Katson Sinkkuelämää ja herranjestas kun ysärillä oltiin laihoja!

Vierailija kirjoitti:

Missä te oikein kuljette kun olette näkevinänne koko ajan lihavia nuoria? Joo, ne, jotka ovat ylipainoisia, ovat usein todella ylipainoisia, tämä on muuttunut, mutta enemmistö ei ole ylipainoisia. Pojissa on tukeviakin jo aika paljon, mutta tytöissä heitä ei kyllä paljon ole.  

Ja niihin ysärin ihmisiin; minä olin nuori silloin ja eivät todellakaan kaikki olleet noin laihoja. Sairaalloista laihuutta ihannoitiin ja nuorten vaatteet olivat sellaisia, että monilla vaatemerkeillä ei edes ollut saatavilla muita kuin tosi pieniä kokoja. Olin itse lääketieteellisesti täysin normaalipainoinen, mutta pidin itseäni läskinä kun en sopinut tuohon ihanteeseen enkä mahtunut niihin minikokoisiin vaatteisiin. Myös lukiossamme oli useanpia tyttöjä, jotka eivät olleet mitään langanlaihoja, eivät ylipainoisiakaan, mutta eivät myöskään pieniä. En tiedä mitä he ajattelivat kehoistaan, minä häpesin omaani. Normaalipainoisia nuoria naisia sanottii

Mä luulen, että tää on tosi aluekohtaista. Ei munkaan lasten luokilla pk-seudun ns. melko hyvillä alueilla ole kovin montaa lihavaa, mutta on niitä toisenlaisiakin luokkia.

Vierailija kirjoitti:

Kauhein oli se anorektinen lakinainen se allu mäcbelly.

Vai oliko sen nimi Mcpillu

Rehellisesti tv ssä laihahakin ihminen näyttää kivalta ja usein ikäistään vanhemmalta kun vertaa miltä näyttäisi luonnossa

Vierailija kirjoitti:

/0-luvulla ihmiset oli enimmäkseen hoikkia ja lihaksikkaita terveellä tavalla. Nyt on plösöjä läskejä.

70-luvulla.

Stressaava elämäntapa. Tunnesyöminen on nykyään tiedetty ja tunnettu fakta. Ysärillä oli vielä jonkin verran yhteisöllisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Stressaava elämäntapa. Tunnesyöminen on nykyään tiedetty ja tunnettu fakta. Ysärillä oli vielä jonkin verran yhteisöllisyyttä. 

Eli läskit ovat narkkareita.

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna -90. En muista, että laihuutta olis mitenkään ihannoitu. Ihmiset olivat ennemminkin normaalipainoisia. Joukossa oli myös pyöreitä, mutta harva oli sellainen mätisäkki, mitä nykyään nuorissa näkee. Mun ikäiset lapset ja nuoret olivat koko ikänsä tottuneet liikkumaan, kun ei tosiaankaan kuskailtu joka paikkaan ja elimistön aineenvaihduntaa ei oltu pilattu ylensyömisellä ja liialla sokerilla ja rasvalla. Ei juuri puhuttu allergioista eikä suolistosairauksista.

Itse olen harmitellut, että 80-90-luvulla, kun olin muutenkin luonnostaan hoikka, harmittelin sitä, että vatsani ei ollut täydellisen litteä - kuinka turhaa! Esim. Frendeissähän näki juuri tällaista. yhdistettynä pyöreisiin silikonirintoihin (Brucen videolta on voinut nähdä, että esim. Courtney Cox oli parikymmpisenä hoikka ja pienirintainen). Vastaavaa muokatuilla keinoilla ja suurella vaivannäöllä syntyneitä kauneusihanteita on nykyään yhä enemmän. Toisaalta energiatiheiden ruokien houkuttelevuus, helppous ja saatavuus sekä liikunnan väheneminen osalla johtaa helpostikin enenevään liikapainoon.

90-luvun edetessä tuli muotiin anorektinen laihuus ja lantiottomuus, joka on esim. omalle vartalotyypilleni sula mahdottomuus, vaikka vyötärö olikin kapea. Nyttemin taas iso takapuoli on muotia. Normaalipainoisuus on terveellistä ja varmaan luonnollistakin useimmille, mutta eihän vartalotyyppi voi vaihdella muotien mukaan.

Jälkikäteen on harmittanut kaikki turhat, mutta onneksi pienehköt murehtimiset ja vaivannäöt asian suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Ja ihana katsoa kasariohjelmia. Aikaa ennen silikoneja, kumihuulia ja jättiperiä. Kukaan ei kuvannut takapuoltaan.

Sä luulet että heitä ei oltu leikelty? :D Kauneuskirurgiaa on tehty viime vuosisadan alusta asti lähes kaikille näyttelijöille. Vaikkei muoti ollutkaan ankkahuuli, niin oli niiltä silti vähintään nenä korjattu. 

Vierailija kirjoitti:

Sekin on virkistävää, kun edes 2000-luvun alussa ei vielä kaikilla näyttelijöillä ollut laatikkomaisia, hehkuvan valkoisia hammaskuoria tai -implantteja. Kyllä soisi, että ihminen saa pitää omat hampaansa. Ei niiden tarvitse olla samasta muotista jokaisella.

Oli ne korjattu ja valkaistu, mutta hillitymmin. Ei heillä sentään omat hampaat ollut.

Hammaskuoria oli vuosituhannen alussa Suomessakin jo ihan taviksilla, muistan kun multa tultiin usein kysymään vinkkiä, että kuka mun hampaat oli laittanut (mulla on luonnostaan epätavallisen valkoinen hammasluu). Tallinnassahan moni kävi itseään korjaamassa, sekä hammaslääkärillä että silaripuoskareilla. 

Vierailija kirjoitti:

Oli todella rankkaa olla lukiolaisteini 90-luvulla. En ollut nykypuulla mikää megalihava, 170cm, 70kg. Tunsin itseni jättimäiseksi! Muoti oli laihoille. Ohjelmissa oli vain laihoja, kate moss-tyyppisiä ihmisiä. Nyt kun katson noita kuvia itsestäni niin näen todella kauniin nuoren naisen, jonka itsetunto tuhottiin täysin! 

Joo, tämä. Ikinä et ollut tarpeeksi laiha. Siitä jäi sellainen tunne, että et koskaan riitä mihinkään. Itsekin kärsin kaksi syömishäiriötä, eikä mun suhde ruokaan ole vieläkään normaali (en esim pysty syömään kenenkään nähden mitään).

Niin outoa kun ihmiset oikein ihailee noita aikoja. Mukamas luonnollista ja kaunista. Paskat. Ihan hirveää kidutusta. Mun dieetti oli oikein repsahtanut, kun olin syönyt pelkän salaatin lisäksi näkkileivän, kertoi teiniajan päiväkirja. 

Jep. Itsekin painoin jotain 45 kg ysärillä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista et oltaisiin ihmeemmin rajoitettu syömistä. Joskus käytiin pitsalla ja koko illan läpi pää märkänä tanssitun yökerhoillan jälkeen haettiin nälissään snägäriltä hampurilainen tai makkaraperunat. Sen jälkeen pyöräiltiin kotiin yli 10 km.

Eli jo enne koko illan reivaamista on ajettu polkupyörällä yli 10 km. Ihan saman tein. Oli kiva säästää taksimaksu ja ostaa pari drinksua tuollakin rahalla.

Ihan naurattaa muistellessa, mutta näinhän se juuri oli :DDD Nykyajan kehoposipossut sitten jytkyttävät korkeintaa skuutilla snägärin kautta pari korttelia kotiin :D

Teillä ehkä näin. Meillä päin lapset ja nuoret aina vietiin ja haettiin autolla kaikkialle ja kaikkialta. Täysi-ikäisenäkin vielä soitin vanhemmille, kun yöllä piti päästä kotiin kaupungilta ja oltiin kavereitten kanssa umpikännissä. Aina joku valvoi sitä varten ja haki meidät.

Asuttiin tosin maalla, mistä ei päässyt minnekään eikä sinne päässyt millään, joten tällainen tapa kaikilla vanhemmilla oli. Harrastuksiin, kavereille ja kaupungille lapset ja nuoret vietiin aina autolla. Sitten ne myös haettiin. 

Laiha olin, koska en syönyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noitahan mainostettiin anorektisina teineinä. Meidän yläasteella piti ainakin olla pieni pömppis. Anorektinen ei saanut olla. Hoikka kylläkin.

Eivät olleet teinejä, vaan 90-luvun esikuvia ulkonäön suhteen,  samoin kuin esim edellä mainittu Kate Moss. En kannata nykyistä kehipositiivisuuttakaan, mutta ysärillä meno oli sairasta. Mitään pömppiksiä ei todellakaan sallittu.

Sinä et ole koko Suomi. Meillä oli pömppismuoti. Piti olla oikeanlainen pömppis, ei läskimaha, ei vyyhti, vaan pömppis, kuin alkuraskauden pömppis. Ei saanut  olla kuoppaa, piti olla pömppis.

No se on sitten ollut tasan sun yläasteella, joten ehkä sitä ei kannata tuoda yleistävässä mielessä yleiseen keskusteluun kyseisen aikakauden muodista. Kaikki teinilehdet oli täynnä laihdutusvinkkejä ja esim. lentoemäntädieetti oli tosi suosittu. Pömppistä hävettiin, jos sellainen oli, ja sitä jumpattiin pois urakalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noitahan mainostettiin anorektisina teineinä. Meidän yläasteella piti ainakin olla pieni pömppis. Anorektinen ei saanut olla. Hoikka kylläkin.

Eivät olleet teinejä, vaan 90-luvun esikuvia ulkonäön suhteen,  samoin kuin esim edellä mainittu Kate Moss. En kannata nykyistä kehipositiivisuuttakaan, mutta ysärillä meno oli sairasta. Mitään pömppiksiä ei todellakaan sallittu.

Sinä et ole koko Suomi. Meillä oli pömppismuoti. Piti olla oikeanlainen pömppis, ei läskimaha, ei vyyhti, vaan pömppis, kuin alkuraskauden pömppis. Ei saanut  olla kuoppaa, piti olla pömppis.

Ehkä tulet sieltä mistä minäkin. Minua arvosteltiin kovasti, kun olin mukamas liian laiha, vaikka olin normaal

Oli kyse 90-luvusta, ei 2000-luvusta.

Sinkkuelämää aloitettiin näyttää Suomessa vasta 1999, samoihin aikoihin kun lantiofarkut alkoi tulla muotiin ja esim Ginger Spicea pidettiin läski-Spaissarina. Kyllä laihuusmuoti tuli reippaasti tämänkin vuosituhannen puolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ysärillä yleisesti tavalliset ihmiset ihannoineet laihuutta, koska ihmiset olivat jo pääosin normaalipainoisia. Laihuuden ihannonti oli ennemminkin nuorten ja median villitys.

Kyllä meillä ainakin ihannoi, mun ykkösvalmentaja laihdutuksessa oli oma mummo. Kaikkien pienestäkin ihrasta puhuttiin ihan avoimesti ja kuittailtiin, että montako makkaraa tulee vatsaan istuessa. Mun äiti ei muuta tehnytkään kuin mittaili itseään peilin edessä ja itki lihavuuttaan, vaikka oli ihan normaalipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo SJP sarjassa en käsitä mihin sen hypetys perustuu? Kun ei ole edes kaunis, pitkä hepan naama, kuivunut ja isot luut näkyy ikävästi, hiuksetkin rumasti. Muutenkin sillä ylimielinen rooli ainakin siihen kauniiseen näyttelijään jolla lapset.

Ylipäätään koko Sinkkuelämää-sarja on pitkälti SJP:n alter ego -fantasiaa, jossa hän on kaikkien miesten ihailun kohde

En tunnista tuota kuvausta lainkaan. Carrie ei todellakaan yrittänyt saada 'kaikkia' miehiä ihastumaan itseensä. Koko ajan hän olisi halunnut vain Mr. Bigin. Hänellä oli muitakin suhteita, mutta niin oli sarjan kaikilla naisilla. Ehkä sinun pitäisi samaan hengenvetoon väittää, että Charlottekin halusi kaikki miehet. Sarjaan ei edes koskaan kirjoitettu juonikuviota, jossa nelikon  naiset olisivat kiinnostuneet samasta miehestä, saati että C

Menee vähän ohikseksi, mutta knoppitietona, itse asiassa sarjan ensimmäisessä jaksossa Carrie ja Samantha näkevät Mr. Bigin jossain baarissa, ja Samantha alkaa selostaa Carrielle, että tuo liikemies on huhujen mukaan seuraava Donald Trump (:D), ja jos sinä et yritä iskeä häntä, niin minä isken. Samantha lähtee yrittämään, koettaa vietellä Mr. Bigin, mutta tämä torjuu hänet kohteliaasti. Sitten yöllä, kun Carrie on lähdössä kotiin, hän ei saa taksia, ja Mr. Big kuljettajineen tarjoaa hänelle kyydin. Ja siitä se sitten lähtee.

No joo, ei tuota voi rinnastaa tilanteeseen, jossa olisivat oikeasti tosissaan kiinnostuneita samasta miehestä, Samantha nyt on koittanut iskeä varmaan tuhansia eri miehiä. Ihme kyllä, ettei tuollaista juonikuviota ole käytetty lainkaan. Tai jotain kaverin exän kanssa vehtaamisiakaan ei taida pahemmin olla. Kai sitä kalaa siellä meressä riittää Nykin kokoisessa kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna -90. En muista, että laihuutta olis mitenkään ihannoitu. Ihmiset olivat ennemminkin normaalipainoisia. Joukossa oli myös pyöreitä, mutta harva oli sellainen mätisäkki, mitä nykyään nuorissa näkee. Mun ikäiset lapset ja nuoret olivat koko ikänsä tottuneet liikkumaan, kun ei tosiaankaan kuskailtu joka paikkaan ja elimistön aineenvaihduntaa ei oltu pilattu ylensyömisellä ja liialla sokerilla ja rasvalla. Ei juuri puhuttu allergioista eikä suolistosairauksista.

Sä kutsut nuoria ihmisiä mätisäkeiksi, koska he ovat sun mielestä lihavia. Mikä ihme sua vaivaa? Tuliko nyt parempi mieli kun päästi solvaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noitahan mainostettiin anorektisina teineinä. Meidän yläasteella piti ainakin olla pieni pömppis. Anorektinen ei saanut olla. Hoikka kylläkin.

Eivät olleet teinejä, vaan 90-luvun esikuvia ulkonäön suhteen,  samoin kuin esim edellä mainittu Kate Moss. En kannata nykyistä kehipositiivisuuttakaan, mutta ysärillä meno oli sairasta. Mitään pömppiksiä ei todellakaan sallittu.

Sinä et ole koko Suomi. Meillä oli pömppismuoti. Piti olla oikeanlainen pömppis, ei läskimaha, ei vyyhti, vaan pömppis, kuin alkuraskauden pömppis. Ei saanut  olla kuoppaa, piti olla pömppis.

Ehkä tulet sieltä mistä minäkin. Minua arvosteltiin kovast

Oli kyse 90-luvusta, ei 2000-luvusta.

Sinkkuelämää aloitettiin näyttää Suomessa vasta 1999, samoihin aikoihin kun lantiofarkut alkoi tulla muotiin ja esim Ginger Spicea pidettiin läski-Spaissarina. Kyllä laihuusmuoti tuli reippaasti tämänkin vuosituhannen puolelle. 

No, ketjun otsikko on: Katson Sinkkuelämää ja herranjestas kun ysärillä oltiin laihoja!

Vierailija kirjoitti:

Onhan ne hoikkia. Nykyään nuoret naiset on joko ylipainoisia tai sitten lihaksikas, treenattu vartalo.

 

Oletko miehiä nähnyt? :D