Lue keskustelun säännöt.
Kaveri ei löydä kumppania, omat hermot menee
11.05.2025 |
Ollaan omassa kaveripiirissä 35-40 vuotiaita ja yhtä sankaria lukuunottamatta kaikki vakiintuneissa parisuhteissa ja monella lapsia. Sitten on tämä yksi, joka on onnistunut joskus reilu 10 vuotta sitten seurustelemaan puoli vuotta ja siinä kaikki. Kaveri on tehnyt tästä seurustelemattomuudestaan identiteetin itselleen ja omat hermot menee, kun kaikki pyörii sen naisettomuuden ympärillä.
Mitä tuollaiselle voi tehdä? Ei varmaan tule koskaan löytämään naista suhteeseen ja itse en jaksa enää kuunnella jankutusta aiheesta. Vaikea järjestää yhtään mitään juhlia ja tapaamisia kun kaikki kaverit suhteissa ja sitten tätä yhtä täytyy kohdella silkkihansikkain, ettei tule paha mieli tai koko porukan yrittää ratkoa tätä ongelmaa.
Onko teillä kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (318)
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä.
Olen 30 vuotias ja parisuhteessa. Ystävinä on kyllä paljon sinkkuja ja pareja. Mutta on tämä yksi ystävä jonka juttuihin menee hermot.
Joka ikinen kerta kun tavataan, keskustelu menee jossain vaiheessa tähän että hän ei koskaan tule löytämään itselleen ketään eikä ole olemassa sellaista ihmistä joka hänen kanssaan voisi olla. On seurustellut kuitenkin 2 kertaa. On biseksuaali joten vaihtoehtojakin kyllä on. Eniten ärsyttää että ilmeisesti näiden kumppanikokelaiden pitäisi tulla häntä kotoa hakemaan kun ei käy missään eikä edes netissä yritä. Ei ihmiset tiedä että hän on olemassa, miten he häntä lähestyisi?
Alkaa vaan itsestä tuntua siltä etten saisi olla omaan parisuhteeseeni tyytyväinen. Jos taas puhun jostain pienestä epämukavuudesta yhdessä asumisessa tyyliin erimielisyydestä sisustuksen suhteen, hän ottaa sen heti negatiivisen kautta ja tulkitsee suhdettamme niin, että se jotenkin rajoittaisi minun elämää ja alkaa valittamaan että JUST TON TAKII EN ITE OO KENENKÄÄN KAA.
Oikeasti syy siihen miksei ole suhteessa on selkeästi se, että hän on totaalinen kynnysmatto ja aina taipuu toisten tahtoon vaikkei kukaan sitä pyytäisikään ja sitten turhautuu ja kokee itsensä jotenkin väärinkohdelluksi ja alistetuksi. Siksi ihmissuhteet ahdistavat. Hän itse tietää että muuttuisi toisen mielen mukaan ja ahdistuisi, siksi katkeroi muita kohtaan.
Olen itse lähes juuri tuollainen, mitä ystävääsi kuvailit.
Olen ollut suhteissa täysi kynnysmatto. Nyt olen ollut joitain vuosia yksin, eikä kyllä ole edes halua parisuhteeseen.
Koen itse tämän olevan paranemisvaihetta. Voi olla joo, että kuulostan tosi jyrkältä, mutta sieltä kynnysmattoilusta pitää vaan päästä nousemaan. Opetella pitämään puoliaan ajatustasolla, ja uskon sen joskus vielä tasaantuvan niin, etten siinä ajatustasolla olisi eroamassa pienestäkin väärästä äänensävystä.
Kaikki me ei valitettavasti olla ehjiä ihmisiä valmiiksi. Korjaamisessa menee aikaa.
Oman parisuhteen epäkohtia ei tosiaan minun kanssani varmaan tällä hetkellä kannattaisi kenenkään puida, kun ratkaisuni sisustus-erimielisyyksiinkin olisi ero. En itse ota parisuhde-asioita myöskään esiin, puheenaiheita on maailman täynnä niin voidaan puhua mistä tahansa muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä.
Olen 30 vuotias ja parisuhteessa. Ystävinä on kyllä paljon sinkkuja ja pareja. Mutta on tämä yksi ystävä jonka juttuihin menee hermot.
Joka ikinen kerta kun tavataan, keskustelu menee jossain vaiheessa tähän että hän ei koskaan tule löytämään itselleen ketään eikä ole olemassa sellaista ihmistä joka hänen kanssaan voisi olla. On seurustellut kuitenkin 2 kertaa. On biseksuaali joten vaihtoehtojakin kyllä on. Eniten ärsyttää että ilmeisesti näiden kumppanikokelaiden pitäisi tulla häntä kotoa hakemaan kun ei käy missään eikä edes netissä yritä. Ei ihmiset tiedä että hän on olemassa, miten he häntä lähestyisi?
Alkaa vaan itsestä tuntua siltä etten saisi olla omaan parisuhteeseeni tyytyväinen. Jos taas puhun jostain pienestä epämukavuudesta yhdessä asumisessa tyyliin erimielisyydestä sisustuksen suhteen, hän ottaa sen heti negatiivisen kautta ja tulkitsee suhdettamme niin, että se jotenk
Hyvä huomata, että muillakin tätä ongelmaa.
Toi just itseäkin häiritsee, että oman perhe-elämän kanssa täytyy olla niin varovainen. Mä olen kahden pienen lapsen isä, joten väistämättäkin se perhe pyörii puheissa. Ei se oli mitään tarkoituksellista, mutta onhan se nyt niin, että jos multa kysyy mitä kuuluu niin vaikee siihen on vastata viittaamatta perheeseen.
Silkkihansikkain käsittely on ihan teidän oma valinta. Kaveri pompottaa ja te pompitte. Mikä tästä sankarista tekee sellaisen, että muut nöyristelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Incel ja mgtow-yhteisöt ottanevat hänet avosylin vastaan, pääsee myös jauhamaan lempiaihettaan loputtomiin.
Tuo voi olla ehkä hänen ongelmansa osatekijä? Jos siis tämä kaveri jo pyörii netissä näissä incel-yhteisöissä ja keskusteluissa. Ajatusmaailma vääristyy ja fokusoituu tuohon "naisettomuuteen" ja kaikenaisiin haitallisiin ajatusmalleihin siihen liittyen.
Pitää kyllä ainakin rajata, kuinka usein kuuntelee hänen ongelmiaan. Silloin tällöin voi kuunnella jonkin normaalin ajan ja silloin keskittyä tuohon aiheeseen, mutta muuten aikalailla ohittaa ja ohjata keskustelu tai huomio nopeasti muualle.
En tiedä, pitäisikö ihan suoraan sanoa, ettei voi koko ajan keskittyä hänen ongelmiinsa, (vaikka ymmärrät että ongelma on hänelle vaikea) seuraavan kerran tuollaisessa tilanteessa. Ja lisäksi esim. että nyt olisi tarkoitus viettää mukavaa iltaa ta
Tämä oli kanssa hyvä viesti. Juuri noita asioita olen paljon miettinyt ja täälläkin sanonut, että noin sitä varmaan pitäisi toimia, mutta puhuminen kaverille on niin hankalaa.Tulee jotenkin sellainen olo, että lyö lyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Incel ja mgtow-yhteisöt ottanevat hänet avosylin vastaan, pääsee myös jauhamaan lempiaihettaan loputtomiin.
Tuo voi olla ehkä hänen ongelmansa osatekijä? Jos siis tämä kaveri jo pyörii netissä näissä incel-yhteisöissä ja keskusteluissa. Ajatusmaailma vääristyy ja fokusoituu tuohon "naisettomuuteen" ja kaikenaisiin haitallisiin ajatusmalleihin siihen liittyen.
Pitää kyllä ainakin rajata, kuinka usein kuuntelee hänen ongelmiaan. Silloin tällöin voi kuunnella jonkin normaalin ajan ja silloin keskittyä tuohon aiheeseen, mutta muuten aikalailla ohittaa ja ohjata keskustelu tai huomio nopeasti muualle.
En tiedä, pitäisikö ihan suoraan sanoa, ettei voi koko ajan keskittyä hänen ongelmiinsa, (vaikka ymmärrät että ongelma on hänelle vaikea) seuraavan kerran tuollaisessa tilanteessa. Ja lisäksi esim.
Sitten häntä vasta lyödäänkin jos kaverit hylkäävät (syystä). Nyt kova kovaa vastaan ja annatte miehelle mahdollisuuden parantaa käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Incel ja mgtow-yhteisöt ottanevat hänet avosylin vastaan, pääsee myös jauhamaan lempiaihettaan loputtomiin.
Tota jälkinmäistä en tiedä, mutta eikö nuo incel-yhteisöt ole niitä syrjäytyneiden miesten nettiporukoita missä vaan haukutaan naisia? Ei tää kaveri sellainen ole.
On siellä joukossa niitäkin, jotka ei niin naisia hauku, mutta märehtivät omaa yksinäisyyttään ja naisen puutettaan muuten.
En mä silti usko, että tommosessa porukassa viihtyisi. Kaveri kyllä ihan tykkää naisista. Siksi sellaisen elämäänsäkin haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Onko aamuvuorolla tähän jotain sanottavaa?
Meillä olis kaveriporukalla mahdollisuus lähteä kesäkuussa viikonloppureissuun ja nyt ollaan ihan tosissaan mietitty, että voidaanko jättää tämä yksi kaveri kutsumatta mukaan. Kukaan ei halua viettää koko viikonloppua taas vatvoen noita hänen juttujaan, mutta itestä kyllä tuntuu pahalta sulkea joku porukasta poiskin.
No olisko nyt aika sitten nosta se kissa pöydälle ja sanoa niinkuin on. Eli sanoa suoraan, ettette jaksa kuunnella hänen valitustaan enää, se on out ihan liiallista, ja että jos tämä onnistuu (ettei valita asiasta), niin tervetuloa reissuun mukaan. Jos ressussa mitään sanoo asiasta, niin sitten heti, että mitä sovittiin. Tiukka linja.
Tavallaan näin annatte vielä hänelle mahdollisuuden korjata käytöstään ja pysyä porukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt kyllä voi mennä niin, että tapaamisissa se yksi tyyppi hallitsee keskustelua omalla naisettomuudellaan. Siitä pitää hänelle huomauttaa, että tilanne on tiedossa eikä sitä tarvitse joka kerta tuoda tapetille. Tyypin pitää mennä terapiaan tai jotain. Pidemmän päälle kyllä harventaisin hänen kutsumistaan, jos ne tapaamiset alkaa pyöriä hänen elämäntilanteensa ympärillä. Kuulostaa narsistiselta tyypiltä. Pitäähän hänen tajuta, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin hän. Kateuden purkaminen toisiin ei tunnetusti kohenna ihmissuhteita.
Olin itse melkein 30-vuotiaaksi saakka sinkku, joitain lyhyitä seurustelusuhteita lukuunottamatta, enkä kyllä tosiaankaan missään sitä parkunut, olin iloinen kummitäti. Serkkupoika on 49 v, ja yhä sinkku. Äitinsä valittaa, kun hänestä ei ole tullut mummia, mutta serkku on ihan tyytyväinen elämäänsä. Reissaa paljon ja on sillä naisia, ei vaan vakinaisia.
Itsekkäitä vinkujia en ainakaan itse jaksaisi....ei semmoisista kavereista tule kuin pahalle tuulelle. Satunnaiset huonot hetket on eri juttu, mutta jos 10 vuotta putkeen vaan vinkuu samaa asiaa, niin se on ns. energiansyöjä, jonka tapaamiset jäisi multa aika vähälle.....raakaa, mutta ystävyyden pitäisi olla iloinen asia, ei pahan mielen jatkuva psykiatrisuus.
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt kyllä voi mennä niin, että tapaamisissa se yksi tyyppi hallitsee keskustelua omalla naisettomuudellaan. Siitä pitää hänelle huomauttaa, että tilanne on tiedossa eikä sitä tarvitse joka kerta tuoda tapetille. Tyypin pitää mennä terapiaan tai jotain. Pidemmän päälle kyllä harventaisin hänen kutsumistaan, jos ne tapaamiset alkaa pyöriä hänen elämäntilanteensa ympärillä. Kuulostaa narsistiselta tyypiltä. Pitäähän hänen tajuta, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin hän. Kateuden purkaminen toisiin ei tunnetusti kohenna ihmissuhteita.
Olin itse melkein 30-vuotiaaksi saakka sinkku, joitain lyhyitä seurustelusuhteita lukuunottamatta, enkä kyllä tosiaankaan missään sitä parkunut, olin iloinen kummitäti. Serkkupoika on 49 v, ja yhä sinkku. Äitinsä valittaa, kun hänestä ei ole tullut mummia, mutta serkku on ihan tyytyväinen elämäänsä. Reissaa paljon ja on sillä naisia, ei vaan vakinaisia.
Itsekkäitä vinkujia en ainakaan itse jaksaisi....ei semmoisista kavereista tule kuin pahalle tuulelle. Satunnaiset huonot hetket on eri juttu, mutta jos 10 vuotta putkeen vaan vinkuu samaa asiaa, niin se on ns. energiansyöjä, jonka tapaamiset jäisi multa aika vähälle.....raakaa, mutta ystävyyden pitäisi olla iloinen asia, ei pahan mielen jatkuva psykiatrisuus.
Pakko mainita tähän, että samaan tapaan on myös niitä, jotka joka kohtaamisella valittavat parisuhteestaan aina samalla mantralla, että pitäisikö vaan erota. Kaikki on aina päin helvettiä ja toinen täysi *piip*, kun toi vääränvärisiä ruusuja lahjaksi.
Sitten kun lopulta toteaa varovasti, että onhan se ero toki joskus ihan hyvä ratkaisu, niin pakitetaan, että en minä nyt niin herkästi halua erota. Mutta sama valitus jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aamuvuorolla tähän jotain sanottavaa?
Meillä olis kaveriporukalla mahdollisuus lähteä kesäkuussa viikonloppureissuun ja nyt ollaan ihan tosissaan mietitty, että voidaanko jättää tämä yksi kaveri kutsumatta mukaan. Kukaan ei halua viettää koko viikonloppua taas vatvoen noita hänen juttujaan, mutta itestä kyllä tuntuu pahalta sulkea joku porukasta poiskin.
Ottakaa asia puheeksi ennen reissua. Mieluiten koko porukalla, joko kasvotusten tai vaikka wa-ryhmässä. Sanokaa ettette jaksa sitä että reissun tunnelma menee turhan vikinän takia pilalle.
Näin se varmaan pitäis tehdä, mutta tolle kaverille on niin hankala puhua, kun asia on tosi arka. Sitten kun vielä aloittaa sen huokailun, ettei hänen elämällään ole mitään merkitystä, joten sama kai se elääkö vai ei niin tosi vaikea olla vaan, et jaksamista me lähdetään nyt sinne reissuun.
Tough love nyt kehiin. Kun aloittaa huokailunsa elämänsä merkityksettömydestä, niin ihan vaan, että lopeta nyt tuo jatkuva surkuttelu, että ihan oikeasti nyt. Se auttaa kun on muuta tekemistä ja muuta ajateltavaa välillä.
Terapia voisi olla ihan oikeastikin se paikka minne ohjata, kun on noin jumissa tuossa asiassa, ja siellä saa puhua ja purkaa sille jolle siitä maksetaan, ja tuurilla voi saada jotain apuakin. Mutta että teilläkin on rajanne, ettekä voi ja halua aina vapaitanne ja vapaareissujanne kuluttaa aina tuollaiseen. Vaikka hänestä välitättekin. Ihan oikein se toinen kaverisi sanoi siitä psykiatrille/terapiaan menosta, ei olisi tarvinnut mitään sanoja takaisin vedellä.
Kiitos taas fiksuista vastauksista. Kai se vaan on ryhdistäydyttävä ja laitettava kaverille roti. Annettava ehdot, että jos sitä valitusta vielä tulee, niin sitten saa olla ehtoon yksin.
Sillä on vaan aina tapana vedota siihen, ettei me voida ymmärtää hänen yksinäisyyttään. Ei voida ei, kun ei ole sitä samaa kokemusta, niin vähän hiljaiseksi vetää. Tosin, kerta meillä ei oles sitä kokemusta, niin mitä se meille vinkuminen auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas fiksuista vastauksista. Kai se vaan on ryhdistäydyttävä ja laitettava kaverille roti. Annettava ehdot, että jos sitä valitusta vielä tulee, niin sitten saa olla ehtoon yksin.
Sillä on vaan aina tapana vedota siihen, ettei me voida ymmärtää hänen yksinäisyyttään. Ei voida ei, kun ei ole sitä samaa kokemusta, niin vähän hiljaiseksi vetää. Tosin, kerta meillä ei oles sitä kokemusta, niin mitä se meille vinkuminen auttaa?
Jos teidän porukasta jollakin on esim. avioero käynnissä, tai ei ole nukkunut viikkoihin koliikkivauvan takia, niin huokaileeko niihinkin, että on jollain onni käynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa ihan naiselta. Ei kukaan mies kirjoita kavereistaan noin.
M
Varsinkin kun miehet tietää miten vaikeaa puoliso on saada, niin kyllä siinä silloin sympatiat on sinkkukaverin puolella.
No sympatiathan tässä sen kaverin puolella on, ei kai sitä muuten tässäkin asiaa tuskailisi. Kyllä siinä vaan kaikista sympatioista huolimatta kuitenkin oma hermo alkaa menemään, kun samaa virttä on veisattu se kymmenen vuotta.
Jep, ap vaikuttaa olevan ihan poikkeuksellinen välittävä mies ja hyvä ystävä. Mikä on hienoa. Mutta rajansa on kaikella. Ei tuo sille valittajallekaan (jatkuva surkuttelu) hyvää tee, joten rajojen laitto tässä asiassa on hyväksi myös hänelle itselleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan keskustelussa koittanut tuoda esille, että kaikki eivät koskaan pariudu, ja että moni elää ihan tyytyväistä elämää sinkkunakin.
Häntäkin voi häiritä olla osa parisuhdekinkereitänne ainoana sinkkuna. Muistan itsekin sanoneeni jotakin tuollaista ääneen jännittyneessä tilanteessa, että "kaikilla on toisensa paitsi minulla", mutta oikeasti viihdyn sinkkuna. Siinä tilanteessa vaan oli outo ja kireä tunnelma, joka sitten purkautui noin.
Tyttölapset kannattaa sitten pitää vähän sivussa tuolta tyypiltä ja jättää hänet kutsumatta perhetapahtumiin, joissa on alkoholia. Jotkut isän sinkkukaverit olivat minua kohtaan todella outoja pienenä, traumat jäivät.
Miten hän on ylipäätään päätynyt kanssanne porukkaan, jos olette noin erilaisia?
Huutia lopun miesvihalle. Alkuun kommenttina, että jos ei saa seksiä sinkkuna, niin se on helposti ongelma. Naiset saa niin helposti, ettei sinkkuus ole monelle suurikaan ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas fiksuista vastauksista. Kai se vaan on ryhdistäydyttävä ja laitettava kaverille roti. Annettava ehdot, että jos sitä valitusta vielä tulee, niin sitten saa olla ehtoon yksin.
Sillä on vaan aina tapana vedota siihen, ettei me voida ymmärtää hänen yksinäisyyttään. Ei voida ei, kun ei ole sitä samaa kokemusta, niin vähän hiljaiseksi vetää. Tosin, kerta meillä ei oles sitä kokemusta, niin mitä se meille vinkuminen auttaa?
Aika kovaa jättää toinen yksin ongelmansa kanssa, jos siis ette aio kuitenkin joissain muissa tilanteissa kuin illanistujaisiss keskustella välillä kaverinne kanssa tästä kyseisestä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas fiksuista vastauksista. Kai se vaan on ryhdistäydyttävä ja laitettava kaverille roti. Annettava ehdot, että jos sitä valitusta vielä tulee, niin sitten saa olla ehtoon yksin.
Sillä on vaan aina tapana vedota siihen, ettei me voida ymmärtää hänen yksinäisyyttään. Ei voida ei, kun ei ole sitä samaa kokemusta, niin vähän hiljaiseksi vetää. Tosin, kerta meillä ei oles sitä kokemusta, niin mitä se meille vinkuminen auttaa?
Jos teidän porukasta jollakin on esim. avioero käynnissä, tai ei ole nukkunut viikkoihin koliikkivauvan takia, niin huokaileeko niihinkin, että on jollain onni käynyt?
Ei se nyt ihan tuollain, mutta kun yksi kavereista löysi muutama vuosi eronsa jälkeen uuden naisen niin oli se suhtautuminen ehkä vähän nuivaa. Oli vissiin ajatellut, että nyt heitä on kaksi sinkkua valittamassa. Johonkin lapsivalitukseen saattaa sanoa, ettei hän tule varmaan koskaan elämässään kokemaan mitään tuollaista.
Syökö myös teidän muiden lasten vanukkaat?
Vierailija kirjoitti:
Silkkihansikkain käsittely on ihan teidän oma valinta. Kaveri pompottaa ja te pompitte. Mikä tästä sankarista tekee sellaisen, että muut nöyristelee?
Joo. Lempeä mutta luja asenne saattaisi toimia paremmin. Me ei nyt puhuta sun naisettomuudesta, eikä sun elämä ole turhaa, sä tiedät sen kyllä itsekin, nyt jatketaan siitä aiheesta mistä alun perin puhuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajan neuvo kuulosti hyvältä.
Tuo on kyllä raskasta! Miehen veli oli vuosia tuossa moodissa, aina piti olla keskustelemassa hänen vaikeudestaan löytää ketään. Itsesääli oli suurta. Mutta hän oli nuorempi ja kehityskykyisempi, eli alkoi niitä naisia sitten kuitenkin löytymään (joillekin antoi jopa pakit!) ja ollut nyt jo vuosia suhteessa. Mutta kyllä se asia voi joidenkin elämää hallita.
Noi on vaikeita, kun mistään seksuaaliterapioista tai parisuhdeterapioista ei saa miehet suoria neuvoja siihen miten löytää parisuhteen tai seksiseuraa naisista, koska noi palvelut n liikaa suunnattu naisille. Kaikki miehet on varmasti kehityskelpoisia, mutta kaikki ei löydä itse keinoja kehittyä. On miehiä kunnioittavaa ymmärtää, että naiset vaativat miehiltä enemmän kuin miehet naisilta seksikn tai suhteisiin.
On siellä joukossa niitäkin, jotka ei niin naisia hauku, mutta märehtivät omaa yksinäisyyttään ja naisen puutettaan muuten.