Jos heräät metsästä yksin

Arvioisin että ehkä 10% ihmisistä saisi tulet maastossa tehtyä yhdellä sytkärillä ilman muita apuvälineitä. Jos märkä sää niin luultavasti paljon pienempii osa. Pystyisinkö itse? En tiedä, ehkä. 

Tiedän kyllä monet konstit, olen retkeillyt viime vuosituhannen puolelta saakka. Armeijan kävin tiedustelujoukoissa joten sitäkin kautta "maastokelpoisuutta" pitäisi olla. 

Retkeilyhommissa tulia tehdään melko harvoin ja sissit tekee ruokansa keittimellä. Kaminateltoista ja nuotioiden kanssa tuusaamisesta pitäisi puolustusvoimissa kokonaan luopua, ne eivät ole tätä päivää. Ainakaan etulinjan joukoille ne eivät sovi.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hoikkana naisena niin varmaan pyörtyisin ja kuolisin parin tunnin sisään vaikka en edes yrittäisi liikkua minnekään. Vesipullo ja pientä purtavaa on aina oltava mukana, ihan 30 min bussimatkallakin. Ja paniikkiin ja pakokauhuun kuolisin varmaan nälkäkuolemaakin ennen. Pelkään järjettömästi myös hirviä ja peuroja. Vaikka tuskinpa ne minua söisikään, mutta aina sienimetsällä niin ne ovat lähteneet minua seuraamaan. En todella ymmärrä, että miksi.

Minä mies olen varautunut kaikkeen ja varastoinut rasvaa kehooni pari viikkoa menee helposti syömättä peuran juoksen kiinni ja valutan siitä verta kuin beduiinit aavikolla kamelista näin selviän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mitä ihmeen suuntia jengi täällä katsoo auringosta? Minne se suunta sitten vie? Toki jossain Lapissa näkee että minne ne puun latvat kääntyy ja missä eniten oksia niin sinne varmasti eniten on aurinkoa paistanut, mutta miten se tieto auttaa minua päättämään että minne lähden kävelemään? Vai siis odottaisinko aina auringon laskua ja menisin sinne päin minne se laskee, eli kävelisin vaan iltaisin hetken? En ehkä siltikään osaisi kyllä suunnistaa metsässä vaan ihan vaistonomaisesti olisi pakko mennäjinnekin - kenties sitten kohti sitä varmaa kuolemaa

 

Puoliltapäivin aurinko on etelässä ja puolen päivän tienoon kyllä huomaa kun silloin on lämpimintä ja aurinko on ylimmillään taivaalla. Tämä ei ole mitään asteen tarkkaa suunnistusta vaan suurinpiirtein tieto siitä missä etelä on. Aamulla aurinko paistaa idästä ja illalla se laskee l

Eli ehdotatko, että aamulla alkaisin joten väistellä sitä aurinkoa kävelemällä sen vasemmalta puolelta - ja sitten korkeimmalla ollessaan kävelen sitä päin - ja kun laskee niin alan kävellä sitten sen oikealle puolelle? Vai miten ihmeessä määritän sen etelän ja mitä päin minun pitää kävellä kun ei se aurinko ikinä siinä lähellä ole niin aika hankalaa kyllä

Alienit siepanneet ja tehneet anaalitutkimuksia sen jälkeen jättäneet metsään.

Sytkärillä varmasti hätätilanteessa saisi tulen aikaiseksi. Toki keräisin eka eri paikoista erilaisia oksia, lehtiä, havuja ja puita ja käpyjä ja kaikkea mitä löytäisin. Ja ihan hyvin voisin uhrata vaikka alushousuni tai tukkaani jos jotenkin saan sitä leikattua irti, tai etsin jotain ötököitä tai matoja tai muuta, mitä käytän nuotiossa. Testailisin varmasti kaikkea ja tekisin kunnon iglumaisen muurin kivistä ja muista, palavan osan ympärille, että lämpö pysyy tiiviisti kasassa eikä tuuli mitenkään estä lämpöä tai tulen alkua karkaamasta.

Mutta aloituksessa ei ollut mitään tulentekovälineitä. Pitäisi vana tehdä paljon hätämerkkwjä muilla tavoin kaikkialle, koittaa läytää ruokaa ja juomaa ja pysyä lämpimänä eli tehdä joku hyvä maja tai etsiä joku eläimen raato vaatteeksi muiden lehtien ja oksien lisäksi toimimaan peittona

Jos 5-vuotias pysyi elossa 10-11 päivää yksin Lapissa niin miksi ei aikuinen pysyisi. Käveli joku 35-80km siinä ajassa, ilmeisesti nimenomaan öisin että pysyi lämpimänä. Kaikki häntä etsi ja seurasi, mutta ei nyt vain löytynyt metsästä. Mutta ei sitä nuotiota tarvitse tehdä pysyäkseen elossa, jotain ruokaa varmaan tarvitsee tajuta kyllä löytää sieltä metsästä-erämaasta. En osaa sanoa, että olisiko parempi pysyä vain paikallaan vai liikkua. Riippuu varmasti fyysisestä kunnosta ja siitä, että tietääkö jonkun lähtevän heti etsimään. Vai eikö kukaan kaipaa 4-5 päivään.

Pitäisikö ottaa kuiva tuohi, kaarna ja oksa, pyörittää oksaa kaarnassa. Ja puita. Olisi varmaan tosi vaikeaa ellei mahdotonta tehdä tulta ilman tulentekovälineitä, kokemattomana. Ei olisi piikiveä, tuluksia, rautaa tai muutakaan. Märällä säällä vielä vaikeampaa. Kuivalla saisi pelätä metsäpaloa ellei tee suojaisaan paikkaan. Ja pitäisi olla vettä ja astia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähden kotiin, turhaa siellä yksin roikkuu

Sieki taiat olla lappilainen? Niinhän met tehemmä, lähemmä kotia ku ei ole mettässä muutakhan tekemistä.

En ole lappalainen, mutta olen tehnyt maastossa töitä 40 vuotta. Suomessa on aika vähän paikkoja mistä ei asutusta tai tietä löydy alle puolen tunnin kävelyllä lähtipä sitten mihin suuntaan tahanss. Lapista sellaisia kyllä löytyy

No ei tarvitse Lappiin mennä. Vaikeakulkuista maastoa, jossa puolessa tunnissa etenee korkeintaan pari kilometriä on paljon jopa yllättävän etelässä. Isoja metsäojia, soita, kivikoita. Ja kun ilman tietoa paikasta törmäät metsäautotiehen, mistä tiedät, mihin suuntaan päädyt isommalle tielle?

Pohjois-pohjalaisessa ojitetussa rämeessä kasvaa risua niin, että suunnan pitäminen on vaikeaa, jos Aurinko on pilvessä, ihan mahdotonta, jos et ojaa seuraa. Mistä tiedät, mihin suuntaan ojaa seurata?

Vierailija kirjoitti:

Etsisin jonkin korkean paikan, josta näkisi sen huitsin nevadan laajemmin koska aika vaikea lähteä mihinkään suuntaan, koska ei ole käsitystäkään mikä suunta näyttää vievän vain syvemmälle

Suomalainen metsä on tiheää, sieltä korkeammalta paikalta yleensä et näe mitään muuta kuin metsän ympärilläsi.

Kotikuntani korkeimmalla paikalla oli ennen kolmiomittaustorni, kun torniin kiipesi, sieltä näki lähinnä loputonta metsää ja 20km päässä siintävän kirkonkylän. muutaman kilometrin päässä olevat talot, tiet ja pellot jäivät puiden katveeseen.

Nyt kun torni on lahonnut, mäen harjalla olet ihan vaan umpimetsässä.

Suomessa vain syksyllä ja keväällä Aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Jos sinulla ei ole kelloa, on vaikea tietää etelää Auringon perusteella, ellei ole koko päivää aikaa tarkkailla.

Toinen on se, että metsä yleensä on tiheää ja peittää Auringon, pilvisellä säällä risukossa ei pidä suuntaa mitenkään ilman kompassia tai tietoa metsäojien suunnasta.  Vaikka tietäisikin ojituksey, ojattoman alueen halki kävellessä voi jarhautua suunnasta ja sitten seirata väärää ojaa.

Hirven metsästyksessä ajomiehellä on kompassi ehdoton varuste meikäläisissä ryteiköissä.

Luultavasti jatkaisin unia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä väitti, että sytkärillä tulen tekeminen on metsässä kauhean vaikeaa. No eikä ole. Tai sitten tämä tyyppi ei ole ikinä tupakoinut tai retkeillyt. Kun olet eka tehnyt sen nuotion niin senkun sytyttelee niitä lehtiä, tikkuja tai vaikka palasen oman vaatteitasi, vaikka ne alushousut, tikkuun käärittynä ja sytytät sen tulen. Outoa ettei vaikka 6h aikana löytäisi mitään sopivaa nuotioon.

 

Olin viime syksynä ekalla hiihtoretkellä, ihan paikallisilla maastoilla. Tauolla nuotiopaikalla oli pari tyttöä jotka yrittivät saada tulet aikaan että saisivat makkarat paistettua. Ei se onnistunut, joten menin avuksi, oli puukkokin mukana. Puut haettiin tulipaikan vajasta. Vuolin hyvän kasan kiehisiä, tuohta tai paperia ei ollut. Kuinka ollakaan tulia saatu melkoisesta yrittämisestä huolimatta aikaan, oli sen verran märkiä puut että ne eivät kerta kaikkiaan sytty

Itse en ole mikään tulien tekijä, vaan käytän keitintä (siis tavallisilla retkillä, ei tähän aiheeseen tietysti päde). Mutta viime kesänä oli myös vastaava juttu. Olin virolaisella nuotiopaikalla yötä polkupyöräretkellä ja siihen tuli myös virolaisia reippaita patikoijamiehiä, joilla oli lihaa paistettavana. Jollakulla heistä oli auto siinä viereisellä parkkipaikalla ja päätyivät lopulta hakemaan kuivia klapeja huoltoasemalta, kun puuvaraston puut eivät vain ottaneet kunnolla tulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsisin jonkin korkean paikan, josta näkisi sen huitsin nevadan laajemmin koska aika vaikea lähteä mihinkään suuntaan, koska ei ole käsitystäkään mikä suunta näyttää vievän vain syvemmälle

Suomalainen metsä on tiheää, sieltä korkeammalta paikalta yleensä et näe mitään muuta kuin metsän ympärilläsi.

Kotikuntani korkeimmalla paikalla oli ennen kolmiomittaustorni, kun torniin kiipesi, sieltä näki lähinnä loputonta metsää ja 20km päässä siintävän kirkonkylän. muutaman kilometrin päässä olevat talot, tiet ja pellot jäivät puiden katveeseen.

Nyt kun torni on lahonnut, mäen harjalla olet ihan vaan umpimetsässä.

Nykyään on kännykkämastoja, niihin on päästävä autolla huoltamaan, joten sellaiselle suunnistamalla löytäisi tieverkolle, jos näkee joltain suht avoimelta paikalta sellaisen.

Itse kerran eksyin mökin lähistön metsään sienireissulla. Metsä on pieni ja teiden ympäröimä, joten suoraan kulkemalla pääsin kyllä tielle aika nopeasti, mutta en tuntenut sitä tietä niin hyvin, että olisin hahmottanut, miten pääsen siitä nopeiten mökille johtavalle tielle (varmaan suuntaan kulkemalla olisi tullut pitkä kierto). Vasta kun sain jostain puiden välistä näkyville tuollaisen tutun linkkimaston, osasin ottaa sopivan suunnan sienimetsän halki ja pääsin mökin kylätielle. Tuo masto on tosi korkea ja näkyy kauas viereisellekin saarelle, kunhan maasto on tarpeeksi avaraa.

2-3 yötä joutui varmasti olemaan yksin siellä metsässä eläinten kanssa. Ei kukaan osaa heti sinua lähteä etsimään metsästä. Ja mistä metsästä edes? Tuskinpa siinä kotisi lähimetsässä olet tai osaisit talsia heti kotiin.

Yleensä samana päivänä ei edes huolestuta jos puhelin ei vastaa koska aikuisella nyt voi akku loppua jos olet lähtenyt illanviettoon tai mihin vaan. Eli vasta seuraavana päivänä joku voi ihmetellä kunnolla, missä olet jos et ole mikään baareissa kävijä -tyyppi. Muuten olisi loogista että olisit jatkanut iltaa jatkoille ja nukkuisit vaan krapulaa pois. Sitten vasta illemmalla alettaisiin kysellä sieltä täältä ja poliisille kertoa katoamisesta. Eivät ne siltikään osaisi heti sieltä jostain random-metsästä sinua etsiä, jos siis aloituksen kaltaisesta tilanteesta kyse.

Minua ehkä osattaisiin jopa etsiä syksyisin vakiosienimetsästäni 55km päästä, jos autoa ei ole pihassa ja kumisaappaat puuttuvat. Muussa tapauksessa olisin jossain kävely tai pyöräilymatkan päässä olevassa metsässä sienessä.

Muistaakseni moni kadonnut ihminen on löytynyt kuolleena nojaamasta istualleen johonkin kaatuneeseen puuhun. Luulisi että kyseessä on puhdas vahinkokuolema, koska itse keksisin helpompiakin tapoja tehdä se itsari. Toki ehkä jos kännissä on kotiin päin tullessa yöllä ajatellut oikaista jonkun metsän halki ja nyrjäyttänyt nilkkansa tai sammunut metsään niin ekana kai etsittäisiin sieltä baarista sitä henkilöä tai taksikuskeilta, ja luultaisiin että on tosiaan joutunut vain humalassa henkirikoksen kohteeksi. Muutama päivä jo ilman vettä krapulassa jalka paskana metsässä istuen voisi aiheuttaa kuoleman. Joko paleltuminen tai nääntymisen. Tai jonkun tulehduksen jos isokin haava kyseessä.

Herättyäni alkaisin etsimään marjoja ja voikukkia. Söisin niitä hieman aikani kuluksi ja keräisin niitä runsaasti johonkin kuusen oksista tekemäni kantokassiin tai vastaavaan viritelmään. Ajattelisin, että jos apu saapuu puen niin onpahan aika käytetty hyvin ja marjoja saatu talteen. Sitten tekisin jonkun yöpaikan. Seuraavana päivänä lähtisin hitaasti kävelemään eväät mukanani johonkin suuntaan. Jos löytäisin lisää marjoja niin söisin edellisiä ja keräisin varastoon lisää ja etsisin uuden yöpaikan jostain kallion suojasta. Seuraavana päivänä sama juttu jne. Toki huutelisin paljon apua ja help siellä metsässä vähän väliä.

Jos marjoja ei ole niin sitten jotain muuta heinää tai koivun lehtiä pureskelisin ja etsisin vain puroa tai vettä. Muuten sama taktiikka.

Talvella sama juttu, mutta lunta voisi syödä matkalla ja kävely pitäisi liikkeessä ennen kuin tekisi lapsuudestani tutun lumimajan jonnekin. Tai jonkinlaisen kolon kaivaisi jonka päälle laittaisi ison kuusenhavuoksan, joka pitäisi myös lumisadetta. Kylmyys toki huolenaihe jos vaikka -10 astetta. Talvi olisi pahin ja edes vuorokausi ilman vaatteita metsässä voisi tuoda hypptermiakuoleman. Liikkeellä pitäisi ehkä kuitenkin pysyä niin kauan ennen kuin uupuu ja vaipuu ikuiseen uneen. Ilman talviolosuhteissa muuten voisi selvitä viikon verran.

Toki pitäisi asennoitua kohtaloonsa jonain Tarzan-leikkinä ja lähinnä jännänä leirikouluna, eikä vaipua psykoosiin ja epätoivoon, joka samalla vie myös toimintakyvyn.

Luulisi, että näkee, mistä on kulettu kun katsoo oikein suurennussilmälasilla maata ja muuta ympäristöä.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni moni kadonnut ihminen on löytynyt kuolleena nojaamasta istualleen johonkin kaatuneeseen puuhun. Luulisi että kyseessä on puhdas vahinkokuolema, koska itse keksisin helpompiakin tapoja tehdä se itsari. Toki ehkä jos kännissä on kotiin päin tullessa yöllä ajatellut oikaista jonkun metsän halki ja nyrjäyttänyt nilkkansa tai sammunut metsään niin ekana kai etsittäisiin sieltä baarista sitä henkilöä tai taksikuskeilta, ja luultaisiin että on tosiaan joutunut vain humalassa henkirikoksen kohteeksi. Muutama päivä jo ilman vettä krapulassa jalka paskana metsässä istuen voisi aiheuttaa kuoleman. Joko paleltuminen tai nääntymisen. Tai jonkun tulehduksen jos isokin haava kyseessä.

Kolme päivää ilman vettä terveellä ihmisellä niin elintoiminnot lakkaavat. Krapulassa ei varmasti sitäkään max. 2 päivää kun valmiiksi kurkkua kuivaa ja huulet kuivat ja nestevajaus on jo käynnistynyt aikoja sitten ja kaikki mineraalit poistuneet kusen ja hien mukana kun elimistö yrittää puskea myrkkyjä pois kehosta, samalla menee kaikki muutkin ravinteet. Elimistö alkaa syödä itseään sisältä päin ja lopulta syö myös sydämen.

Katsoisin ensin että onko korkeampaa maastoa lähettyvillä, sieltä olisi helpompi tähystää ympäristöä. Jos löytyy vesistöä, niin sitä seuraamalla yleensä päätyy sivistyksen pariin lopulta tavalla tai toisella. Ja yleisesti etelään kannattanee suunnata jos haluaa törmätä asutukseen jossain kohtaa. Katsoo vaikka että millä puolella puuta jäkälä kasvaa.

Toivoisin siellä metsässä mieluummin kohtaavani karhun kuin miehen.