Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsettomuudessa jotain hyviä puolia mielestänne?
Kommentit (151)
On, paskat geenit eivät mene eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse sietää lapsia, ei omia eikä muiden. Olisi aivan kamalaa jos sellainen olisi omassa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsellinenkin on ennen lasten saamista ollut lapseton.
Ja minä tiedän myös onko lapsen kuolemassa jotain hyviä puolia.
No onko?
Mistähän vanhustentaloista täällä puhutaan? Lasten määrän vähentyessä huoltosuhde menee niin vinksalleen, että tuskin parin-kolmenkymmenen vuoden päästä on mitään yhteiskunnan järjestämää vanhustenhuoltoa. Kun ei ole niitä veronmaksajia, saati sitten työntekijöitä vanhusarmeijan pyllyjä pesemään.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua lapsia, niin lapsettomuudessa ei olekaan kuin hyviä puolia.
Myös jos lasta ei toiveesta huolimatta ole saanut, niihin hyviin puoliin ja plussiin kannattaa siinäkin tapauksessa alkaa jossain vaiheessa keskittyä. Ei sitä omaa elämää kannata tuhlata toteutumattomien unelmien suremiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan omaa lapsetonta elämää - saan elää juuri omannäköistä elämää, sellaisella tahdilla kuin haluan. :) Saa nukkua pitkään, voi käydä treenaamassa milloin haluaa, alapää ei ole räjähtänyt synnytyksen takia eikä vatsalihaksissa ole erkaantumia. Ei ole tarvinnut käydä läpi traumaattista synnytystä ilman toimivaa kivunlievitystä ja hankkia tikkejä välilihan repeytymiseen. Ei tarvitse stressata toisen ihmisen elättämisestä ja lomamatkatkin saa suunnitella ihan omannäköiseksi. Eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että on tuonut taas yhden ihmisen lisää saastuttamaan maapalloa. Kerran täällä vain eletään, joten jokainen tehkööt sen omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikke te lapsettomuutta ihannoivat olette tuhonneet omien vanhempienne elämän. Ajatelkaa miten ihanaa heilläkin olisi ollut ilman teitä.
Miten niin? He toivoivat ja saivat lapsia ja tekivätkin niitä kolme kappaletta. Minä en halua lapsia joten lisääntyminen tuhoaisi oman elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuksia koska vaan missä vaan, eikä tarvitse pelätä että kultapuppeli yllättää puuhissa, ja traumatisoituu. Kamala kuunnella vanhempia, jotka joutuvat luovimaan seksin kanssa ja ottamaan pikapanoja vaikkapa kun se kultamusu on ulkona kavereiden kanssa. Ja aina saa pelätä, että ovi käy ja jää kirjaimellisesti housut kintuissa kiinni.
"Kaikke te lapsettomuutta ihannoivat olette tuhonneet omien vanhempienne elämän."
En minä henkilökohtaisesti, koska heidän lisääntymisensä ei tietenkään ollut minun päätökseni, vaan heidän. Mutta joo, tekivät kyllä todella selväksi että lisääntyminen pilasi heidän elämänsä ja lapset oli hirveä taakka.
En siis ihan ymmärrä pitikö kommenttisi olla jotenkin uutinen tai muuten hoksauttava? Kyllä kai kaikki tietää että on paljon vanhempia jotka kokee lasten teon pilanneen elämänsä, ja jotka tekevät sen myös lapsilleen selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta siinä on se, kun ei ole lapsia.
Mutta kyllä sekin on ihan rentouttavaa, ettei tarvitse kantaa huolta lasten terveydestä, koulumenestyksestä, käytöstavoista jne.
Vain hyviä puolia mielestäni. Ei mene koko elämä ruuanlaittoon, siivoamiseen ja lapsen rutiineihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Ei tarvitse pelätä, että oma lapsi perustaa perheen.
Jos se on oma ja puolisosi yhteinen toive.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsellinenkin on ennen lasten saamista ollut lapseton.
Ja minä tiedän myös onko lapsen kuolemassa jotain hyviä puolia.
Lapsinen ihminen ei ole elänyt elämäänä lopullisesti lapsettomana. Lopullinen lapsettomuus on iso juttu, joka muuttaa ihmistä sisäisesti. Lapsen hankkineella ei ole molemmista tietoa, kuten ei lapsettomallakaan vanhemmuudesta. Sen sijaan useimmilla on kokemusta elämästä lapsena lapsiperheessä... kaikille se ei ollut auvoa.
Ja käyttäkää tosiaan sanaa lapsinen (yksilapsinen, monilapsinen) eikä lapsellinen, jolla on aivan eri merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän vanhustentaloista täällä puhutaan? Lasten määrän vähentyessä huoltosuhde menee niin vinksalleen, että tuskin parin-kolmenkymmenen vuoden päästä on mitään yhteiskunnan järjestämää vanhustenhuoltoa. Kun ei ole niitä veronmaksajia, saati sitten työntekijöitä vanhusarmeijan pyllyjä pesemään.
Jos on paljon lapsia, tarvitaan paljon lastenhoitajia ja opettajia. Jos on vähän lapsia, tarvitaan vähän lastenhoitajia ja opettajia.
Nyt, kun lasten määrä vähenee ja vanhusten määrä lisääntyy, voidaan lastenhoitajia ja opettajia siirtää lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta vanhuspuolelle. Vähän erilaista duuniahan se on, mutta sanotaanhan sitä, että vanhana ihminen tulee "uudestaan lapseksi".
Vierailija kirjoitti:
Kaikke te lapsettomuutta ihannoivat olette tuhonneet omien vanhempienne elämän. Ajatelkaa miten ihanaa heilläkin olisi ollut ilman teitä.
Minäkö olen vastuussa vanhempieni päätöksestä hankkia lapsia? Kyllä saavat ottaa siitä vastuun aivan itse. Ehkäisyä oli jo 30 vuotta sitten kaikille saatavilla.
Lapsi ei voi valita syntyykö tähän maailmaan ja millaiset paskavanhemmat saa.
Olen siis lapseton ja kärsin siitä. Asia masentaa ja itkettää. Jos jotain hyvää voi keksiä niin se, että ei tarvitse huolehtia muista ja saa tehdä mitä itse huvittaa. On tietynlaista vapautta siis. Kukaan ei häiritse. Toisaalta vaihtaisin nuo ehti lapseen, jos pystyisin. Lapsi tekisi elämästä niin paljon merkityksellisempää ja rikkaampaa.
En minä lapsettomana keksi muita kuin hyviä puolia:
- Saan nukkua yöni, vapaa-aikani on omaani, voin suunnitella menoja sen mukaan miten oma kalenteri sallii...
- Parisuhde pysyy minun ja mieheni välisenä. Kumpikaan ei olla lapsia vailla ja ihan liikaa olen kuullut pareista, joiden eron voi johtaa syystä tai toisesta lapsen syntymään. Yksinhuoltajaksi jäämisen todennäköisyys ilman lapsia on 0%.
- Ei ole pakko jaksaa. Tämä on oikeasti iso asia itselleni, koska töiden jälkeen lapsi olisi pakko hakea hoidosta, pakko ruokkia, pakko sietää vaikka lapsella olisi millainen kiukunpuuska menossa. Haluan töiden jälkeen hiljaisuutta ja mahdollisimman vähän velvollisuuksia ennen kuin olen saanut vähän levättyä ja syötyä.
- Ei tarvitse miettiä mihin rahat riittävät lapsen kanssa. Lapsen joutuisin aina priorisoimaan itseni edelle, alkaen vaatteista ja ruoasta. Ei myöskään tarvitse miettiä onko minulla ja puolisollani varaa muuttaa isompaan asuntoon kun lapsi kasvaa tai varaa tarjota lapselle sellaista elämää, minkä itse koen ihmisarvoisena ja tärkeänä.
- Ei tarvitse miettiä lapsen kouluun liittyviä asioita, kiusaamista, oppimisvaikeuksia, elämässä etenemistä koulun jälkeen...
- Ei tarvitse pelätä, että lapsi sairastuu tai jää päihdekoukkuun, minkä vuoksi hän voisi vahingoittaa itseään tai muita.
- Todennäköisyys vammaisen, persoonallisuushäiriöisen tai muuten vaan vaikeasti hoidettavan lapsen synnyttämiseen on 0%
- Ei tarvitse luopua lemmikeistä tai noudattaa erityisruokavalioita tai poikkeuksellisia siivousrutiineita, jos lapsi olisikin astmaatikko tai allerginen.
Jokainen lapsellinenkin on ennen lasten saamista ollut lapseton.
Ja minä tiedän myös onko lapsen kuolemassa jotain hyviä puolia.