Lue keskustelun säännöt.
Mistä jään paitsi jos en hanki lapsia?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi suuresta osasta sosiaalista yhteisöllisyyttä. Kysy keneltä tahansa äidiltä, on tosi.
Äitiys teki musta yksinäisemmän, kuin koskaan ennen. Mulla ei ollut eikä ole mammakavereita. Sain lapsen nuorena, paljon ennen ystäviäni.
He sanovat, että kun tulee äidiksi, saa äitiystäviä. Joka kerta kun osallistun lapsen kanssa äititreffeille, lapseni kysyy minulta, missä isä on koska kaikilla muilla on isä mukana.
Minuakin kannustettiin etenkin neuvolan toimesta kaikkiin tällaisiin. Yök, ei! Tapaan mieluummin ystäviäni omalla ajalla ilman lapsia. En tarvitse mitään mammakavereita. Miten ne isät oikein pärjää ilman iskäkavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvakuume on idi00ttimainen sana. Onko kenellekään koskaan teinikuumetta? Tai aikuiskuumetta? Öö, ei. Tämä ei liity aloittajaan nyt, kunhan avaudun aiheeseen liittyen. Ihmiset, joilla on VAUVAKUUME (🤢) ovat hyvin vaarallisia ihmisiä, koska heillä on vinksahtanut käsitys siitä mitä vanhemmuus on. Se ei ole mitään vauvailua, vaan taaperopaaperojuttuja, teinien lapsellista kiukuttelua ja lopulta aikuinen jälkikasvu, josta on korkeintaan iloa avun muodossa. Olen jostain mystisestä syystä ajautunut usein koulujen läheisyyteen asumaan. Kun näen ja kuulen teinejä, en ikinä tunne mitään äidillistä tunnetta. Näen heissä vain itseni ja alan mietiskelemään, että millaistakohan olisi olla teini nykyään. Joskus haaveilen, että voisin elää teinivuoteni uudestaan ja tehdä asioita eri tavalla, mutta enhän minä oikeasti ole moniakaan asioita valinnut itse. Joten aivan turhaa haihattelua. Teinit ovat silmissäni lapsellisia, mutta ym
Erittäin hyvä pointti.
Miettinyt lapselle nimeäkin silleen, että hitsi on komiaa, kun aikuisen ukon korilään nimi on joku Tuuti ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi suuresta osasta sosiaalista yhteisöllisyyttä. Kysy keneltä tahansa äidiltä, on tosi.
Äitiys teki musta yksinäisemmän, kuin koskaan ennen. Mulla ei ollut eikä ole mammakavereita. Sain lapsen nuorena, paljon ennen ystäviäni.
He sanovat, että kun tulee äidiksi, saa äitiystäviä. Joka kerta kun osallistun lapsen kanssa äititreffeille, lapseni kysyy minulta, missä isä on koska kaikilla muilla on isä mukana.
Minuakin kannustettiin etenkin neuvolan toimesta kaikkiin tällaisiin. Yök, ei! Tapaan mieluummin ystäviäni omalla ajalla ilman lapsia. En tarvitse mitään mammakavereita. Miten ne isät oikein pärjää ilman iskäkavereita?
Mua on kanssa lähinnä vaan oksettanut ajatus jostain muskarista ja värikylvyistä. 😅
Katselin joskus eräässä kauppakeskuksessa tällaista musiikkipiiriä, missä mammat luritteli ja löi käsiä yhteen pienten kanssa piirissä lattialla. Ei sitten yhtään minun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi suuresta osasta sosiaalista yhteisöllisyyttä. Kysy keneltä tahansa äidiltä, on tosi.
Äitiys teki musta yksinäisemmän, kuin koskaan ennen. Mulla ei ollut eikä ole mammakavereita. Sain lapsen nuorena, paljon ennen ystäviäni.
He sanovat, että kun tulee äidiksi, saa äitiystäviä. Joka kerta kun osallistun lapsen kanssa äititreffeille, lapseni kysyy minulta, missä isä on koska kaikilla muilla on isä mukana.
Minuakin kannustettiin etenkin neuvolan toimesta kaikkiin tällaisiin. Yök, ei! Tapaan mieluummin ystäviäni omalla ajalla ilman lapsia. En tarvitse mitään mammakavereita. Miten ne isät oikein pärjää ilman iskäkavereita?
Mua on kanssa
Jep. Monesti näitä yhdistää imetysfanaattisuus ja jonkinlainen boheemius.
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla äiti vaikka jollekin orvolle,lapsen ei tarvitse olla biologinen. Maailmassa on paljon äidin rakkautta vailla olevia kodittomia, heitteille jääneitä.
Sama täällä, niin kauan kun tuo orpo vain on suomalainen.
Adoptiota ulkomailta ei tule koskaan edes harkita. Lapsesta ei koskaan tulisi osaa kansastamme vaan se pysyisi aina enemmän tai vähemmän ulkopuolisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuuden turvasta, vietät yksinäisen vanhuuden.
Et sairastu
Et liho
Et menetä miestäsi
Et menetä kaveripiiriäsi
Et menetä vapaa-aikaasi
ET menetä yöuniasi
Et menetä kaikkia rahojasi
Et menetä koulutusmahdollisuuksia, etkä uraasi
listaa voisi jatkaa loputtomiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi esimerkikssi huolenpidosta vanhana ja ilosta seurata lastenlastesi kasvamista ja sukusi jatkumista.
Jokaisesta nykyään elävästä ihmisestä johtaa taaksepäin katkeamaton ketju siihen ensimmäiseen olioon, jota ihmisenä saattaisi pitää sekä siihen ensimmäiseen olioon, joka ryömi merestä maalle.
Haluaisitko sinä olla se sukusi jäsen, joka itsekkäästi katkaisee tuon ketjun peruuttamattomasti ja tekee tyhjäksi esivanhempiensa elämän ja saavutukset ja koko sukusi olemassaolon?
Kaikki sukuhaarat päättyvät tyhjiin, koska maapallon biosfäärin ja aurinkokuntamme elinikä ovat rajalliset.
Kenestäkään meistä ei jää mitään.
Onko sinulla minkäänlaista käsitystä siitä, kauanko Ison Lampun sammumiseen vielä kestää, kauanko seon jo loistanut ja mitä snä aikana on ehtinyt tapahtua?
Nyt kun itse alkaa lähestyä eläkeikää ja lapset ovat jo omillaan ja aikuisia, niin olen tosi iloinen, että he ovat olemassa. Asun yksinäni, mutta lapsistani on paljon iloa ja seuraa ja he vierailevat paljon luonani. Jos heitä ei olisi, niin olisin pajon yksinäisempi ja voin vain kuvitella millaista olisi olla nykypäivänä yli 80 v, jolloin todella monella tulee se vaihe, jolloin eivät pärjää esim. nykyisin sähköistyneen maailman kanssa ollenkaan. Kuka heitä sitten auttaa. Itse autan jatkuvasti omaa äitiäni, joka on nyt 83 vuotiaana täysin onneton pankkien kanssa, puhelimien kanssa, kaiken kanssa joka vaatii sähköisiä palveluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäät paitsi elämän ainoasta oikeasta tarkoituksesta. Mutta kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi esimerkikssi huolenpidosta vanhana ja ilosta seurata lastenlastesi kasvamista ja sukusi jatkumista.
Jokaisesta nykyään elävästä ihmisestä johtaa taaksepäin katkeamaton ketju siihen ensimmäiseen olioon, jota ihmisenä saattaisi pitää sekä siihen ensimmäiseen olioon, joka ryömi merestä maalle.
Haluaisitko sinä olla se sukusi jäsen, joka itsekkäästi katkaisee tuon ketjun peruuttamattomasti ja tekee tyhjäksi esivanhempiensa elämän ja saavutukset ja koko sukusi olemassaolon?
Kaikki sukuhaarat päättyvät tyhjiin, koska maapallon biosfäärin ja aurinkokuntamme elinikä ovat rajalliset.
Kenestäkään meistä ei jää mitään.
"Kuolee karja.
kuolee suku,
sinä kuolet samalla lailla.
Mutta yhden tiedän, mikä ei kuole:
Menneen miehen maine!"
Korkean runo, Aale Tynnin suomennos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se jonkunlainen vanhemmuuden vaatima epäitsekkyys jää kokematta
Vierailija kirjoitti:
kivoista jutuista
Voi hyvinkin olla, että menetät joitakin "kivoja juttuja", mutta saat niiden tilalle muita sellaisia monin verroin!
LASUT, uusioperheet, uhmaikä, murkkuikä, teini-ikä
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi elämän ainoasta oikeasta tarkoituksesta. Mutta kukin tavallaan.
Juuri näin!
Kuten kirjoitin jo ensimmäisellä sivulla toisin sanoin: Suvun ja sukupolvien ketjun jatkaminen on olemassaolomme perusta ja oikeutus, elämämme tarkoitus ja velkamme esi-isillemme ja kansallemme!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvakuume on idi00ttimainen sana. Onko kenellekään koskaan teinikuumetta? Tai aikuiskuumetta? Öö, ei. Tämä ei liity aloittajaan nyt, kunhan avaudun aiheeseen liittyen. Ihmiset, joilla on VAUVAKUUME (🤢) ovat hyvin vaarallisia ihmisiä, koska heillä on vinksahtanut käsitys siitä mitä vanhemmuus on. Se ei ole mitään vauvailua, vaan taaperopaaperojuttuja, teinien lapsellista kiukuttelua ja lopulta aikuinen jälkikasvu, josta on korkeintaan iloa avun muodossa. Olen jostain mystisestä syystä ajautunut usein koulujen läheisyyteen asumaan. Kun näen ja kuulen teinejä, en ikinä tunne mitään äidillistä tunnetta. Näen heissä vain itseni ja alan mietiskelemään, että millaistakohan olisi olla teini nykyään. Joskus haaveilen, että voisin elää teinivuoteni uudestaan ja tehdä asioita eri tavalla, mutta enhän minä oikeasti ole moniakaan asioita valinnut itse. Joten aivan turhaa haihat
Anna ikivanhan, suomalais-ugrilaisen perinteen mukaisesti lapsellesi SUVUN NIMI, esimerkiksi edesmenneen isoisäsi taai -äitisi tai iso-isoisäsi tai äitisi tai muun sellaisen edesmenneen sukulaisesi nimi, jota tahdot erityisesti kunnioittaa ja muistaa. Nimi ei suinkaan ole vailla merkitystä, vaan se tuo aina jotain tullessaan, tukee ja kantaa eteenpäin!
Muista, että "Ihminen elää niin kauan kuin joku hänet nimeltä muistaa."
Älä anna lapsellesi mitään nykymuodin mukaista lemmikin nimeä, kuten Jeri, Jani, Tipsu, Tytti tai Rekku.
Jäät paitsi rakkaudesta ja jatkuvuudesta.
Olin vuoden ja se riitti mulle.
- sama