Huominen äitienpäivä masentaa...
Ei nyt sillä, että se ois jotenkin älyttömän tärkeä päivä, mutta on se kuitenkin... Ja vähän suren sitä salaa ja muutama asia ottaa päähän. Lapsen isä ei ole koskaan 16 vuoden aikana maininnut mitään äitienpäivänä, mutta eipä me yhdessä ollankaan. Kertaakaan sieltä suunnasta ei ole mitään kiitosta tullut, joten silloin on tietysti turha odottaa äitienpäivänäkään. Ei olla siis yhdessä. Sitten äitienpäivänä on aina pakko käydä oman äidin luona, joten huomisesta tulee samanlainen juoksupäivä kuin jouluaatosta. Näitten lisäksi koti on kuin pommin jäljiltä enkä oikein itse jaksaisi mitään. Oma lapsi varmaan muistaa jotenkin, se on kiva juttu. Mutta plääh, ei tässä kauheasti arvostusta muilta saa vaikka joutuu pyörittämään arkea ja passaamaan muita.
Kommentit (29)
Vähän hassua, meillä saa jumppasalilta huomenna ruusun. Eli jumppayrittäjä muistaa meitä äitejä, vaikkei kukaan meistä ole sen äiti.
Äitini kuoli viime vuonna juuri ennen äitienpäivää. Hoidin häntä kodissaan, viimeiset päivät sairaalassa. Ehdin kerätä valkovuokkoja, kun oli vielä tajuissaan. Asun nyt hänen asunnossaan, jossa ikkunan alla valtavasti valkovuokkoja, vaatteet ja tavarat kierrättämättä - haikea olo.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset tekee lapsia paskojen jännämiesten kanssa jotka ei sitten äitienpäivänä mitenkään huomioi eikä edes kiitä että on kasvattanut lapsen. Kyllä kiltti ja kunnollinen mies olisi tuonut kukkia ja hemmotellut, ainakin minä olisin mutta en saanut koskaan mahdollisuutta seurustella naisen kanssa ja tehdä lapsia.
Jos jännämiehet eivät ole hyvä vaihtoehto, niin et ole kyllä sinäkään.
Kertoo paljon kulttuurista, yhteiskunnasta ja asenteista, että lasten isä ei saisi juhlistaa tai muistaa lastensa äitiä äitienpäivänä. Mistä tällainen kylmyys ja kovuus? Miksi ei olisi niinpäin, että aina kun on vähänkin aihetta juhlaan, muistamiseen, kehuun, kiitollisuuteen niin se sanottaisiin ja juhlittaisiin? Vaiko onko pienikin tällainen positiivisuus heikkoutta ja noloa?
Nauti minkä voit, joskus vielä kaipaat niitä hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
ET OLE LAPSESI ISÄN ÄITI!!! Ei tule kiitosta eikä lahjoja koska se on lapsesi tehtävä.
Tämä on harvinaisen typerä argumentti. Kukaan ei omaa äitiään valitse, mutta lastensa äidin kyllä. Siksi sivistynyt mies muistaa lapsensa äitiä äitienpäivänä.
Meillä on aikuiset lapset, he eivät tule käymään äitienpäivänä, mutta muistavat minua muuten. Mieheni haluaa juhlia kanssani äitienpäivää, koska olen hänen lastensa äiti. Huomenna menemme yhdessä metsäretkelle ja reppuun pakkaamme hyvät eväät.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aikuiset lapset, he eivät tule käymään äitienpäivänä, mutta muistavat minua muuten. Mieheni haluaa juhlia kanssani äitienpäivää, koska olen hänen lastensa äiti. Huomenna menemme yhdessä metsäretkelle ja reppuun pakkaamme hyvät eväät.
Mä ja siskoni asutaan kaukana, joten harvoin käydään äitienpäivänä kylässä. Isä vie mun äidin ulos syömään. Isänpäivänä päin vastoin.
Mites omista syntymäpäivistä pitäis ajatella, että menisi oikein? Ei saa pahoittaa mieltä, jos kukaan ei muista, koska se on oma juhlapäivä?