Jos saisit selville, että mies pettää, niin miten toimisit?
Löysin kondomipaketin autosta. Emme ole koskaan käyttäneet kondomeja, eikä meillä ole ollut seksiä yli vuoteen, koska mies on ollut haluton. Hän on ollut myös etäinen ja kylmä, niitä klassisia pettämiseen viittaavia merkkejä, mutta olen ajatellut sen johtuvan siitä, että suhteessa on ollut huono vaihe menossa. Olen jopa useasti kysynyt, onko miehellä joku muu, mutta hän on väittänyt, että ei ole. On siis valehdellut päin naamaa.
Miten toimisit tilanteessani? Ottaisitko eron ihan suoraan jo tämän perusteella, vai kysyisitkö asiasta mieheltä ja saisit luultavasti valehtelua tai vaikenemisen, vai palkkaisitko yksityisetsivän? Googlasin niitä, ovat melko kalliita, minimiveloitus 60 euroa tunnilta ja seurantaahan voi joutua tekemään pitkäänkin.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Minä jaan elämäni puolison kanssa ja olen siihen sitoutunut. Luotan puolisooni täysin, että vaikka hänellä on pääsy puhelimeeni ja tärkeisiin asioihin, ei hän rupea mitään penkomaan tai kyttäämään. Avoimuus ja olla haavoittuvainen toisen edessä on luottamuksen vahvin muoto. Tällä tavalla turhasta asiasta ei voi nousta salailun tunnetta ja negatiivista kierrettä.
Kyllä jokaisella saa ja pitää olla omia juttuja, mutta mikään ei ole salattua puolisolta. Jos kysytään niin vastataan. Ne, jotka täällä muuta väittävät, pyrkivät vain suojaamaan itseään, eivät luota täysin puolisoonsa, ylläpitävät itsestään kulissia ja valmistautuvat eroon.
"Ne, jotka täällä muuta väittävät, pyrkivät vain suojaamaan itseään, eivät luota täysin puolisoonsa, ylläpitävät itsestään kulissia ja valmistautuvat eroon."
En todellakaan pyri suojaamaan yhtään mitään tai pidä kulissia. Mulla vaan yksinkertaisesti on myös sellaisia ajatuksia jotka ilmitullessaan saattaisivat vaikka suotta loukata kumppania, kuten nyt vaikka ne miestissit. Miehellä on silmät päässään, kyllä hän tietää, että sellaiset on päässeet nupulle. Kyllä hän tietää että minä tiedän että sellaiset on päässeet nupulle. Mutta ei hänen tarvitse tietää että ne vähän häiritsevät minua. Siksi olen etsinyt tietoa netistä, että jos pyrin täyttämään kaapit jollain muulla kuin sokerilla, tai jos motivoin häntä mukaan hiihtämään, niin auttaisiko se. Samoin kuvittelisin että miehelläni on tapana pläräillä randomien ihmisten someprofiileja perustuen hänen puheisiinsa, en tiedä mikä niissä kiinnostaa, eikä se mulle kuulukaan niin kauan kun hän ei itse ota asiaa puheeksi. Annan hänelle sen yksityisyyden.
Mutta jokainen tyylillään, minä olen jotain oppinut eroon päättyneestä liitosta, mies jotain oppinut omastaan, ja näillä opeilla suhde voi kohdassa 10 vuotta huomattavasti paremmin kuin aiemmat suhteet samassa ajankohdassa.
Otin eron. Elämäni paras päätös. Nykyään ihan hyvät välit, mies on pyytänyt anteeksi ja lasten asioita hoidetaan yhdessä. En kanna kaunaa
täällä hyviä näkemyksiä liittyen kumppanin puhelimen tutkimiseen luvalla tai luvatta:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5149051/onko-muka-toisen-puhelimen-tutk…
Valtaosa ei antaisi tutkia, eikä pyytäisi toisen puhelinta nähtäväkseen vaan katsoisi tuossa vaiheessa luottamuksen olevan jo niin heikko että on parempi vetää johtopäätökset.
Menisin terapiaan. Maksoihan mies minulle 1 miljoonaa euroa + verot ilman ehtoja, kun menin avioon hänen kanssaan. Tiesin, minkälainen hän on.
Vierailija kirjoitti:
Sanon nyt suoraan: harva elää vuotta ilman seksiä. Kysy häneltä, mikä tilanne, kerro että löysit kortsut ja pyydä niiden olemassa ololle selitystä.
Wtf. Meitä on paljon jotka on eläneet jopa vuosikymmeniä ilman seksiä. Sinänsä en ota kantaa muuhun.
Miksi olette edes yhdessä?
Ystävällä oli alkava suhde jossa luottamuksen kanssa oli syystäkin haasteita. Mun oli vaikeaa nähdä miksi he edes halusivat pitää kiinni suhteesta (tosin enhän minä siinä ollut osapuolena joten ei ole mun asia arvioida).
Joka tapauksessa: molemmat oli vakuuttuneita että toinen pelaa jotain selän takana. Jatkuvaa riitaa ja kyttäämistä ja todisteiden hakemista. Ovelia strategioita millä ystävä saisi miehen käräytettyä. Merkkejä arvioitiin porukassa, ystävä vietti vuoden kytäten keskeytyksettä miehen paikallaoloja whatsapissa jne jne. Lopulta kun sen neljännen kerran mun olisi pitänyt lenkittää koiraa erään naisen asunnon ohi, kysyin mitä järkeä tässä kaikessa on, miksei hän vaan luovuta. Koska häntä ei huijata näin helposti, oli vastaus.
Tuolle linjalle kun lähdetään, ettei kysytä suoraan, kerrota rehellisesti tai uskota mitä toinen sanoo, vaan aletaan kaivaa todisteita, niin siitä tulee ihan loputon kierre. Sieltä kännykästä ei löydykään mitään. Mitäs sitten? Mies sai tietää, että epäilet jotain ja olet valmis menemään hänen yksityiselle alueelleen asian selvittämiseksi. Seuraavan kerran et löydäkään puhelimesta tai hänen koneeltaan muuta kuin tyhjennetyt viestikansiot ja selaushistoriat. Mitä sitten? Taskut läpi, tilitiedot ehkä. Lähdet seuraamaan kun hän autoilee johonkin. Alat soittelemaan epäiltyjen naisten läheisille? Nuuskit pyykit läpi? Autosta löytyy ehkä pitkä vieraan näköinen hius -no sehän on selvä merkki..'tietäisiköhän esimies jotain kun olivat viime viikolla siellä työpaikan illanvietossakin'.. Tuota oli todella väsyttävää seurata vierestä, siitä tuli ihan peli tälle taisteluparille.
Eikö se jo riitä, ettei läheisyyttä ja seksiä ole ja miehen mielenkiinto sun kuulumisia kohtaan on nolla, sen sijaan löydät autostaan kondomipaketin.
Edellisestä tulee mieleen vanha kysymys mikä monen kannattaa kysyä itseltään -Olisitko mieluummin oikeassa vai onnellinen
Miksi edes jäädä selvittämään onko oikeassa puolison pettämisestä jos koko suhde on aika lailla onneton? Mitä nopeammin pääsee irti huonosta suhteesta sitä nopeammin on mahdollisuus onnelliseen elämään, mitä väliä sen rinnalla on sillä pettikö se puoliso lopulta vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Minä jaan elämäni puolison kanssa ja olen siihen sitoutunut. Luotan puolisooni täysin, että vaikka hänellä on pääsy puhelimeeni ja tärkeisiin asioihin, ei hän rupea mitään penkomaan tai kyttäämään. Avoimuus ja olla haavoittuvainen toisen edessä on luottamuksen vahvin muoto. Tällä tavalla turhasta asiasta ei voi nousta salailun tunnetta ja negatiivista kierrettä.
Kyllä jokaisella saa ja pitää olla omia juttuja, mutta mikään ei ole salattua puolisolta. Jos kysytään niin vastataan. Ne, jotka täällä muuta väittävät, pyrkivät vain suojaamaan itseään, eivät luota täysin puolisoonsa, ylläpitävät itsestään kulissia ja valmistautuvat eroon.
Juuri näin. Meilläkin puhelimet lojuu pöydillä kun joku lähtee piipahtamaan vaikka koiran kanssa lenkillä ja tunnusluvutkin on varmaan tiedossa jos vaan muistaa. Eipä oo käynyt mielen vieressä, että kukaan menisi puhelimelle omin neuvoin. Kun aloimme aikoinaan seurustelemaan oli mies käynyt vasta läpi riitaisan eron. Ex sai vihiä, että mies on alkanut tapailemaan toista ihmistä ja helvetti oli irti. Hän oli osannut epäillä aiemman kokemuksen perusteella että nainen saattaa pyrkiä sometileille ja oli vaihtanut jo erossa kaikki salasanat. Kuukausien kuluessa aloimme ihmettelemään kuinka tämä ex osaa aina aloittaa viesti- tai soittelurallin juuri silloin kun mies on yksin kesäasunnollaan (kolme kertaa menisi sattuman piikkiin, mutta neljäs herätti). Sitten kirjautumistietoja tutkimalla selvisi että miehen Google tili on yhä aktiivisena hänen exälleen antamassa vanhassa smart-televisiossaan. Kaikki salasanapäivitykset olivat siellä, kaikki google-tiliin perustuvat palvelut avoimena, selaushistoria ja puhelimen GPS-seuranta tutkittavissa sitä kautta. Tuntui miehestä tosi hyvältä kun selvisi, että exän on ollut mahdollista seurata hänen arkeaan 3-4 kuukautta reaaliajassa..
Mä löysin korvakorun autosta, mulla ei ole edes reikiä korvissa. Kysyin mieheltä niin valehteli päin naamaa tietenkin. Ratsasin puhelimen muutamaa päivää myöhemmin ja sieltähän se tieto tuli.. samaa suosittelen sullekin.
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin korvakorun autosta, mulla ei ole edes reikiä korvissa. Kysyin mieheltä niin valehteli päin naamaa tietenkin. Ratsasin puhelimen muutamaa päivää myöhemmin ja sieltähän se tieto tuli.. samaa suosittelen sullekin.
Mitäpä jos sieltä puhelimesta ei olisi löytynyt yhtään mitään huomion arvoista?
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin korvakorun autosta, mulla ei ole edes reikiä korvissa. Kysyin mieheltä niin valehteli päin naamaa tietenkin. Ratsasin puhelimen muutamaa päivää myöhemmin ja sieltähän se tieto tuli.. samaa suosittelen sullekin.
Minä löysin autosta jonkun oudon muovisen puunlehden muotoisen esineen, osa jotain korua tai muuta asustetta. Laitoin sen kojelaudalle ja sanoin miehelle, että sun tyttöystävältä on pudonnut tällainen ja sitten nauroimme molemmat ajatukselle. Ei aavistusta mistä lie tullut, ei meillä ole autossa ollut silloin nuoria tyttöjä jonka tyyliin voisi sopia sellainen. Ehkä pojalle tarttunut johonkin vaatteen mutkaan koulussa tai jotain. En mennyt penkomaan miehen puhelinta tai taskuja. Olisipa hölmö olo jos olisin mennyt.
Vaikea sanoa, kun itsekin petän. Varmaan keskusteltaisiin kerran ja sen jälkeen jatkettaisiin avioliittoa. Miksi erota pikkuasioiden talia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin korvakorun autosta, mulla ei ole edes reikiä korvissa. Kysyin mieheltä niin valehteli päin naamaa tietenkin. Ratsasin puhelimen muutamaa päivää myöhemmin ja sieltähän se tieto tuli.. samaa suosittelen sullekin.
Mitäpä jos sieltä puhelimesta ei olisi löytynyt yhtään mitään huomion arvoista?
Tiesin, että löytyy jotain. Ei se korvakoru ole taivaasta pudonnut. Mies siivoaa autoaan säntillisesti. Mutta en tajunnut että oli mun yksi ns ystävä. Se tuli yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Kysy että mistä paketti on autoon tullut?
Ja jos on mahdollista niin seuraa hänen puhelintaan. Ei välttämättä huomaakaan, kun napsautat seuranta äpin päälle.
Vierailija kirjoitti:
60. Ap, osa miehistä toimii juuri noin, kun haluaa erota, mutta uusi suhde ei ole vielä varmalla pohjalla eli on vihainen, että vaimo alkaisi hankalaksi, ottaisi eron tai että muuten saisi syyttää vaimoa huonosta käytöksestä.
Tuon tyyppinen dynamiikka kuitenkin syntyy usein suhteisiin, joissa vaimo on liian kiltti ollut alun perinkin ja luontainen rakenne on olla vielä kiltimpi, kun ongelmia syntyy ja vielä pettämisenkin jälkeen. Syynä ei suinkaan ole rakkaus vaan pelko. He käpertyvät hylätyksi tulleena kiltteyteen eivätkä siksi löydä voimaansa ja hylkäävät myös itsensä.
Älä sinä hylkää itseäsi, vaikka miehesi olisi pettänyt ja hylännyt henkisesti, vaan hanki itsellesi keskusteluapua, heti seuraava aika joka on vapaana. Tarvitset voimia, tukea ja sen kiukun löytämisen, jolla suojaat omia rajojasi (en tarkoita, että pitäisi huutaa miehellesi tai muille, vaikka sekin kyllä on sallittua). Jos omia rajojaan ei puolusta, ni
Toivoisin, että terapeutti näkisi valehtelun taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin korvakorun autosta, mulla ei ole edes reikiä korvissa. Kysyin mieheltä niin valehteli päin naamaa tietenkin. Ratsasin puhelimen muutamaa päivää myöhemmin ja sieltähän se tieto tuli.. samaa suosittelen sullekin.
Mitäpä jos sieltä puhelimesta ei olisi löytynyt yhtään mitään huomion arvoista?
Tiesin, että löytyy jotain. Ei se korvakoru ole taivaasta pudonnut. Mies siivoaa autoaan säntillisesti. Mutta en tajunnut että oli mun yksi ns ystävä. Se tuli yllätyksenä.
Mitä jos ei olisi löytynyt? Huolellinen pettäjä poistaa viestit heti luettuaan jne.
Sullako ei ole koskaan roikkunut vessapaperia kengästä tai löytynyt yllättäen outo kuulakärkikynä laukusta ja kun mietit ankarasti niin yhtäkkiä muistat viikkoja sitten allekirjoittaneesi kuitin marketissa ja varmaan sitten epähuomiossa laittaneesi kynän laukkuun? Mulla outo hiuslenkki tai vieras sytkäri on ihan säännöllinen ilmiö. Tai no, oli kun kävin vielä yöelämässä.
Korvakorukin voi tarttua vaikka työpaikan pöydältä läppärilaukun kylkeen ja siirtyä siitä autoon.
Vierailija kirjoitti:
Joku on nostanut ketjuni, olen se ap.
Tuon jälkeen tapahtunutta on, että mikään ei ole muuttunut, mutta minä olen onnistunut pyyhkimään tapahtuneen mielestäni jollain ihmeen keinolla. Lisäksi olen alkanut pelätä, että mies aikoo jättää minut.
Ap
Ei hätää, anna itsellesi aikaa. Me olemme kaikki erilaisia. Lähdet sitten kun tulee se sinun viimeinen tikki. Ja sehän tulee.
Itselläni se meni niin, että tunnustelin mielessäni pitkään, miten paljon minulla on jäljellä todellista rakkautta.
Syvää välittämistä aviopuolisooni. Pohdin sitä perusteellisesti. Ja visoin tulevaisuutta.
Itse pettäminen ei yllätyksenä tullut, kävi vain niin, että tavoitin ihan itse miehen tilanne päällä, kun saavuin työmatkalta kotiin.
Mies matkusti työnsä takia paljon, en ollut sinisilmäinen, olin varma että noilla matkolla pettämisiä toisinaan tapahtui.
Mutta tämä viimeine tapaus, oli se niitti, joka lopetti avioliitomme.
Ei ollut draamaa, ei kohtauksia, ei muutakaan. Tottakai mies pyysi anteeksi, halusi jatkaa liittoa, puhui pitkään.
Mutta itse tunsin vahvasti, että meidän tunteemme oli eletty loppuun, jatkoon ei ollut eväitä. Ehkä mieskin tunsi samoin.
Näin voi käydä pitkälle aviliitolle. Sittemmin mies muutti ulkomaille töihin, eikä ole uudelleen avioitunut.
Yhteiseen poikaamme miehellä on hyvä ja lämmin suhde. Olemme edelleen lyhyesti yhteydessä toisiimme, pojan perheen tiimoilta.
Jos olet naispuolinen, niin en oikein tiedä pitäisikö reagointiasi paheksua vai ihailla.