Onnellisimmissa parisuhteissa on yhteiset rahat

Toimii hyvin silloin, jos kumpikin on samaa mieltä, mihin yhteisiä rahoja käytetään ja kuinka paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on erilliset tilit, kaupassa käydään vuoroviikoin. Puoliso ei ole kokki, mutta osaa se kauppalistaa lukea. Yksi yhteinen säästötili löytyy, ja sieltä on maksettu mm. remppoja ja autojen korjauslaskuja, sinne on kumpikin laittanut rahaa kykynsä mukaan. Kun toinen meistä oli (ja on oltu vuoronperään) hoitovapailla ym. niin toinen kävi sitten enemmän kaupassa ja maksoi laskuja. Nyttemmin minä olen se isotuloinen meidän perheessä ja maksan välillä mm. hajonneita kodinkoneita ja jonkun laskun, jos miehellä on budjetti tiukalla. Syy meidän omiin pankkitileihin on miehen nuukuus, olisi helkutin ärsyttävää tilittää joka kahvilakäyntiä ja kuunnella voivottelua, miten kallista oli. Miehellä oli tosi köyhä lapsuus, ja myöntää itsekin sortuvansa nuukailuun silloin kun ei pitäisi. On vuosien varrella oppinut järkeä siinä asiassa, että väärässä paikassa nuukailu vaan kostautuu kalliimpana. Ja alussa me oltiin molemmat ihan persaukisia.....

Minua hirvittää, että sinä olet valmis kattamaan miehesi kuluja. Jos miehellä on tiukkaa tai pienet tulot, se on hänen ongelmansa ja hänen ratkaistavissa. Sinun ei kuulu sitä hoitaa

Erilliset rahat, ollaan lapseton pari ja tavattu "kypsemmässä iässä". Mies maksaa talonsa kulut, mä hoidan päivittäisostokset ja jotain sähkö-/vesilaskuja osittain, kumpikin omat autonsa ja harrasteensa. Yhteiset reissut ja ajanvietot about puoliksi tai vuorotellen, ei laskeskella. Vois sanoa että ollaan kumpikin vakavaraisia niin ei tarvitse räknäillä niin markan päälle. 

Onneksi samoilla linjoilla tuosta että ehdottomasti omat rahat, muuten ei ois parisuhdetta saati avioliittoa tainnut tullakaan. 

Meillä on yhteiset rahat. Minä (nainen) tienaan 1000€ enemmän bruttona kuin mies. Toisaalta mies oli töissä, kun olin lapsen kanssa kotona ja sen jälkeen opiskelin. Meillä on jaetut vastuualueet sen suhteen, että mitkä laskut kukakin hoitaa maksetuksi niistä yhteisistä rahoista. Lisäksi molemmat jättää ns. karkkirahaa omille tileille kuukausittain, joilla sitten ostelee mitä ostelee.

Siskollani on miehensä kanssa täysin erilliset rahat. Se näyttää lähinnä hankalalta, kun ollaan jossain yhdessä. Ostavat ruokansa erikseen ja sitten jompi kumpi laittaa lapsen annoksen maksusta puolet toisen tilille. Tulisin hulluksi, jos koko ajan pitäisi olla noin tarkka. Muilla olen nähnyt sellaisia omat rahat, mutta maksellaan vaan suurin piirtein puoliksi-tyylejä, joka näyttää paljon toimivammalta kuin tuollainen neuroottinen omien rahojen hilloaminen ja lapsen kulujen maksamien sentilleen tasan. 

Jos aloituksen väite olisi totta, hyvin tienaavan naisen kannattaisi ottaa työtön varaton mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehekäs mies hoitaa leivän pöytään, nykypäivänä toki ollaan sen verran näivettyneitä, että nainenkin voi tarjota miehelle, ja miehellä ei ole mitään ongelmaa ottaa vastaan lahjoja, illallisia tai ihan arkeen kuuluvia rahareikiä. Ei käy kateeksi näitä pariskuntia, jossa molemmat maksavat jotain. 

 

Jos on yhteiset rahat niin molemmathan silloin maksavat, tollo.

Onko pikkuisella ärripurripäivä? Otahan lasi kattimattimehua, laita halinallekuviollinen yöpaitasi päälle ja mene päiväunille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on erilliset tilit, kaupassa käydään vuoroviikoin. Puoliso ei ole kokki, mutta osaa se kauppalistaa lukea. Yksi yhteinen säästötili löytyy, ja sieltä on maksettu mm. remppoja ja autojen korjauslaskuja, sinne on kumpikin laittanut rahaa kykynsä mukaan. Kun toinen meistä oli (ja on oltu vuoronperään) hoitovapailla ym. niin toinen kävi sitten enemmän kaupassa ja maksoi laskuja. Nyttemmin minä olen se isotuloinen meidän perheessä ja maksan välillä mm. hajonneita kodinkoneita ja jonkun laskun, jos miehellä on budjetti tiukalla. Syy meidän omiin pankkitileihin on miehen nuukuus, olisi helkutin ärsyttävää tilittää joka kahvilakäyntiä ja kuunnella voivottelua, miten kallista oli. Miehellä oli tosi köyhä lapsuus, ja myöntää itsekin sortuvansa nuukailuun silloin kun ei pitäisi. On vuosien varrella oppinut järkeä siinä asiassa, että väärässä paikassa nuukailu vaan kostautuu kalliimpana. Ja a

"Minua hirvittää, että sinä olet valmis kattamaan miehesi kuluja. Jos miehellä on tiukkaa tai pienet tulot, se on hänen ongelmansa ja hänen ratkaistavissa. Sinun ei kuulu sitä hoitaa"

Vitsailet varmaan? Meinaatko että ihminen, jota rakastat, pitäisi laittaa pulaan, kun muuten hoitaa asiansa hyvin ja tarkasti? Puolisolla on pudonneet tulot, kun on sairauden vuoksi joutunut vaihtamaan toiseen työhön, joka rasittaa terveyttä vähemmän. Välillä tulee laskuja siihen malliin, kuten lääkäristä, että tiukkaa tekee. Ai että "maksa itse, ei ole mun ongelma?"

Phyi sun itsekkäille ajatuksillesi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on erilliset tilit, kaupassa käydään vuoroviikoin. Puoliso ei ole kokki, mutta osaa se kauppalistaa lukea. Yksi yhteinen säästötili löytyy, ja sieltä on maksettu mm. remppoja ja autojen korjauslaskuja, sinne on kumpikin laittanut rahaa kykynsä mukaan. Kun toinen meistä oli (ja on oltu vuoronperään) hoitovapailla ym. niin toinen kävi sitten enemmän kaupassa ja maksoi laskuja. Nyttemmin minä olen se isotuloinen meidän perheessä ja maksan välillä mm. hajonneita kodinkoneita ja jonkun laskun, jos miehellä on budjetti tiukalla. Syy meidän omiin pankkitileihin on miehen nuukuus, olisi helkutin ärsyttävää tilittää joka kahvilakäyntiä ja kuunnella voivottelua, miten kallista oli. Miehellä oli tosi köyhä lapsuus, ja myöntää itsekin sortuvansa nuukailuun silloin kun ei pitäisi. On vuosien varrella oppinut järkeä siinä asiassa, että väärässä paikassa nuukailu vaan kostautuu kalliimpana. Ja alussa me oltiin molemmat ihan persaukisia.....

Ei yhteisen tilin epäedullisuus liity siihen, että pitäisi pelätä toisen tuhlailevan sieltä liikaa. Riippuu aika paljon tulo- ja kulurakenteeseen, kuten myös miten suhtautuu rahan käyttöön, miten tuollainen toimisi. 

Jos toisella esim.  taipumusta valvoa ja kommentoida liikaa toisen rahankäyttöä ei yhteinen tili toimi. Aina tulisi nipottamista rahan käytöstä, jos sitä on toisen mielestä käytetty vääriin kohteisiin. 

Itseasiassa huvittavinta on, että tuollaista voi esiintyä, vaikka henkilö käyttäisi omia rahojaan sen jälkeen kun on maksanut jo oman osuuden yhteisistä kuluista. Voi tulla ohjeita esim. kuten miksi ostat sitä tätä, ta mikset laita säästöön.  

Siksi toimivin rahojen jako saattaa olla monille: Yhteisyen menojen jako suhteessa tuloihin. 

Jotta tilanne ei olisi epäedullinen enemmön. tienaavalle, voisi ajatella että menojen jälkeen jäävä oma rahan osuus voi olla myös hieman suurempi.  Tuon oman rahan osuuden saisi sitten kumpikin käyttää ihan miten huvittaa tai säästää ja päättää myös säästettyjeb rahojen kohteen itse, joko itseen tai perheeseen, jos haluaa. 



Jotta ei tulisi liikaa erilaisia omia menoja ja perhe tykkää esim.  matkustaa yhdessä, olisi järkevintä  säästää johonkin yhteiselle tilille, muttä nämä säästöt pitäisi sitten olla myös yhteisessä käytössä. 



 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Toimii hyvin silloin, jos kumpikin on samaa mieltä, mihin yhteisiä rahoja käytetään ja kuinka paljon. 

Tähän pitäisi kai muutenkin pyrkiä, jos yhteistä omaisuutta, asutaan yhdessä tai on lapsia. Ainakin pitäisi säännöllisesti puhua raha-asioista ja ratkaista erimielisyydet mahdollisimman pian. 

Aiemmassa liitossa oli yhteiset rahat kun asuttiin yhteistä torppaa.

Nykyisessä liitossa kun ei asuta yhdessä niin ei ole yhteisiä rahoja, kun ei ole yhteisiä menojakaan. Vuorotellen ostellaan ruokaa.

Varasin tuon kirjan, oli jo kuusi varausta vaikkei ole vielä edes kirjastossa.

Ei tulisi kuuloonkaan yhdistää rahoja. Meillä ei vaimon kanssa edes tiedetä kuinka paljon tienataan. Perheen kuukausituloista ei ole hajuakaan. Ollaan asuttu yhdessä 12 vuotta ja naimisissa kohta kymmenen vuotta. Rahasta ei juuri edes puhuta 

Kyse on kuitenkin miehestä, ja oikea mies kyllä pystyy työstämään asioitaan pienten vastoinkäymisten jälkeenkin. Toki, jos sulle sellainen rakas vässykkä kelpaa, niin en minä sitä vastusta, mutta oletin että haluaisit olla miehisen miehen kanssa yhdessä. Sellaiset ei apua tarvitse, eikä vastaanota

Meillä on aina ollut yhteiset rahat, 37 vuotta yhdessä. Olemme molemmat suht varakkaista perheistä ja rahankäyttömme on samanlaista. Sen se vaatii, että toisen rahankäyttötavat eivät ärsytä eikä mietitytä. Molempien vanhemmilla oli myös yhteiset rahat eli perhekulttuurin mukaan se oli normaalia. Siksi vähän hämmennyin, kun palstalla tajusin, etteivät yhteiset rahat olekaan yleinen normaali. Tuttavapiirissäkin on samoin.

Hassuinta on se, että tuollaisia heidän viittaamiaan tutkimuksia onnellisista yhteisrahaisista ei ole olemassakaan! Tuota kirjaahan on kritisoitu omista mielipiteistä, jotka on puettu hämärien tutkimusten kaapuun. Lisäksi kritiikkiä on tullut siitä, että naiset näkevät parisuhteen ensisijaisesti hyötysuhteena, siksi he eivät ole valmiita maksamaan yhteisiä kuluja vaan pitävät niitä ensisijaisesti miehen maksettavina.

Kirjassa on paljon hyvää faktatietoa vaikka avioehdosta, mutta myös aika paljon ohjeita siitä, miten elää toisen siivellä ja osoittaa, että tämä on muka reilua.

Vierailija kirjoitti:

Hassuinta on se, että tuollaisia heidän viittaamiaan tutkimuksia onnellisista yhteisrahaisista ei ole olemassakaan! Tuota kirjaahan on kritisoitu omista mielipiteistä, jotka on puettu hämärien tutkimusten kaapuun. Lisäksi kritiikkiä on tullut siitä, että naiset näkevät parisuhteen ensisijaisesti hyötysuhteena, siksi he eivät ole valmiita maksamaan yhteisiä kuluja vaan pitävät niitä ensisijaisesti miehen maksettavina.

Kirjassa on paljon hyvää faktatietoa vaikka avioehdosta, mutta myös aika paljon ohjeita siitä, miten elää toisen siivellä ja osoittaa, että tämä on muka reilua.

Oletko lukenut? Tuo ei ole vielä kirjastossakaan, ei ole ilmestynyt vielä?

Vierailija kirjoitti:

Hassuinta on se, että tuollaisia heidän viittaamiaan tutkimuksia onnellisista yhteisrahaisista ei ole olemassakaan! Tuota kirjaahan on kritisoitu omista mielipiteistä, jotka on puettu hämärien tutkimusten kaapuun. Lisäksi kritiikkiä on tullut siitä, että naiset näkevät parisuhteen ensisijaisesti hyötysuhteena, siksi he eivät ole valmiita maksamaan yhteisiä kuluja vaan pitävät niitä ensisijaisesti miehen maksettavina.

Kirjassa on paljon hyvää faktatietoa vaikka avioehdosta, mutta myös aika paljon ohjeita siitä, miten elää toisen siivellä ja osoittaa, että tämä on muka reilua.

Kirja ilmestyy vasta 21.5, joten mistä tiedät, ettei viitettä tutkimukseen ole?

Vierailija kirjoitti:

Hassuinta on se, että tuollaisia heidän viittaamiaan tutkimuksia onnellisista yhteisrahaisista ei ole olemassakaan! Tuota kirjaahan on kritisoitu omista mielipiteistä, jotka on puettu hämärien tutkimusten kaapuun. Lisäksi kritiikkiä on tullut siitä, että naiset näkevät parisuhteen ensisijaisesti hyötysuhteena, siksi he eivät ole valmiita maksamaan yhteisiä kuluja vaan pitävät niitä ensisijaisesti miehen maksettavina.

Kirjassa on paljon hyvää faktatietoa vaikka avioehdosta, mutta myös aika paljon ohjeita siitä, miten elää toisen siivellä ja osoittaa, että tämä on muka reilua.

Hassua on se, että yrität väittää tuollaisia kirjasta, joka ei ole vielä edes ilmestynyt. Kirjoittaisit rehellisesti vain oman mielipiteesi sotkematta siihen kirjaa millään lailla. 

Pidän mahdollisena, että tuollainen tutkimustulos löytyy, sillä raha-asiat ovat yksi tärkeä arjen sujumista kuvastavista yhteensopivuuskriteereistä. Tietysti niitä on muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Hassuinta on se, että tuollaisia heidän viittaamiaan tutkimuksia onnellisista yhteisrahaisista ei ole olemassakaan! Tuota kirjaahan on kritisoitu omista mielipiteistä, jotka on puettu hämärien tutkimusten kaapuun. Lisäksi kritiikkiä on tullut siitä, että naiset näkevät parisuhteen ensisijaisesti hyötysuhteena, siksi he eivät ole valmiita maksamaan yhteisiä kuluja vaan pitävät niitä ensisijaisesti miehen maksettavina.

Kirjassa on paljon hyvää faktatietoa vaikka avioehdosta, mutta myös aika paljon ohjeita siitä, miten elää toisen siivellä ja osoittaa, että tämä on muka reilua.

Mistä olet saanut kirjan luettavaksi? Thurenilta en sinänsä ihmettelisi 

Vierailija kirjoitti:

Tämä! Meillä on ollut yhteiset rahat aina ja ainoa asia mistä ei olla koskaan riidelty on RAHA! Emme laske sinun tai minun raha ja kulut. Olemme samanlaisia rahankäyttäjiä ja luotamme toisiimme eikä kumpikaan tuhlaile tai ole peliriippuvainen ym. En ymmärrä miten perheet joissa on yhteisiä lapsia toimii. Laskeeko ne tarkkaan mitä toinen on maksanut ja nyt on sun vuoro jne. 

Helppohan se on kulut tasata, kun muutenkin seuraan meidän kuluja joka kuukausi. Yhteiset rahat ei sopineet meille, tarkemmin minulle, kun tuntui, että olen tilivelvollinen toiselle joka ostoksesta. Siihen aikaan meillä oli pienet tulot, joten aina sai jännätä meneekö tili miinukselle. Omissa rahoissa noin ei ole käynyt kertaakaan.