Lue keskustelun säännöt.
Mies on vihjaillut hankkivansa koiranpennun lahjaksi, stressaavaa!
06.05.2025 |
Taustatietona, että minulla on kaksi koiraa. Hankin ne 18-21-vuotiaana eli melkein heti omaan kotiin muutettuani ja ne ovat nyt 16- ja 19-vuotiaita eli sanoisin, että elämänsä ehtoopuolella. Rakastan koiriani ja olen pitänyt heistä hyvää huolta, mutta toisaalta olen kokenut myös, että ne ovat tietyillä tavoin rajoittaneet elämääni koko aikuisikäni (matkustelu ei käy päinsä jos ei löydy hoitopaikkaa ja ylipäätään tekemiset pitää aina suunnitella niin, että kotona on käytävä vähintäänkin ulkoiluttamassa koiria yms). Olen nykyiselle miesystävälleni kertonut, että kun näistä koirista aika jättää, niin en enää lemmikkejä hanki, koska haluan nauttia matkustelusta ja elämästä, joka ei pyöri lemmikkien pissatusaikataulujen ympärillä.
Miehellä itsellään ei ole mitään lemmikkejä, mutta hän on koiraihminen ja on nyt jostakin syystä innostunut ajatuksesta, että hankkisin koiranpennun. Olen sanonut hänelle useampaan kertaan, että minä henkkoht en ole kiinnostunut enää hankkimaan mitään lemmikkiä vastuulleni näiden jälkeen. Hän kuitenkin puhuu tästä koiranpentuasiasta siihen sävyyn, että minä hankkisin koiran ja hän sitten voisi lellitellä, hoivata ja ulkoiluttaa sitä eikä niin, että hän haluaisi nimenomaan itselleen oman koiran. Asumme erillämme. Hän tekee pitkää työpäivää, joten luulen, että hän tiedostaa, ettei itse pystyisi tarjoamaan koiralle tarpeeksi säännöllistä elämää ja seuraa. Minä sen sijaan teen hyvinkin joustavaa etätyötä.
Nyt ihan lähiaikoina hän on alkanut vähän säännöllisemmin vihjailemaan, että mitä jos löytyisi joku kasvattaja, jolla olisi kesälle suunniteltu pentue ja hänen onnistuisi varata pentu. Hän näyttää minulle koiranpentujen kuvia ja sanoo, että enhän minä tuollaiselle voisi sanoa "ei" (olen eläinrakas, joten hän on todnäk oikeassa, mutta en vain ole kiinnostunut uudesta 20-vuotisesta sitoutumisesta). Olen huolestunut, että hän on tehnyt jo jonkun varauksen, kun vihjailee, että ei nyt suunnitella mitään reissuja kesälle ja enhän luovu mistään vanhojen koirieni tavaroista, kun niistä aika jättää (molemmat ovat korkeasta iästään huolimatta ihan perusterveitä, joten en ylipäätään tiedä milloin se päivä tulee).
En tiedä miten voisin enää selvemmin sanoa, että minä en ole kiinnostunut uudesta lemmikistä (luonnollisesti hän on vapaa hankkimaan vaikka kotipossun jos itse sen majoittaa ja huolehtii). Emme ole asiasta tapelleet tai mitenkään ilmiriidoissa, ihan asiallisia keskusteluja käyty puolin ja toisin.
Onko teille koskaan hankittu lemmikkiä lahjana ja miten olette reagoineet?
Kommentit (117)
Sanot että jos koira tulee, sinä lähdet. Parisuhteessa ei voi olla sellaista että koira olisi 100% vain yhden ihmisen vastuulla ja murheena, koska se vaikuttaa kaikkeen yhteiseen tekemiseen, menoihin jne vaikka asuttekin erillänne.
Rakastan itse koiria ja minulla on ollut kaksi, toinen niistä tuli puolison painostuksesta ja se päätyi minun vanhempieni vastuulle ennen pitkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin että sen voi peruuttaa, vastuulliset kasvattajat eivät myöskään myy pentua yllätyslahjaksi
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka antaa eläimen lahjaksi, on yksinkertaisesti tyhmä.
Höpö höpö. Pitää tuntea se lahjan saaja - huono lahja ainoastaan jos elukka ei lahjan saajalle sovi.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka antaa eläimen lahjaksi, on yksinkertaisesti tyhmä.
Kyllä!!
Vaikka tiedossa olisi, että joku läheinen haluaa jonkun lemmikin niin hankinta pitäisi jättää hänelle itselleen.
Itse haaveilin joskus hamsterista ja vasta pohdiskelin erilaisia kasvattajia ja asumusvaihtoehtoja. No, ystäväni yllätti ostamalla mulle eläinkaupasta todella aran ja pelokkaan talvikon, jonka mukana tuli pieni ja ruma muovinen duna. Olisin itse halunnut hankkia kasvattajalta syyrialaisen hamsterin ja jonkun isomman ja kivemman näköisen terraarion. Toki terraarion hankin silti, mutta se duna on vieläkin vaatehuoneessa viemässä tilaa.
Kannattaa miettiä kuinka asian esität, ja varmista asia ennen kuin toinen menee mitään hankkimaan. Kiittämättömyys kun tuhoaa paljon. Ettei tule tunnetta että sinulle ei mikään kelpaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ei voi olla sellaista että koira olisi 100% vain yhden ihmisen vastuulla ja murheena, koska se vaikuttaa kaikkeen yhteiseen tekemiseen, menoihin jne vaikka asuttekin erillänne.
Oon tästä hiukan eri mieltä - parisuhteessa omat lemmikit on omia jos erillään asutaan. Jos alan tapailla henkilöä, jolla on jo valmiiks joku eläin niin en mä pidä itseäni millään tapaa vastuullisena siitä. Eri asia tietty jos yhdessä hankitaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä kuinka asian esität, ja varmista asia ennen kuin toinen menee mitään hankkimaan. Kiittämättömyys kun tuhoaa paljon. Ettei tule tunnetta että sinulle ei mikään kelpaa
Mielestäni on aika erikoista hankkia toiselle lahja, joka vaatii niin paljon ja josta toinen on jo sanonut, että ei sitä halua. Ja sitten syyttää kiittämättömyydestä kuinka "mikään ei kelpaa". Jos haluaa antaa kivan lahjan niin mieluummin joku matka, lahjakortti tai esine. Ei elävää olentoa, josta joudut pitään huolta vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua sitä koiranpentua niin sanot että ei tule kuuloonkaan. Mikä on kun ei osta sanoa ei.
Luovu vaan koiratavaroista. Et ole ukkoon missään velvollisuussuhteessa. Mua itseasiassa ärsyttää tuollainen niin paljon, että en sellaista kauan kattelisi. Eihän hän kunnioita sinua ja sinun ajatuksiasi ollenkaan. Yksikään kasvattaja ei kyllä anna ostaa koiraa lahjaksi. Miesystäväsi joutuu valehtelemaan. Jos semmoinen koiranpentu ilmestyy, niin palauta se kasvattajalle ja jätä ukko.
Mä sanoisin jo suoraan ja tiukasti, että "hommaa itse koirasi ja hoida ihan itse se, minä en ota enää mitään koiraa. Jos ei tämä puhe nyt mene perille ja tuo koiralässytys lopu, niin viisainta on mä lähden tansseista katselemaan uutta ukkoa ja sinä ja minä erotaan, onko selvä?" Itse asiassa mulla olisi jo täysi puhelinhiljaisuus päällä, että asia tulee selväksi. Mua ei kukaan pompottele.
Minusta tuo on ihan kamalaa painostamista että sinä alat koiraa ja miestä piikomaan ja mies saisi sitten rusinat pullasta. Älä anna painostaa itseäsi.
Ymmärrän sua hyvin, mun työhöni on tullut ulkomaan virkamatkoja 3 päivää/kuukausi ja koiralle 15 v. on löydettävä aina miehen ilta- ja yövuoroille hoitaja. Aamuvuorot se hyvin kuorsaa, mutta iltaisin tuppaa haukkumaan. Toistaiseksi on hoitajia järjestynyt, mutta kun koiravanhuksesta aika jättää, uutta ei tule. Kissa voidaan ottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkona sataa räntää. Voi harmi sentään. Harmittaa.
Olisipa jo 15 lämmintä. Ai että olisi kiva.
Kauhea litania itsestään selvästä asiasta. En viitsinyt lukea loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna laittaisin viestin. Tyyliin koiranpennut on ihania ja kuvia kiva katsella, mutta ymmärräthän että en halua uutta koiraa. En halua uutta 10-16 vuoden sitoutumista eläimeen, haluan nyt elää vapaata elämää ilman ylimääräistä vaivaa. En myöskään toivo sinun hankkivan koiraa itsellesi.
Näin sinulle jää todiste siitä että olet yksiselitteisesti kieltäynyt koirasta. Ja jos tuon jälkeen saat koiranpennun, palautat sen kasvattajalle ja laitat samalla miehen luiskaan.
Lopeta niitten koirakuvien katselu ja sano suoraan, että sua ei kiinnosta, koska sä et halua enää uutta koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ihan varmasti sulla on 19-vuotias koira. Kiva provo taas.
Vierailija kirjoitti:
Luovu vaan koiratavaroista. Et ole ukkoon missään velvollisuussuhteessa. Mua itseasiassa ärsyttää tuollainen niin paljon, että en sellaista kauan kattelisi. Eihän hän kunnioita sinua ja sinun ajatuksiasi ollenkaan. Yksikään kasvattaja ei kyllä anna ostaa koiraa lahjaksi. Miesystäväsi joutuu valehtelemaan. Jos semmoinen koiranpentu ilmestyy, niin palauta se kasvattajalle ja jätä ukko.
Mä sanoisin jo suoraan ja tiukasti, että "hommaa itse koirasi ja hoida ihan itse se, minä en ota enää mitään koiraa. Jos ei tämä puhe nyt mene perille ja tuo koiralässytys lopu, niin viisainta on mä lähden tansseista katselemaan uutta ukkoa ja sinä ja minä erotaan, onko selvä?" Itse asiassa mulla olisi jo täysi puhelinhiljaisuus päällä, että asia tulee selväksi. Mua ei kukaan pompottele.
Minusta tuo on ihan kamalaa painostamista että sinä alat koiraa ja miestä piikomaan ja mies saisi sitten rusinat pullasta. Älä anna painosta
Ei kai ap voi koiratavaroista luopua niin kauan, kun hänelä ne seniorikoirat on vielä elossa.
Voisiko olla, että mies haluaa ankkuroida sinut koiralla. Ei halua alkaa matkustella kanssasi tai pelkää, että löydät elämääsi mielenkiintoisempaa kuin hänet.
Sano hänelle tiukkaan ja suoraan, että ET OLE OTTAMASSA KOIRAA. Ja jos hän alkaa edelleen puhua aiheesta, käännät sen päättäväisesti siihen, että hän harkitsee ottamaan omaa koiraa itselleen tai toteat, ettei asiasta puhuta ja jatkatte muuta.
Onko miehessä muita red flageja siinä, ettei kunnioita rajojasi, kontrolloi sinua tai esineellistää elollisia olentoja?
Mies ei saa sidottua sinua kotiin lapsella niin pakottaa ottamaan uuden rakin hoidettavaksi. Ei tuo mitään muuta ole. Se haluaa vain kontrolloida sinua ja ajankäyttöäsi.
Sano miehelle, että hankkii vaan itselleen sen koiran. Sinun luoksesi koiraa ei tule.
Jos mies silti väkisin sen koiran sinulle hankkii, niin hän ei kuuntele eikä kunnioita sinua yhtään. Palautat koiran kasvattajalle ja mietit haluatko olla tuollaisen päältäsi kävelijän kanssa vielä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna laittaisin viestin. Tyyliin koiranpennut on ihania ja kuvia kiva katsella, mutta ymmärräthän että en halua uutta koiraa. En halua uutta 10-16 vuoden sitoutumista eläimeen, haluan nyt elää vapaata elämää ilman ylimääräistä vaivaa. En myöskään toivo sinun hankkivan koiraa itsellesi.
Näin sinulle jää todiste siitä että olet yksiselitteisesti kieltäynyt koirasta. Ja jos tuon jälkeen saat koiranpennun, palautat sen kasvattajalle ja laitat samalla miehen luiskaan.
Tuollaiselle ei riitä, että sanoo, ettei halua jotain. Koska he ovat lapsia, jotka kuvittelevat kääntävänsä äidin pään kinuamisella.
Pitää sanoa todella tiukasti ei ja että ei aio tehdä niin eikä että ei halua tehdä niin. Haluaminen sisällyttää sen mahdollisuuden, että asia tehdään, vaikkei sitä haluakaan.
Ihminen, joka antaa eläimen lahjaksi, on yksinkertaisesti tyhmä.