Jos heräät metsästä yksin

Joo, mä oon vähä semmonen poron vasan näköinen, niin metsän kaikki ahmat ois ainaki mun perässä. 

Pyörisin kyllä varmaan jossain löytämässäni paskassa kaikenvaralta, että maastoaisin oman herkullisen tuoksuni pois. 

Vierailija kirjoitti:

 Olen eksynyt kolmesti ihan tuttuun lähimetsään jossa käynyt ennenkin. Mikä on syy. 

Et ole varustautunut kunnolla ja ottanut karttaa mukaan. Itse olen myös ladannut maaston (tai retkikohteiden) kartat offlinella puhelimelleni, ja vaikka metsään lähden vain 100% akulla niin voi se joskus sammuakin eli perinteinen kartta aina mukaan ja kompassi. Otan ihan 20 min sieniretkelle repun mukaan, missä aina pientä ruokaa ja juomaa sekä tietysti veitsi, vessapaperia, Buranaa, sytkäri ja tavallisia perusjuttuja kuten kurkkupastilleita. Myös kotiavain, ja siinä roikkuu sellainen kovaääninen puhalluspilli, jolla voi muutenkin kaupungilla pelotella liian lähelle käyvää tuntematonta kauemmaksi jos puhe ei tepsi. Eipä noi paljoa paina eikä tarvitse pelätä metsään menemistä! Mutta aina kannattaa kertoa etukäteen jollekin minne päin menossa ja monelta on tulossa takaisin. Tai jättää vaikka lappu keittiön pöydälle. Jos asuu yksin niin kannattaa ottaa joku kiva selfie sieltä metsästä ja lähettää kaverille, niin joku tietää mistä sinua etsiä jos sinusta ei kuulu mitään pariin päivään.

Vierailija kirjoitti:

Se kadonnut ja kuollut 5-vuotias tyttölapsi oli vuonna 1963. Toukokuussa eli mustikoita ei ollut, silti selvisi 11 vuorokautta ilman ravintoa. Käveli kuolemaisillaan 60-80km ympäri metsiä ennen kuin hukkui tai hukuttautui jokeen, mistä hänet myöhemmin löydettiin kuolleena. Rikos ei ole kyseessä, puhdas tragedia.

https://vapepa.fi/tytto-joka-eksyi/

Tuolta voi lukea tapauksesta. Aivan kamala juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi tuollaista tulisi miettiä?

Ei sinun ole pakko miettiä. Ei kaikkien tarvitse edes miettiä, että mitä tekisi jos on lentokoneessa ja se syöksyy maahan. Tai on Totanicilla ja se uppoaa. Tai on koira, joka karkaa. Ei kaikkien tarvitse edes miettiä, että mitä ostaa kaupasta. Kunhan menee vaan kauppaan ja ostaa jotain. Ja voi voi jos se maito unohtui mutta nyt on 5 purkkia ketsuppia jääkaapissa. Turha sitä on mitään miettiä etukäteen. Ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä oon vähä semmonen poron vasan näköinen, niin metsän kaikki ahmat ois ainaki mun perässä. 

Pyörisin kyllä varmaan jossain löytämässäni paskassa kaikenvaralta, että maastoaisin oman herkullisen tuoksuni pois. 

Ei mua mitkään hamsterin kokoiset ja näköiset ahmat pelottaisi. Saatika koiran näköiset sudet. Mutta hirvet ja peurat on jo kookkaampia niin en haluais että ne mun päälle hyökkää. Pitää vaan muistaa olla tarpeeksi kovaääninen tasaisin väliajoin siellä metsässä ja koputella vaikka kepillä puuhun aikansa kuluksi, niin pysyvät loitolla. Yöllä sitten etsiä joku kallio ja nukkua nojaten selkä sitä vasten, niin ei tarvitse pelätä että takaa joku hyökkää ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä oon vähä semmonen poron vasan näköinen, niin metsän kaikki ahmat ois ainaki mun perässä. 

Pyörisin kyllä varmaan jossain löytämässäni paskassa kaikenvaralta, että maastoaisin oman herkullisen tuoksuni pois. 

Ei mua mitkään hamsterin kokoiset ja näköiset ahmat pelottaisi. Saatika koiran näköiset sudet. Mutta hirvet ja peurat on jo kookkaampia niin en haluais että ne mun päälle hyökkää. Pitää vaan muistaa olla tarpeeksi kovaääninen tasaisin väliajoin siellä metsässä ja koputella vaikka kepillä puuhun aikansa kuluksi, niin pysyvät loitolla. Yöllä sitten etsiä joku kallio ja nukkua nojaten selkä sitä vasten, niin ei tarvitse pelätä että takaa joku hyökkää ainakaan.

Ei kannata koputella. Metso voi luulla sitä sinun soidinhuudoksi ja käydä kimppuun. 

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hoikkana naisena niin varmaan pyörtyisin ja kuolisin parin tunnin sisään vaikka en edes yrittäisi liikkua minnekään. Vesipullo ja pientä purtavaa on aina oltava mukana, ihan 30 min bussimatkallakin. Ja paniikkiin ja pakokauhuun kuolisin varmaan nälkäkuolemaakin ennen. Pelkään järjettömästi myös hirviä ja peuroja. Vaikka tuskinpa ne minua söisikään, mutta aina sienimetsällä niin ne ovat lähteneet minua seuraamaan. En todella ymmärrä, että miksi.

Selitys: Elikot luulevat sinua keijukaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähden kotiin, turhaa siellä yksin roikkuu

Sieki taiat olla lappilainen? Niinhän met tehemmä, lähemmä kotia ku ei ole mettässä muutakhan tekemistä.

En ole lappalainen, mutta olen tehnyt maastossa töitä 40 vuotta. Suomessa on aika vähän paikkoja mistä ei asutusta tai tietä löydy alle puolen tunnin kävelyllä lähtipä sitten mihin suuntaan tahanss. Lapista sellaisia kyllä löytyy

Nykyään lappilainen asuu lapissa, voi olla mikä vaan ja saamelainen on saamelainen. Lappalainen on epätoivottu ilmaus.

-eri

Vierailija kirjoitti:

En varmaankaan jäisi paikalleni huutamaan, koska pelkäisin että minut siepannut tyyppi tulee takaisin. Minulla ei kyllä ole minkäänlaista suuntavaistoa, joten kulkisin varmasti ympyrää. Pitäisi ottaa suunta jostain puiden naavasta tai auringosta ja mennä niiden mukaan merkiten reittiä jollain tavalla. Yöllä tulisi kylmä, niin en tiedä miten siellä pimeässä suunnistaisin, tuskin paikallaan tarkenisin. Auringon noustua ottaisin torkut jossain sammalilla. Toivottavasti löytäisin juotavaa ja syötäviä kasveja ja sieniä. Tiedän aukean paikan syötäviä kasveja, joten toivottavasti olisi sellaistakin maastoa. 

Jonkinlaisen kepin ottaisin sauvaksi kulkemista helpottamaan. Saattaisin pitää mukana kiveä siltä varalta että törmäisinkin sieppaajaan enkä auttajaan. Vaan mistä erottaisin kumpi kyseessä...

Millä puolella naava kasvaa yleensä? Pohjoinen? Entä jos ottaa hallusinaatiosienen vahingossa tai myrkkysienen? Mikä kasvi on syötävä ja miten se valmistetaan? Mustikan tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä oon vähä semmonen poron vasan näköinen, niin metsän kaikki ahmat ois ainaki mun perässä. 

Pyörisin kyllä varmaan jossain löytämässäni paskassa kaikenvaralta, että maastoaisin oman herkullisen tuoksuni pois. 

Ei mua mitkään hamsterin kokoiset ja näköiset ahmat pelottaisi. Saatika koiran näköiset sudet. Mutta hirvet ja peurat on jo kookkaampia niin en haluais että ne mun päälle hyökkää. Pitää vaan muistaa olla tarpeeksi kovaääninen tasaisin väliajoin siellä metsässä ja koputella vaikka kepillä puuhun aikansa kuluksi, niin pysyvät loitolla. Yöllä sitten etsiä joku kallio ja nukkua nojaten selkä sitä vasten, niin ei tarvitse pelätä että takaa joku hyökkää ainakaan.

Noo, se metsän "koirasi" on sitten aika iso. Kun mietit, että se popsii pelkäämiäsi peuroja ja hirviä, niin sopivasti kunnioittaen kannattaa "pelätä" suttakin. Minä kyllä pelkään kissaakin sen jälkeen kun katsoin videon, jossa omistajat säikyttelevät kissojaan. Nehän hyppäävät naamaan asti ja purevat ja raapivat hullun lailla. Omistajien moka tietty. Meidän lapsuuskodin kissat olivat lempeitä.

Mä kaivaisin taskusta korttipakan ja alkaisin pelaamaan pasianssia. Eiköhän pian olis joku selän takana neuvomassa: "Laita se hertta kasi pata ysin päälle". Jokulta kysyisin, että mites täältä pääsee ihmisten ilmoille.

Etsisin lähimmän karhun ja heittäisin sen tainoksiin painiotteilla. Nylkisin siltä turkin takiksi. Lihat söisin raakana, koska olenhan oikea alfa. Tämän jälkeen pyydystäisin neljäsupikoiraa kivellä metsästäen ja tekisin niistä kengät ja hanskat.

Tämän jälkeen kiipeäisin puuhun ja tähystäisin lähintä järveä. Järvestä joisin vettä. Mahani ei mene pienestä sekaisin, joten ei olisi pelkoa likaisuudesta.

Yöpymiset järjestäisin siirtolohkareiden alla oleviin koloihin. Katoksi tekisin havuneulasista tason, joka pitää suurimman osan sateesta. Villieläimet eivät uskaltaisi kolooni, sillä osaan murista pelottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varmaankaan jäisi paikalleni huutamaan, koska pelkäisin että minut siepannut tyyppi tulee takaisin. Minulla ei kyllä ole minkäänlaista suuntavaistoa, joten kulkisin varmasti ympyrää. Pitäisi ottaa suunta jostain puiden naavasta tai auringosta ja mennä niiden mukaan merkiten reittiä jollain tavalla. Yöllä tulisi kylmä, niin en tiedä miten siellä pimeässä suunnistaisin, tuskin paikallaan tarkenisin. Auringon noustua ottaisin torkut jossain sammalilla. Toivottavasti löytäisin juotavaa ja syötäviä kasveja ja sieniä. Tiedän aukean paikan syötäviä kasveja, joten toivottavasti olisi sellaistakin maastoa. 

Jonkinlaisen kepin ottaisin sauvaksi kulkemista helpottamaan. Saattaisin pitää mukana kiveä siltä varalta että törmäisinkin sieppaajaan enkä auttajaan. Vaan mistä erottaisin kumpi kyseessä...

Millä puolella naava kasvaa yleensä? Pohjoinen? Entä jos ottaa hallusinaatiosienen vahingossa tai myrkkysienen? Mikä kasvi on syötävä ja miten se valmistetaan? Mustikan tiedän.

En muista nyt enkä varmasti metsässäkään muistaisi, mutta jos menisin samassa suhteessa niihin naavoihin, niin en kulkisi ympyrää. Sieniä tietysti vain mitä tuntee ja tietää että raakana pystyy syömään. Kasveista syötäviä esim. vuohenputki, maitohorsma, voikukka. Villivihanneksiksi näitä kai sanotaan. Minulla on vanha kirja josta olen opetellut, mutta nykyisin netistä löytyy tietoa. Kannattaa selvittää nyt mitä voi syödä ja mihin myrkyllisiin kasveihin voi sekoittaa - ennen kuin joutuu sinne metsään. Wikipedia varoittaa vuohenputkesta:

"lajinmäärityksessä pitää olla tarkkana: muun muassa myrkylliset myrkkykatko, myrkkykeiso ja hukanputki näyttävät hieman samanlaisilta"

Nokkosia voisi keittää, mutta ei olisi välineitä. Ehkä poltinkarvat saisi kivillä muussaamalla tuhottua? Keittäminen vähentäisi nitraattia, mutta en tiedä olisiko liika nitraatti suuri huoli metsässä jos meinaisi kuolla nälkään.

Monikaan ei ole ilmoittanut että osaisi tehdä tulen. Minäkään en osaisi.

Vierailija kirjoitti:

Se kadonnut ja kuollut 5-vuotias tyttölapsi oli vuonna 1963. Toukokuussa eli mustikoita ei ollut, silti selvisi 11 vuorokautta ilman ravintoa. Käveli kuolemaisillaan 60-80km ympäri metsiä ennen kuin hukkui tai hukuttautui jokeen, mistä hänet myöhemmin löydettiin kuolleena. Rikos ei ole kyseessä, puhdas tragedia.

Lapissa. Söi ylivuotisia puolukoita ja karpaloita. Öisin oli kylmää, siksi liikkui öisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä oon vähä semmonen poron vasan näköinen, niin metsän kaikki ahmat ois ainaki mun perässä. 

Pyörisin kyllä varmaan jossain löytämässäni paskassa kaikenvaralta, että maastoaisin oman herkullisen tuoksuni pois. 

Ei mua mitkään hamsterin kokoiset ja näköiset ahmat pelottaisi. Saatika koiran näköiset sudet. Mutta hirvet ja peurat on jo kookkaampia niin en haluais että ne mun päälle hyökkää. Pitää vaan muistaa olla tarpeeksi kovaääninen tasaisin väliajoin siellä metsässä ja koputella vaikka kepillä puuhun aikansa kuluksi, niin pysyvät loitolla. Yöllä sitten etsiä joku kallio ja nukkua nojaten selkä sitä vasten, niin ei tarvitse pelätä että takaa joku hyökkää ainakaan.

Ei kannata koputella. Metso voi luulla sitä sinun soidinhuudoksi ja käydä kimppuun. 

No mukavahan se olisi vähän pinjataa siinä aikansa kuluksi sillä kepillä ja metsolla pelata. Ihan saisi vaikka lihaa syödäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Jo 1960-luvulla niin kadonneen vapaaehtoisten muonituksiin meni 5000€ edestä ruokaa päivässä. 10 päivän etsintöihin 50 000€ ruokaa valtion kassasta. Nykyään varmaan enemmän ja jos pitää jotain bensoja maksella. Ei oo halpaa eksyä metsään. Tai ainakaan olla kukaan tärkeä tai jolla perhettä tai huolestuneita läheisiä. Yksinäisten kuolemia tai eksymisiä ei välttämättä edes huomata moneen päivään, ellei ole vakiintunut käytäntö, että jonkun kanssa puhuu joka päivä aina samaan kellon aikaan, eli jos toinen ei vastaa niin sitten herää huoli ja soitetaan poliisit ja etsintäpartio.

10 vuotta sitten kun katosi ne pari 20-vuotiasta hollantilais tyttöä Panaman viidakkoon niin silloin kuljettiin sinne keskelle ei mitään metsään Hollannista jopa omat ruumis- ja pelastuskoirat niitä tyttöjä etsimään. Ei vissiin luotettu tarpeeksi panamalaiseen osaamiseen ja viranomaisiin. Toinen tytöistä oli lopulta kai kuollut parissa päivässä j

Viidakkoon tai erämaahan voi ottaa mob(manoverboard)beacon laisen sateliittipaikantimen.

Vierailija kirjoitti:

 Olen eksynyt kolmesti ihan tuttuun lähimetsään jossa käynyt ennenkin. Mikä on syy. 

Metsänpeitto

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&opi=89978449&url=https…

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä oon vähä semmonen poron vasan näköinen, niin metsän kaikki ahmat ois ainaki mun perässä. 

Pyörisin kyllä varmaan jossain löytämässäni paskassa kaikenvaralta, että maastoaisin oman herkullisen tuoksuni pois. 

Mmm, lihaa marinadissa, ajattelee karhu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähden sieltä pois.

Miten ja minne? Entä kun jano yllättää parin päivän kävelemisen jälkeen?

Ensin vähän mietitään, missä ollaan, katsellaan ja kuunnellaan, ja sitten lähdetään suuntaan, jossa todennäköisimmin tulee tie tai asutusta vastaan. Matkan varrella juodaan vettä ja/tai ja syödään marjoja. Talvella on sitten vaikeampaa.

Mistä löydät umpimetsästä/erämaasta matkan varrelta vettä ihan tuosta vain? Juodaan nyt vähän tuosta vettä ja syödään marjoja ja jatketaan matkaa. Mitä ihmettä. T. täysin maalainen, enkä retkeile missään keskuspuistoissa

Vesistöistä. Suomessa ei ole laajoja vedettömiä alueita. Janokuoleman uhatessa juon vaikka kuralätäköstä tai omaa kustani.

Vierailija kirjoitti:

Rakennan näreistä ja sammalesta kuumailmapallon ja loppu onkin vain navigointikysymys.

Joo katsoin ihmemiestä ,teen kaarnasta ilma-aluksen ja odotan sopivia tuulia ,joka kuljettaa minut suoraan ,sanoinko asunto ,ei perk tuuli taitaa kääntyä.