Katson Sinkkuelämää ja herranjestas kun ysärillä oltiin laihoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ysärillä yleisesti tavalliset ihmiset ihannoineet laihuutta, koska ihmiset olivat jo pääosin normaalipainoisia. Laihuuden ihannonti oli ennemminkin nuorten ja median villitys.

Kyllä meillä ainakin ihannoi, mun ykkösvalmentaja laihdutuksessa oli oma mummo. Kaikkien pienestäkin ihrasta puhuttiin ihan avoimesti ja kuittailtiin, että montako makkaraa tulee vatsaan istuessa. Mun äiti ei muuta tehnytkään kuin mittaili itseään peilin edessä ja itki lihavuuttaan, vaikka oli ihan normaalipainoinen.

Järkyttävää että ennen vanhaan ihan normaalipainoiset äiditkin surivat olemattomia kilojaan :/  Oma äitini on myös näitä boomereita ja ollut tosi laiha nuorena, muistan että ramppasi jatkuvasti keski-ikäisenäkin vaa`alla ettei vaan tule ylimääräisiä kiloja vaikka oli normipainossa. Isänikin saattoi esim televisiosta nähdessään jonkun ylipainoisen naisen tokaista, että "kamala mätisäkki tuokin" 

Se naisen kilojen kontrollointi on ollut ihan hullua! Miehet on toki saaneet olla vaikka kuinka lihavia ja rupsahtaneita, aina vaan naisten painoa ruodittiin

Kehorauha on nyt muodissa. 

Ruokaa ei ollut rajattomasti tarjolla. Jos sunnuntaina teki mieli pitsaa, niin kauppa oli kiinni. 

Muutenkin liikuttiin enemmän. Jos halusi ihmisiä nähdä, piti mennä niiden luo. 

Vierailija kirjoitti:

Ruokaa ei ollut rajattomasti tarjolla. Jos sunnuntaina teki mieli pitsaa, niin kauppa oli kiinni. 

Muutenkin liikuttiin enemmän. Jos halusi ihmisiä nähdä, piti mennä niiden luo. 

Kyllä pizzeriat oli auki sunnuntaisinkin. Kotipizza kuljetti jo ysärillä, tilattiin aina keapulamätöt sieltä. 

Me soiteltiin tosi paljon. Siis roikuttiin tunteja puhelimessa päivittäin. Ei juurikaan nähty kuin opinnoissa yms, kun välimatkat oli niin pitkiä eikä vanhemmat aina jaksaneet viedä autolla.

Olihan jenkeissä jo 90 luvulla aikuisista 80% vaarallisen ylipainoisia. Ne vaan valitsivat sarjoihin tietyn tyyppisiä ihmisiä. Sehän oli yleisesti tiedossa, kun sarjoissa ja elokuvissa miamissakin KAIKKI silminkantamattomiin kävelevät ihmiset olivat aliravitun näköisiä bikineissä ja sitten, kun ekan kerran meni oikeasti esim kaliforniaan niin 100 ihmisestä 80 olikin lihavia. Sarjat ja elokuvat vääristää. Nykyäänkin näyttelijä valinnoilla luodaan kuva miltä missäkin näyttää. Vähän sama, kuin por**. Ei kaikilla ole oikeasti 40cm pitkää murskaajaa lahkeissa, et se on varmaa se 1% todellisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Olihan jenkeissä jo 90 luvulla aikuisista 80% vaarallisen ylipainoisia. Ne vaan valitsivat sarjoihin tietyn tyyppisiä ihmisiä. Sehän oli yleisesti tiedossa, kun sarjoissa ja elokuvissa miamissakin KAIKKI silminkantamattomiin kävelevät ihmiset olivat aliravitun näköisiä bikineissä ja sitten, kun ekan kerran meni oikeasti esim kaliforniaan niin 100 ihmisestä 80 olikin lihavia. Sarjat ja elokuvat vääristää. Nykyäänkin näyttelijä valinnoilla luodaan kuva miltä missäkin näyttää. Vähän sama, kuin por**. Ei kaikilla ole oikeasti 40cm pitkää murskaajaa lahkeissa, et se on varmaa se 1% todellisuudessa.

No jep ja toihan oli rasvaimun ihan kultakautta. Varallisuus näkyi siinä, kenellä oli varaa korjata rumat rinnat tai läski keho. Tavikset meni sillä millä pystyi, eli näännytti itseään ja häpesi virheitään. Tai sitten säästi ja kävi jossain halpamaassa riskillä.

90- ja 00-luvut on varmaan olleet armottomimman ulkonäkökeskeisimmät koko naiseuden historiassa. Nykyajan ankkahuulet ole mitään. Miettikää miten jostakusta Kate Winslettistäkin puhuttiin - ihan suoraan hänelle itselleenkin toimittajat esitti kysymyksiä lihavuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Olihan jenkeissä jo 90 luvulla aikuisista 80% vaarallisen ylipainoisia. Ne vaan valitsivat sarjoihin tietyn tyyppisiä ihmisiä. Sehän oli yleisesti tiedossa, kun sarjoissa ja elokuvissa miamissakin KAIKKI silminkantamattomiin kävelevät ihmiset olivat aliravitun näköisiä bikineissä ja sitten, kun ekan kerran meni oikeasti esim kaliforniaan niin 100 ihmisestä 80 olikin lihavia. Sarjat ja elokuvat vääristää. Nykyäänkin näyttelijä valinnoilla luodaan kuva miltä missäkin näyttää. Vähän sama, kuin por**. Ei kaikilla ole oikeasti 40cm pitkää murskaajaa lahkeissa, et se on varmaa se 1% todellisuudessa.

Olin New Yorkissa töissä ysärillä/nollarin alun ja aika laihoja ja normaali painoisia ja hyväkuntoisia (treenasivat) olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan jenkeissä jo 90 luvulla aikuisista 80% vaarallisen ylipainoisia. Ne vaan valitsivat sarjoihin tietyn tyyppisiä ihmisiä. Sehän oli yleisesti tiedossa, kun sarjoissa ja elokuvissa miamissakin KAIKKI silminkantamattomiin kävelevät ihmiset olivat aliravitun näköisiä bikineissä ja sitten, kun ekan kerran meni oikeasti esim kaliforniaan niin 100 ihmisestä 80 olikin lihavia. Sarjat ja elokuvat vääristää. Nykyäänkin näyttelijä valinnoilla luodaan kuva miltä missäkin näyttää. Vähän sama, kuin por**. Ei kaikilla ole oikeasti 40cm pitkää murskaajaa lahkeissa, et se on varmaa se 1% todellisuudessa.

Olin New Yorkissa töissä ysärillä/nollarin alun ja aika laihoja ja normaali painoisia ja hyväkuntoisia (treenasivat) olivat.

New Yourk oli poikkeus silloin tilastoissa vaikka sielläkin sitä oli. Nimenomaan alueilla missä köyhyyttä näkyy niin siellä on lihavuutta, koska se prosessoitu roskaruoka oli halvempi vaihtoehto, kuin terveellinen ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ysärillä ei oltu keksitty lohtusyömistä tai nälkähormooneja... 

Se Miranda ainakin ahmi niitä kakkuja ja laittoi roskikseen kun yritti vastustaa kakkujen mättämistä lohtusyömisenään

Muistan tämän kohtauksen ja se jotenkin alleviivasi sitä asennetta, että herkuttelu on naiselle noloa ja ällöttävää. Tätä asennetta oli joka paikassa. Itseäni jollain lailla hävettää vieläkin vaikka ottaa ravintolassa joku iso jälkiruoka, ajattelen, että ihmiset katsovat, että tuossa tuokin akka syödä mässää, kannattaisi laihduttaa. 

Ihmiset on erilaisia. Minulla oli nuorempana suuri innostus kakkujen mässäämiseen, joten tuo kohtaus nauratti kaveripiirissä ja Mirandaa verrattiin minuun.

En ole koskaan ajatellut, että siinä olisi mitään noloa, tai että herkuttelu olisi naiselle mitenkään noloa tai ällöttävää. Ei ole käynyt mielessäkään. Minulle herkuttelu on aina ollut normaalia, mutta toisaalta se on aina pysynyt sellaisissa rajoissa, ettei ole lihonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan jenkeissä jo 90 luvulla aikuisista 80% vaarallisen ylipainoisia. Ne vaan valitsivat sarjoihin tietyn tyyppisiä ihmisiä. Sehän oli yleisesti tiedossa, kun sarjoissa ja elokuvissa miamissakin KAIKKI silminkantamattomiin kävelevät ihmiset olivat aliravitun näköisiä bikineissä ja sitten, kun ekan kerran meni oikeasti esim kaliforniaan niin 100 ihmisestä 80 olikin lihavia. Sarjat ja elokuvat vääristää. Nykyäänkin näyttelijä valinnoilla luodaan kuva miltä missäkin näyttää. Vähän sama, kuin por**. Ei kaikilla ole oikeasti 40cm pitkää murskaajaa lahkeissa, et se on varmaa se 1% todellisuudessa.

No jep ja toihan oli rasvaimun ihan kultakautta. Varallisuus näkyi siinä, kenellä oli varaa korjata rumat rinnat tai läski keho. Tavikset meni sillä millä pystyi, eli näännytti itseään ja häpesi virheitään. Tai sitten säästi ja kävi jossain halpamaassa riskillä.

9

ankka huulista saadaan syyttää Angelina Jollieta. Jos joku näyttää ankka huulilla hyvältä niin ei tarkoita, että kaikki muutkin näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan jenkeissä jo 90 luvulla aikuisista 80% vaarallisen ylipainoisia. Ne vaan valitsivat sarjoihin tietyn tyyppisiä ihmisiä. Sehän oli yleisesti tiedossa, kun sarjoissa ja elokuvissa miamissakin KAIKKI silminkantamattomiin kävelevät ihmiset olivat aliravitun näköisiä bikineissä ja sitten, kun ekan kerran meni oikeasti esim kaliforniaan niin 100 ihmisestä 80 olikin lihavia. Sarjat ja elokuvat vääristää. Nykyäänkin näyttelijä valinnoilla luodaan kuva miltä missäkin näyttää. Vähän sama, kuin por**. Ei kaikilla ole oikeasti 40cm pitkää murskaajaa lahkeissa, et se on varmaa se 1% todellisuudessa.

No jep ja toihan oli rasvaimun ihan kultakautta. Varallisuus näkyi siinä, kenellä oli varaa korjata rumat rinnat tai läski keho. Tavikset meni sillä millä pystyi, eli näännytti itseään ja häpesi virheitään. Tai sitten säästi

ankka huulista saadaan syyttää Angelina Jollieta. Jos joku näyttää ankka huulilla hyvältä niin ei tarkoita, että kaikki muutkin näyttää.

Ei toi ankkahuulisukupolvi ole Angelina Jolieta fanittanutta sukupolvea, vaan Bratzeilla lapsena leikkineitä. Ne Bratz-ihanteet näkyy Gen Z:n ihanteissa meikissä ja kaikessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan jenkeissä jo 90 luvulla aikuisista 80% vaarallisen ylipainoisia. Ne vaan valitsivat sarjoihin tietyn tyyppisiä ihmisiä. Sehän oli yleisesti tiedossa, kun sarjoissa ja elokuvissa miamissakin KAIKKI silminkantamattomiin kävelevät ihmiset olivat aliravitun näköisiä bikineissä ja sitten, kun ekan kerran meni oikeasti esim kaliforniaan niin 100 ihmisestä 80 olikin lihavia. Sarjat ja elokuvat vääristää. Nykyäänkin näyttelijä valinnoilla luodaan kuva miltä missäkin näyttää. Vähän sama, kuin por**. Ei kaikilla ole oikeasti 40cm pitkää murskaajaa lahkeissa, et se on varmaa se 1% todellisuudessa.

90- ja 00-luvut on varmaan olleet armottomimman ulkonäkökeskeisimmät koko naiseuden historiassa.

Kaikki korostuu nyt kun on netti ja some. Vaikea meidän on kuvitella miltä naisista on tuntunut korsettien aikakaudella (kylkiluut puristuksissa ja vaikea hengittää, mutta on pakko olla kaunis tietyllä tavalla päästäkseen naimisiin), mutta minusta naisilla on parempi nyt. Ei ole pakko ottaa ankkahuulia tai peppuimplantteja, vaan on paljon enemmän valinnanvaraa kulkea omia polkuja, vaikka painetta ulkoapäin tulisikin.