Lue keskustelun säännöt.
Kaveri ei löydä kumppania, omat hermot menee
11.05.2025 |
Ollaan omassa kaveripiirissä 35-40 vuotiaita ja yhtä sankaria lukuunottamatta kaikki vakiintuneissa parisuhteissa ja monella lapsia. Sitten on tämä yksi, joka on onnistunut joskus reilu 10 vuotta sitten seurustelemaan puoli vuotta ja siinä kaikki. Kaveri on tehnyt tästä seurustelemattomuudestaan identiteetin itselleen ja omat hermot menee, kun kaikki pyörii sen naisettomuuden ympärillä.
Mitä tuollaiselle voi tehdä? Ei varmaan tule koskaan löytämään naista suhteeseen ja itse en jaksa enää kuunnella jankutusta aiheesta. Vaikea järjestää yhtään mitään juhlia ja tapaamisia kun kaikki kaverit suhteissa ja sitten tätä yhtä täytyy kohdella silkkihansikkain, ettei tule paha mieli tai koko porukan yrittää ratkoa tätä ongelmaa.
Onko teillä kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (318)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista jos kohtelet kavereitasi eri tavalla riippuen siitä onko he parisuhteessa. Miten tämä siis käytännössä oikein vaikuttaa sinun elämääsi? Eikö kenelläkään parisuhteessa olevalla ole elämässään mitään ongelmia joista he kertoisivat? Vai eikö vain tämä yksi saa surkutella niitä?
Se itse sitä erikoikohtelua vaatii, kun täytyy miettiä mitä puhuu vaikka normaaleja asioita olisi. Tai sitten kun kaveriporukalla tavataan, ei vaan voi olla rennosti kun kaikkien pitäisi ratkoa tän yhden naisettomuutta.
Kaikilla meillä on ongelmamme, mutta ei kukaan ole tehnyt niistä identiteettiä itselleen.
No eihän ongelma silloin ole kaverisi parisuhteen puute vaan se, että hän on ääliö eikä osaa käyttäytyä. Miksi sinulla on ääliö kaverina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko asian ottaa kaverin kanssa esiin niin, että olette porukassa miettineet jätättäisittekö hänet kutsumatta kokonaan matkalle ko. ongelman takia. Samassa voisi mainita että olette huomanneet hänen olevan masentunut ja onko hän ajatellut hakea siihen apua?
Jotain apua hän selvästi kaipaa eivätkä aiemmat omat keinot siihen näytä riittävän. Jos kaipaa seurustelusuhdetta mutta ei yrityksistä huolimatta onnistu sellaista luomaan, niin jossain on jokin vika.
Tällä tavalla asian voisi nostaa tapetille ilman että potkaisee vielä kaverin pellolle.
SH
Kiitos, tämä oli asiallinen vastaus.
Ollaan puolilöyhästi vitsailtu, että joku interventio varmaan pitäisi kaverille järjestää. Varmasti on masentunut ja siihen tarvisi apua. Tiedä vaikka se elämänsisältö alkaisi löytymään jos tuon masennuksen saisi kuriin. Jotenkin vaan niin helkkarin vaikea puhua tällaisista asioista. Ehkä toi on vaan hyvä, että sanotaan, että ollaan tällaista mietitty jos vaikka havahtuisi siitä jotenkin.
Siihen kaveriin pitäisi päivittää ajurit, että olisi yhteensopiva naisten kanssa. Itsellä hieman samanlainen kaveri, tiedän että on aika rasittavaa, muutaman oluen jälkeen kuunnella aina niitä samoja juttuja naisettomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aamuvuorolla tähän jotain sanottavaa?
Meillä olis kaveriporukalla mahdollisuus lähteä kesäkuussa viikonloppureissuun ja nyt ollaan ihan tosissaan mietitty, että voidaanko jättää tämä yksi kaveri kutsumatta mukaan. Kukaan ei halua viettää koko viikonloppua taas vatvoen noita hänen juttujaan, mutta itestä kyllä tuntuu pahalta sulkea joku porukasta poiskin.
No pahalta se tuntuu hänestäkin varmaan olla saamatta kutsua. Mutta pahalta tuntuu teistä kuunnella hänen juttujaan ja tuntuu hänestä myös pahalta nähdä teidän "onnea".
Parempihan se olisi tiimiytyä sellaisten kanssa, jotka ovat itsen kanssa samalla tasolla. Se että on joskus pelannut futista samassa höntsätiimissä on aika hatara perusta "men
Yleensä kavereiden kesken pyritään tukemaan toisia, mikä ilmeisesti sinun sanavarastossasi on "tukipalveluna" olemista. Ap yrittää tässä ilmeisesti olla normaali ihminen ja pohtia, millainen tukeminen ja miten paljon tukemista olisi tarkoituksenmukaista. Sinulla ei ole hänelle mitään hyödyllisiä neuvoja annettavana, sillä sinun firmanäkökulmasi ei ole normaalin ihmisen näkökulma.
Kiitos, en olisi asiaa noin hyvin osannut itse sanoa. Hermot tosiaan menee, mutta ennen kaikkea tässä on ihminen huolissaan kaveristaan ja kaipaa sitä kaveria jonka kanssa on tosiaan jo pari vuosikymmentä tunnettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä häntä ei kannata kutsua niihin iltoihin mukaan joissa kaikilla on vaimot mukana. Vie se joskus baariin kahden kesken.
Tiedän kyllä tyypin, hyvin rasittavaa mussutusta. Miehen veli on mt- ja peliongelmainen keski-ikää lähestyvä juoppo, joka on sitä mieltä että kunhan nainen löytyy niin elämä muuttaa suuntaansa täysin. En oikein tajua mitä hän kuvittelee kymmeniä tuhansia ulosottovelkaa kerryttäneellä pitkäaikaistyöttömällä olevan tarjota naiselle. Mutta perhe pitäisi saada, ja on ihan epäreilua kun sitä ei tulla ovelle tarjoamaan.
Sitä jätkää on viety vaikka minnekkä. Yritetty järjestää ohjelmaa missä pääsee tapaamaan naisia ja ohjelmaa, missä sais muuta ajateltavaa ja mikään ei onnistu.
Pakko kysyä, että lähestyykö vain niitä kauneimmista kauneimpia?
Senkin huomaa nopeasti rivien välistä, jos on lähestynyt jotakuta kelpuutus -ajatuksella.
Edellisellä tapailullani oli ilmeisesti ihanteena korkokenkiä käyttävä supernaisellinen nainen. Itse en edes omista yhtäkään paria, ja pukeutumiseni enemmänkin rentoa.
Pukeutumiseni ja laittautumiseni oli samaa jo ensitapaamisella, eli näki minut heti sellaisena kuin olen, mutta silti halusi tapailla ja puheet oli tulevaisuudessa yhteenmuutoissa jne. Mutta samalla tuli jatkuvasti rivien välistä ilmi, etten ollut se hänen "ihannenaisensa".
Joten lopetin suhteen. En halua lähteä rakentamaan tulevaisuutta, jos toinen ei tosiasiassa minusta pidä sellaisena kuin olen.
Eikä valitettavasti ollut ensimmäinen kerta, kun joku olisi halunnut lähteä kanssani parisuhteeseen ajatuksella, että olen joku remonttikohde, joka saadaan kyllä ihan kivaksi kun vaihdetaan koko pukeutumistyyli, musiikkimaku, kiinnostuksen kohteet jne.
On lähestynyt kaikenlaisia naisia ja erilaiset naiset lähestyneet häntä.
Kyllä minä tiedän, että tykkää sellaisista mahtinaisista. Vähän itseään vanhemmista määrätietoisista uranaisista, mutta katselee kyllä tosiaan ihan kaikenlaisia naisia. Ei sillä ole ollut enää vuosiin mitään vaatimuksia. On vähän sillä ajatuksella, että tässä vaiheessa nainen kuin nainen joka varmaan sekin on huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko asian ottaa kaverin kanssa esiin niin, että olette porukassa miettineet jätättäisittekö hänet kutsumatta kokonaan matkalle ko. ongelman takia. Samassa voisi mainita että olette huomanneet hänen olevan masentunut ja onko hän ajatellut hakea siihen apua?
Jotain apua hän selvästi kaipaa eivätkä aiemmat omat keinot siihen näytä riittävän. Jos kaipaa seurustelusuhdetta mutta ei yrityksistä huolimatta onnistu sellaista luomaan, niin jossain on jokin vika.
Tällä tavalla asian voisi nostaa tapetille ilman että potkaisee vielä kaverin pellolle.
SH
Kiitos, tämä oli asiallinen vastaus.
Ollaan puolilöyhästi vitsailtu, että joku interventio varmaan pitäisi kaverille järjestää. Varmasti on masentunut ja siihen tarvisi apua. Tiedä vaikka se elämänsisältö alkaisi löytymään jos tuon masennuksen saisi kuriin. Jotenkin vaa
Niin no psykiatria ei kyllä mitään paranna, pahimmillaan sieltä saa vaan mömmöjä jotka vievät elämästä kaiken terän. Että sinänsä olette ihan oikeassa ettette ala patistamaan kaveria sellaiseen, mistä teillä ei ole itse kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä häntä ei kannata kutsua niihin iltoihin mukaan joissa kaikilla on vaimot mukana. Vie se joskus baariin kahden kesken.
Tiedän kyllä tyypin, hyvin rasittavaa mussutusta. Miehen veli on mt- ja peliongelmainen keski-ikää lähestyvä juoppo, joka on sitä mieltä että kunhan nainen löytyy niin elämä muuttaa suuntaansa täysin. En oikein tajua mitä hän kuvittelee kymmeniä tuhansia ulosottovelkaa kerryttäneellä pitkäaikaistyöttömällä olevan tarjota naiselle. Mutta perhe pitäisi saada, ja on ihan epäreilua kun sitä ei tulla ovelle tarjoamaan.
Sitä jätkää on viety vaikka minnekkä. Yritetty järjestää ohjelmaa missä pääsee tapaamaan naisia ja ohjelmaa, missä sais
Ihana, tuohan se naisia viehättääkin...
Ahdistavaa, että edes puhuu naisista tuollaisella sävyllä. Ehkä hän on homo? Tulee juttuun teidän kanssanne ja ihailee maskuliinisia, kovia, uratykkinaisia. Olettekos sitä miettineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä häntä ei kannata kutsua niihin iltoihin mukaan joissa kaikilla on vaimot mukana. Vie se joskus baariin kahden kesken.
Tiedän kyllä tyypin, hyvin rasittavaa mussutusta. Miehen veli on mt- ja peliongelmainen keski-ikää lähestyvä juoppo, joka on sitä mieltä että kunhan nainen löytyy niin elämä muuttaa suuntaansa täysin. En oikein tajua mitä hän kuvittelee kymmeniä tuhansia ulosottovelkaa kerryttäneellä pitkäaikaistyöttömällä olevan tarjota naiselle. Mutta perhe pitäisi saada, ja on ihan epäreilua kun sitä ei tulla ovelle tarjoamaan.
Sitä jätkää on viety vaikka minnekkä. Yritetty järjestää ohjelmaa missä pääsee tapaamaan naisia ja ohjelmaa, missä sais
Ei sillä ole ollut enää vuosiin mitään vaatimuksia. On vähän sillä ajatuksella, että tässä vaiheessa nainen kuin nainen joka varmaan sekin on huono.
No joo, on. Itse en ainakaan haluaisi olla toiselle se "kuka tahansa" niin, että paikallani voisi olla lähes kuka tahansa muukin.
Sairaanhoitajan neuvo kuulosti hyvältä.
Tuo on kyllä raskasta! Miehen veli oli vuosia tuossa moodissa, aina piti olla keskustelemassa hänen vaikeudestaan löytää ketään. Itsesääli oli suurta. Mutta hän oli nuorempi ja kehityskykyisempi, eli alkoi niitä naisia sitten kuitenkin löytymään (joillekin antoi jopa pakit!) ja ollut nyt jo vuosia suhteessa. Mutta kyllä se asia voi joidenkin elämää hallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aamuvuorolla tähän jotain sanottavaa?
Meillä olis kaveriporukalla mahdollisuus lähteä kesäkuussa viikonloppureissuun ja nyt ollaan ihan tosissaan mietitty, että voidaanko jättää tämä yksi kaveri kutsumatta mukaan. Kukaan ei halua viettää koko viikonloppua taas vatvoen noita hänen juttujaan, mutta itestä kyllä tuntuu pahalta sulkea joku porukasta poiskin.
No pahalta se tuntuu hänestäkin varmaan olla saamatta kutsua. Mutta pahalta tuntuu teistä kuunnella hänen juttujaan ja tuntuu hänestä myös pahalta nähdä teidän "onnea".
Parempihan se olisi tiimiytyä sellaisten kanssa, jotka ovat itsen kanssa samalla tasolla. Se että on joskus pelannut futista samassa höntsätiimissä on aika hatara perusta "men
No itsekin nimität sitä tukemiseksi eli tukipalveluhan se.
Firmajutussa on se pointti, että jos siirtyy tukipalvelusta kestävyyttä tavoittelevaksi, tai kestävyyttä tavoittelevasta voittoa tavoittelevaksi, on pystyttävä tekemään irtisanomisia. Aikamoinen veijari on jos syntyy sellaiset kortit käsissään eikä tule koskaan elämänsä aikana verkostoiduttua sellaiseen henkilöön, josta ei olisi jossakin vaiheessa kannattavaa päästä eroon.
Avioliitto on "kunnes kuolema meidät erottaa". Pikkuisen ehkä homoseksuaalista ajatella, että joku höntsäkaveri olisi tällainen suhde.
Vierailija kirjoitti:
Siihen kaveriin pitäisi päivittää ajurit, että olisi yhteensopiva naisten kanssa. Itsellä hieman samanlainen kaveri, tiedän että on aika rasittavaa, muutaman oluen jälkeen kuunnella aina niitä samoja juttuja naisettomuudesta.
Justiinsa tämä! Tän takia ei haluttais kaveria reissuun mukaan, kun tuo sama valitusvirsi alkaa aina silloin kun tunnelma alkaa olemaan rennoimmillaan. Ymmärretään kyllä, että kaverilla on paha mieli, mutta ei me sille voida parisuhteeksi muuttua ja jos meille valittaminen auttais sillä olis jo vaimo ja ainakin kolme muksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aamuvuorolla tähän jotain sanottavaa?
Meillä olis kaveriporukalla mahdollisuus lähteä kesäkuussa viikonloppureissuun ja nyt ollaan ihan tosissaan mietitty, että voidaanko jättää tämä yksi kaveri kutsumatta mukaan. Kukaan ei halua viettää koko viikonloppua taas vatvoen noita hänen juttujaan, mutta itestä kyllä tuntuu pahalta sulkea joku porukasta poiskin.
No pahalta se tuntuu hänestäkin varmaan olla saamatta kutsua. Mutta pahalta tuntuu teistä kuunnella hänen juttujaan ja tuntuu hänestä myös pahalta nähdä teidän "onnea".
Parempihan se olisi tiimiytyä sellaisten kanssa, jotka ovat itsen kanssa samalla tasolla. Se että on joskus pelannut futista samassa
No itsekin nimität sitä tukemiseksi eli tukipalveluhan se.
Firmajutussa on se pointti, että jos siirtyy tukipalvelusta kestävyyttä tavoittelevaksi, tai kestävyyttä tavoittelevasta voittoa tavoittelevaksi, on pystyttävä tekemään irtisanomisia. Aikamoinen veijari on jos syntyy sellaiset kortit käsissään eikä tule koskaan elämänsä aikana verkostoiduttua sellaiseen henkilöön, josta ei olisi jossakin vaiheessa kannattavaa päästä eroon.
Avioliitto on "kunnes kuolema meidät erottaa". Pikkuisen ehkä homoseksuaalista ajatella, että joku höntsäkaveri olisi tällainen suhde.
En tiedä, miksi kuvittelet, että ap:n kaveriporukka haluaa muuttua kestävyyttä tai voittoa tavoittelevaksi firmaksi. Useimmat ihmiset eivät halua olla sellaisia vapaa-ajallaan. Asenteesi on elämälle vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen kaveriin pitäisi päivittää ajurit, että olisi yhteensopiva naisten kanssa. Itsellä hieman samanlainen kaveri, tiedän että on aika rasittavaa, muutaman oluen jälkeen kuunnella aina niitä samoja juttuja naisettomuudesta.
Justiinsa tämä! Tän takia ei haluttais kaveria reissuun mukaan, kun tuo sama valitusvirsi alkaa aina silloin kun tunnelma alkaa olemaan rennoimmillaan. Ymmärretään kyllä, että kaverilla on paha mieli, mutta ei me sille voida parisuhteeksi muuttua ja jos meille valittaminen auttais sillä olis jo vaimo ja ainakin kolme muksua.
Jeps ja jutuista päätellen hän ei ole tulossa saamaan naista. Naiset karttavat tuollaista vielä enemmän kuin miehet ja ihan syystä, sillä joku 30-40v masentunut tuhoaa sen naisenkin elämän ennen kuin on edes tullut niitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aamuvuorolla tähän jotain sanottavaa?
Meillä olis kaveriporukalla mahdollisuus lähteä kesäkuussa viikonloppureissuun ja nyt ollaan ihan tosissaan mietitty, että voidaanko jättää tämä yksi kaveri kutsumatta mukaan. Kukaan ei halua viettää koko viikonloppua taas vatvoen noita hänen juttujaan, mutta itestä kyllä tuntuu pahalta sulkea joku porukasta poiskin.
No pahalta se tuntuu hänestäkin varmaan olla saamatta kutsua. Mutta pahalta tuntuu teistä kuunnella hänen juttujaan ja tuntuu hänestä myös pahalta nähdä teidän "onnea".
Parempihan se olisi tiimiytyä sellaisten kanssa, jotka ovat itsen kanssa samalla
Koska nuoruudessa saattaa ajautua huonoon seuraan vaikkapa jonkun höntsäfutisjoukkueen kautta, josta vasta vanhempana ymmärtää, että ehkä tämä seura ei olekaan tervettä tai hyväksi minulle. Tai parisuhteelleni ja lapsilleni. Silloin täytyy valita, että jääkö paapomaan sitä sairasta yksilöä perheensä kustannuksella, vai tekeekä niitä kuuluisia "kipeitä lekkauksia" ja huolehtii siitä, että perhe ja lapset saavat ansaitsemansa ilmapiirin ja elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aamuvuorolla tähän jotain sanottavaa?
Meillä olis kaveriporukalla mahdollisuus lähteä kesäkuussa viikonloppureissuun ja nyt ollaan ihan tosissaan mietitty, että voidaanko jättää tämä yksi kaveri kutsumatta mukaan. Kukaan ei halua viettää koko viikonloppua taas vatvoen noita hänen juttujaan, mutta itestä kyllä tuntuu pahalta sulkea joku porukasta poiskin.
No pahalta se tuntuu hänestäkin varmaan olla saamatta kutsua. Mutta pahalta tuntuu teistä kuunnella hänen juttujaan ja tuntuu hänestä myös pahalta nähdä teidän "onnea".
Parempihan se olisi tiimiytyä sellaisten kanssa, jotka ovat itsen kanssa samalla
Päin vastoin, suurin osa ihmisistä nimenomaan välttää huonosti menestyviä ja toisille haitallisia yksilöitä. Et sinäkään varmaan kadun spurgulle mene jutustelemaan samalla tavalla kuin jollekin siistille, iloiselle tyttöselle. Näitä ongelmatapauksia varten on olemassa julkisia palveluita, missä ihmisille maksetaan rahaa siitä, että uhraavat omaa hyvinvointiaan heidän kannattelemiseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen kaveriin pitäisi päivittää ajurit, että olisi yhteensopiva naisten kanssa. Itsellä hieman samanlainen kaveri, tiedän että on aika rasittavaa, muutaman oluen jälkeen kuunnella aina niitä samoja juttuja naisettomuudesta.
Justiinsa tämä! Tän takia ei haluttais kaveria reissuun mukaan, kun tuo sama valitusvirsi alkaa aina silloin kun tunnelma alkaa olemaan rennoimmillaan. Ymmärretään kyllä, että kaverilla on paha mieli, mutta ei me sille voida parisuhteeksi muuttua ja jos meille valittaminen auttais sillä olis jo vaimo ja ainakin kolme muksua.
Tuollainen saamattomuus on parisuhteessakin aivan sietämätöntä.
Maailma on täynnä kaiken maailman kursseja ja coacheja, terapiaa ja kaikkea mahdollista, millä parantaa omia eväitään. Mutta että 10 vuotta vinkuu ja valittaa.
Sama täällä.
Olen 30 vuotias ja parisuhteessa. Ystävinä on kyllä paljon sinkkuja ja pareja. Mutta on tämä yksi ystävä jonka juttuihin menee hermot.
Joka ikinen kerta kun tavataan, keskustelu menee jossain vaiheessa tähän että hän ei koskaan tule löytämään itselleen ketään eikä ole olemassa sellaista ihmistä joka hänen kanssaan voisi olla. On seurustellut kuitenkin 2 kertaa. On biseksuaali joten vaihtoehtojakin kyllä on. Eniten ärsyttää että ilmeisesti näiden kumppanikokelaiden pitäisi tulla häntä kotoa hakemaan kun ei käy missään eikä edes netissä yritä. Ei ihmiset tiedä että hän on olemassa, miten he häntä lähestyisi?
Alkaa vaan itsestä tuntua siltä etten saisi olla omaan parisuhteeseeni tyytyväinen. Jos taas puhun jostain pienestä epämukavuudesta yhdessä asumisessa tyyliin erimielisyydestä sisustuksen suhteen, hän ottaa sen heti negatiivisen kautta ja tulkitsee suhdettamme niin, että se jotenkin rajoittaisi minun elämää ja alkaa valittamaan että JUST TON TAKII EN ITE OO KENENKÄÄN KAA.
Oikeasti syy siihen miksei ole suhteessa on selkeästi se, että hän on totaalinen kynnysmatto ja aina taipuu toisten tahtoon vaikkei kukaan sitä pyytäisikään ja sitten turhautuu ja kokee itsensä jotenkin väärinkohdelluksi ja alistetuksi. Siksi ihmissuhteet ahdistavat. Hän itse tietää että muuttuisi toisen mielen mukaan ja ahdistuisi, siksi katkeroi muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajan neuvo kuulosti hyvältä.
Tuo on kyllä raskasta! Miehen veli oli vuosia tuossa moodissa, aina piti olla keskustelemassa hänen vaikeudestaan löytää ketään. Itsesääli oli suurta. Mutta hän oli nuorempi ja kehityskykyisempi, eli alkoi niitä naisia sitten kuitenkin löytymään (joillekin antoi jopa pakit!) ja ollut nyt jo vuosia suhteessa. Mutta kyllä se asia voi joidenkin elämää hallita.
Kaverin ongelma on jossain syvemmällä, kun kyllä se niitä naisia lyötää, mutta parisuhde ei tosiaan onnistu. Ja itse oon nyt miettinyt, ettei varmaan enää tule edes onnistumaan vaikka löytäisi kuinka sopivan naisen, kun koko elämä pyörii ton yksinäisyyden ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Incel ja mgtow-yhteisöt ottanevat hänet avosylin vastaan, pääsee myös jauhamaan lempiaihettaan loputtomiin.
Tuo voi olla ehkä hänen ongelmansa osatekijä? Jos siis tämä kaveri jo pyörii netissä näissä incel-yhteisöissä ja keskusteluissa. Ajatusmaailma vääristyy ja fokusoituu tuohon "naisettomuuteen" ja kaikenaisiin haitallisiin ajatusmalleihin siihen liittyen.
Pitää kyllä ainakin rajata, kuinka usein kuuntelee hänen ongelmiaan. Silloin tällöin voi kuunnella jonkin normaalin ajan ja silloin keskittyä tuohon aiheeseen, mutta muuten aikalailla ohittaa ja ohjata keskustelu tai huomio nopeasti muualle.
En tiedä, pitäisikö ihan suoraan sanoa, ettei voi koko ajan keskittyä hänen ongelmiinsa, (vaikka ymmärrät että ongelma on hänelle vaikea) seuraavan kerran tuollaisessa tilanteessa. Ja lisäksi esim. että nyt olisi tarkoitus viettää mukavaa iltaa tai mitä ollaankaan tekemässä (ja että tekisi hänellekin hyvää ajatella ja tehdä jotain muuta.) ja sitten ei kertakaikiiaan enää puhu aiheesta, vaan tehdään muuta.
Jos ei auta, niin voi kerran kyllä sanoa mielestäni vieläkin jämäkämmin, suoremmin ja ikävämminkin. Loukkantuu sitten tietenkin, ainakin toviksi, mutta saattaa jollakin mennä näin perille. Ja asia voi korjaantua jatkossa. Nyt hän on ihan kietoutunut itseensä ja oman napansa ympärille ongelmansa kanssa sitä vaalien.
Miksi kuvittelet, että sinkut ja eronneet jotenkin automaattisesti alkavat rypeä itsesäälissä? Ap:n kaveri on harvinainen poikkeus, useimmat sinkut eivät ole tuollaisia. Ongelma on kaverissa yksilönä, ei hänen sinkkuudessaan.