Mistä jään paitsi jos en hanki lapsia?

En mistään olisi jäänyt paitsi. Mutta olisin säästynyt ainakin anopin haukuilta. Ovat jo vanhoja aikuisia, ei heistä ole vanhuudenturvaa.

Vierailija kirjoitti:

LASUT, uusioperheet, uhmaikä, murkkuikä, teini-ikä

Uusioperhettä lukuunottamatta kohtaat nuo ainoastaan, jos et kasvata ja opeta lastasi, kuten velvollisuutesi on.

Uusioperhe taas riippuu omasta olemisestasi. Nuoriso ei ymmärrä, että yhdessä eläminen vaatii kaikilta kompromisseja ja pitkämielisyyttä.

Kihomatoja, täitä, syyhyä yms. kaikkea kivaa jää paitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Jäät paitsi esimerkikssi huolenpidosta vanhana ja ilosta seurata lastenlastesi kasvamista ja sukusi jatkumista.

Jokaisesta nykyään elävästä ihmisestä johtaa taaksepäin katkeamaton ketju siihen ensimmäiseen olioon, jota ihmisenä saattaisi pitää sekä siihen ensimmäiseen olioon, joka ryömi merestä maalle.

Haluaisitko sinä olla se sukusi jäsen, joka itsekkäästi katkaisee tuon ketjun peruuttamattomasti ja tekee tyhjäksi esivanhempiensa elämän ja saavutukset ja koko sukusi olemassaolon?

No mulla on ainakin niin sairas suku, että se olisi pitänyt katkaista aikoja sitten. Sitä paitsi olet typerä, jos uskottelet itsellesi, että lapset hoitavat sinua vanhana. Näin ei tule käymään. 

Vierailija kirjoitti:

Jäät paitsi suuresta osasta sosiaalista yhteisöllisyyttä. Kysy keneltä tahansa äidiltä, on tosi. 

Tuo yhteisöllisyys olisi mulle varmaan hirveintä. Esim. se, että lasten ystävät tulee soittamaan ovikelloa jne. Ihan hirveää. Onneksi ei ole lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäät paitsi esimerkikssi huolenpidosta vanhana ja ilosta seurata lastenlastesi kasvamista ja sukusi jatkumista.

Jokaisesta nykyään elävästä ihmisestä johtaa taaksepäin katkeamaton ketju siihen ensimmäiseen olioon, jota ihmisenä saattaisi pitää sekä siihen ensimmäiseen olioon, joka ryömi merestä maalle.

Haluaisitko sinä olla se sukusi jäsen, joka itsekkäästi katkaisee tuon ketjun peruuttamattomasti ja tekee tyhjäksi esivanhempiensa elämän ja saavutukset ja koko sukusi olemassaolon?

Ei kiinnosta mitkään ketjut. Ja mitkä esivanhempieni "saavutukset"? :D

-Ei-ap

Siinä tapauksessa on varmastikin parasta että katoat tyhjyyteen.

No jos koet nämä tässä keskustelussa kerrotut asiat todennäköisiksi ( eli lasut, anopin haukut, ja ylipäätään se, että lapset tuo vain huonoja asioita tullessaan), niin ei kannata edes harkita.



Sitten taas jos sinulle perhe, yhdessä oleminen. oman lapsen kasvun seuraaminen jne.tuntuu tärkeiltä asioilta, niin kannattaa harkita.



Mun esikoinen on jo 22v ja aivan yhtä ihana tyyppi kuin sinä päivänä kun syntyi. Ja niin ovat sisaruksensakin. Meillä on ihana perhe. Ja oikeaa perhettä ei kyllä korvaa mikään. 

Vierailija kirjoitti:

Kihomatoja, täitä, syyhyä yms. kaikkea kivaa jää paitsi. 

Asunet pääkaupunkiseudulla?

Kulttuurin rikastuminen tuo tosiaan mukanaan kaikkea tuota sekä vie lapsilta opiskelurauhan ja romahduttaa PISA-tulokset, mutta niin ei ole vielä kaikkialla!

Menetät sen kokemuksen, että joku ihan oikeasti rakastaa sinua täysin vilpittömästi ja sydämensä pohjasta. Ja itse rakastat samalla lailla, täysin äärettömästi.



Toki jos on jollain lailla tunnevammainen, kuten tässä keskustelussa valtaosa, niin sitten nämä asiat ei toteudu. Mutta jos ei ole, niin onhan se maailman järisyttävimpiä kokemuksia.

Hiusten lähdöstä ja jotkut myös kuvailee että elämä on kuin rypäletertun päällä istumista kun tuli niin paljon raskausaikana peräpukamia

Lapsista on valtavasti työtä ja vastuuta, mutta samalla mitalla rakkautta ja hellyyttä, elämän näkemistä epäitsekkäästä, tyydytystä antavasta näkökulmasta. Jos et halua lapsia, et ehkä osaisi heistä nauttikaan. Minulle lapseni ovat suuri ilon ja onnen tuoja. On ihanaa rakastaa ja olla rakastettu. Nähdä heidän kasvu omiksi persoonikseen ja kuulla heidän ajatuksiaan. 

Ehkä jotain samantapaista kuin suhde lemmikkeihin, mutta syvempää. 

Yhtä hyvin voisit kai kysyä, mitä menetän, jos elän sinkkuna. 

Jokaisella on oma polkunsa ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Lapset vahvistavat elämän tarkoitusta. 

Lapset ovat elämän tarkoitus!

Jäät paitsi täyttä elämää. Mikäli olet täysjärkinen ja löydät samanlaisen kumppanin, suosittelen jälkikasvun hankkimista.

Täällä on paljon ikäviä asioita lasuja jne. En tunnista tuollaisia asioita ihan tavallisessa suomalaisessa perheessä. Eikä ystäväpiirissämmekään ole tuollaista. Kumppani kannattaa valita huolella, geenit periytyvät :).

Lapset ovat ihania ja lapsenlapset myös. Lapsettomien ystävieni elämä on vähän tyhjää lapsellisiin verrattuna.

Eipä näin äkkiä tule mitään mieleen. Hmm. No, unettomista öistä. 

Jäät paitsi aidosta pyyteettömästä rakkaudesta ja ihailusta, ota et voi saada keneltäkään muulta.  Äitiys on niin ihana asia, että jokaisen naisen pitäisi se saada kokea.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun itse alkaa lähestyä eläkeikää ja lapset ovat jo omillaan ja aikuisia, niin olen tosi iloinen, että he ovat olemassa. Asun yksinäni, mutta lapsistani on paljon iloa ja seuraa ja he vierailevat paljon luonani. Jos heitä ei olisi, niin olisin pajon yksinäisempi ja voin vain kuvitella millaista olisi olla nykypäivänä yli 80 v, jolloin todella monella tulee se vaihe, jolloin eivät pärjää esim. nykyisin sähköistyneen maailman kanssa ollenkaan. Kuka heitä sitten auttaa. Itse autan jatkuvasti omaa äitiäni, joka on nyt 83 vuotiaana täysin onneton pankkien kanssa, puhelimien kanssa, kaiken kanssa joka vaatii sähköisiä palveluita. 

Näinhän se menee, jos asiat elämässä menee hyvin. Mutta kaikki lapset eivät pärjää aikuisenakaan, joutuvat väärille teille ja aiheuttavat syystä tai toisesta huolta koko loppuelämänsä. Vanhuuden turvaksi ja seuraksi lapsia ei kannata hankkia, hyvät ystävyyssuhteet on siinä oikeasti paljon luotettavampia. Ja sanon näin, vaikka minulla on lapsia ja minun mielestäni mikään ei ole ollut elämässä niin kiinnostavaa kuin lapsen kasvun seuraaminen.

Ei mistään.

Elämänmittaisista läheisistä ihmissuhteista.

Unettomista öistä, loputtomasta huolesta ja uupumuksesta.

Jokainen niistä lapsista on täysi ihminen, joka ei ole korvattavissa kenelläkään toisella. Heitä rakastaa enemmän kuin puolisoaan ja itseään. Siitä jää paitsi, että sellaisia ei ole. Voi kyllä olla hyviä ihmissuhteita silti, mutta ei ne tule samalle tasolla. Haittaako se? En osaa sanoa, mutta asiaa ei voi käsittää, ennen kuin se kokee. Voi vain teoretisoida ja olettaa. Lisäksi menettää toki sen huolen, joka ihmisillä on kaikista rakkaitten ihmistensä (usein perheenjäsenet) puolesta. Ei tarvitse pelätä niin paljon. Pelko on suorassa suhteessa siihen ihmisen merkitykseen.