Onnellisimmissa parisuhteissa on yhteiset rahat
MT 7.5. 25 Uutisoi kirjasta nimeltä Rikas, rakas, köyhä, varas - Rahanjako parisuhteessa (Gummerus) Tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat parit, joilla on yhteiset rahat.
Näin on omienkin kokemusten mukaan. Jutussa puhutaan myös siitä miten naiset Suomessa korostavat kunnia-asiana itsenäisyyttä ja kulujen jakamista puoliksi mitä olen itse aina pitänyt tyhmänä.
Kommentit (108)
Yhteinen tili 35 vuotta ja koskaan ei ole laskettu mitä sinne kultakin tulee ja mitä sieltä kullekin menee.
Meillä on molemmat. Yhteinen tili, johon lähtee tietty prosenttiosuus ja erikseen omat tilit. Yhteiset säästöt ja omat säästöt jne. Toimii jos rahankäyttötavat ovat erilaisia, vähentää riitoja.
Meillä on ollut aina yhteiset rahat. Meillä on yhteinen lapsi. En tiedä miten rahat voisi olla reilusti erilliset, kun suhteessa on lapsia. Minä hoidan pääosin lapseen liittyvät maksut. Mies taas ruoat ja asumiseen liittyvät. Autoa meillä ei ole. Kaikki menee kuitenkin yhteisistä rahoista, mutta vastuualueet on jaettu.
Olisi mielenkiintoista tietää käytännössä miten ihmiset toimii erillisten rahojen kanssa. Esim. itse juuri ilmoitin lasta kilpailuihin. Useampiin. Tuli monta 10-15€ maksua. Miten te näiden kanssa toimitte? Ilmoitatte, että nyt olet minulle velkaa 32€ ja sitten puoliso laittaa tilille?
Meillä on erilliset tilit, kaupassa käydään vuoroviikoin. Puoliso ei ole kokki, mutta osaa se kauppalistaa lukea. Yksi yhteinen säästötili löytyy, ja sieltä on maksettu mm. remppoja ja autojen korjauslaskuja, sinne on kumpikin laittanut rahaa kykynsä mukaan. Kun toinen meistä oli (ja on oltu vuoronperään) hoitovapailla ym. niin toinen kävi sitten enemmän kaupassa ja maksoi laskuja. Nyttemmin minä olen se isotuloinen meidän perheessä ja maksan välillä mm. hajonneita kodinkoneita ja jonkun laskun, jos miehellä on budjetti tiukalla. Syy meidän omiin pankkitileihin on miehen nuukuus, olisi helkutin ärsyttävää tilittää joka kahvilakäyntiä ja kuunnella voivottelua, miten kallista oli. Miehellä oli tosi köyhä lapsuus, ja myöntää itsekin sortuvansa nuukailuun silloin kun ei pitäisi. On vuosien varrella oppinut järkeä siinä asiassa, että väärässä paikassa nuukailu vaan kostautuu kalliimpana. Ja alussa me oltiin molemmat ihan persaukisia.....
Ei olla ikinä riidelty rahasta. Rehellisyys, joustavuus ja kunnioitus toista kohtaan se tekee onnellisen parisuhteen, ei yhteinen pankkitili. Joku peli-ja ostosriippuvainenhan tyhjentää semmoisen hetkessä....
Perhe on yhteinen yritys ja luen välillä täältä kauhuissani, miten jotkut naiset suostuvat maksamaan pienistä tuloista kaikki perheeseen liittyvät laskut ja mies maksaa lainat ja talokin on sen nimissä -> kartuttaa omaisuuttaan naisen kustannuksella. Mitä helv.....!
Itseäni näissä keskusteluissa häiritsee se, että monesti sanoja rahat ja kulut käytetään toistensa synonyymeina. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri asiaa ja keskustelusta tulee hankalaa jos osa käyttää noita sanoja väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi. Haluan hallita omat raha-asiani. Jos rahat ovat yhteiset niin sitten ei ole mitään naputtamista, jos toinen tuhlaa. Kun rahat on omat niin päätän itse ostokseni eikä kukaan voi kyseenalaistaa. Omat rahat oli avioliitossa. Nyt olen eronnut.
Olisit yhä naimisissa jos olisi ollut yhteiset rahat 😅
En olisi. Rahasta ei ole koskaan riidelty.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on helppoa. Palkkani menee tilille jota vaimoni hallinnoi. Vaimo hoitaa raha-asiat, minä tuon rahat.
En kyllä haluaisi tuollaista. Kyllä miehen nyt pitää sen verran pystyä omia asioitaan hoitamaan, että maksaa itse laskunsa ja huolehtii raha-asioistaan. En haluaisi toimia mieheni äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on omakin kokemukseni. Toki minulla on oma tili ja säästötili ihan jo senkin vuoksi, että jos puoliso kuolee yllättäen, ei tarvitse odotella lupaa koskea tiliin tai selitellä jälkikäteen.
Meillä myös näin ja palkat tulee myös tästä syystä omille tileille.
Rahojen ja kulujen jaossa on monta tapaa. Ei siinäkään voi olla niin ehdoton, että jos ei oma esittämä malli käy toiselle, on heti erottava.
Toisaalta täysin itselleen epäedullustakaan jakoa ei pitäisi hyväksyä.
Tiedän pareja, jotka sen sijaan että olisivat tarvinneet neuvontaa parisuhteen muihin kiemuroihin, kuten kotitöiden tai lasten hoidon järjestämiseen, hyötyisivät paljon enemmän ns. ulkopuolisesta ja puolueettomasta raha-asioiden neuvonnasta eli esityksistä, miten jaetaan tulot ja menot mahdollisimman järkevästi ja oikeudenmukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lopulta tarkoittaa "yhteiset rahat"? Onko se aina sitä että on yhteinen tili vai sitä että menoista sovitaan yhdessä ja kumpikin laittaa yhdessä sovitut menot omien menojen ohi. Eli että omaa rahaa on se mitä omalle tilille jää kun on hoidettu se mistä yhdessä on sovittu?
Meillä on aina ollut omat tilit mutta koen kyllä vahvasti että rahamme ovat yhteisiä. Jos toisella ei ole juuri nyt rahaa johonkin jota tarvitaan niin on itsestään selvää että sitten se toinen maksaa sen. Ei se ole asia josta pitäisi erillinen palaveri käydä vaan on itsestään selvää että yhteiset menot hoidetaan aina yhdessä. Mutta tilit silti omat.
Meillä on yhteiset rahat, mutta omat tilit.
Yhteisyys tarkoittaa meillä sitä, että tilipäivänä mies siirtää minulle tonnin verran ja minä maksan kaikki laskut ja lainat. Sen jälkeen ihmetellään, paljon mulle jäärahaa tilille. Mies sitten siirtää minulle lisää rahaa sen mukaan.
Käytännössäminulla ei ole mitään aavistusta, kuka maksaa mitäkin. Tiedän vain, että kaikki menee, mikä tulee. Jos eläisin yksin, niin tilanne olisi sama.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi. Haluan hallita omat raha-asiani. Jos rahat ovat yhteiset niin sitten ei ole mitään naputtamista, jos toinen tuhlaa. Kun rahat on omat niin päätän itse ostokseni eikä kukaan voi kyseenalaistaa. Omat rahat oli avioliitossa. Nyt olen eronnut.
Minä hallitsen meidän molempien rahoja:) 29v ollut näin. Omat tilit joilta siirretään rahat yhteiselle muutamaa satasta lukuunottamatta. Ne taskurahat voi sitten sijoittaa tai käyttää
Eipä ole koskaan ollut tarvetta tuhlata sellaiseen mikä ei ilahduttaisi molempia.
Olen hoitanut myös 4 taloraksan budjetit, maksut yms.
n65v
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aina yhteiset rahat. Meillä on yhteinen lapsi. En tiedä miten rahat voisi olla reilusti erilliset, kun suhteessa on lapsia. Minä hoidan pääosin lapseen liittyvät maksut. Mies taas ruoat ja asumiseen liittyvät. Autoa meillä ei ole. Kaikki menee kuitenkin yhteisistä rahoista, mutta vastuualueet on jaettu.
Olisi mielenkiintoista tietää käytännössä miten ihmiset toimii erillisten rahojen kanssa. Esim. itse juuri ilmoitin lasta kilpailuihin. Useampiin. Tuli monta 10-15€ maksua. Miten te näiden kanssa toimitte? Ilmoitatte, että nyt olet minulle velkaa 32€ ja sitten puoliso laittaa tilille?
No, ei noin. Voisimme jakaa nuo laskut, että minä maksan pari ja mies pari laskua. Tai voisimme tehdä niin, että minä maksan laskut ja mies käy kaupassa. Olemme molemmat hyvätuloisia, joten joku muutaman sadan euron heitto puoleen tai toiseen ei vaikuttaisi yhtään mitään isossa kuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on helppoa. Palkkani menee tilille jota vaimoni hallinnoi. Vaimo hoitaa raha-asiat, minä tuon rahat.
En kyllä haluaisi tuollaista. Kyllä miehen nyt pitää sen verran pystyä omia asioitaan hoitamaan, että maksaa itse laskunsa ja huolehtii raha-asioistaan. En haluaisi toimia mieheni äitinä.
Ei kukaan pakota sinua tähän. Meillä tämä toimii hyvästi näin. Ei kyse ole taidoista vaan käytännöstä. Minä teen tietyt asiat ja vaimo tekee toiset asiat. Meillä on onnellinen suhde emmekä juurikaan riitele. Mikä sinua tässä risoo?
Yhteiset rahat tai yhteinen talous. Se maksaa kellä rahaa on. Minä olen hyötynyt taloudellisesti enemmän tässä suhteessa. Mies, elättänyt mm. Opintojen ajan, laitoin opintolainan asp-tilille, ostimme sitten yhteisen talon, jossa molemmilla omat lainat. Autoa en omista, ajan miehen autolla. Puolestani vastaan asunnon siivouksesta lähes 100% ja otan taloudelliset tappiot, hoitamalla lapset kotona pitkiä aikoja. (Ei kerry eläkkeet) mies ei ole ollut vanhempainvapaalla, kuin pienen pätkän. Olen myös lahjoittanut miehelle vartaloni, tekemällä meille 2 lasta. Tämä lastenteko myös uhraus omasta työelämästä, en pääse etenemään urallani, samalla tavalla kuin mies.
molemmat tyytyväisiä kuvioon, ollaan onnellisia. Nyt raha tuonut päänvaivaa, kun taloudellinen tilanne on heikentynyt tulot pienentynyt erityisesti miehellä paljon. Silloin, kun rahaa oli enemmän ei raha tuonut mitään ongelmaa välillemme ja paljon ollaan puhuttu ja mietitty onko molemmille reilu järjestelmä. Meistä yhteinen talous on edellytys yhteiselle elämälle. Tuntuisi oudolta laskea excel taulukon kanssa mitä kaupasta on minun tuotetta ja mikä miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tapa osoittaa sitoutuneisuutta suhteeseen on yhteiset rahat. Ja että se toimii osoittaa myös suhteen toimivuutta. Eli aika loogistahan tuo on ja lisäksi avioliittolainkin mukaan oikein. Samanlainen elintaso tulee olla puolisoilla eli keskinäinen elatusvelvollisuus.
1. Ehkä kausaliteetti menee niin päin että suhde on hyvä silloin kun luottaa puolisoon niin paljon että uskaltaa myös yhteistää rahat, ei niin että luottamus tulee yhteisistä rahoista.
1. Uusperhekuvioissa pitää raha-asiat ajatella monimutkaisemmin mutta se on eri asia.
2. Elatusvelvollisuus ei tarkoita samanlaista elintasoa vaikka onhan se outoa jos perheessä eletään monenlaisissa elintasoissa.
Kyllä se tarkoittaa, laintulkinta on nimenomaan se, samanlainen elintaso. Googlaamalla löytyy vai pitääkö mun googlata. Kummallista ettei täällä sitä uskota vaan vängätään. Alun perin sain itse tuosta tietää lähipiiriini kuuluvalta tuomarilta mutta netistäkin löytyy tieto.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat tai yhteinen talous. Se maksaa kellä rahaa on. Minä olen hyötynyt taloudellisesti enemmän tässä suhteessa. Mies, elättänyt mm. Opintojen ajan, laitoin opintolainan asp-tilille, ostimme sitten yhteisen talon, jossa molemmilla omat lainat. Autoa en omista, ajan miehen autolla. Puolestani vastaan asunnon siivouksesta lähes 100% ja otan taloudelliset tappiot, hoitamalla lapset kotona pitkiä aikoja. (Ei kerry eläkkeet) mies ei ole ollut vanhempainvapaalla, kuin pienen pätkän. Olen myös lahjoittanut miehelle vartaloni, tekemällä meille 2 lasta. Tämä lastenteko myös uhraus omasta työelämästä, en pääse etenemään urallani, samalla tavalla kuin mies.
molemmat tyytyväisiä kuvioon, ollaan onnellisia. Nyt raha tuonut päänvaivaa, kun taloudellinen tilanne on heikentynyt tulot pienentynyt erityisesti miehellä paljon. Silloin, kun rahaa oli enemmän ei raha tuonut mitään ongelmaa välillemme ja paljon ollaan puhuttu ja m
Eli kaikki oli hyvin, kun mies elätti sinua. Nyt kun sinun pitäisikin elättää miestä niin on tullut ongelmia välillenne.
Me siirrämme yhteiselle taloustilille tuloihin suhteutetun summan joka kuukausi. Jos nyt en ihan väärin muista, se on 35% nettopalkasta. Paremmin tienaava maksaa siis enemmän ja se toimintatapa on toiminut meillä jo 20 vuotta. Taloustililtä maksetaan asumiskulut, ruoka, hygienia yms yhteiset hankinnat. Loput jää omalle tilille ja voi tehdä mitä vaan, vaikka esim. sijoittaa tai ostaa harrastusvälineitä. Esim. puolisoni päivitti juuri harrastusvälineitään, sinne meni useampi tonni. Minä en ko. harrastusta harrasta, joten puoliso sai ostaa ne omilla rahoillaan, enkä minä siihen puutu. Ollaan onnellisia näin, rahasta ei tarvitse riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on helppoa. Palkkani menee tilille jota vaimoni hallinnoi. Vaimo hoitaa raha-asiat, minä tuon rahat.
En kyllä haluaisi tuollaista. Kyllä miehen nyt pitää sen verran pystyä omia asioitaan hoitamaan, että maksaa itse laskunsa ja huolehtii raha-asioistaan. En haluaisi toimia mieheni äitinä.
Eipä kyse ole siitä ettei osaisi hoitaa. Kyllä nyt mies joka tienaa yli 100ke osaa! En todellakaan ole miehelleni äiti🤣
Mutta mun miestä ei kiinnosta rahat niin kauan kuin sitä riittää, laskelmat eikä budjetit kotona kun niitä työkseen tekee. Ja hän tietää että olen excel-ekspertti joka nauttii numeroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehekäs mies hoitaa leivän pöytään, nykypäivänä toki ollaan sen verran näivettyneitä, että nainenkin voi tarjota miehelle, ja miehellä ei ole mitään ongelmaa ottaa vastaan lahjoja, illallisia tai ihan arkeen kuuluvia rahareikiä. Ei käy kateeksi näitä pariskuntia, jossa molemmat maksavat jotain.
Jos on yhteiset rahat niin molemmathan silloin maksavat, tollo.
Vaikea nähdä tilannetta, jossa pariskunnalla olisi 100% yhteiset rahat. Tiedän, että on yhteisiä säästötilejä tai vastaavia, mutta kyllä kaikilla on myös omat osuutensa...
Meillä on helppoa. Palkkani menee tilille jota vaimoni hallinnoi. Vaimo hoitaa raha-asiat, minä tuon rahat.