Mies on vihjaillut hankkivansa koiranpennun lahjaksi, stressaavaa!
Taustatietona, että minulla on kaksi koiraa. Hankin ne 18-21-vuotiaana eli melkein heti omaan kotiin muutettuani ja ne ovat nyt 16- ja 19-vuotiaita eli sanoisin, että elämänsä ehtoopuolella. Rakastan koiriani ja olen pitänyt heistä hyvää huolta, mutta toisaalta olen kokenut myös, että ne ovat tietyillä tavoin rajoittaneet elämääni koko aikuisikäni (matkustelu ei käy päinsä jos ei löydy hoitopaikkaa ja ylipäätään tekemiset pitää aina suunnitella niin, että kotona on käytävä vähintäänkin ulkoiluttamassa koiria yms). Olen nykyiselle miesystävälleni kertonut, että kun näistä koirista aika jättää, niin en enää lemmikkejä hanki, koska haluan nauttia matkustelusta ja elämästä, joka ei pyöri lemmikkien pissatusaikataulujen ympärillä.
Miehellä itsellään ei ole mitään lemmikkejä, mutta hän on koiraihminen ja on nyt jostakin syystä innostunut ajatuksesta, että hankkisin koiranpennun. Olen sanonut hänelle useampaan kertaan, että minä henkkoht en ole kiinnostunut enää hankkimaan mitään lemmikkiä vastuulleni näiden jälkeen. Hän kuitenkin puhuu tästä koiranpentuasiasta siihen sävyyn, että minä hankkisin koiran ja hän sitten voisi lellitellä, hoivata ja ulkoiluttaa sitä eikä niin, että hän haluaisi nimenomaan itselleen oman koiran. Asumme erillämme. Hän tekee pitkää työpäivää, joten luulen, että hän tiedostaa, ettei itse pystyisi tarjoamaan koiralle tarpeeksi säännöllistä elämää ja seuraa. Minä sen sijaan teen hyvinkin joustavaa etätyötä.
Nyt ihan lähiaikoina hän on alkanut vähän säännöllisemmin vihjailemaan, että mitä jos löytyisi joku kasvattaja, jolla olisi kesälle suunniteltu pentue ja hänen onnistuisi varata pentu. Hän näyttää minulle koiranpentujen kuvia ja sanoo, että enhän minä tuollaiselle voisi sanoa "ei" (olen eläinrakas, joten hän on todnäk oikeassa, mutta en vain ole kiinnostunut uudesta 20-vuotisesta sitoutumisesta). Olen huolestunut, että hän on tehnyt jo jonkun varauksen, kun vihjailee, että ei nyt suunnitella mitään reissuja kesälle ja enhän luovu mistään vanhojen koirieni tavaroista, kun niistä aika jättää (molemmat ovat korkeasta iästään huolimatta ihan perusterveitä, joten en ylipäätään tiedä milloin se päivä tulee).
En tiedä miten voisin enää selvemmin sanoa, että minä en ole kiinnostunut uudesta lemmikistä (luonnollisesti hän on vapaa hankkimaan vaikka kotipossun jos itse sen majoittaa ja huolehtii). Emme ole asiasta tapelleet tai mitenkään ilmiriidoissa, ihan asiallisia keskusteluja käyty puolin ja toisin.
Onko teille koskaan hankittu lemmikkiä lahjana ja miten olette reagoineet?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei saa sidottua sinua kotiin lapsella niin pakottaa ottamaan uuden rakin hoidettavaksi. Ei tuo mitään muuta ole. Se haluaa vain kontrolloida sinua ja ajankäyttöäsi.
Hämmästyttävää miesvihaa. Olen sanaton. 0/10000000.
Mitä muuta se on kuin kontrolloinnin halua?
Mies tietää, että ap on ollut melkein 20 vuotta sidottu koiriensa hoitoon ja kun nyt alkaa haaveilla matkustelusta, eikä halua uutta koiraa, mies tahtoo sen hänelle väkisin "lahjoittaa".
Eläin on tunteva, eikä mikään tavara.
Vain yksinkertaiset, hieman hömelöt ostaa lahjaksi eläimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei saa sidottua sinua kotiin lapsella niin pakottaa ottamaan uuden rakin hoidettavaksi. Ei tuo mitään muuta ole. Se haluaa vain kontrolloida sinua ja ajankäyttöäsi.
Hämmästyttävää miesvihaa. Olen sanaton. 0/10000000.
Mitä muuta se on kuin kontrolloinnin halua?
Mies tietää, että ap on ollut melkein 20 vuotta sidottu koiriensa hoitoon ja kun nyt alkaa haaveilla matkustelusta, eikä halua uutta koiraa, mies tahtoo sen hänelle väkisin "lahjoittaa".
Tuossa on muitakin punaisia lippuja. Haluttomuus ottaa kuuleviin korviinsa ap:n kieltoa. Elävän eläimen ajatteleminen sopivana lahjana.
Tämä keskustelu on lähtenyt vähän sivuraiteille, kun puheeksi on tullut koirieni ikä. En tiedä millä sitä lähtisin todistelemaan tai onko se niin tarpeellistakaan, kun mielestäni koirien ikä ei ole oleellisin asia. Mainitsin sen lähinnä painottaakseni sitä kuinka pitkään minulla on koirat olleet rakastettavana, mutta myös rajoittavana osana elämääni. Käytän koiriani vuosittain terveystarkastuksessa (toki tarvittaessa muutenkin pääsevät lääkäriin). Jos koirieni terveysasiat kiinnostavat, niin mielelläni vastaan kysymyksiin, vaikka se ei nyt ollut tämän keskustelun ydin.
On tullut myös puhetta siitä onko miesystäväni muuten kontrolloiva ja spekuloitu sillä, että hän haluaisi koiranpennulla rajoittaa elämääni. En pidä miestä mitenkään narsistisena/mustasukkaisena, mutta hän on ehdottomasti kotihiiri, joten en pidä täysin poissuljettuna sitäkään, että hän ei jaa haaveitani tulevaisuuden reissuista. Hän ei kuitenkaan tällaista ole suoraan ilmaissut.
Kiitos kaikille sympatioista ja neuvoista!
AP
Jos hän sen pennun ostaa niin palauta se kasvattajalle. Sanot kasvattajalle että mies hankki sen lahjaksi sinulle mut sinä et koiraa olisi halunnut.
Lainaus: -Hän kuitenkin puhuu tästä koiranpentuasiasta siihen sävyyn, että minä hankkisin koiran ja hän sitten voisi lellitellä, hoivata ja ulkoiluttaa sitä eikä niin, että hän haluaisi nimenomaan itselleen oman koiran. Asumme erillämme.
Miehen lellittely- ja hellittelytarpeen takia sinun pitäisi ottaa koira? Hänelle ei vastuuta ja rusinat pullasta. Sinulle vastuu, hoito, koulutus, kustannukset ja koira-arki.
Osta hänelle pehmokoira. Voi sitä paijata ja halutessaan ulkoiluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan varmasti sulla on 19-vuotias koira. Kiva provo taas.
Pienet rodut voi ihan hyvin elää noin pitkään. Kaverin kääpiövillakoira taisi olla 22-vuotias kuollessaan.
No älä nyt puhu paskaa. Provo provojen perään.
En tiedä miksi se on niin hankala joillekin uskoa että jotkut koirayksilöt voivat elää vanhaksi? Ehkä näillä ihmisillä itsellään on kokemusta vain pilalle jalostetuista lyttykuonoista, joiden kohdalla se kymmenenkin vuoden ikä on uskomaton harvinaisuus.
Tämä koira ei tietenkään kuulu Kennelliiton jalostietojärjestelmään, josta iän voisi tarkistaa? Kyllä kääpiövillakoira voi elää 17-vuotiaaksi, mutta 22-vuotias on jo aika mahdoton ikä. Olisi kyllä mielenkiintoista selvittää onko näin. Pitääpä ottaa yhteyttä kääpiövillakoirien kasvattajiin, koska tämä yksilö sitten varmasti tiedetään ja tunnetaan.
Itse haluaisin myös valita koirani. En jonkun muun valitsemaa. Taitaa mies eniten ajatella itseään nyt.
No jos sä et osaa kieltäytyä niin sitten vaikka lavallinen p*skaa sun ovelle. Miten voi olla noin vaikeaa sanoa EI?
Vierailija kirjoitti:
No jos sä et osaa kieltäytyä niin sitten vaikka lavallinen p*skaa sun ovelle. Miten voi olla noin vaikeaa sanoa EI?
Aloituksessahan lukikin että asiasta on keskusteltu ja ap tehnyt kantansa selväksi mutta mies jatkaa haihattelua ja vihjailee varanneensa pennun. Miten voi olla noin vaikeaa LUKEA ALOITUS ennen kommentointia?
Mies ei ole ilahtunut naisensa kohta vapautuvasta koiravapaasta elämästä.
Nainen voi kohta mennä ja tulla, matkustaa, töiden jälkeen ei tarvitse kiiruhtaa kotiin koirien luo. Ehkä naisen elämä muuttuu niin paljon, että hän muuttaa koko elämänsä, huomaa olevansa kyllästynyt mieheen ja heittää tämänkin luiskaan vanhan elämänsä kannssa. Ehkä nainen hankkii uusia harrastuksia, tapaa uusia ihmisiä, tapaa ehkä paremman kuin mies itse. Ehkä hän jää työkavereiden kanssa drinkille työpäivän päätteeksi, syttyy työpaikkaromanssi, nussivat kuin pienet kanit hotellihuoneessa!
Ei, kyllä se on naiselle koira saatava vaikka väkisin inttämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan varmasti sulla on 19-vuotias koira. Kiva provo taas.
Ja "arvelee, että olisi elämänsä ehtoopuolella" :D
Voiko koira elää noin vanhaksi ja olla vielä terve. Kissa voi elää mutta ei ksit koira?
Voi. Omassa rodussani tiedän useita yksilöitä, jotka ovat eläneet 16-20 vuotiaiksi. Yksi 20v kävi jopa elämänsä viimeisessä koiranäyttelyssä saaden kunniamaininnan. Tässä taannoin tuttavan 18v lopetettiin kuurouden ja sokeuden takia ja sen isä 20v oli silloin vielä elossa.
Kysypä ap siltä mieheltä ihan suoraan miksi sinun mielipiteelläsi ei ole hänelle merkitystä.
Voisin eläimen antaa lahjaksi vain niin, että henkilö on itse omasta aloitteestaan toivonut eläintä, on koko ajan hankintaprosessissa mukana, ottaa itse selvää roduista, käy itse katsomassa ja valitsee itse eläimen.
Minä sitten vain maksaisin.
Jo tuo esittää tiettyä kontrollin tarvetta, ettei välitä tippaakaan eikä kuuntele, vaikka toinen sanoo ettei halua koiraa. Silti vaan jatkaa jankkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Jo tuo esittää tiettyä kontrollin tarvetta, ettei välitä tippaakaan eikä kuuntele, vaikka toinen sanoo ettei halua koiraa. Silti vaan jatkaa jankkaamista.
Sitä, rajattomuutta ja kunnioituksen puutetta. Toisen tahto eu ole niin tärkeä että sitä tarvitsisi edes kuunnella, saati noudattaa. Ap:n alitajunta hoksaa kyllä kuvion, siksi häntä stressaa. Tietoisuus ei vielä halua uskoa. Onneksi he eivät asu yhdessä, toisaalta asiat kehittyisivät sillä tavoin nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on lähtenyt vähän sivuraiteille, kun puheeksi on tullut koirieni ikä. En tiedä millä sitä lähtisin todistelemaan tai onko se niin tarpeellistakaan, kun mielestäni koirien ikä ei ole oleellisin asia. Mainitsin sen lähinnä painottaakseni sitä kuinka pitkään minulla on koirat olleet rakastettavana, mutta myös rajoittavana osana elämääni. Käytän koiriani vuosittain terveystarkastuksessa (toki tarvittaessa muutenkin pääsevät lääkäriin). Jos koirieni terveysasiat kiinnostavat, niin mielelläni vastaan kysymyksiin, vaikka se ei nyt ollut tämän keskustelun ydin.
On tullut myös puhetta siitä onko miesystäväni muuten kontrolloiva ja spekuloitu sillä, että hän haluaisi koiranpennulla rajoittaa elämääni. En pidä miestä mitenkään narsistisena/mustasukkaisena, mutta hän on ehdottomasti kotihiiri, joten en pidä täysin poissuljettuna sitäkään, että hän ei jaa haaveitani tulevaisuuden reissuista. Hän ei kuitenkaan tälla
Tässähän tämä syy varmaan on. Kotihiirimies ei ole yhtään innostunut vapauden villiinnyttämästä puolisosta, uusista kuvioista ja matkustelusta. Koiranpentu säilyttäisi elämän muuttumattomana.
Oi, koiranpennut on ihania!
Ja taas joku että; Etkö välitä enää kun kasvavat?
En niin väittänyt ja en ole tuollainen. Asiat voi aina esittää miten haluaa. Riippuu mitä haluaa muiden ajattelevan.
Itsestäni ollut tuollaisia valheita lapsista. Että en välitä tai en välitä muista kun vauvoista. Mitään todistusaineistoa ei ole tuollaisesta tai jos on niin tottakai ne jutut mitä jollekin mulla voisi olla omien lasten kanssa, johtuu tässä tapauksessa vain ja ainoastaan ongelmallisesra äidistä. Hilpeää!
Niin hyvin toiminut eräs mustamaalausrinki vuosikymmeniä!
Ei haittaa saahan aina ajatella mitä haluavat kunhan ei mielellään perustu valheisiin tai huhuihin. Tai tarkoitukselliseen mustamaalaamiseen?
Jos jotain haluaa tietää tarkkaan, kannattaa kysyä ihan henkilöiltä itseltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16v ja 19v piskit? Justjoo XDDD
Pienet koirat elävät helposti 16-vuotiaaksi. Mieheni kertoi juuri pari päivää sitten, että meidän koiramme rodussa odotettua elinikää on nostettu 19 vuoteen, taisi olla 13-19 vuotta.
Mielenkiintoista kuulla minkä rodun elinikä on jopa 19 vuotta?
Coton de tulear, elinikä 15-19 vuotta.
En tiedä miksi se on niin hankala joillekin uskoa että jotkut koirayksilöt voivat elää vanhaksi? Ehkä näillä ihmisillä itsellään on kokemusta vain pilalle jalostetuista lyttykuonoista, joiden kohdalla se kymmenenkin vuoden ikä on uskomaton harvinaisuus.