Onnellisimmissa parisuhteissa on yhteiset rahat
MT 7.5. 25 Uutisoi kirjasta nimeltä Rikas, rakas, köyhä, varas - Rahanjako parisuhteessa (Gummerus) Tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat parit, joilla on yhteiset rahat.
Näin on omienkin kokemusten mukaan. Jutussa puhutaan myös siitä miten naiset Suomessa korostavat kunnia-asiana itsenäisyyttä ja kulujen jakamista puoliksi mitä olen itse aina pitänyt tyhmänä.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Meillä on ollut yhteiset rahat aina ja ainoa asia mistä ei olla koskaan riidelty on RAHA! Emme laske sinun tai minun raha ja kulut. Olemme samanlaisia rahankäyttäjiä ja luotamme toisiimme eikä kumpikaan tuhlaile tai ole peliriippuvainen ym. En ymmärrä miten perheet joissa on yhteisiä lapsia toimii. Laskeeko ne tarkkaan mitä toinen on maksanut ja nyt on sun vuoro jne.
Sama meillä jo liki 40-v. Tai melkein, molemmilla oma tili ja omat rahat mutta niitä käytetään yhteiseen hyvinvointiin yhteisesti. Tosin vaatteet kumpikin ostaa omilla rahoilla, noin suunnilleen. Ja ikinä ei ole rahasta tapeltu eli toimii hyvin. Auttaa kun on samanlainen käsitys rahan käytöstä ja kulutuksesta ja suunnilleen samanlaiset tulot .
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Toimii hyvin silloin, jos kumpikin on samaa mieltä, mihin yhteisiä rahoja käytetään ja kuinka paljon.
Tähän pitäisi kai muutenkin pyrkiä, jos yhteistä omaisuutta, asutaan yhdessä tai on lapsia. Ainakin pitäisi säännöllisesti puhua raha-asioista ja ratkaista erimielisyydet mahdollisimman pian.
Juuri näin. Mä en suostunut aikoinaan edes muuttamaan exän (siis lasteni isän) kanssa yhteen ihan vain sen vuoksi, että meillä oli hyvin erilainen käsitys siitä, mihin rahaa on järkevää käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina yhteiset rahat. Meillä on yhteinen lapsi. En tiedä miten rahat voisi olla reilusti erilliset, kun suhteessa on lapsia. Minä hoidan pääosin lapseen liittyvät maksut. Mies taas ruoat ja asumiseen liittyvät. Autoa meillä ei ole. Kaikki menee kuitenkin yhteisistä rahoista, mutta vastuualueet on jaettu.
Olisi mielenkiintoista tietää käytännössä miten ihmiset toimii erillisten rahojen kanssa. Esim. itse juuri ilmoitin lasta kilpailuihin. Useampiin. Tuli monta 10-15€ maksua. Miten te näiden kanssa toimitte? Ilmoitatte, että nyt olet minulle velkaa 32€ ja sitten puoliso laittaa tilille?
Molemmilla on omat palkkatilinsä, ja lisäksi on yhteinen taloustili minne kumpikin laittaa saman summan. Kaikki yhteinen/asuminen/lapset maksetaan taloustililtä.
Ei ole vaikeaa, ei vaadi kirjanpitoa, riittää että vähän pidetään silmällä ettei taloustili pääse nollille.
Jos ei ole yhteiset rahat, niin onko se edes parisuhde?
No tuolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on se, että tuollaisia heidän viittaamiaan tutkimuksia onnellisista yhteisrahaisista ei ole olemassakaan! Tuota kirjaahan on kritisoitu omista mielipiteistä, jotka on puettu hämärien tutkimusten kaapuun. Lisäksi kritiikkiä on tullut siitä, että naiset näkevät parisuhteen ensisijaisesti hyötysuhteena, siksi he eivät ole valmiita maksamaan yhteisiä kuluja vaan pitävät niitä ensisijaisesti miehen maksettavina.
Kirjassa on paljon hyvää faktatietoa vaikka avioehdosta, mutta myös aika paljon ohjeita siitä, miten elää toisen siivellä ja osoittaa, että tämä on muka reilua.
Mistä olet saanut kirjan luettavaksi? Thurenilta en sinänsä ihmettelisi
Oletko koskaan kuullut kirja-arvosteluista? Arvostelijat saavat opukset ennen kuin ne tulevat myyntiin, eihän mediassa muuten voitaisi samantien kertoa arvioita.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole yhteiset rahat, niin onko se edes parisuhde?
Hankala sanoa. Meillä on ollut rahat ja omaisuus erikseen yli 25 vuotta ihan riidatta. Tiedän, että jos tulee ero tai puoliso kuolee, elintasoni ei laske lainkaan toisin kuin niillä, jotka ovat parisuhteessa tottuneet elämään kahden tuloilla.
Jos haluan auton, ostan sellaisen. Mieheni ei tarvitse luopua mistään hankinnasta siksi, että minulle pitää ostaa jotain.
25 jatkaa: meillä se yhteinen tili ei toimisi siksi, että miehellä oli hyvin köyhä lapsuus ja siitä jäi jonkinasteisia traumoja. Hän on siis tosi tarkka rahasta ja hänellä oli yhteiselomme alussa vaikeuksia hahmottaa miksi hommataan -miten tämän nyt ilmaisisi- ihan tavallisia asioita, kun ei ole koskaan ole ollut varaa mihinkään. Semmoiset asiat, mitkä meidän duunariperheessä oli 80-luvulla tavallisia, kuten oma polkupyörä tai videot tai väritelkka, niin niihin ei ollut varaa. Isä oli ihan huithapeli raha-asioissa ja muuttivat ahkerasti sen mukaan, miten ukon mieli työpaikasta muuttui. Anoppi ihan tossukka, joka lopulta heräsi ja älysi erota. Kun tein appiukon perukirjaa, pelkkiä asuinpaikkoja oli 42.
Miehelleni jäi siitä jatkuvasta muuttamisesta tietynlainen juurettomuus, pelko ja turvattomuuden tunne, ja raha ja sen riittävyys liittyy siihen tukevasti. Millään lailla itsekäs hän ei ole, hänelle on vaan hyvin vaikea päästää irti siitä pihistämisestä, jota lapsesta saakka joutui tekemään. Joillainhan köyhyyden kokeneilla aikuisena käy niin, että menee toiseen äärilaitaan, ja alkaa hervoton tuhlaus.
Mies on vuosien saatossa relannut, varsinkin kun on päässyt toteamaan että minä olen ihan kunnon ihminen, en kuseta ja kaikki laskut on maksettu ja hommat hoidettu. Hän on ymmärtänyt laadun merkityksen. Mutta yhteinen tili ei vaan meillä toimisi. Se yhteinen remppatili toimii, koska sen käytöstä ollaan yksimielisiä. Mutta palkkatili, nou nou....Häntä alkaisi ahdistaa, että rahat loppuu kun vaimo on juonut nyt 10 euron leivoskahvit Fazerilla ja ostanut uuden mekon. Kun ei se ole pakollinen meno. Ja minä olen se isotuloinen perheessä. Mulla menisi hermot, jos joutuisin kuuntelemaan esitelmää miten hänelle välttää 40 euron takki, miksi minun piti ostaa 160 euroa maksava takki?
Tällä systeemillä meillä ei riidellä rahasta. Asiat hoidetaan, toista autetaan. Ihan hyvä mies, hänellä vaan on tämmöinen vika. 27 vuotta on yhdessä oltu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset rahat. Minä (nainen) tienaan 1000€ enemmän bruttona kuin mies. Toisaalta mies oli töissä, kun olin lapsen kanssa kotona ja sen jälkeen opiskelin. Meillä on jaetut vastuualueet sen suhteen, että mitkä laskut kukakin hoitaa maksetuksi niistä yhteisistä rahoista. Lisäksi molemmat jättää ns. karkkirahaa omille tileille kuukausittain, joilla sitten ostelee mitä ostelee.
Siskollani on miehensä kanssa täysin erilliset rahat. Se näyttää lähinnä hankalalta, kun ollaan jossain yhdessä. Ostavat ruokansa erikseen ja sitten jompi kumpi laittaa lapsen annoksen maksusta puolet toisen tilille. Tulisin hulluksi, jos koko ajan pitäisi olla noin tarkka. Muilla olen nähnyt sellaisia omat rahat, mutta maksellaan vaan suurin piirtein puoliksi-tyylejä, joka näyttää paljon toimivammalta kuin tuollainen neuroottinen omien rahojen hilloaminen ja lapsen kulujen maksamien sentilleen tasan.
Huh, ei toi siskosi perheen rahankäyttö kuulosta yhtään fiksulta. Hermo menisi minultakin. Mitä kun tulee vieraita, molempien vaikka "omia" tuttuja yhtaikaa kylään. Lasketaanko näiden tarjoilut niin että kuka söi kahvin kanssa minkä verran mitäkin ja sitten jaetaan tasan. Mutta tapoja on monia,ja joku tekee asiat hankalasti .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta on se, että tuollaisia heidän viittaamiaan tutkimuksia onnellisista yhteisrahaisista ei ole olemassakaan! Tuota kirjaahan on kritisoitu omista mielipiteistä, jotka on puettu hämärien tutkimusten kaapuun. Lisäksi kritiikkiä on tullut siitä, että naiset näkevät parisuhteen ensisijaisesti hyötysuhteena, siksi he eivät ole valmiita maksamaan yhteisiä kuluja vaan pitävät niitä ensisijaisesti miehen maksettavina.
Kirjassa on paljon hyvää faktatietoa vaikka avioehdosta, mutta myös aika paljon ohjeita siitä, miten elää toisen siivellä ja osoittaa, että tämä on muka reilua.
Mistä olet saanut kirjan luettavaksi? Thurenilta en sinänsä ihmettelisi
Oletko koskaan kuullut kirja-arvosteluista? Arvostelijat saavat opukset ennen kuin ne tulevat myyntiin, eihän mediassa muuten voitaisi samanti
Melko kattava arvostelu jos siellä on jo kaikki lähdeviitteetkin esiteltynä. Mutta linkkaa ihmeessä tuollainen arvostelu.
Meillä on vain yhteisiä menoja, ei rahoja. Lisäksi on omia menoja. Niin kauan kuin ne yhteiset menot kumpikin hoitaa sovitusti, ei ole tarvetta riidellä edes raha-asioista. 25v avoliitossa, ihan tavanomaisen onnellisesti, kummankaan ei ole pakko roikkua suhteessa rahan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina yhteiset rahat. Meillä on yhteinen lapsi. En tiedä miten rahat voisi olla reilusti erilliset, kun suhteessa on lapsia. Minä hoidan pääosin lapseen liittyvät maksut. Mies taas ruoat ja asumiseen liittyvät. Autoa meillä ei ole. Kaikki menee kuitenkin yhteisistä rahoista, mutta vastuualueet on jaettu.
Olisi mielenkiintoista tietää käytännössä miten ihmiset toimii erillisten rahojen kanssa. Esim. itse juuri ilmoitin lasta kilpailuihin. Useampiin. Tuli monta 10-15€ maksua. Miten te näiden kanssa toimitte? Ilmoitatte, että nyt olet minulle velkaa 32€ ja sitten puoliso laittaa tilille?
Minä teen kuun loputtua kirjanpidon, jossa otetaan huomioon kummankin maksamat ja ostamat jutut. Käytännössä minä maksan yhteiset laskut.
Mä maksoin jotain säännölliisin välein miehen tililtä, kerroin etukäteen että laitan nää koulukuvat/harrastusmaksun/talvihaalarin sun tililtä. Omat rahat (käyttötiliin toisella oikeus muttei avointa lupaa), mutta mies ei ole nettipankkiaan avannut varmaan vuoteen.
Meillä yhteiset rahat sen takia, että mies on tuhlari. Ensin oli omat rahat, mutta ei siitä mitään tullut. Itse säästäisin aina etukäteen, kun mies maksaa vasta luottokortteja. Se meni siihen, että minä maksoin sekä etukäteen että jälkikäteen. Ja mies oli aina lainaamassa säästöistä.
Kun aloin toimimaan samoin kuin mies, niin minullakaan ei ole paha mieli. Ps. Minulla on pahan päivän varalle säästötili, josta mies ei tiedä.
Onhan siinä perää, jos molemmat kuitenkin panostavat ja toinen ei kuppaa ja loisi. En ymmärrä pareja, joissa eletään kahta eri elintasoa.
Omalta tililtä on kiva käytellä rahojaan niin kuin tykkää. Meillä maksaa se jolla on, ja joka tienaa enemmän maksaa enemmän. Ei lasketa tarkasti, mutta selvää on että maksan vähemmän.
Ei meidän välille suoranaisesti. Mutta stressiä lisää kun rahaa niukemmin ja tällä tavalla raha tuonut ongelmia suhteeseen. Kulut kuitenkin isomman elintason mukaan, mm. Talo ostettu erilaisessa taloudellisessa asemassa, eikä tällä hetkellä olisi varaa tähän, tai juuri ja juuri on, mutta muusta pitää tinkiä. Tuskin kukaan tätä ostaisi, jos myydä koitettais, ja ei pitäis tulotason lasku olla pysyvä olotila, valoa on tunnelin päässä.
itse olen edelleen vanhempainvapaalla, joten tulot pienet, miestä tietysti elättäisin, jos töissä olisin nytkin vanhempainrahat menee yhteisen talouden pyöritykseen omaltakin osalta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole yhteiset rahat, niin onko se edes parisuhde?
Pitäis kysyä ehkä mun vanhemmilta jotka ehti olla omine rahoineen yhdessä 45v, naimisissa 42v ennen kuin isä kuoli.
Itsestään selvää että omassakin liitossa erilliset rahat, asioista sovittiin alkuaikoina, kuka hoitaa mitäkin, ja selkeää on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole yhteiset rahat, niin onko se edes parisuhde?
Hankala sanoa. Meillä on ollut rahat ja omaisuus erikseen yli 25 vuotta ihan riidatta. Tiedän, että jos tulee ero tai puoliso kuolee, elintasoni ei laske lainkaan toisin kuin niillä, jotka ovat parisuhteessa tottuneet elämään kahden tuloilla.
Jos haluan auton, ostan sellaisen. Mieheni ei tarvitse luopua mistään hankinnasta siksi, että minulle pitää ostaa jotain.
Tämä. Ja me ollaan menty yksiin myöhemmällä iällä eli omaa varallisuutta oli molemmilla eikä niitä tietenkään ruvettu yhdistelemään. Jos jompikumpi kupsahtaa, ei se lesken taloudellista tilannetta ainakaan huononna.
Minä teen kuun loputtua kirjanpidon, jossa otetaan huomioon kummankin maksamat ja ostamat jutut. Käytännössä minä maksan yhteiset laskut.