Katselin valokuvia 50-70-luvuilta. Melkein kaikki olivat normaalipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson sukuni valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä, niin lähes kaikki ovat tanakkaa, persjalkaista mallia. Myös isoäitini isoäiti on ollut varsin tukeva emäntä, ainakin siinä ainoassa kuvassa joka hänestä on. Jos esivanhemmillani on ollut taipumusta lihomiseen sen aikaisissa oloissa, niin onko ihme, että normaalipainossa pysyminen nykyaikana on varsin haasteellista.

Minunkin äitini mummo on yhtä leveä, kuin on pitkä. Kuva on otettu 1940-luvulla maalla.

Kukaan ei ollut isompi kuin entinen anoppini, maatalon emäntä, syntynyt 1924.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskisoosia söivät silloin.

Silloin syötiin vähemmän lihaa kuin nykyään. Syötiin ruskeaa kastiketta ja keitettyjä perunoita enemmän kuin liharuokia.

No kyllä meillä ainakin 60-70 luvulla aina ruskeakastikkeessa jotain lihaa tai makkaraa oli. Ei me kyllä koskaan pelkkää kastiketta ja perunaa syöty. Nyppysoosia oli usein, samoin makkarakastiketta. Oltiin siis tavallinen duunariperhe.

Ja makkarassa enemmän jauhoja kuin lihaa.

Mitä jauhoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei silloin ollut mitään sipsejä ja karkkeja ja energiajuomia. Millä sitä olisi lihonut? Ja fyysinen aktiivisuus aika eri luokkaa kuin nykyään.

No oli sipsejä ja karkkia tietenkin, pöhkö!

Ai oliko 50-luvulla lapsille samalla tavalla saatavilla tuommoista kuin nyt? Hyvä jos joku appelsiini jouluaattona.

50-luku oli ihan eri maailma kuin 70-luku. 70-luvulla oli tarjolla jo vaikka mitä ja karkkihyllytkin jopa monipuolisemmat kuin tänä päivänä.

t: 60-luvulla syntynyt

70-luvulla alkoi lihan tehotuotanto. Sen jälkeen ihmiset ovatkin mättäneet ja mättävät edelleen aivan hillittömiä määriä lihaa. Mikään määrä liikuntaa ja raskasta työtä ei riittäisi kuluttamaan sitä ylimääräistä energiaa.

Varakkaissa ihmisissä on aina ollut lihavia, koska pystyivät mättämään lihaa silloin kun tavallisella ihmisellä ei ollut mitään mahdollisuutta.

Enää ruoka ei ole kehon polttoainetta vaan nautinto ja se nautinto tulee ravasta ja sokerista. Ennen syötiin mitä sattui olemaan, nykyään jokaisen aterian pitää olla michelin tähden arvoinen.

Silloin syötiin arkena keitettyjä perunoita, ruskeaa kastiketta, ruisleipää ja maitoa/piimää. Ei siitä liikoja lihonut, kun ei viitsinyt syödä enempää kuin tarvitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskisoosia söivät silloin.

Silloin syötiin vähemmän lihaa kuin nykyään. Syötiin ruskeaa kastiketta ja keitettyjä perunoita enemmän kuin liharuokia.

No kyllä meillä ainakin 60-70 luvulla aina ruskeakastikkeessa jotain lihaa tai makkaraa oli. Ei me kyllä koskaan pelkkää kastiketta ja perunaa syöty. Nyppysoosia oli usein, samoin makkarakastiketta. Oltiin siis tavallinen duunariperhe.

Ja makkarassa enemmän jauhoja kuin lihaa.

Niin nykyään, silloin vielä makkaroissakin oli vielä kohtuullisesti lihaa. Pointti nyt kuitenkin oli se, että ei meillä ainakaan pelkkää perunaa ja ruskeakastiketta syöty.

Naiset olivat kaikki hoikkia. Nyt taikinanaamoja, jotka luulevat että ovat silti yhtä kauniita ja sisin on heillä vielä ulkonäköäkin rumempi. Miehet elävät painajaisessa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset olivat kaikki hoikkia. Nyt taikinanaamoja, jotka luulevat että ovat silti yhtä kauniita ja sisin on heillä vielä ulkonäköäkin rumempi. Miehet elävät painajaisessa.

Sitten vielä kaunistetaan itseään lisää tauoinneilla ja nakkihuulilla. Oooh.

Vierailija kirjoitti:

Naiset olivat kaikki hoikkia. Nyt taikinanaamoja, jotka luulevat että ovat silti yhtä kauniita ja sisin on heillä vielä ulkonäköäkin rumempi. Miehet elävät painajaisessa.

Minä (nainen) olin taikinanaama ja taikinavartalo jo silloin. Myös miehet olivat tynnyrimahoja. Ei se vuosiluvusta ole kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset olivat kaikki hoikkia. Nyt taikinanaamoja, jotka luulevat että ovat silti yhtä kauniita ja sisin on heillä vielä ulkonäköäkin rumempi. Miehet elävät painajaisessa.

Sitten vielä kaunistetaan itseään lisää tauoinneilla ja nakkihuulilla. Oooh.

Totta! Ihan kuin läskit ja miesviha ei riittäisi. Laitetaan pysyvät tuhrut ihoon, niittejä naamaan ja jotain täytettä huuliin että näyttää mahdollisimman vähän ihmiseltä. Ihme että lapsia syntyy yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Naiset olivat kaikki hoikkia. Nyt taikinanaamoja, jotka luulevat että ovat silti yhtä kauniita ja sisin on heillä vielä ulkonäköäkin rumempi. Miehet elävät painajaisessa.

Miehet ovat lihavampia kuin naiset. Ja rumempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskisoosia söivät silloin.

Silloin syötiin vähemmän lihaa kuin nykyään. Syötiin ruskeaa kastiketta ja keitettyjä perunoita enemmän kuin liharuokia.

Maaseudulla ainakin syötiin lihaa kun oli itse teurastettua. Olen syntyisin maaseudulta ja kyllä meillä oli palvikinkkua ja puusaveja täynnä suolattua lihaa. Makkaroita oli tehty myös itse ja savustettu. Kalaa syötiin paljon koska itse kalastettua sekin. Pottuja ilman muuta ja itse leivottiin kerran viikossa. Ruoka oli terveellistä lähiruokaa. Nykyään on soijarouhe oikea hittituote näköjään, en ole maistanut mutta lukenut miten sitä ylistetään ja mätetään esim. makaronilaatikkoon ja kastikkeeseen. Läskisoosia oli harvoin mutta oikein tehtynä on todella hyvää. Lihan massatuotantoa ei ollut joten liha maistui aivan erilaiselle kuin nykyisin, samoin kananmunat kotokanalasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskisoosia söivät silloin.

Silloin syötiin vähemmän lihaa kuin nykyään. Syötiin ruskeaa kastiketta ja keitettyjä perunoita enemmän kuin liharuokia.

No kyllä meillä ainakin 60-70 luvulla aina ruskeakastikkeessa jotain lihaa tai makkaraa oli. Ei me kyllä koskaan pelkkää kastiketta ja perunaa syöty. Nyppysoosia oli usein, samoin makkarakastiketta. Oltiin siis tavallinen duunariperhe.

Ja makkarassa enemmän jauhoja kuin lihaa.

Niin nykyään, silloin vielä makkaroissakin oli vielä kohtuullisesti lihaa. Pointti nyt kuitenkin oli se, että ei meillä ainakaan pelkkää perunaa ja ruskeakastiketta syöty.

Ei makkaroissa jauhoja ole.

Vierailija kirjoitti:

Kun katson sukuni valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä, niin lähes kaikki ovat tanakkaa, persjalkaista mallia. Myös isoäitini isoäiti on ollut varsin tukeva emäntä, ainakin siinä ainoassa kuvassa joka hänestä on. Jos esivanhemmillani on ollut taipumusta lihomiseen sen aikaisissa oloissa, niin onko ihme, että normaalipainossa pysyminen nykyaikana on varsin haasteellista.

Juuri näin, äitini isoäiti syntyi 1860-luvun nälkävuosina. Vanhuudenkuvissaan hän on hyvinkin tukeva. Samanlaista löytyy isänkin suvun kuvista Vaatimattomista olista tulleet, mutta ylipainoon on taipumusta..

Kyllä niitä herkkuja mainostettiin ennenkin, tässä koreita vehnäsiä https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/914295?page=5

Äidiltäni ja joiltain muilta 40-luvulla syntyneiltä olen kuullut, että kyllä he parikymppisinä opiskelijoina näkivät nälkää. Ei siinä ole mitään ihailtavaa. Myöhemminkin ruoka oli lähinnä perunoita ja kastiketta. Ei sitä mätetty menemään kun on niin hyvää. Kyllä meihin suomalaisiin on ohjelmoitu, että jos on kunnon ruokaa, sitä kanssa syödään :(

Vierailija kirjoitti:

Johtunee ihan siitä, että silloin liikuttiin sata kertaa nykyistä enemmän? Moniko teistäkin viettää yli puolet valveillaoloajastaan sängyssä, sohvalla, auton ratissa, työtuolilla ja internetissä? 

Silloin kun käyn töissä (olen äitiyslomalla) teen fyysistä työtä kahdeksan tuntia päivässä miinus tauot. Tällä hetkellä käyn vauvan kanssa kahden tunnin vaunulenkeillä ja asutaan hissittömässä talossa. Menen harvoin mihinkään autolla ja parin kilometrin matkat mennään aina jalan.

Meillä oli 40 oppilasta luokassa, heistä yksi oli lihava ja toinen lievästi ylipainoinen, muuten kaikki hoikkia. Lihavuuskin oli kohtuullista, tuollaisia aivan sairaalloisen lihavia joita nykyään näkee ei ollut ollenkaan. Nuori 60 luvulta.

Ei se ruoka mitään herkkua ollut arkisin 1970-1990-luvuilla. Keitettyjä perunoita, soosia ja raasteita ei herkästi syö niin paljoa, että pääsisi ylipainoiseksi. Itse lihoin kun pääsin omiin leipiini ja ostin makeaa ja rasvaista, jota ei kotonani ollut. En varmaan syönyt aluksi kertaakaan mitään tavallista ruokaa. Sitten olin puolet ajasta nälässä, koska se rasvainen ja makea oli kallista.