mutta kuitenkin on vielä tunteita kumppania kohtaan. Edelliset epäonnistumiset tulee ajatuksiin aina joidenkin kuukausien seurustelun alun jälkeen ja tuntemukset omasta vapaudesta olla itsensä herra. Nämä ajatukset menee ohi, mutta jos ehditty jo eroamaan, niin rikot vielä itsesi kun tajuat mitä olet menettänyt ja se vaivaa vielä vuosienkin jälkeen

Olen tästä eri mieltä. Jos epäilyksiä on jo suhteen alussa, ne kannattaa ottaa todella vakavasti. 

Minulle kävi noin. Uusi tuttavuus tuntui hyvältä heti alussa ja nautimme kumpikin toistemme seurasta, kaikki tuntui luontevalta. Hänelle kuitenkin tuli harmeja lasten tapaamisten ym vuoksi, joka vaikutti myös itseeni, en tiennyt miten olisin voinut olla enempi tukena. Jatkuva yrittäminen väsytti minut ja aloin kaipaamaan aikaa itselleni. Toinen olisi halunnut nähdä, mutta väsymys työnsi omat tunteeni syrjään. Sain hengitellä pari kuukautta ja oloni helpotti. Rakkaus kyseistä ihmistä kohtaan ei missään vaiheessa lakannut, vaan oma väsymys otti vallan.

Kun olin valmis ja halusin palata entiseen, olikin hänellä jo uusi. Se sai itseni pois tolaltaan, koska rakastinhan tuota ihmistä ja syytin kaikesta itseäni ja syytän edelleen.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos useamman lyhyen suhteen jälkeen löytää jonkun jonka kanssa heti alussa palaset loksahtaa paikalleen. Ja mennään sanomaan, että etsintä on saatu päätökseen jne. Niin älkää luovuttako muutaman kuukauden jälkeen jos tulee tilan tarvetta ja ajatus ettei tämä ollutkaan sitä mitä haluan, mutta kuitenkin on vielä tunteita kumppania kohtaan. Edelliset epäonnistumiset tulee ajatuksiin aina joidenkin kuukausien seurustelun alun jälkeen ja tuntemukset omasta vapaudesta olla itsensä herra. Nämä ajatukset menee ohi, mutta jos ehditty jo eroamaan, niin rikot vielä itsesi kun tajuat mitä olet menettänyt ja se vaivaa vielä vuosienkin jälkeen

Olen tästä eri mieltä. Jos epäilyksiä on jo suhteen alussa, ne kannattaa ottaa todella vakavasti. 

Epäilyksiä, ärsyttäviä piirteitä toisessa, harmitusta jne tulee jossain vaiheessa joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ilmaissut naiselle mitenkään, että tilanne tuntuu pahalta? Onko nainen yrittänyt keskustella kanssasi?

Olen. Ja hän sanoo, että tilanne on epäreilu minua kohtaan. Mutta muut asiat hänen elämässään ovat tärkeämpiä kuin parisuhde ja minä.

AP

Ikävä tilanne. Mutta ei suhdetta voi oikein jatkaakaan, jos et ole prioriteeteissä siellä kärjessä, ja sinä haluaisit selvästi syvemmän ja läheisemmän suhteen, kuten suurin osa seurustelusuhteelta haluaakin. Ette ole varmaan olleet kovin pitkään vielä yhdessä? Mitä pikemmin eroat, sitä pikemmin toivutkin erosta. Ei tuollaiseen kannata jäädä roikkumaan, siinä vain rikkoo itseään koko ajan enemmän. Voimia sinne. 

...Oletan tässä nyt, että naisella ei ole nyt mikään ohimenevä poikkeustilanne elämässään menossa, mikä vaatii nyt poikkeuksellisen paljon panostusta häneltä. Mitkä asiat siis hänelle ovat niitä prioriteettejä? Ja mitä hän on kertonut että hän sitten haluaa teidän suhteeltanne?

Voisi olla kyseessä tämä. Sekä ap:n, että naisen kohdalla.

https://www.terapeuttitalo.com/ristiriitainen-kiintymyssuhde-parisuhtee…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ilmaissut naiselle mitenkään, että tilanne tuntuu pahalta? Onko nainen yrittänyt keskustella kanssasi?

Olen. Ja hän sanoo, että tilanne on epäreilu minua kohtaan. Mutta muut asiat hänen elämässään ovat tärkeämpiä kuin parisuhde ja minä.

AP

Ikävä tilanne. Mutta ei suhdetta voi oikein jatkaakaan, jos et ole prioriteeteissä siellä kärjessä, ja sinä haluaisit selvästi syvemmän ja läheisemmän suhteen, kuten suurin osa seurustelusuhteelta haluaakin. Ette ole varmaan olleet kovin pitkään vielä yhdessä? Mitä pikemmin eroat, sitä pikemmin toivutkin erosta. Ei tuollaiseen kannata jäädä roikkumaan, siinä vain rikkoo itseään koko ajan enemmän. Voimia sinne. 

...Oletan tässä nyt, että naisella ei ole nyt mikään ohimenevä poikkeustilanne elämässään menossa, mikä v

Alle vuosi ollaan tapailtu ja kyllä mielestäni tässä vaiheessa jo voisin olla enemmän läsnä kumppanini arjessa. En esim ole vielä kertaakaan tavannut yhtään ihmistä hänen lähipiiristään.

Tärkeysjärjestys arjessa tuntuu olevan seuraava: Työ, lapset, oma aika, harrastukset, kaverit ja sitten ehkä minä, jos aikaa ja energiaa jää. Ja usein ei jää tai sitten vaan haluaa olla yksin. Ehkä se oli myös omaa syytäni, kun seuranhakuprofiiliini aikanaan kirjoitin, että eron jälkeen olen oppinut arvostamaan myös omaa aikaa ja rauhaa, enkä halua mitään nopeaa yhteiseen kotiin muuttamista. En nyt kuitenkaan ihan tällaista tarkoittanut, sillä onhan tämä nyt jo aika extremeä.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta listasta ei löydy kuin työ, oma aika ja liikuntaharrastus. Plus lähes aikuiset lapset.

AP

Lähes aikuiset lapset eli siis teinit. Todella tärkeä vaihe olla iltaisin paikalla valvomassa kotiintuloaikoja ja -kuntoa - näyttää, että välittää heistä maailman eniten. Jälkikasvun saamasta huomiosta katkeroituva tapailumies tippuu äkkiä matkasta kokonaan. Tuskin haluat hänen luopuvan työstään tai liikuntaharrastuksestaan, joka pitää hänet simpsakassa kunnossa.

Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki halua tuoda uutta kumppaniaan ihan heti kotiin, jossa on jälkikqsvua paikalla, mutta kenellä voi olla niin hektinen elämä, ettei muutamaa kertaa ja muutamaa tuntia viikossa pysty kumppanilleen ajastaan lohkaisemaan? Johan minulla menee reilusti enemmän aikaa viikossa tv:n katseluun ja sen ajan kyllä käyttäisin mieluummin vaikka kumppanin kanssa ulkona liikkumiseen.