Lue keskustelun säännöt.
Kaveri ei löydä kumppania, omat hermot menee
11.05.2025 |
Ollaan omassa kaveripiirissä 35-40 vuotiaita ja yhtä sankaria lukuunottamatta kaikki vakiintuneissa parisuhteissa ja monella lapsia. Sitten on tämä yksi, joka on onnistunut joskus reilu 10 vuotta sitten seurustelemaan puoli vuotta ja siinä kaikki. Kaveri on tehnyt tästä seurustelemattomuudestaan identiteetin itselleen ja omat hermot menee, kun kaikki pyörii sen naisettomuuden ympärillä.
Mitä tuollaiselle voi tehdä? Ei varmaan tule koskaan löytämään naista suhteeseen ja itse en jaksa enää kuunnella jankutusta aiheesta. Vaikea järjestää yhtään mitään juhlia ja tapaamisia kun kaikki kaverit suhteissa ja sitten tätä yhtä täytyy kohdella silkkihansikkain, ettei tule paha mieli tai koko porukan yrittää ratkoa tätä ongelmaa.
Onko teillä kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (318)
Ikisinkuilla on aina sama ongelma. Ei ymmärretä, että itsessä on se vika. Toistetaan samaa kaavaa ja odotetaan eri lopputulosta. Jos joku sanoo, että hei, voisit katsoa vähän peiliin, niin loukkaannutaan ja hyökätään päälle. Ja peiliin katsomisella en tarkoita pelkästään ulkoista habitusta, vaan ylipäätään sosiaalisten tilanteiden lukemisia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas fiksuista vastauksista. Kai se vaan on ryhdistäydyttävä ja laitettava kaverille roti. Annettava ehdot, että jos sitä valitusta vielä tulee, niin sitten saa olla ehtoon yksin.
Sillä on vaan aina tapana vedota siihen, ettei me voida ymmärtää hänen yksinäisyyttään. Ei voida ei, kun ei ole sitä samaa kokemusta, niin vähän hiljaiseksi vetää. Tosin, kerta meillä ei oles sitä kokemusta, niin mitä se meille vinkuminen auttaa?
Aika kovaa jättää toinen yksin ongelmansa kanssa, jos siis ette aio kuitenkin joissain muissa tilanteissa kuin illanistujaisiss keskustella välillä kaverinne kanssa tästä kyseisestä aiheesta.
Ei ole kyse siitä, että jätettäisiin yksin tai ei suostuttaisi keskustelemaan tästä nimenomaisesta asiasta, vaan ei aina jaksettaisi sitä jankata.
Ootteko miettiny, ettei miehet ajautuisi niin usein mihinkään incel-piireihin ja vastaaviin, jos meidän yhteiskunnassa ja yhteiskunnissa kannustettaisiin ja autettaisiin miehiä saamaan pillua, eli seksiseuraa naisista, ja löytämään parisuhteita negatiivisen suhtautumisen sijaan asiasta keskustelemiseen? Kun naisetkin saavat tukea ja tsemppiä miesten löytämiseen, vaikka se on paljon helpompaa kuin naisseuran saaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on tehnyt tästä seurustelemattomuudestaan identiteetin itselleen
Identieetti se onkin. Ihan niinkuin sinun parisuhdestatuksesi.
Sinunlaisella kaverilla ei kyllä mitään virkaa minun mielestä olekaan, joka ei enää muista omaa sinkkuaikaansa sen jälkeen, kun on itse onnistunut jonkun eukon saamaan. Joten tee palvelus molemmille ja lopeta kaverisuhde, jos et kerraan sinkkuutta kestä.
Itseä ihmetyttää se, että se sinkku jaksaa teitä parisuhteessa olevia sivusta katsoa. Minä en sinkkuna, joka haluan myös pysyä sinkkuna, jaksa tuttavapiirini pariskuntien kanssa hengata.
Ei kaikkien sinkkuus ole mitään itsarin hautomista ja toisten onnen päälle paskomista. Tuo on sairautta, ja tekee tyypistä myös oikeasti todella vaarallisen naiselle. Hullu se nainen joka tuollaisen mieh
Ei se mikään vaarallinen ole, mutta muuten samaa mieltä, ettei kukaan nainen enää tuollaisen kelkkaan lähde.
Itekin alan kallistumaan siihen ajatukseen, että kaveri on ilman parisuhdetta koko loppuelämänsä ja sen takia sitä miettii, että miten nyt sitten eteen päin. Miten sitä jotenkin auttais kaverin asiasta yli sillain, että alkais rakentamaan jotenkin järkevää elämää ilman parisuhdetta. Sais sen vanhan kaverin takasi.
Niin, ja sitten sekin vielä, että jos keskittyy luomaan elämästää itselleen kivan ilman sitä parisuhdetta, eli mies osaa seisoa henkisestikin omilla jaloillaan, niin kyllä sekin on asia, joka kaiken kukkuraksi tekee miehen naisen silmissä paljon kiinnostavammaksi ja varteenotevammaksi kumppaniksi.
Mutta kyllä silti rajat voi laittaa tuolle liialle rypemiselle ja valitukselle, sellainen on vain tervettä kaikille. Vähän eria asia myös olisi, jos kaveri puhuisi ongelmastaan jotenkin rakentavasti, eikä rypien ja surkutellen vain itseään, jota on jatkunut jo vuositolkulla. Asiasta on muodostunut hänelle jo piintynyt tapa olla ja elää, mikä ei ole ollenkaan terveellistä.
AP on nyt niin monessa viestissä haukkunut tätä "ystävää" (tosin veikkaan aloitusta naisen tekemäksi provoksi), että ihmettelen, että miksi ko. ystävää ylipäätään pitäisi kutsua enää mihinkään tapaamisiin? Ja mitä väliä olisi vaikka se siitä loukkaantuisi? Miksette vain vähennä yhteydenpitoa tyyliin viesteihin tai sulje kokonaan kaveripiiristä?
Ei ole suoranaisesti ilmennyt sellaista syytä, miksi tällainen henkilö pitäisi edelleen pitää kavereiden joukossa?
Itselläni yksi kaveri jolla nyt myöhemmällä iällä on vaikeaa löytää pitempiaikaista kumppania... Vaikka minua ei aiheesta puhuminen haittaa, niin se haittaa, että ko. kaveri (joka just on tätä vaativampaa persoonatyyppiä muutenkin) on nykyään selkeästi kiukkuisempi kuin ennen.
Tekisi mieli sanoa, että älä meihin pura sitä ettet ole saanut miestä. Mutta siitä seuraisi välirikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kohtelisit häntä jos ei tarvitsisi kohdella silkkihansikkain? Mitä siis tarkoitat tällä
Sanoisin, että lopeta nyt se vinkuminen ja keksi elämääsi jotain muuta sisältöä. Nyt ei saa sanoa sanaakaan vaimosta tai lapsista, kun toinen alkaa heti huokailla, että kyllä se joillain on onni käynyt elämässä.
Tuo on kieltämättä vähän ikävää, kaveri purkaa vähän kateellisuuttaan muihin. Nyt ymmärrän mitä tarkoitat.
Voithan kuitenkin kai sanoa suoraan mitä ajattelet vaikka sanoisit sen kohteliaasti? Voisi olla pieni herätys kaverille että nyt skarppaa. Kai osaat olla kohtelias mutta jämäkkä olematta ilkeä?Suoraa on sanottu ja niin nätisti kun osaan. Vetoaa vaa
Et ymmärräkkään ku sulle on kävelly vaan joku syliin.
En ole tuo jolle vastasit, mutta eihän se vielä riitä, että löytyy se joku.
Se itse kestävä parisuhde on sitten jo oma juttunsa. En itsekään sellaiseen pysty, sen olen jo tiedostanut. Siksi en yritäkään ketään etsimällä etsiä, kun pitäisi saada itseni ensin sellaiseen kuntoon, että joku kanssani oikeasti haluaisi olla ja seurastani nauttisi vielä vuosien jälkeenkin.
Nyt jos löytäisin ihmisen, johon rakastuisin palavasti, niin suurin rakkaudenosoitukseni olisi pysyä poissa tämän elämästä. Sen verran hankalaa kanssani on elää.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko miettiny, ettei miehet ajautuisi niin usein mihinkään incel-piireihin ja vastaaviin, jos meidän yhteiskunnassa ja yhteiskunnissa kannustettaisiin ja autettaisiin miehiä saamaan pillua, eli seksiseuraa naisista, ja löytämään parisuhteita negatiivisen suhtautumisen sijaan asiasta keskustelemiseen? Kun naisetkin saavat tukea ja tsemppiä miesten löytämiseen, vaikka se on paljon helpompaa kuin naisseuran saaminen.
No kerro nyt ihmeessä miten pitäisi kannustaa ja auttaa, kun kaikki on yritetty parhaamme. Turha heitellä mitään tollaista jos itsellä ei ole yhtään konkreettista esimerkkiä miten auttaa. Jos me tota kaveria yhtään enempää kannustettais, pitäis meidän vetää cheerleaderhameet päälle ja mennä heiluttaan puuhkia taustalle kun kaveri on treffeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä sinkku löytää uusia kavereita muista sinkuista, koska ap:n kaveruus on p*stä.
Ja toivotaan, etä se parisuhteesi myös kestää, ettei roolit vaihdu jossain kohtaa ja sinä ole se s*nan ärsyttävä, itsesäälissä rypevä sinkku. 😂 Ei ehkä kannata lukea erotilastoja, ettet ahdistu jo etukäteen.
Katkeruutesi, joka on myrkyttänyt mielesi, paistaa kuuhun saakka. Ei ap:lle kaverin sinkkuus ole ongelma, ja ap on ollut todella hyvä ystävä, vähän jo liiankin joustava. Jämäkkyyttä tarvitaan myös nyt.
Ehkä mies on introvertti, jopa kirjolla? Viihtyy seurassa vain lyhyitä hetkiä; haluaa asua yksin. Aspergerit eivät hevillä muuta yksiin, sen tiedän. Suhteilu omasta kämpästä käsin on yleistä yli 35-vuotiaillakin asseilla.
Lasten tuottamat riehakkaat äänet ja luontainen leikki & häärääminen voi tuntua introsta todella kuormittavalta. Hän ei välttämättä halua tätäkään kertoa pelätessään loukkaavansa 'lapsellisia' ystäviään.
Tai ehkä hän on kaapissa, kuten yllättävän moni mies? Voi olla helpompi piiloutua 'ei nyt vaan oo vielä isoja tunteita herättävää naista löytynyt'- selityksen taakse kuin kertoa, että joo, naiset on ihan kivoja, mutta eivät seksuaalisesti kiinnostavia.
Etenkin, jos sukunsa on konservatiivinen ja/tai uskonnollinen tai asutte pienessä kaupungissa..
Ehkä hän ei halua työyhteisöönsä tällaisia spekulaatioita suuntautuneisuudestaan, ja puhuu siksi vain tytöistä ja naisista.
Just my two cents.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt kyllä voi mennä niin, että tapaamisissa se yksi tyyppi hallitsee keskustelua omalla naisettomuudellaan. Siitä pitää hänelle huomauttaa, että tilanne on tiedossa eikä sitä tarvitse joka kerta tuoda tapetille. Tyypin pitää mennä terapiaan tai jotain. Pidemmän päälle kyllä harventaisin hänen kutsumistaan, jos ne tapaamiset alkaa pyöriä hänen elämäntilanteensa ympärillä. Kuulostaa narsistiselta tyypiltä. Pitäähän hänen tajuta, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin hän. Kateuden purkaminen toisiin ei tunnetusti kohenna ihmissuhteita.
Olin itse melkein 30-vuotiaaksi saakka sinkku, joitain lyhyitä seurustelusuhteita lukuunottamatta, enkä kyllä tosiaankaan missään sitä parkunut, olin iloinen kummitäti. Serkkupoika on 49 v, ja yhä sinkku. Äitinsä valittaa, kun hänestä ei ole tullut mummia, mutta serkku on ihan tyytyväinen elämäänsä. Reissaa paljon ja on sillä naisia, ei vaan vakinaisia.
Itsekkäit
Kannattaa huomioida, että sää sait sinkkunaisena paljon helpommin seksiä, kuin sinkkumiehet yleisesti ottaen saavat, joten hyvä sinun oli ollakkin tyytyväinen verrattuna suurinpaan osaan sinkkumiehistä vaikka et löytänyt miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aamuvuorolla tähän jotain sanottavaa?
Meillä olis kaveriporukalla mahdollisuus lähteä kesäkuussa viikonloppureissuun ja nyt ollaan ihan tosissaan mietitty, että voidaanko jättää tämä yksi kaveri kutsumatta mukaan. Kukaan ei halua viettää koko viikonloppua taas vatvoen noita hänen juttujaan, mutta itestä kyllä tuntuu pahalta sulkea joku porukasta poiskin.
Ottakaa asia puheeksi ennen reissua. Mieluiten koko porukalla, joko kasvotusten tai vaikka wa-ryhmässä. Sanokaa ettette jaksa sitä että reissun tunnelma menee turhan vikinän takia pilalle.
Kasvokkain. Wa keskustelut on teineille. Sanot suorat sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies on introvertti, jopa kirjolla? Viihtyy seurassa vain lyhyitä hetkiä; haluaa asua yksin. Aspergerit eivät hevillä muuta yksiin, sen tiedän. Suhteilu omasta kämpästä käsin on yleistä yli 35-vuotiaillakin asseilla.
Lasten tuottamat riehakkaat äänet ja luontainen leikki & häärääminen voi tuntua introsta todella kuormittavalta. Hän ei välttämättä halua tätäkään kertoa pelätessään loukkaavansa 'lapsellisia' ystäviään.
Tai ehkä hän on kaapissa, kuten yllättävän moni mies? Voi olla helpompi piiloutua 'ei nyt vaan oo vielä isoja tunteita herättävää naista löytynyt'- selityksen taakse kuin kertoa, että joo, naiset on ihan kivoja, mutta eivät seksuaalisesti kiinnostavia.
Etenkin, jos sukunsa on konservatiivinen ja/tai uskonnollinen tai asutte pienessä kaupungissa..
Ehkä hän ei halua työyhteisöönsä tällaisia spekulaatioita suuntautuneisuudestaan, ja puhuu siksi vain tytöistä ja nai
Introvertti se on, mutta en kyllä jaksa uskoa että homo olisi. Siskonsa on kihloissa naisen kanssa, joten oman perheensä kanssa ei olisi suuntautumisella väliä ja me taas ollaan ihan moderneja miehiä, ettei kaverin homous nyt mitään kakistelua aiheuttaisi. Tässä tapauksessa tulisi kyllä vaan isona yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajan neuvo kuulosti hyvältä.
Tuo on kyllä raskasta! Miehen veli oli vuosia tuossa moodissa, aina piti olla keskustelemassa hänen vaikeudestaan löytää ketään. Itsesääli oli suurta. Mutta hän oli nuorempi ja kehityskykyisempi, eli alkoi niitä naisia sitten kuitenkin löytymään (joillekin antoi jopa pakit!) ja ollut nyt jo vuosia suhteessa. Mutta kyllä se asia voi joidenkin elämää hallita.
Kaverin ongelma on jossain syvemmällä, kun kyllä se niitä naisia lyötää, mutta parisuhde ei tosiaan onnistu. Ja itse oon nyt miettinyt, ettei varmaan enää tule edes onnistumaan vaikka löytäisi kuinka sopivan naisen, kun koko elämä pyörii ton yksinäisyyden ympärillä.
Kaveris ei tiedä yksinäisyydestä mitään. Sillä on sentään kaverinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP on nyt niin monessa viestissä haukkunut tätä "ystävää" (tosin veikkaan aloitusta naisen tekemäksi provoksi), että ihmettelen, että miksi ko. ystävää ylipäätään pitäisi kutsua enää mihinkään tapaamisiin? Ja mitä väliä olisi vaikka se siitä loukkaantuisi? Miksette vain vähennä yhteydenpitoa tyyliin viesteihin tai sulje kokonaan kaveripiiristä?
Ei ole suoranaisesti ilmennyt sellaista syytä, miksi tällainen henkilö pitäisi edelleen pitää kavereiden joukossa?
Itselläni yksi kaveri jolla nyt myöhemmällä iällä on vaikeaa löytää pitempiaikaista kumppania... Vaikka minua ei aiheesta puhuminen haittaa, niin se haittaa, että ko. kaveri (joka just on tätä vaativampaa persoonatyyppiä muutenkin) on nykyään selkeästi kiukkuisempi kuin ennen.
Tekisi mieli sanoa, että älä meihin pura sitä ettet ole saanut miestä. Mutta siitä seuraisi välirikko.
Kuulostat ihanalta ihmiseltä. Toivottavasti sinkku frendis koppaa sun miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajan neuvo kuulosti hyvältä.
Tuo on kyllä raskasta! Miehen veli oli vuosia tuossa moodissa, aina piti olla keskustelemassa hänen vaikeudestaan löytää ketään. Itsesääli oli suurta. Mutta hän oli nuorempi ja kehityskykyisempi, eli alkoi niitä naisia sitten kuitenkin löytymään (joillekin antoi jopa pakit!) ja ollut nyt jo vuosia suhteessa. Mutta kyllä se asia voi joidenkin elämää hallita.
Kaverin ongelma on jossain syvemmällä, kun kyllä se niitä naisia lyötää, mutta parisuhde ei tosiaan onnistu. Ja itse oon nyt miettinyt, ettei varmaan enää tule edes onnistumaan vaikka löytäisi kuinka sopivan naisen, kun koko elämä pyörii ton yksinäisyyden ympärillä.
Kaveris ei tiedä yksinäisyydestä mitään. Sillä on sentään kaverinsa.
Näin sivustaseuraajana, voi olla ettei ole kauaa, jos sama meininki jatkuu. Jos nytkin jo ap miettii kaverinsa poisjättämistä reissusta, niin välien viilenemistä on jo havaittavissa.
Enkä siis syyttäen tarkoita. Olen itsekin ollut hemmetin raskasta seuraa, ja vasta siinä kohtaa kun ei ole ollut enää ketään kelle soittaa, niin olen alkanut pohtia asioita syvemmin.
Nyt sitten yritän opetella pois näistä raskaan käytöksen malleista. Yhden uuden kaverin vähän aikaa sitten sain, niin ehkäpä tässä vähän olen onnistunutkin. Nyt toki tarkkana, etten aloita taas sitä raskasta käytöstä ja pelota tätä uutta tuttavaakin pois.
Kuulostaa rasittavlta ihan kaverina, joten tästä voi tehdä sellaisen aasinsilta-ajatuksen, että tyyppi on deittimarkkinoillakin uuvuttava tyyppi. Joko katkera tai nirso, ja tuo sen esille, ja se on turn-off.
Jättäisin kutsumatta parisuhdeiltoihin, tai jos kutsun, pitäisin huolen, että kun tyyppi alkaa nillittää elämän epäoikeudenmukaisuutta, hänet hiljennetään: "Hei Kalle, me ei tän illan aikana sulle maagisesti naista löydetä, jutellaas ny urheilusta/viisuista/paolitiikasta". Jos Kalle ei osaa olla hiljaa, en kutsuis, voisin viettää aikaa kahden kesken.. tosin jos se sielläkin aina monopolisoisi puheen omasta tilanteestaan, feidaisin hiljalleen pois. "Ei vaan nyt ehi, palataan!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aamuvuorolla tähän jotain sanottavaa?
Meillä olis kaveriporukalla mahdollisuus lähteä kesäkuussa viikonloppureissuun ja nyt ollaan ihan tosissaan mietitty, että voidaanko jättää tämä yksi kaveri kutsumatta mukaan. Kukaan ei halua viettää koko viikonloppua taas vatvoen noita hänen juttujaan, mutta itestä kyllä tuntuu pahalta sulkea joku porukasta poiskin.
No pahalta se tuntuu hänestäkin varmaan olla saamatta kutsua. Mutta pahalta tuntuu teistä kuunnella hänen juttujaan ja tuntuu hänestä myös pahalta nähdä teidän "onnea".
Parempihan se olisi tiimiytyä sellaisten kanssa, jotka ovat itsen kanssa samalla tasolla. Se että on joskus pelannut futista samassa
No itsekin nimität sitä tukemiseksi eli tukipalveluhan se.
Firmajutussa on se pointti, että jos siirtyy tukipalvelusta kestävyyttä tavoittelevaksi, tai kestävyyttä tavoittelevasta voittoa tavoittelevaksi, on pystyttävä tekemään irtisanomisia. Aikamoinen veijari on jos syntyy sellaiset kortit käsissään eikä tule koskaan elämänsä aikana verkostoiduttua sellaiseen henkilöön, josta ei olisi jossakin vaiheessa kannattavaa päästä eroon.
Avioliitto on "kunnes kuolema meidät erottaa". Pikkuisen ehkä homoseksuaalista ajatella, että joku höntsäkaveri olisi tällainen suhde.
Sulla on hyvin narsistinen katsantotkanta ihmissuhteisiin ja tarkastelet niitä ilmeisesti pääasiallisesti vain omasta oppourtunistisesta hyötymisnäkökulmasta. Tavoittelet vain omaa etua, muut ovat enemmänkin välineitä tähän tavoitteeseen.
Sulla on hyvin narsistinen katsantotkanta ihmissuhteisiin ja tarkastelet niitä ilmeisesti pääasiallisesti vain omasta oppourtunistisesta hyötymisnäkökulmasta. Tavoittelet vain omaa etua, muut ovat enemmänkin välineitä tähän tavoitteeseen.
Odotan, että seuraavaksi kummastelet, etteivätkö kaikki toimi näin. Ei, eivät toimi. Esimerkiski ap on tunnemaailmaltaan selvästi toisista välittävä ja empaattinen ihminen. Pisteet siitä aloittajalle.
Linkkaa kaverillesi tämä: https://www.pets4homes.co.uk/classifieds/kpfh7thxa-kc-health-tested-pup… (Miksi?), koska palveluskoira piireissä miehet kihlataan nopeasti. Eräs nainen on todistanut useasti kuinka lyhyen ajan sisään aktiivisesti harrastusryhmässä viihtynyt mies viedään käsistä. Pistin nimenomaan tuon, sillä soveltuu flyball,agilityyn,suojeluun ja näyttelyyn. Nartut harvemmin alkaa haastamaan, joten.. Plus saa jotain tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajan neuvo kuulosti hyvältä.
Tuo on kyllä raskasta! Miehen veli oli vuosia tuossa moodissa, aina piti olla keskustelemassa hänen vaikeudestaan löytää ketään. Itsesääli oli suurta. Mutta hän oli nuorempi ja kehityskykyisempi, eli alkoi niitä naisia sitten kuitenkin löytymään (joillekin antoi jopa pakit!) ja ollut nyt jo vuosia suhteessa. Mutta kyllä se asia voi joidenkin elämää hallita.
Kaverin ongelma on jossain syvemmällä, kun kyllä se niitä naisia lyötää, mutta parisuhde ei tosiaan onnistu. Ja itse oon nyt miettinyt, ettei varmaan enää tule edes onnistumaan vaikka löytäisi kuinka sopivan naisen, kun koko elämä pyörii ton yksinäisyyden ympärillä.
Kaveris ei tiedä yksinäisyydestä mitään. Sillä on sentään kaverinsa.
Ei tää nyt varmaan mikään kilpailu ole.
Et ymmärräkkään ku sulle on kävelly vaan joku syliin.