Lue keskustelun säännöt.
Mistä jään paitsi jos en hanki lapsia?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Duunia vuorotta, unettomia öitä, persaukisena olemista, jatkuvaa huolehtimista.
Mutta myös sen upean tunteen kun maailmassa on sun lihaasi ja vertasi, sun kasvattamiasi ihmisiä. En kadu sekuntiakaan. Sen sijaan olisin surrut koko elämäni, jos en olisi tätä tehnyt.
terkuin 11 vuotta kotiäitiyttä viiden lapsen kanssa takana
11 vuotta lapsenpiikana kotona?!? Tulisin hulluksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Idioottimainen kysymys. Jokainen lapsia saanutkin on ennen lasten saamista ollut lapseton.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi suuresta osasta sosiaalista yhteisöllisyyttä. Kysy keneltä tahansa äidiltä, on tosi.
Äitiys teki musta yksinäisemmän, kuin koskaan ennen. Mulla ei ollut eikä ole mammakavereita. Sain lapsen nuorena, paljon ennen ystäviäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et juuri mistään. Toki jos tulee vauvakuume niin voi olla mahdoton jatkaa velana vielä jos kumppani myönteinen lapsi ajatukselle.
Harvalla äidillä tai isällä on ollut ikinä mitään vauvakuumetta. On haluttu lapsia muista syistä, tai jos vahinkoraskaus niin haluttu jatkaa raskautta.
Ei silti ole mitään kerrottavaa siitä mistä jää paitsi, kun kyse on ihan yksilöllisistä preferensseistä elämässä. Erilaiset persoonat, arvot ja elinympäristöt myös vaikuttaa paljon. Se, onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä. Ym.Mistä sinä tiedät toisten ihmisten vauvakuumeesta?
No aikamoinen tabu on sekin, että lapsi sai alkunsa seksinhimosta, eikä vauvakuumeesta.. Sen kun menee sanomaan ääneen niin kiviä lentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi esimerkikssi huolenpidosta vanhana ja ilosta seurata lastenlastesi kasvamista ja sukusi jatkumista.
Jokaisesta nykyään elävästä ihmisestä johtaa taaksepäin katkeamaton ketju siihen ensimmäiseen olioon, jota ihmisenä saattaisi pitää sekä siihen ensimmäiseen olioon, joka ryömi merestä maalle.
Haluaisitko sinä olla se sukusi jäsen, joka itsekkäästi katkaisee tuon ketjun peruuttamattomasti ja tekee tyhjäksi esivanhempiensa elämän ja saavutukset ja koko sukusi olemassaolon?
Haluaa se. Hänen omassa tulevaisuuden vanhuudessaan muualta tulleet ovat enemmistö ja sortavat härskisti vähemmistöä. Ei tule olemaan kivaa.
Kun ulkopuolisen olemassaolo on uhka, silloin hänen kuuluu kuolla.
Asiahan on niin, että enemmistö - tai muuten vahvempi - väestönosa sortaa aina heikompaa. Meinaat siis että kaikkien vähemmistöjen tulisi kuolla, koska enemmistö on heille uhka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ilo tulee lapsen lapsista.
Molemmat vaihtoehdot, lapsia tai lapsettomuus, ovat ihan perus. Spesiaalia ei ole kummassakaan ja varmaan ihan tavallinen elämä tiedossa kummin vaan.
Minulla on lapsia, mutta varmaan ihan ok elämä olisi ollut ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvakuume on idi00ttimainen sana. Onko kenellekään koskaan teinikuumetta? Tai aikuiskuumetta? Öö, ei. Tämä ei liity aloittajaan nyt, kunhan avaudun aiheeseen liittyen. Ihmiset, joilla on VAUVAKUUME (🤢) ovat hyvin vaarallisia ihmisiä, koska heillä on vinksahtanut käsitys siitä mitä vanhemmuus on. Se ei ole mitään vauvailua, vaan taaperopaaperojuttuja, teinien lapsellista kiukuttelua ja lopulta aikuinen jälkikasvu, josta on korkeintaan iloa avun muodossa. Olen jostain mystisestä syystä ajautunut usein koulujen läheisyyteen asumaan. Kun näen ja kuulen teinejä, en ikinä tunne mitään äidillistä tunnetta. Näen heissä vain itseni ja alan mietiskelemään, että millaistakohan olisi olla teini nykyään. Joskus haaveilen, että voisin elää teinivuoteni uudestaan ja tehdä asioita eri tavalla, mutta enhän minä oikeasti ole moniakaan asioita valinnut itse. Joten aivan turhaa haihattelua. Teinit ovat silmissäni lapsellisia, mutta ymmärrän heitä. En kuitenkaan osaa edes kuvitella, että joku heistä (joita joskus näen) olisi oma lapseni. Joten loppujen lopuksi ei äitiys taida olla minun juttuni, luulen. En vanno, mutta luulen niin. Ihmiset, jotka lässyttävät VAUVAkuumeesta eivät ole sopivia vanhemmiksi. Ei maailmaan pusketa uutta ihmistä siksi, että joku haluaa hoivavietissään hoivailla vauvaa. Se on valitettavasti 18 vuoden projekti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi esimerkikssi huolenpidosta vanhana ja ilosta seurata lastenlastesi kasvamista ja sukusi jatkumista.
Jokaisesta nykyään elävästä ihmisestä johtaa taaksepäin katkeamaton ketju siihen ensimmäiseen olioon, jota ihmisenä saattaisi pitää sekä siihen ensimmäiseen olioon, joka ryömi merestä maalle.
Haluaisitko sinä olla se sukusi jäsen, joka itsekkäästi katkaisee tuon ketjun peruuttamattomasti ja tekee tyhjäksi esivanhempiensa elämän ja saavutukset ja koko sukusi olemassaolon?
Haluaa se. Hänen omassa tulevaisuuden vanhuudessaan muualta tulleet ovat enemmistö ja sortavat härskisti vähemmistöä. Ei tule olemaan kivaa.
Kun ulkopuolisen olemassaolo on uhka, silloin hänen kuuluu kuolla.
<Täällä on sekä ystävällismielisiä yhteyksiä etsiviä että omiaan vastaan kääntyneitä, joten kyse ei ole enemmistön ja vähemmistön taistelusta. Ihmisten lokeroiminen eri ryhmiin ei tässä tilanteessa auta mitään. Lähtökohtana tulisi olla perhe, ja vasta siitä laajentaa ulospäin.
Mutta tärkein asia, jonka haluan sanoa, on tämä: ne äidit ja lapset, jotka korostavat omia uhrauksiaan ja yrittävät saada siitä kiitosta, päätyvät usein vaikeuksiin, heidän ponnistelunsa jäävät usein ilman arvostusta ja ilman hyvää lopputulosta. OPS!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei lapsii pienii sulla ois,ei sull ole pientäkkän huolta heistä.Jos isoina lapset siull joskus ois huoli valtava olis heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunia vuorotta, unettomia öitä, persaukisena olemista, jatkuvaa huolehtimista.
Mutta myös sen upean tunteen kun maailmassa on sun lihaasi ja vertasi, sun kasvattamiasi ihmisiä. En kadu sekuntiakaan. Sen sijaan olisin surrut koko elämäni, jos en olisi tätä tehnyt.
terkuin 11 vuotta kotiäitiyttä viiden lapsen kanssa takana
11 vuotta lapsenpiikana kotona?!? Tulisin hulluksi!
Tuota et varmaksi tiedä kun et ole sitä kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et oikeasti tiedä niin ei kannata niitä lapsia hankkia.
Voisin olla äiti vaikka jollekin orvolle,lapsen ei tarvitse olla biologinen. Maailmassa on paljon äidin rakkautta vailla olevia kodittomia, heitteille jääneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi suuresta osasta sosiaalista yhteisöllisyyttä. Kysy keneltä tahansa äidiltä, on tosi.
Äitiys teki musta yksinäisemmän, kuin koskaan ennen. Mulla ei ollut eikä ole mammakavereita. Sain lapsen nuorena, paljon ennen ystäviäni.
He sanovat, että kun tulee äidiksi, saa äitiystäviä. Joka kerta kun osallistun lapsen kanssa äititreffeille, lapseni kysyy minulta, missä isä on koska kaikilla muilla on isä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi suuresta osasta sosiaalista yhteisöllisyyttä. Kysy keneltä tahansa äidiltä, on tosi.
Äitiys teki musta yksinäisemmän, kuin koskaan ennen. Mulla ei ollut eikä ole mammakavereita. Sain lapsen nuorena, paljon ennen ystäviäni.
He sanovat, että kun tulee äidiksi, saa äitiystäviä. Joka kerta kun osallistun lapsen kanssa äititreffeille, lapseni kysyy minulta, missä isä on koska kaikilla muilla on isä mukana.
Mun lapsellanikaan ei ole isää olen yksin adoptoinut lapsen. Äitiystäväni tietävät tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vauvakuume on idi00ttimainen sana. Onko kenellekään koskaan teinikuumetta? Tai aikuiskuumetta? Öö, ei. Tämä ei liity aloittajaan nyt, kunhan avaudun aiheeseen liittyen. Ihmiset, joilla on VAUVAKUUME (🤢) ovat hyvin vaarallisia ihmisiä, koska heillä on vinksahtanut käsitys siitä mitä vanhemmuus on. Se ei ole mitään vauvailua, vaan taaperopaaperojuttuja, teinien lapsellista kiukuttelua ja lopulta aikuinen jälkikasvu, josta on korkeintaan iloa avun muodossa. Olen jostain mystisestä syystä ajautunut usein koulujen läheisyyteen asumaan. Kun näen ja kuulen teinejä, en ikinä tunne mitään äidillistä tunnetta. Näen heissä vain itseni ja alan mietiskelemään, että millaistakohan olisi olla teini nykyään. Joskus haaveilen, että voisin elää teinivuoteni uudestaan ja tehdä asioita eri tavalla, mutta enhän minä oikeasti ole moniakaan asioita valinnut itse. Joten aivan turhaa haihattelua. Teinit ovat silmissäni lapsellisia, mutta ym
Kuume kuin kuume.... vaikka kuin ei ole lapsia niin jossain kohtaat saatkuumeen kumminkin. Parempi olla vauvakuume kuin nuorella iällä saatu mummokuume. Sitä ei kes erkkikään.
Vierailija kirjoitti:
neuvolan ja sossun kyttäyksestä
Neuvola ja sossu ei ole koskaan ollut ongelma, mutta toiset äidit (tai ylipäänsä naiset) ja etenkin varttuneemman puoleiset! Ai jestas mitä arvostelua, kyttäämistä ja päsmäröintiä.
Jaa no minä olin ja olen ihan realisti sen suhteen mitä lapsiperhe-elämä on iloineen ja suruineen. Arkea ja juhlaa. Ja silti oli ihan jäätävä vauvakuume 2 kertaa. Onneksi on 2 ihanaa lasta jotka ovat jo aikuisia. Taas ollaan kaksin minä ja mies. Vuodet menee niin ettei perässä pysy!
Höpö höpö.