Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En enää kestä henkilökohtaisen avustajan työtä
07.05.2025 |
Minä olen aiemmin ollut tämän työn puolestapuhuja ja ajatellut, etteivät avustajia kyykyttävät avustettavat voi olla niin yleisiä kuin väitetään. Nyt olen itse alkanut saada jatkuvaa kiukkua ja haukkumista päälleni töissä, kiitokseksi pitkään työsuhteeseen sitoutumisesta. Avustettava ei aluksi käyttäytynyt niin vaan oli hyvinkin tyytyväinen minuun, tai ainakin luulin hänen olevan tyytyväinen kun hän monesti niin sanoikin. Nykyään minulle tiuskitaan, melkein kaikesta mitä teen löytyy jotain moitittavaa, puhettani matkitaan pilkallisesti, "kaikki muuthan tämän tekevät näin" (eli toisin kuin minä olen tehnyt), se, tämä ja tuo on jäänyt tekemättä, tästä tuli nyt sitä, tätä ja tuota vahinkoa, "ole hiljaa minä en jaksa kuunnella tuollaista turhuutta" (vaikka itse oli kysynyt neuvoa) jne jne.
Olen ollut luotettava, en ole ikinä valittanut työvuoroista, työtehtävistä tai mistään työhön liittyvästä. En ole ikinä kyseenalaistanut sitä, että avustettava on työnantaja ja avustettava päättää miten hänen kodissaan toimitaan. Olen ollut valmis siihen ettei työvuoroja voi ikinä tietää ennalta, olen tullut töihin sairaana kun avustettava on sitä toivonut, olen perunut omia tärkeitä menojani siksi, että avustettava tarvitseekin minua töihin eri aikaan kun on aiemmin sovittu, olen ollut valmis sitoutumaan. Olen tehnyt parhaani, että tekisin asiat juuri kuten avustettava toivoo. Olen suhtautunut arvostavasti avustajan työhön ja toki edelleenkin koen, että se on tärkeää työtä. Voisin itsekin vammautua ja olla avustajan tarpeessa ja tämän olen pyrkinyt työpaikalla muistamaan.
Tiedän, etten minä ole mitään työntekijöiden osaavinta ryhmää, koska jos olisin, niin eipä minun tarvitsisi tehdä näin surkeasti palkattua työtä. Teen kuitenkin parhaani. Ja kaipa avustettavankin pitäisi ymmärtää, että tällaisella palkalla ja työehdoilla ei mitään ammattilaista saa töihin. Palkkaus ei tietenkään ole asia mihin avustettava voi vaikuttaa, mutta esimerkiksi se on, että avustettava voi liittyä Heta-liittoon jolloin työsuhteessa noudatetaan Heta-tessiä, muutenhan ei noudateta mitään työehtosopimusta mikä tekee avustajan asemasta ja myös palkasta paljon huonomman. Ja tätä avustettava ei tee, eikä se johdu siitä ettei hänellä olisi rahaa liittyä Heta-liittoon vaan siitä ettei hän viitsi nähdä ylimääräistä vaivaa.
Tällä hetkellä töihin meneminen ahdistaa todella, mutta irtisanoutuakaan en voi koska sillä tuomitsisin itseni työttömyyteen, ei tällaisena aikana niin heikosti koulutettu (tämä on oma syyni, tiedän kyllä) ihminen kuin minä voi odottaa saavansa töitä kun työttömiä on vaikka kuinka paljon. Ja itse irtisanoutumalla hankkisin vielä karenssinkin itselleni.
Toisaalta olen todella loukkaantunut ja vihainen avustettavalle, toisaalta koen, että olenkin niin huono, ettei minuun voi olla kukaan työnantaja tyytyväinen. En tiedä edes miksi kirjoitin, halusin vain purkaa tätä jonnekin. Mistä tämä voisi edes johtua, että minusta on nyt tullut avustettavan mielestä ilmeisen huono työntekijä? Mikään muistisairaus hänellä ei ole, siitä ei ole mitään viitettä ja läheisiään kohtaan hän on kuten aina ennenkin. Eli minä olen se ongelma hänelle.
Kommentit (129)
En itsekään jaksaisi olla avustaja. Se on sekä henkisesti, että fyysisesti raskasta työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy miksi kysyin motivaatioitasi tälle ketjulle on, että ilmeisesti vastasin sinulle toisella keskustelupalstalla ystävällisesti ja rakentavasti, mutta siellä keskustelun jatkamisen sijaan aloitit uuden keskustelun täällä. Eikä siinä mitään, ei ole pakko jatkaa siellä eikä yhtään missään, mutta kun luin koko ketjun täällä, niin kieltämättä vaikutat selittelevän vähän oudostikin tilannettasi. Aivan kuin et edes haluaisi mitään ratkaisua tilanteeseen. Koska tosiasiassahan vaihtoehtoja on. Ehkä sinulle riittää tällä erää pelkkä vertaistuki ilman ratkaisuehdotuksia? Sitä kaipaan minäkin, minkä takia käyn lukemassa ja välillä kommentoimassa näitä ketjuja.
En ole varma vastasinko nimenomaan sinulle toisella palstalla, mutta voin jatkaa vertaistukea siellä, jos haluat. En palaa enää tähän ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi itsellesi uusi työpaikka ja irtisanoudu!. Olet ollut liian joustava, työvuorot täytyy tietää etukäteen. On olemassa ihan mukavia ja helppohoitoisempia asiakkaita. Tai hakeudu hoitoapulaiseksi johonkin laitokseen, missä enemmän asukkaita ja henkilökuntaa. Henkilökohtaisista avustajista on aina pulaa, miksiköhän?
Kaikkiin töihin mitä laitoksissa on, vaaditaan nykyään koulutus. Ei esim. hoiva-avustajaksi pääse ellei ole hoiva-avustajan koulutusta.
Sitten koulun penkille! Sulla kivasti kokemustakin.
Vierailija kirjoitti:
Koita jaksaa tärkeää työtä. Mieti hoitajilla on niitä 50 päivässä hoidettavana . Pääset helpolla.
Mene itse, jos muka pääsee helpolla.
Ap on vihainen, kun menetti työnsä. Kiukuttelet täällä keksityllä tarinalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun täällä syytetään aloitusta trolliksi esim. sillä perusteella ettei aloittaja muka voi hakea muita töitä, vaikka aloittaja kertoo hakeneensa, mutta ei ole saanut. Tai siksi, että pelkää työttömyyttä, vaikka kaikki tietävät kuinka vaikeaa tällä hetkellä on saada töitä jos on työtön.
Vierailija kirjoitti:
Onko firmoilta helppoa saada suunnilleen kokopäiväistä oikeasti vakituista avustettavaa vai ovatko nämä enimmäkseen nollatuntisopimuksia? Koska olen saanut sen kuvan, että ovat ja siihen en ryhdy, liian epävarmaa.
En tiedä, mutta koska ihmisillä on erilaisia tarpeita, on aivan normaalia, että joillakuilla avustettavilla tunteja kertyy kuukaudessa vain muutamia ja toisilla kuluvat kaikki tunnit.
Minulla on mahdollisuus käyttää avustajaa 40 tunnin ajan kuukaudessa. En ole koskaan tullut käyttäneeksi kaikkia tunteja. Siihen ei ole mitään erityistä syytä, en vain ole tarvinnut niin paljon. Enimmillään on varmaan ollut joskus noin 30 tunnin verran, ja yleensä lukema pyörii jossain 20 ja 30 tunnin välissä. Tuo 40 tuntia on silti hyvä olla ikään kuin reservissä, jos sattuu tulemaan pieniä matkoja tai elämässä tilanteita, jotka edellyttävät enemmän avustajan läsnäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko firmoilta helppoa saada suunnilleen kokopäiväistä oikeasti vakituista avustettavaa vai ovatko nämä enimmäkseen nollatuntisopimuksia? Koska olen saanut sen kuvan, että ovat ja siihen en ryhdy, liian epävarmaa.
En tiedä, mutta koska ihmisillä on erilaisia tarpeita, on aivan normaalia, että joillakuilla avustettavilla tunteja kertyy kuukaudessa vain muutamia ja toisilla kuluvat kaikki tunnit.
Minulla on mahdollisuus käyttää avustajaa 40 tunnin ajan kuukaudessa. En ole koskaan tullut käyttäneeksi kaikkia tunteja. Siihen ei ole mitään erityistä syytä, en vain ole tarvinnut niin paljon. Enimmillään on varmaan ollut joskus noin 30 tunnin verran, ja yleensä lukema pyörii jossain 20 ja 30 tunnin välissä. Tuo 40 tuntia on silti hyvä olla ikään kuin reservissä, jos sattuu tulemaan pieniä matkoja tai elämässä tilanteita, jotka edellyttävät
Nyt kun kaikkia tukia vähennetään vähän joka suunnalta, niin kannattaa olla tarkkana käyttämiensä avustustuntien kanssa. En ihmettelisi, vaikka Kela vähentäisi tunteja niiltä, jotka eivät käytä kaikkia myönnettyjä tunteja. Käyttämättä jätetyt tunnit eivät siirry seuraavalle kuulle. Reilumpaa myös avustajalle, että kaikki tunnit käytetään ellei hän ole todella työllistetty eikä kaipaa enempää palkkaa. Kun reservissä oleville tunneille tuleekin yhtäkkiä käyttöä, ei oma avustaja ehkä pääsekään töihin.
Alue: Aihe vapaa
Tässä on vain se, että avustaminen ei ole hoitotyötä vaan tarkoitus on se, että vammainen ihminen voisi elää itsenäistä elämää. Siis kyseessä on muutakin kuin vain aivan välttämättömien perustarpeiden turvaaminen. Työnantajamalli tuli siksi, että vammaiset voisivat elää omannäköistään elämää jonkun laitoselämän sijaan. Ja tämähän on hyvä ja tarpeellinen asia. Sen kääntöpuolena on vain sitten se, että se mahdollistaa myös aikamoisen työntekijän kyykytyksen johon ei oikein kukaan näytä voivan puuttua. En tiedä, mikä olisi ratkaisu, jossa molempien osapuolten oikeudet toteutuisivat.