Jos heräät metsästä yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä pienen Anjan tapauksessa en ymmärrä, että miksi pudotti vaelluksensa aikana piponsa mutta ei sitä nostanut ylös. Mutta öisin älysi kävellä pimeässä metsässä yksin - vaikkakin itkien - koska silloin tuli kylmä niin pysyi liikkeessä. Päivällä nukkui jossain sammaleen päällä. Suhteellisen nerokas lapsi. 5-vuotiaana löysi vielä vuoden vanhoja marjojakin syödäkseen.

Anja?

Täällä mainittu 5-vuotiaan lapsen kadonneen kotipihalta 1963 vuonna jonnekin Lapin erämaahan, ja pysyi elossa 11 vuorokautta tms. Syöden vanhoja marjoja metsästä talven jälkeen toukokuussa. Löytyi lopulta joesta kuolleena, ja käsitysten mukana oli kurkottanut juomaan vettä mutta lopulta ei päässyt enää voimillaan ylös vaan meni virran mukana. Joidenkin väitteiden mukaan piti vielä käsillään jostain puun oksasta kiinni, eli että ihan viimeiseen asti oli sinnitellyt elossa ja yksin metsässä sen 2 viikkoa. Eli vaikka 700 pelastustyöntekijää etsi koirien kanssa lasta metsästä niin eivät ikinä löytäneet 11 päivän aikana.

Tunnen hänen veljensä ja tämän tapauksen,täytyy sanoa että surullinen tapaus ja kun vielä miettii että mikä sen lapsen hätä on ollut niin tulee vanhalla miehellä kyynel silmään.

Yllättävän moni kuolee metsään tai erämaahan. Kaikkia kadonneita ei ole ikinä edes löydetty. Ei kannata olla naiivi, ja luulla että puhelin pelastaa aina 

Eikös se Lapissa asunut eräopas 21v. Antti Hanhiniemi kin päätti vain kävellä erämaa-metsään kuollakseen. Ei löydetty edes jäännöksiä ikinä eli niin se metsä vain piilottaa ja ottaa omansa.

No mä ainakin rupeaisin kiireen vilkkaa uudestaan nukkumaan ja herätessä omasta sängystä toteaisin että hyi helvata mikä painajainen.

Vierailija kirjoitti:

No mä ainakin rupeaisin kiireen vilkkaa uudestaan nukkumaan ja herätessä omasta sängystä toteaisin että hyi helvata mikä painajainen.

Joskus elämä voi kääntyä painajaiseksi tai vähintäänkin kauhuelokuvaksi. Kaikki läheiset voi kuolla tapaturmaisesti vaikka sanalla kertaa tai joku läheinen kadota tai muuta vastaavaa. Ainahan sitä halua ajatella, että ei nyt minulle voisi noin käydä. Joskus totuus on kuitenkin taruakin ihmeellisempää. Kannattaa olla henkisesti valmis kaikkeen mahdolliseen ja opiskella erilaisia asioita, jotta ei tosipaikan tullen mene sormi suuhun kun ei muutakaan tiedä/osaa. Tieto on miekkaakin vahvempi.

Melkoisia luuloja monella. Kuolema siinä tulisi melko nopeasti, tietenkin säistä ja vuodenajasta riippuen, jos ei siis kykenisi ihmisten ilmoille hakeutumaan. Talvella kyse voi olla tunneista jos on kylmä, vesisateessa syksyllä tai keväällä ei välttämättä kestäisi kuin pari vuorokautta ehkä. Tunnit jalkeilla on kovin pitkiä, kerran kävelin yön ihan kaupungissa ja oli siinä tekemistä. 

Jos on pilvinen sää eikä näe suuntia auringosta ympyrän voi kiertää muutaman kilometrin alueella. Sumuisella jäällä tai suolla tai peitteisessä maastossa ympyrä voi jäädä melko pieneksikin, kilometrin parin luokkaan.

Pelkällä sytkärillä tulien teko maastossa on hyvin vaikeaa. Puunpalasien toisiinsa hankaaminen tulien tekemiseksi on satua, se ei Suomessa onnistu käytännössä koskaan kun mikään ei ole tarvittavan kuivaa, no ehkä jokin hellejakso poislukien. Mutta silloin tulia ei juuri tarvikaan. Missään kuopassa sammalien alla ei pysty nukkumaan vaan pitäisi tehdä kunnollinen hätälaavu. Kesällä hyttyset ym. verenimijät saattavat tehdä olon todella tuskalliseksi ja myös estää nukkumisen.

Jos on todella erämaassa jossa ei ole minkäälaista merkkiä ihmisestä se voi olla myös henkisesti raskasta. Eikä moni ole tottunut olemaan pidempiä aikoja aivan yksin. Olin kevättalvesta hiihtämässä eräällä isolla erämaa-alueella ja ainoat merkit ihmisestä olivat vanhoja kelkan jälkiä ja kaksi lentokonetta jotka lensivät korkealla taivaalla. Yhtään radiomastoa tai tuulimyllyn valoakaan ei näkynyt. Karhun jäljet kyllä näin ja porojen jälkiä toki ja muutaman poron. Korppi ja tikka olivat muut havainnot elämästä, parin pikkulinnun lisäksi.

Jos 5-vuotias tyttö on pysynyt ilman kännykkää ja sytkäriä todistetusti elossa 10 päivää yksin toukokuussa niin miksi aikuinen ei pärjäisi samaa aikaa? 

Luulen että niillä mahdollisuuksia, jotka täällä ovat yrittäneet keksiä tapoja edesauttaa tilannetta ja tehdä merkkejä ja etsiä vettä, he pärjäisivät maalaisjärjellään sen pari päivää. Ne jotka ovat laittaneet hälläväliä-viestin niin menisivät ensimmäisenä paniikkiin ja ehkä kuolisivat sydänkohtaukseen ihan päivässä.

Itse olen ollut pienenä partiossa ja vanhempani ovat eräihmisiä. Olen usein käynyt retkillä metsissä myös yksin mutta tosin hyvin varustautuneena. Olen sivistynyt ihminen ja aikani käytän lukemiseen ja itseni sivistämiseen, en mihinkään räiskimispeleihin. Terveenä ihmisenä uskon selviytyväni useamman päivän yksin mitään välineitä metsässä. Toki toivoisin silloin olevan vaikka alkukevät, jolloin jo valoisaa ja pimeä yö kestää ilman kuutakin vain parisen tuntia. Tai toki kesä tai syksy. Talvella toki omat etunsa ja se kuoppa silloin todellakin kannattaa kaivaa tai iglu rakentaa. Mutta tosiaan toivottavasti on edes jotain vaatetta ja niitä poron raatoja itsekin etsisin maastosta, jotta saisi hartioille tai jaloille jotain lämmikettä sinne itsetehtyyn majapaikkaan. Ajankohdalla ei sinänsä väliä. Talvella SOS merkit näkyisi paremmin ja askeleet. Kesällä olisi kuitenkin mukavimmat olosuhteet tietysti valon ja lämmön takia.

Mä en ymmärrä mitä ihmeen suuntia jengi täällä katsoo auringosta? Minne se suunta sitten vie? Toki jossain Lapissa näkee että minne ne puun latvat kääntyy ja missä eniten oksia niin sinne varmasti eniten on aurinkoa paistanut, mutta miten se tieto auttaa minua päättämään että minne lähden kävelemään? Vai siis odottaisinko aina auringon laskua ja menisin sinne päin minne se laskee, eli kävelisin vaan iltaisin hetken? En ehkä siltikään osaisi kyllä suunnistaa metsässä vaan ihan vaistonomaisesti olisi pakko mennäjinnekin - kenties sitten kohti sitä varmaa kuolemaa

Joku täällä väitti, että sytkärillä tulen tekeminen on metsässä kauhean vaikeaa. No eikä ole. Tai sitten tämä tyyppi ei ole ikinä tupakoinut tai retkeillyt. Kun olet eka tehnyt sen nuotion niin senkun sytyttelee niitä lehtiä, tikkuja tai vaikka palasen oman vaatteitasi, vaikka ne alushousut, tikkuun käärittynä ja sytytät sen tulen. Outoa ettei vaikka 6h aikana löytäisi mitään sopivaa nuotioon.

Kesällä nimenomaan se nuotio sytytetään, että näkyisi savunerkkejä peelastuskoptwreille ja pitäisi itikat loitolla. Ei sen takia että olisi valoa tai lämmintä huvikseen. Jos pieni nuotio ei riitä niin sitten tekee kokon. Toki siis vaatisi sen sytkärin, että saa edes tulet päälle. Mutta sytkäri pelastaisi kyllä hengen vuodenajasta riippumatta. 

Tekisin selkeitä jälkiä luontoon, missä olen liikkunut. Pelastusryhmät ehkä tajuavat lähteä minua etsimään muutaman päivän jälkeen koirien kanssa ja hyvä jos saavat vainun ja näkevät missä olen liikkunut. Katoamismysteerit tulevat aina siitä, kun ei löydy jälkiä mitä seurata ja kohteet lopulta ehtinyt jo kuolla viimeisillä voimillaan. Pari askelta löytyy sieltä täältä tai pudonnut pipo mutta siinäpä se.

Kaikissa kauhuleffoista esim. The cube, niin elossa pysyisi vastaavassa tilanteessa pysymällä vain paikoillaan ja malttamalla odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos 5-vuotias tyttö on pysynyt ilman kännykkää ja sytkäriä todistetusti elossa 10 päivää yksin toukokuussa niin miksi aikuinen ei pärjäisi samaa aikaa? 

Luulen että niillä mahdollisuuksia, jotka täällä ovat yrittäneet keksiä tapoja edesauttaa tilannetta ja tehdä merkkejä ja etsiä vettä, he pärjäisivät maalaisjärjellään sen pari päivää. Ne jotka ovat laittaneet hälläväliä-viestin niin menisivät ensimmäisenä paniikkiin ja ehkä kuolisivat sydänkohtaukseen ihan päivässä.

Itse olen ollut pienenä partiossa ja vanhempani ovat eräihmisiä. Olen usein käynyt retkillä metsissä myös yksin mutta tosin hyvin varustautuneena. Olen sivistynyt ihminen ja aikani käytän lukemiseen ja itseni sivistämiseen, en mihinkään räiskimispeleihin. Terveenä ihmisenä uskon selviytyväni useamman päivän yksin mitään välineitä metsässä. Toki toivoisin silloin olevan vaikka alkukevät, jolloin jo valoisaa ja pimeä yö kestää

No jos on lämpimät säät niin pärjäähän sitä ennenkuin uupuu nälkään tai sairastuu huonon veden juomisesta. Nyt on sadellut räntää viime päivinä ja kylmä pohjoistuuli, Suomen olot on vaan aika karut suurimman osan vuodesta.

Soittaisin Ihmemies Macgyverille.

Katsoin kauhuelokuvan The Forest ja kyllä siellä metsässä tulisi kauhu yöllä. Ihan kamala elokuva,

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä väitti, että sytkärillä tulen tekeminen on metsässä kauhean vaikeaa. No eikä ole. Tai sitten tämä tyyppi ei ole ikinä tupakoinut tai retkeillyt. Kun olet eka tehnyt sen nuotion niin senkun sytyttelee niitä lehtiä, tikkuja tai vaikka palasen oman vaatteitasi, vaikka ne alushousut, tikkuun käärittynä ja sytytät sen tulen. Outoa ettei vaikka 6h aikana löytäisi mitään sopivaa nuotioon.

Olin viime syksynä ekalla hiihtoretkellä, ihan paikallisilla maastoilla. Tauolla nuotiopaikalla oli pari tyttöä jotka yrittivät saada tulet aikaan että saisivat makkarat paistettua. Ei se onnistunut, joten menin avuksi, oli puukkokin mukana. Puut haettiin tulipaikan vajasta. Vuolin hyvän kasan kiehisiä, tuohta tai paperia ei ollut. Kuinka ollakaan tulia saatu melkoisesta yrittämisestä huolimatta aikaan, oli sen verran märkiä puut että ne eivät kerta kaikkiaan syttyneet ja makkarat jäi tytöiltä paistamatta. Varmasti tositilanteessa olisin saanut tulet tehtyä, siitä ei ole kyse mutta monella on aivan ylioptimistinen käsitys siitä kuinka helppoa luonnossa tulien tekeminen voi olla.

Odotan rauhassa petoeläimiä. Karhulle saattaa kelvata vahvat jalkalihakseni, mutta ainakin rämemajava jää jäljelle, kuten sillä miespuolisella karhun uhrilla kusisuoli ei kelvannut.

Kauhea kuva kyllä, mutta niin se vaan menee ja eläin on luonnostaan viisas.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mitä ihmeen suuntia jengi täällä katsoo auringosta? Minne se suunta sitten vie? Toki jossain Lapissa näkee että minne ne puun latvat kääntyy ja missä eniten oksia niin sinne varmasti eniten on aurinkoa paistanut, mutta miten se tieto auttaa minua päättämään että minne lähden kävelemään? Vai siis odottaisinko aina auringon laskua ja menisin sinne päin minne se laskee, eli kävelisin vaan iltaisin hetken? En ehkä siltikään osaisi kyllä suunnistaa metsässä vaan ihan vaistonomaisesti olisi pakko mennäjinnekin - kenties sitten kohti sitä varmaa kuolemaa

Puoliltapäivin aurinko on etelässä ja puolen päivän tienoon kyllä huomaa kun silloin on lämpimintä ja aurinko on ylimmillään taivaalla. Tämä ei ole mitään asteen tarkkaa suunnistusta vaan suurinpiirtein tieto siitä missä etelä on. Aamulla aurinko paistaa idästä ja illalla se laskee länteen. Kello olisi tietenkin hyvä olla jos auringon mukaan pitää suunnistaa. 

Yölllä saa sitten hyvinkin tarkan suunnan Pohjantähdestä, mutta jos taivas on pilvessä se ei tietenkään auta. 

Yleensä nyt jokin tieto on missä ollaan ja mihin hätätilanteessa tulisi mennä. Jos ei tiedä yhtään mitään niin paras on suunnata etelään

Tarpeeksi iso nuotio pystyyn ni palokunta tulee noutamaan

Mielestäni Suomen metsät on sata kertaa turvallisempia ja helpompia selvitä kuin joku ihme viidakko, missä myrkkykäärmeitä ja kannibalisteja. Suomessa monet lähtevät ihan vain lomalle keskelle erämaata makuupussin ja riippukeinun kanssa. Toki heillä myös syötävää ja juotavaa ja tulentekovälineet, mutta silti. Ei Suomen metsissä ole mitään vaaroja. Outoja ääniä vain ja viileätä öisin. Terve ihminen pärjää ilman lääkkeitä, vettä ja ruokaa kyllä 3 päivää odottamalla vain. Pelaa aikansa kuluksi vaikka ristinollaa itsensä kanssa tai sitten kyhäilee sitä hienoa majaa. Voisin vaikka keksiä jotain laulun sanoja tai runoja aikansa kuluksi. Huudella välillä ettei ääni lähde ja jos joku kuulisi. Huudella erilaisilla äänillä vaikka wuf wuf koiran äänellä ja välillä kiljua ja välillä just helppo ja apua huutaa ja mitä ikinä keksiikään viihdyttääkseen samalla itseään ja pelottaakseen turhat eläimet pois. Kyllä sekin tuo mielenrauhaa.