En enää kestä henkilökohtaisen avustajan työtä
Minä olen aiemmin ollut tämän työn puolestapuhuja ja ajatellut, etteivät avustajia kyykyttävät avustettavat voi olla niin yleisiä kuin väitetään. Nyt olen itse alkanut saada jatkuvaa kiukkua ja haukkumista päälleni töissä, kiitokseksi pitkään työsuhteeseen sitoutumisesta. Avustettava ei aluksi käyttäytynyt niin vaan oli hyvinkin tyytyväinen minuun, tai ainakin luulin hänen olevan tyytyväinen kun hän monesti niin sanoikin. Nykyään minulle tiuskitaan, melkein kaikesta mitä teen löytyy jotain moitittavaa, puhettani matkitaan pilkallisesti, "kaikki muuthan tämän tekevät näin" (eli toisin kuin minä olen tehnyt), se, tämä ja tuo on jäänyt tekemättä, tästä tuli nyt sitä, tätä ja tuota vahinkoa, "ole hiljaa minä en jaksa kuunnella tuollaista turhuutta" (vaikka itse oli kysynyt neuvoa) jne jne.
Olen ollut luotettava, en ole ikinä valittanut työvuoroista, työtehtävistä tai mistään työhön liittyvästä. En ole ikinä kyseenalaistanut sitä, että avustettava on työnantaja ja avustettava päättää miten hänen kodissaan toimitaan. Olen ollut valmis siihen ettei työvuoroja voi ikinä tietää ennalta, olen tullut töihin sairaana kun avustettava on sitä toivonut, olen perunut omia tärkeitä menojani siksi, että avustettava tarvitseekin minua töihin eri aikaan kun on aiemmin sovittu, olen ollut valmis sitoutumaan. Olen tehnyt parhaani, että tekisin asiat juuri kuten avustettava toivoo. Olen suhtautunut arvostavasti avustajan työhön ja toki edelleenkin koen, että se on tärkeää työtä. Voisin itsekin vammautua ja olla avustajan tarpeessa ja tämän olen pyrkinyt työpaikalla muistamaan.
Tiedän, etten minä ole mitään työntekijöiden osaavinta ryhmää, koska jos olisin, niin eipä minun tarvitsisi tehdä näin surkeasti palkattua työtä. Teen kuitenkin parhaani. Ja kaipa avustettavankin pitäisi ymmärtää, että tällaisella palkalla ja työehdoilla ei mitään ammattilaista saa töihin. Palkkaus ei tietenkään ole asia mihin avustettava voi vaikuttaa, mutta esimerkiksi se on, että avustettava voi liittyä Heta-liittoon jolloin työsuhteessa noudatetaan Heta-tessiä, muutenhan ei noudateta mitään työehtosopimusta mikä tekee avustajan asemasta ja myös palkasta paljon huonomman. Ja tätä avustettava ei tee, eikä se johdu siitä ettei hänellä olisi rahaa liittyä Heta-liittoon vaan siitä ettei hän viitsi nähdä ylimääräistä vaivaa.
Tällä hetkellä töihin meneminen ahdistaa todella, mutta irtisanoutuakaan en voi koska sillä tuomitsisin itseni työttömyyteen, ei tällaisena aikana niin heikosti koulutettu (tämä on oma syyni, tiedän kyllä) ihminen kuin minä voi odottaa saavansa töitä kun työttömiä on vaikka kuinka paljon. Ja itse irtisanoutumalla hankkisin vielä karenssinkin itselleni.
Toisaalta olen todella loukkaantunut ja vihainen avustettavalle, toisaalta koen, että olenkin niin huono, ettei minuun voi olla kukaan työnantaja tyytyväinen. En tiedä edes miksi kirjoitin, halusin vain purkaa tätä jonnekin. Mistä tämä voisi edes johtua, että minusta on nyt tullut avustettavan mielestä ilmeisen huono työntekijä? Mikään muistisairaus hänellä ei ole, siitä ei ole mitään viitettä ja läheisiään kohtaan hän on kuten aina ennenkin. Eli minä olen se ongelma hänelle.
Kommentit (144)
Sanoisin, että henk.koht. avustajan työ on sinänsä ok, mutta avustettava sairas/ vammainen/ vanhus itse ei voi olla yhtä aikaa työnantaja. Syy: avustettavan suhde avustajaansa luonteeltaan sellainen, että myös avustaja tarvitsee johdon, joka puolustaa häntä esim. työpaikkaakiusaamistilanteissa.
Tässäkin ketjussa on useita esimerkkejä, pahimpina mm. seksuaalissävytteinen kommentointi ja ahdistelu. SIKSI VALITKAA AINA FIRMA TYÖNANTAJAKSI, + älkää täyttäkö netissä niitä kaavakkeita, joissa suoraan vaan annatte yhteystietonne mille tahansa firmallekaan - soittakaa sen sijaan, kyselkää. Tutustukaa itse avustettavaan ennen sopimuksen laatimista.
Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota työsopimukseen. Allekirjoittaa se vasta, kun kaikki on selvää sopimuksen luonteesta (nollasopimuksiakin on) palkkaan, työaikoihin ja työn sisältöön eli siihen, mitä työssä vaaditaan. Itselläni on esimerkiksi sopimus, johon ei kuulu nk. likaisia töitä (alapesut, vessassa käynnit) ollenkaan, lähininä käytän avustettavaani hänen harrastuksissaan, kaupassa jne.
Ei henkilökohtaisen avustajan hommia kannata tehdä enää ollenkaan, koska suojaosat on poistettu ja tuota
pas k a työtä ei jaksaisi tehdä kokoaikaisesti, vaikka sattuisi kokoaikaista olemaan tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on, että työnantajan asemaan asetetaan ihminen, joka ei useinkaan ole koskaan ollut itse työelämässä, ei kykene olemaan esimies ja työsuojelua ei ole. Minusta nämä naurettavat työnantaja-asetelmat pitäisi lopettaa ja avustajan esimies pitäisi olla sote-puolella. Tällöin sieltä voitaisiin myös tarjota työsuojelua ja puhuttelua avustettavalle. Ei kenenkään tarvitse olla toisen haukuttavana ja kyllä vammautuneillekin pitää vetää rajat käytökselle.
Eihän missään muuallakaan vaikka hoitotyössä se hoidettava ole sinun pomosi ja työnantajasi.
Tässä on vain se, että avustaminen ei ole hoitotyötä vaan tarkoitus on se, että vammainen ihminen voisi elää itsenäistä elämää. Siis kyseessä on muutakin kuin vain aivan välttämättömien perustarpeiden turvaaminen. Työnantajamalli tuli siksi, että vammaiset voisivat elää omannäköistään elämää jonkun laitoselämän sijaan. Ja tämähän on hyvä ja tarpeellinen asia. Sen kääntöpuolena on vain sitten se, että se mahdollistaa myös aikamoisen työntekijän kyykytyksen johon ei oikein kukaan näytä voivan puuttua. En tiedä, mikä olisi ratkaisu, jossa molempien osapuolten oikeudet toteutuisivat.
Vähän särähtää korvaan tuo "työnantaja", kun veronmaksajat sen palkan kuitenkin hoitaa. Näistä avustustunneista pitäisi myös leikata, tässä kuitenkin leikkauksia tehty yhdeltä jos toiselta, ehkäpä osaisi myös paremmin arvostaa käytettävissä olevia tunteja.
Sille entiselle 18v tsemppiä, todella ällöttävä tarina ja törkeää käytöstä avustettavan äidiltä.
Kyllä meitä on entisiä korkeakoulutettuja ja toimittajiakin henkilökohtaisina avustajina. Ei se, että kirjoittaa hyvin ja vaikuttaa lahjakkaalta, tuo mielekästä työtä 6-kymppiselle tai ihmiselle, joka ei ikänsä puolesta ole enää mihinkään ammattiin pätevä.