Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut julminta mitä olet joutunut kaverisuhteessa kokemaan?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin ulkomaille kesken kouluviikon. Sinä aikana paras kaverini luokaltani oli haukkunut minut täysin lyttyyn. Samainen paras ystäväni päätti yksi päivä että en oo enää in ja savusti minut kaikesta pihalle.
Kaikki tapahtui vitosluokalla.
Annoin anteeksi mutta en päästänyt enää lähelle.
Toinen kaverini oli lapsesta asti patologinen valehtelija ja kirjaimellisesti leikki ihmisillä, myös minulla. Hän vieläkin n. 15 vuoden jälkeen jauhaa minusta paskaa ja levittää valheita. Häntä säälin, enkä koskaan tule antamaan anteeksi. Haista paska jos tunnistit itsesi.
tunnetaanko sama ihminen?
Heh, ikävä kyllä hyvin yleinen ihmistyyppi. Itseä jäänyt vaan kalvaamaan että kys. henkilö on lapsesta asti käyttäytynyt noin sairaasti. Hän on mennyt naimisiin ja mies on täysin eristetty kavereistaan. Sääliksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tiia" joka ollut yläasteajoista kaveri, hiplasi silloisen kihlattuni jalkaa parikymppisenä. Annoin anteeksi, mutta aina humalassa näin käytöksessä tietynlaista latausta. Mm. Yritys päästä puolisoni kanssa kahden hissiin jne jollain tekosyyllä.
Kun sain lapsen, riitti pelleily ja pistin välit poikki. Tämän jälkeen hän vielä viestitteli miehelleni että mikä tuli... samalla menetin muutaman muunkin kaverin, jota vieläkin harmittelen. En koskaan kertonut "tiian" taipumuksista koska säälin häntä.
Laitoin viestiä maaliskuussa 2020, "et tiennyt kuka olen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli tarkoitettu sille ghoastatulle. Itse aloitit.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä kertoi erittäin arkaluontoisen salaisuuden selkäni takana silloiselle poikaystävälleni. En ole vieläkään voinut antaa anteeksi.
Tämä juuri että ystävätär alkaa kaveeraamaan mun poikaystävien tai -kandidaattien tai jopa exien kanssa juoruillakseen mun elämästäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaan pariskunnan masinoima 20 vuoden vainoaminen ja mustamaalaaminen.
Levittelivät valheita nistipiireissä (h**ra, varas, vasikka ym.) ja yllyttivät joukkoonsa kuuluvia puhumaan pahaa, syrjimiseen, pahoinpitelyyn ja r**iskaamiseen.
Myös jotain feikkiprofiileja tehty fb:hen, joiden tarkoitus luoda myös tuntemattomille mahdollisimman huono kuva musta.
Samaan piiriin kuuluneet esittivät ystävää, jotta pääsivät ottamaan musta salaa kuvia sinne ym. Ja kaiken lisäksi ovat väittäneet koko ajan, että minä vainoan heitä!
Vierailija kirjoitti:
Sairaan pariskunnan masinoima 20 vuoden vainoaminen ja mustamaalaaminen.
Levittelivät valheita nistipiireissä (h**ra, varas, vasikka ym.) ja yllyttivät joukkoonsa kuuluvia puhumaan pahaa, syrjimiseen, pahoinpitelyyn ja r**iskaamiseen.
Myös jotain feikkiprofiileja tehty fb:hen, joiden tarkoitus luoda myös tuntemattomille mahdollisimman huono kuva musta.
Samaan piiriin kuuluneet esittivät ystävää, jotta pääsivät ottamaan musta salaa kuvia sinne ym. Ja kaiken lisäksi ovat väittäneet koko ajan, että minä vainoan heitä!
Jotenkin ymmärtäisin, jos kyse olisi täysistä elämänkoululaisista, syrjäytyneistä luusereista ym. Mutta ei, nainen väitti pokkana olevansa juristi (valehteli, ei ole vieläkään valmistunut) ja uhkaili poliisilla, kun yritin puuttua heidän levittämiinsä valheisiin, heti perään miehensä syyti täällä tappouhkauksia, S24:llä levittelivät tällaisia videoita, joilla usuttivat porukkaan kuuluvia kimppuuni:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ghostaaminen 29 v ystävyyden jälkeen tuntemattomasta syystä.
Kun teininä yksi vuosia kestäneestä kolmikostamme alkoi ottamaan etäisyyttä kaveriporukastamme, samalla kun omat vanhempani erosivat. Koin voimakkaan hylätyksi tulemisen tunteen. Näin jälkikäteen ymmärtää miksi kaveri hakeutui uuteen seuraan (hän kypsyi varhemmin kuin me kaksi muuta), mutta sen olisi voinut hoitaa paljon ystävällisemmin.
Myöhemmin ensirakkautenikin lopulta ghostasi vuoden seurustelusuhteen jälkeen.
Vuosien aikana on ollut muutamia "kavereita". En laske kavereiksi vaan veijareiksi. Joku 4 ihmistä, jotka käyttäytyivät lyhyen aikaa yliystävällisesti hyötyäkseen. 2 heistä halusivat vain juorumateriaalia, 1 huijasi tekemään myyntikeikan josta vedätti rahat itselleen, 1 halusi kauttani päästä harrastuspiirin statuksessa ylöspäin. Kaikki näistä puhuivat lopulta pahaa selän takana ja mustamaalasivat.
Yliopistossa olin järjestöaktiivi. Yksi vieritti oman mokansa minun niskoilleni ja aloitti mustamaalaamisen. Toisen kanssa meillä oli erimielisyys siitä miten yksi luova työ hoidetaan. Hänkin aloitti mustamaalaamisen.
Edellisessä jutussa erityisen ikävää oli, miten jotkut kavereikseni kokemat tai "posiiivisiksi tuttaviksi" mieltämäni opiskelukaverit alkoivat kyräilemään.
Alallamme painotetaan kollegiaalisuutta ja sitä miten aina pitää kuunnella konfliktin molempia osapuolia. Ehkä nämä edelliset oppivat ettei tuon kaltainen toimintamalli ole kovin kestävä, sekä mustamaalaajaat, että ne jotka alkavat kivittämään jotain tällaisen maalailijan puheiden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri meni töihin. Sitä en voinut antaa anteeksi.
Kun ystäväkseni luulemani ihminen paljastui viettävän aikaa kanssani vain äitinsä pakottamana. Alkoi myöhemmin kiusaamaan ja käänsi loputkin kaverini minua vastaan levittämällä valheellisia juoruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin hylätyksi mitättömästä pienestä erimielisyydestä melkein heti sen jälkeen, kun sairastuin parantumattomaan syöpään ja olisin todella tarvinnut tukea ja ystävän läsnäoloa. Että sellainen "ystävä".
Oltiin ystäviä pitkään ja yhdessä reissattu ulkomaita myöten vuosikaudet. Yht äkkiä tämä fiksu, koulutettu nainen lakkaa vastaamasta puheluihini. Huolestuin viimein ja soitin tutulle äitilleen. Nainen oli alkanut seurustella ja mies ei oikein ollut äidillekään mieleinen. Mietin vuosikaudet, olinko minä tehnyt tahtomattani väärin vai mikä oli syynä välirikkoon. Sitten kerran yhteistapaamisessa (luokkakokous) hän ilmestyi paikalle ja lähestyi halatakseen. Vaistomaisesti nostin käteni estoon. Selvisi, että tuo mies oli vaatinut: hän tai ystävät. Ja ystävät jäi. Raivosin hetken, miksei voinut kertoa silloin... nyt oli ero tullut, ja ystävät taas kelpaisi? Ei, jotain oli rikki, lopullisesti. Luottamus oli mennyt.
En ole ikinä kokenut mitään julmaa. Olen ollut vsin outojen törkeiden rikosten uhri. Se ei ole julmuutta, kiusaamista tai ilkeyttä. Se on vain törkeiden rikosten kohteena olemista mistä syyllisten pitäisi saada linnatuomiot. Heh mitä akateemisia ah niin kilttejä kunnon ihmisiä on mukana. No, koska viranomaisia mukana niin ääliöt e jää kiinni. Ehkä maine jo mennyt muiden kun omiensa rikollispsskojen joukoissa.
Alakoulussa kaveri vaan yhtäkkiä lopetti puhumisen mulle. En ikinä saanut tietää syytä.
Ex-ystäväni yritti varastaa elämäni. Hän halusi kaiken, mikä minulla oli. Kateellisuus oli jatkuvaa. Laitoin välit poikki ja helpotti, kun hän ei tiedä elämästäni enää mitään.
Meillä on ollut kaveriporukka lukioajoista lähtien, porukassa on miehiä sekä naisia. Kun oltiin 20v niin yksi tämän porukan mies r4iskasi minut. Kerroin siitä kolmelle tämän yhteisen kaveriporukan naisista, joiden kanssa olin (ja olen edelleen) todella läheinen. (Sivuhuomiona: tämä r4iskaus tapahtui ennen lakimuutosta, eli en edes voinut viedä asiaa poliiseille, koska tapahtumassa ei ollut väkivaltaa)
Siitä lähdin olen vältellyt kyseistä tyyppiä ja jättänyt menemättä porukan yhteisiin menoihin jos hän on ollut siellä.
Lisäksi, toki vähän pienempi julmuus, mutta yksi näistä naisista kelle kerroin kyseisestä tapahtumasta on ilmeisesti unohtanut koko asian. Hän kysyi minulta pari vuotta sitten et miksi välttelen juuri tuota miestä meidän kaveriporukasta ja että onko meillä jotain riitaa. Pakko sanoa että tuntui kyllä julman välinpitämättömältä unohtaa ystäväsi traumaattisin kokemus.
En nyt tiedä onko pahin, mutta selän takana nälviminen ja oman sädekehän kiillotus ei tuntunut kivalta. Luottamushan siinä meni. Tosin tämä henkilö ei tiedä etten luota koska ei tiedä että tiedän..