Olin kylässä sukulaisen luona, joka käytti minua lapsena hyväksi. Ottaisinko asian puheeksi vai en?
Hän on jo vanha mutta edelleen kun olen hänen lähellään niin tunnen paljon inhoa. Olin siellä useamman päivän ja oireilin muunmuassa niin, että söin ahdistukseeni paljon. En mene sinne enää mutta nyt oli tilanne sellainen, että siellä oli oltava. Hyväksikäytöstä on aikaa 24 vuotta ja muistan sen yhden kerran selvästi, kaiken muun hatarasti. Hän ei tehnyt "muuta" kuin hieroi minua epäsopivasta paikasta ja lähdin hyvin hämmentyneenä pois tilanreesta hetken päästä. Se rikkoi kehoni rajoja ja olin alle 10-vuotias.
Nyt kun aikaa on mennyt niin tahtoisin ehkä puhua asiasta hänen itsensä kanssa ennen kuin kuolee. Terapiassa olen käsitellyt ja muutaman läheisen sukulaisen kanssa. En kuitenkaan ole uskaltanut puhua asiasta hänelle itselleen. Kannattaako se edes?
Kommentit (19)
Taitaa olla joku alzheimeri sillä kun seksiasioita töräyttelee. Anna sen mennä hautaansa, ei sen asian jutteleminen tuollaisen kanssa mitään paranna. Ehkä vain uudet traumat jos hän ei muista tai ei pidä tekoaan vakavana.
Menitkö ap käymään sun äipän kaa siellä?
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla joku alzheimeri sillä kun seksiasioita töräyttelee. Anna sen mennä hautaansa, ei sen asian jutteleminen tuollaisen kanssa mitään paranna. Ehkä vain uudet traumat jos hän ei muista tai ei pidä tekoaan vakavana.
Ei ole muistisairas. On ollut aina tuollainen. - ap
Vierailija kirjoitti:
Menitkö ap käymään sun äipän kaa siellä?
Joo kun olen kèhąri
-ap
Mene juttelemaan, ehkä saa jonkun slaagin ja saat katsoa rikkojaasi silmästä silmään kun hän kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Pituus ja paino?
170.4 pituus
Paino 120
-ap
Mikä voi olla pakottava syy tavata mokomaa?
Kärpästen kiitorata ja kaljavatsa
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä voi olla pakottava syy tavata mokomaa?
Noku äipän kaa menin
-ap
Kivasti hiveli
-ap
Ps. En saa ketään naista
Ihan iltapäivälehtiin kerrot tarinasi, nimillä ja kuvilla. Siitä se lähtee!
En menisi käymään tuollaisen luona. Kieltäytysin jyrkästi ja kertoisin kaikille syyn suoraan.
Nämä pfiilijahtaukset ei kuulu tänne.
Vierailija kirjoitti:
En menisi käymään tuollaisen luona. Kieltäytysin jyrkästi ja kertoisin kaikille syyn suoraan.
No nyt en enää menekään käymään siellä. Olin siellä hautajaisten takia nyt viimeisen kerran. Aiemmin asioista ei ole voinut puhua suoraan, nyt voisi kun se ei satuta ketään muuta kuin tekijää itseänsä. Oikeastaan kyse ei edes olisi siitä, että tahtoisin anteeksipyyntöä tai mitään muutakaan. Kyse on siitä, ettei minun tarvitsisi teeskennellä enää ja että hänkään ei kuvittele, että kaikki olisi vain unohdettu. Vaan, että totuus tulisi esille. On pari perheenjäsentä joita hän on myös lähennellyt kun olivat lapsia eli en ole kokenukseni kanssa yksin. Meillä on kuitenkin ollut tapana vaieta mutta en tiedä tahdonko enää vaieta kun sille ei ole oikein perusteita. Toisaalta en tiedä onko sillä mitään merkitystä että olisi rehellinen paitsi että minulle se toisi helpotusta ettei tarvitse olla hiljaa enää. - ap
Meidän suvussa semmoinen törkyinen 70 lähestyvä isosetä joka on ahdistellut ja lääppinyt kaikki suvun tytöt läpi, ja kukaan ei ole siihen puuttuut. Siskoni on näistä viimeisin ja oli tuolloin 14 vuotias kun setä pakotti suuteloimaan.
Hyi helvatta.
Nyt sairastanut jo 5 vuotta eturauhassyöpää. Ukkeli on ollut ihan tunnettu häntäheikki kylillä.
Sanoisin että sitä niittää mitä kylvää, nyt joutuu elämään niin että paikat toimintakunnottomaksi sädetetty, pitää vaippaa ja on kortisonin turvottama surkea seksitön inhottu löllykkä. Karma osui kerrankin.
Odota vaan niin kyllä karma korjaa.
Vasta jälkikäteen kun lähdin sieltä nyt viimeksi niin pinnalle nousi raivo. Siellä ollessa kun joudun vain olemaan normaali ja kuin meillä olisi välit kunnossa. Joudun esittämään että kaikki on hyvin. Olen lapsen lapsen roolissa. Kuitenkin hän puhui nytkin aika inhottavia asioita välillä. Esimerkisi kommentoi ohikulkevan naisen rintoja, yhdestä ihmisestä puhui, että tuolla on varmaan kiire naimaan kun kävelee niin nopeasti sekä avautui seksielämästään vähän mitä oli kun oli nuori. Nuo tuli niin etten oikein osannut reagoida mitenkään paitsi sanomalla, että kuvottavaa ja hiljenin. Jälkikäteen tulee raivo ja ahdistunut olo ja tekisi mieli oikein huutaa, että ymmärtääkö hän itse millainen on käytökseltään ollut ja on edelleen. Että muistan kyllä kaiken.
Sitten kuitenkin kun en näe häntä kuin hyvin harvoin niin mietin että onko mitään järkeä puhua asiasta kun ei se kuitenkaan varmaan johda mihinkään mutta välillä tulee olo, että tekisi mieli vain kertoa, että minä muistan. - ap